Vararehtori Mervi Vidgrén, mervi.vidgren@savonia.fi
Aikaisemmin innovaatiotutkimus painottui teknologiaan ja taloustieteeseen. Sosiaalisen innovaation käsite on tuonut innovaatiot ja niiden merkityksen myös muille tieteenaloille. Tällä hetkellä on yhteiskunnallinen tilaus sosiaalisille innovaatioille. Suomessa tärkeimpiä kehityssuuntia ovat Valtion tiede- ja teknologianeuvoston (2003) mukaan teknologisten ja sosiaalisten innovaatioiden integroiminen, tieteidenvälisyys sekä tutkimuksen tieteellinen ja käytännöllinen relevanssi. Lokakuussa 2009 julkaistun tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän kansainvälisen arvioinnin mukaan suomalainen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmä on uudistusten tarpeessa. Arvioinnin mukaan korkeakoulujen rakenteiden uudistamista kiirehditään, jolloin niistä muodostuu monipuolisia ja korkealaatuiseen toimintaan kykeneviä kokonaisuuksia. Ammattikorkeakoulujen roolina on jatkossakin tehdä laadukasta soveltavaa tutkimusta ja käytäntöä palvelevaa opetusta. Ammattikorkeakoulut ovat keskeinen toimija innovaatiojärjestelmässä, ja niiden haasteena on vahvempi kansainväistyminen. Tämä on tullut esille korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa (OPM 2009).
Innovaation korostuminen opetusministeriön toimialalla näkyy mm. siinä, että vietimme vuonna 2009 Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuotta. Teemavuoden tavoitteena on edistää luovuutta ja innovointia tukevia toimintatapoja korkeakouluissa ja tiivistää työelämän sekä eriasteisten oppilaitosten yhteistyötä. Tavoitteena on myös levittää hyviä malleja ja käytänteitä.
Koulutuspoliittisessa keskustelussa innovaation käsitettä käytetään paljon, mutta koulutukseen liittyvänä käsitteenä sen sisältöä ei ole juuri määritelty. Tutkimuksen viitekehys on ammattikorkeakoulun uudistuvissa toimintatavoissa. Opetuksen ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan laadukkaaseen toteuttamiseen ja jatkuvaan kehittämiseen eivät riitä entiset toimintamallit. Tarvitaan ammattikorkeakoulun erityispiirteet huomioon ottavaa koulutusinnovaatiotutkimusta, jossa tarkastellaan innovaatiotoiminnan edellytyksiä ammattikorkeakoulukontekstissa. Tässä tutkimuksessa on käytetty laajaa koulutusinnovaatio-käsitettä, sillä ammattikorkeakoulukontekstissa innovaatio sisältää pedagogisten menetelmien lisäksi myös toimintatapojen ja -mallien kokonaisvaltaista uudistamista, jotka ovat tyypillisiä sosiaalisille innovaatioille.
Tutkimus kuvaa ja mallintaa yhden ammattikorkeakoulun koulutusinnovaation kehittämistä ja käyttöönottoa sekä koulutusinnovaatiotoiminnan tukemista ja johtamista tapaustutkimuksena. Tutkimus rajautuu terveys- ja liiketalousaloihin, mutta koulutusinnovaatiotoimintaa ja erityisesti sen johtamista ja toimintatapojen organisoimista tarkastellaan koko ammattikorkeakoulun kontekstissa.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, joka kohdistui ammattikorkeakoulutuksen laatuyksikköön, joka oli tarkoituksellisesti valittu tapaus ja jonka voidaan perustellusti olettaa sisältävän innovatiivisen käytänteen. Perusteluna kohdeorganisaation valinnalle oli, että se oli ainoana ammattikorkeakouluna saanut koulutuksen laatuyksikkötunnustuksen koko organisaationa. Harkintaa käyttäen valitsin kohdeorganisaation henkilöstömääriltään suurimmat terveys- ja liiketalousalat.
Tutkimuksessa tiedonhankinta tapahtui kahdessa osassa. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa ryhmäteemahaastattelin ammattikorkeakoulun johtoa sekä terveys- ja liiketalousalan opettajia. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen toisessa osassa oli asiantuntijapaneeli, johon osallistui työelämän edustajia, opiskelijoita, opettajia ja johtajia. Asiantuntijapaneelissa ja kahdella kirjallisella kyselyllä panelistit esittivät näkemyksensä alustavasta koulutusinnovaatiotoiminnan tukemisen ja johtamisen mallista. Asiantuntijapaneelin keskusteluaineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Koulutusinnovaatiotoiminnan tukemisen ja johtamisen osatekijöiden tärkeyksiä pisteytettäessä käytettiin SWING-menetelmää (von Winterfeldt & Edwards 1986). Koulutusinnovaatiotoiminnan tukemisen ja johtamisen tuloksena esitettävä malli muodostettiin näiden kahden tutkimusvaiheen tuotoksena.
