Itsehallinto on korkeakoulujen tunnusomainen piirre, joka on säädetty myös ammattikorkeakouluille. Itsehallinto tarkoittaa itsenäistä vastuunottoa ja tilivelvollisuutta opiskelijoille ja sidosryhmille. Korkeakouluissa vallitsevan ajattelutavan mukaan itsehallinnon vastinparina on tilivelvollisuus korkeakoulun vaikuttavuudesta, jota voidaan tuoda esille yhteiskuntavastuuraportissa.
Kestävän kehityksen mukaan talous, ympäristö ja ihminen otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa. Pelkästään talouskasvua tavoitteleva ajattelutapa on saanut rinnalleen ympäristön tilaa ja yhteiskunnan sosiaalista kehitystä kuvaavan vastuun. Yhdistyneiden kansakuntien Brundlandin komission raportissa todetun määritelmän mukaan ”kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa” (United Nations, 1987).
Ammattikorkeakouluille on koulutustehtävän ohella luontevaa harjoittaa sellaista soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä, jolla tuetaan työelämässä syntyviä innovaatioita. Tämän kirjoituksen tavoitteena on esitellä yhteiskuntavastuuraportointia ja määritellä, millainen on kestävän kehityksen mukainen innovaatio.
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa korkeakouluopetusta ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä sekä taiteellista toimintaa. Alueen korkeakoulut ovat määritelleet myös alueellisen kehittämisen strategiat, joissa ne ovat määritelleet toiminta-alueensa (esim. Turkulaisten korkeakoulujen alueellisen kehittämisen strategia 2006–2012). Ammattikorkeakoulujen aluekehitystä tukeva tehtävä korostaa selvästi ulkoista vaikuttavuutta ja tilivelvollisuutta (Kettunen & Luoto, 2008).
Global Reporting Initiative (GRI) on kansainvälinen yhteiskuntavastuuta käsittelevä aloite, jonka tavoitteena on luoda yleisesti hyväksytty toimintamalli yhteiskuntavastuun raportointiin. GRI on myös säätiömuotoinen Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) yhteistyöelin. Lisäksi GRI tunnetaan laajimmalle levinneenä kestävän kehityksen viitekehyksenä, jota kehitetään jatkuvasti vastaamaan käyttäjien tarpeita. GRI:n yhteiskuntavastuun näkökulmat ovat
GRI-viitekehys soveltuu hyvin korkeakoulujen, yritysten ja muiden yhteisöjen yhteiskuntavastuun ja vaikuttavuuden arvioimiseen ja kuvaamiseen. Yhteiskuntavastuun raportointi voidaan liittää vuosikertomukseen tai sitä varten voidaan laatia erillinen raportti. Turun ammattikorkeakoulu on korvannut perinteisen vuosikertomuksensa yhteiskuntavastuuraportilla.
Korkeakoulu tai muu organisaatio voi käyttää yhteiskuntavastuuraporttia
Turun ammattikorkeakoulu on raportoinut yhteiskuntavastuustaan vuodesta 2003 alkaen. Yhteiskuntavastuuraportista on tullut tärkeä organisaation vaikuttavuuden arvioinnin ja kehittämisen väline.
Taulukossa 1 kuvataan Turun ammattikorkeakoulun yhteiskuntavastuuraportin keskeiset raportointikohteet taloudellisen, ympäristöön liittyvän ja sosiaalisen vastuun näkökulmista (Kantola et al., 2010). Taloudellisesta vastuusta voidaan todeta, että 75 % valmistuneista on sijoittunut oman maakunnan alueelle, mihin on vaikuttanut strategiaan perustuva tiivis työelämäyhteistyö alueen toimijoiden kanssa. Ympäristövastuu sisältää muun muassa ympäristövastuuta käsittelevää koulutusta sekä saariston, jokien ja pohjavesialueiden suojeluun liittyvää kehittämistyötä. Sosiaalinen vastuu jaetaan opiskelijoihin, henkilöstöön sekä työelämään liittyviin seikkoihin. Aluekehitystyöhön liittyen Turun ammattikorkeakoulu on kartoittanut työelämäkontaktit sekä -kumppanuudet.
| Taloudellinen | Ympäristöön liittyvä | Sosiaalinen |
|
|
|
Taloudellista näkökulmaa painottavalla kestävällä kehityksellä tarkoitetaan taloudellista kasvua säilyttäen ympäristön laatu tuleville sukupolville. Tulevaisuuden korostaminen on korkeakouluille luonteva ajattelutapa, sillä niiden toiminta kohdistuu tulevaisuuden työmarkkinoilla tarvittavaan osaamiseen. Vaikka tarkastelu on vain osittainen, siinä korostuu kestävälle kehitykselle tyypillinen seuraavia sukupolvia koskeva pidemmän aikavälin tarkastelu sekä ekologisten vaatimusten huomioon ottaminen. Sosiaalinen vastuu laajentaa tarkastelua fyysisestä ympäristöstä sosiaaliseen ympäristöön koskemaan myös hyvän elämisen laatua.
