Syksyllä 2008 maailmantalous syöksyi yllättäen suuriin vaikeuksiin. Suomessa tämä merkitsi 1990-luvun laman jälkeisen pitkän ja vahvan talouden kasvuperiodin päättymistä. Vuodesta 1993 vuoteen 2007 talouden kasvuvauhti oli keskimäärin lähes 4 %.
Viime helmikuun alussa valtiovarainministeriö julkisti raportin Julkinen talous tienhaarassa. Siinä haarukoidaan suomalaisen talouden ja yhteiskunnan näkymiä alkaneella uudella vuosikymmenellä.
Jo ennen globaalia kriisiä tehdyissä arvioissa oli maamme talouden kasvuvauhdin ennakoitu hidastuvan selvästi. Keskimääräisen kasvuvauhdin ennakoitiin jäävän tällä vuosikymmenellä 1,5–2 %:n haarukkaan. Tähän ovat syinä työikäisen väestön ja sen myötä työpanoksen alkava supistumistrendi ja työn tuottavuuden kasvuvauhdin hidastuminen. Kansainvälisen kriisin vaikutukset ovat nyt edelleen synkentäneet tämän vuosikymmenen näköaloja. Viime vuonna tuotanto supistui lähes 8 %, viennin volyymi neljänneksen ja julkinen talous kääntyi selvästi alijäämäiseksi, joten ”lähtötaso” 2010-luvulle suorastaan romahti.
Edessä olevia haasteita ovat uuden kasvudynamiikan löytäminen Suomen talouteen ja yhteiskuntaan sekä julkisen tasapainon palauttaminen.
Mikä on koulutuspolitiikan rooli näitä ongelmia ratkottaessa?
Työuria on saatava pitemmiksi. Hyvä nyrkkisääntö on saada eläkkeelle siirtymistä myöhennetyksi kolme vuotta ja työelämään tuloa aiennetuksi vuoden verran. Viimeksi mainitussa asiassa ei ole pitkään aikaan edetty mihinkään, pikemminkin päinvastoin.
Ammattikorkeakouluissa opiskelevista on viiden vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta valmistunut 59 %. Seitsemässä vuodessa läpäisyprosentti on 73. Nämä ovat huonoja lukuja, ja niihin on saatava parannusta.
Viime syksynä ilmestyi kaksi Suomen tulevaisuuden kannalta merkittävää raporttia, joihin toivoisin ammattikorkeakouluväenkin perehtyvän.
Kansainvälinen evaluaatioryhmä arvioi Suomen innovaatiojärjestelmää ja löysi hyvien asioiden lisäksi monia kiusallisia puutteita. Niiden korjaaminen ei ole helppoa, koska taustalla on monenlaisia poliittisia ja muita jännitteitä.
Suomen Akatemia puolestaan selvitti Suomen tieteen tasoa ja tuli eräiltä osin samoihin johtopäätöksiin kuin em. evaluaatioryhmäkin. Yllättävin seikka molemmissa raporteissa on ehkä se, että tiede- ja tutkimusmaailman kansainvälistyminen ei ole edennyt toivotulla tavalla. Eräiltä osin ollaan suorastaan taannuttu.
Raportit ovat huolestuttavia ajatellen taloutemme tulevaa dynamiikkaa ja kasvua. Tarvitsemme innovatiivisia kasvuyrityksiä ja tuottavuuden nousua, eikä niitä synny ilman korkeatasoista ja toimivaa innovaatiojärjestelmää ja sen taustalla olevaa laadukasta tiedettä ja tutkimusta.
Suomalainen koulutuspolitiikka on vuosikymmenien ajan keskittynyt voimakkaasti määriin. Koulutuspaikkoja on lisätty jopa yli tarpeen. Nyt on aika panostaa tosi mielessä laatuun kaikilla koulutustasoilla aina esikoulusta tohtoriopiskeluihin saakka. Ja tämä ei saa jäädä kliseeksi eikä kuolleeksi kirjaimeksi.
Opetusministeriö valmistelee parhaillaan ammattikorkeakouluja koskettavaa laajaa uudistusta. Vaikka työ on vielä kesken, rohkenen antaa ministeriön linjauksille tukeni ja toivon, että ammattikorkeakoulut tekisivät samoin.
Valtiosihteeri Raimo Sailas
Valtiovarainministeriö