Muun muassa kansallisen innovaatiostrategian (2008) innoittamana ammattikorkeakoulujen soveltavan tutkimus- ja kehitystyön (T&K) sijasta ammattikorkeakouluissa alettiin puhua TKI-toiminnasta. Tutkimusosaamista edellyttävällä radikaalilla innovaatiolla tarkoitetaan uutta tuotetta, palvelua, prosessia tai markkinat jollakin tavalla mullistavaa läpimurtoa. Kehitystyöhön perustuva inkrementaalinen innovaatio tarkoittaa olemassa olevan tuotteen, palvelun tai prosessin uutta kehitysversiota tai ominaisuutta (McDermott & Handfield, 2000). Kun innovaatiot syntyvät joko tutkimus- tai kehitystyön tuloksena, voidaan edelleen puhua T&K-työstä, joka tukee työelämän innovaatioiden syntymistä.
Kestävän innovaation käsitteeseen liittyy sekä kestävän kehityksen asiasisältö että innovaatioita tukeva toiminta. Taloudellisesta näkökulmasta tämä tarkoittaa kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla kehitetään tai luodaan uusia tuotteita, palveluita tai toimintatapoja siten, että vaikutukset nähdään taloudellisina suureina. Ympäristön näkökulmasta vaikutukset liittyvät niihin seikkoihin, joilla voidaan edistää ympäristön suojelua ja monimuotoisuuden säilyttämistä. Sosiaaliset innovaatiot voivat monella tavalla parantaa palveluita ja toimintatapoja, mutta niihin voi liittyä myös uusia teknisiä tuotteita.
Monissa tutkimus- ja kehitystyön hankkeissa yhteiskuntavastuun eri näkökulmat sulautuvat toisiinsa. Kestävä innovaation luonne on havaittavissa esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun moottoritutkimuksessa, jolla pyritään täyttämään jatkuvasti tiukentuvat ympäristövaatimukset. Vähäpäästöisiä autoja myydään nyt ympäristötietoisille ihmisille, jotka auton myötä asemoituvat omaan sosiaaliseen viiteryhmäänsä.
Kestävän innovaation periaate läpäisee eri koulutusohjelmat ja hankkeet. Uudistuva työelämä ja asiakastarpeet ovat usein monimuotoista, eivätkä ne noudata kovinkaan usein korkeakoulujen koulutusohjelmia tai oppiaineita. Sen vuoksi työelämän kehittämiseksi tarvitaan perustutkimusta sekä soveltavan tutkimus- ja kehitystyön monialaisia ja verkostomaisia hankkeita. Turun ammattikorkeakoulun kokemukset osoittavat, että monialaiset tulosalueet pystyvät parhaiten tuottamaan monialaisia tutkimus- ja kehityshankkeita (Hautala et al., 2008).
Innovaatioiden voidaan ajatella syntyvän innovaatioverkostoissa tai innovaatioketjuissa, jotka alkavat perustutkimuksesta, etenevät soveltavaan osuuteen ja päätyvät liiketoiminnaksi tai julkisen sektorin toiminnan kehittämiseksi. Verkostoissakin tulee tavoitella kestäviä innovaatioita. Ammattikorkeakoulujen lakisääteiseksi tehtäväksi on säädetty soveltava tutkimus- ja kehitystyö. Siinä työssä tulee olla tuntosarvet herkkinä sekä perustutkimuksen että työelämän suuntaan. Perustutkimus on kuin pajazzo, jonka joka lyönnillä ei kilahda. Sitä vastoin soveltavan tutkimus- ja kehitystyöhön panostamalla saamme lähes poikkeuksetta jotakin hyödyllistä ja innovatiivista.
Rehtori Juha Kettunen
Turun ammattikorkeakoulu
Hautala, J., Kantola, M. & Kettunen, J. (2008). Challenges of multidisciplinary and innovative learning, Teoksessa Gerald F. Ollington (toim.), Teachers and Teaching: Strategies, Innovations and Problem Solving. Hauppauge, NY: Nova Science Publishers, 377-389.
Kansallinen innovaatiostrategia (2008). http://www.tem.fi/files/19704/Kansallinen_innovaatiostrategia_12062008.pdf.
Kettunen, J. & Luoto, L. (2008). Cooperation between universities and ICT enterprises, Teoksessa Fang Zhao (toim.), Handbook of Research on Information Technology Entrepreneurship and Innovation. Hershey: IGI Global, 277-292.
Kantola, M., Kettunen, J. & Helmi, S. (2010). Strategic regional networks in higher education, Teoksessa Patricia Ordóñez de Pablos & Jingyuan Zhao (toim.), Regional Innovation Systems and Sustainable Development: Emerging Technologies. Hershey: IGI Global, hyväksytty julkaistavaksi.
McDermott, C. & Handfield, R. (2000). Concurrent development and strategic outsourcing: Do the rules change in breakthrough innovation? Journal of High Technology Management Research, 11(1), 35-57.
United Nations (1987). Our common future, Report of the World Commission on Environment and Development. http://www.un-documents.net/a42-427.htm.