Tulosten mukaan koulutusinnovaatiotoiminta eteni kehämäisesti sisältäen etsimisen, kehittämis- ja toteutus- sekä arviointi- ja parantamiskehät. Innovaatio eteni kehien kautta uuteen tulkintaan. Kullakin kehällä oli koulutusinnovaation tukemisen ja johtamisen osatekijöitä. Koulutusinnovaatiotoiminnan perustana oli yhteisöllinen oppiminen. Lisäksi koulutusinnovaatiotoiminta kiinnittyi organisaation arvoihin. Arvoina nousivat esiin edelläkävijyys, luottamus ja rohkeus.
Tuloksena luotu koulutusinnovaatiotoiminnan tukemisen ja johtamisen malli antaa käsitteet ja toimintamallin ammattikorkeakoulun koulutusinnovaatiotoiminnalle. Tutkimuksen tulokset vahvistavat, että innovaatio on pitkäkestoinen ja osin sattumanvarainen matka, joka ei etene suoraviivaisesti suunnitelman mukaisesti.
Tutkimuksen tulosten mukaan teknologisten innovaatioiden mallit ja käsitteet ovat puutteellisia koulutusinnovaatiotoiminnalle, sillä asiantuntijaorganisaatiossa uudistuksen kehittämisessä ja toteutuksessa on mukana laaja joukko henkilöitä. Uudistus rakentuu arjessa yhteisön sisällä edeten lukuvuosijatkumolla. Lisäksi se vaatii ulkoista verkottumista ja uudistusta tukevaa oppimisympäristön rakentamista. Tämä tutkimus vahvistaa, että opettajilla on asiantuntijaorganisaatiossa vahva rooli uudistuksessa erityisesti kehittämis- ja käyttöönottokehällä. Tulosten mukaan asiantuntijayhteisöt arvostavat tutkittua tietoa, jolla osoitetaan uudistuksen tarve ja teoreettiset lähtökohdat.
Yksi suurimmista haasteista monialaisessa ammattikorkeakoulussa on monialaisten yhteisöjen johtaminen. Koulutusinnovaatiotoiminnan tukemisessa ja johtamisessa keskeistä on henkilöstön ja johdon molemminpuolinen arvostus ja luottamus. Koulutusinnovaatiotoiminnan johtaminen edellyttää sekä henkilöstön että asioiden johtamista sekä pedagogista osaamista ja sen arvostamista. Pedagoginen johtaminen on johdon tehtävä eikä sitä tule delegoida liikaa, sillä muutoin koko organisaatiota koskevia pedagogisia uudistuksia ei saada onnistumaan. Tutkimus nostaa esiin keskijohdon merkityksen korkeakoulujen johtamisessa, mikä on todettu useissa tutkimuksissa. Mikäli keskijohto ei ole sitoutunut ja innostunut innovaatioon, sen käyttöönotto pitkittyy tai innovaation eteneminen loppuu eikä uudistus toteudu.
Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat oppimisen kietoutuvan erottamattomasti innovaatiotoimintaan. Osaamisen suunnitelmallinen ja pitkäkestoinen kehittäminen oli keskiössä. Tärkeää on, että tulevaisuuden opettaja on rohkea uudistaja, jolla on uskallusta irrottautua omasta asiantuntijaroolistaan uuden oppijaksi. Monialaisten ammattikorkeakoulujen yhteisten kehittämistavoitteiden lisäksi on huomioitava koulutusalakohtaisuus. Yhteisöllinen oppimisprosessi kääntyy itseään vastaan, mikäli koulutusaloja yhteismitallistetaan liikaa. Ammattikorkeakoulutasolla tarvitaan yhteinen näkemys opettajuudesta sekä opetuksen ja opiskelun yhteiset käsitteet ja toimintamallit, joiden sisällä asiantuntijat voivat tehdä omia sovelluksia koulutusalan ja oppiaineen vaatimusten mukaan.
Haasteellista on rakentaa asiantuntijoiden yhteisöjä, joissa opiskelijat ja työelämä ovat tasavertaisina mukana. Pelkkä opiskelijaedustus ei riitä, vaan tarvitaan uudentyyppistä toimintatapaa sitouttaa opiskelijat kumppaneina uudistuksen alkuvaiheessa konkreettiseen kehittämistyöhön ja tarjota opiskelijoille heidän osaamistasonsa mukaisia vaativia kehittämistehtäviä osana asiantuntijayhteisöjä. Tutkimuksen mukaan opettajat olivat ylimpää johtoa varovaisempia opiskelijoiden itseohjautuvuuden lisäämisessä.
Koulutuksen laatuyksikköarviointi voi parhaimmillaan toimia pedagogisen kehittämisen moottorina. Arviointiprosessissa ollaan yhdessä haasteellisen tehtävän edessä, jolloin vuoropuhelu ja ajatusten vaihto antavat eväitä opettajien ja samalla myös opiskelijoiden ammatilliselle kasvamiselle. Tämän vuoksi kehittävä arvioinnin näkökulmaa tulisi korostaa erilaisten ranking-listausten vastakohtana. Laadunvarmistusjärjestelmiä luotaessa ammattikorkeakoulujen on varmistuttava, ettei järjestelmä itsessään ohjaa toimintaa vaan auttaa toimintojen yhtenäistämisessä ja parantaa toiminnan laatua. Tärkeintä on analysoida yhdessä henkilöstön kanssa tavoitteisiin pääsemistä ja sen esteitä.
*
FT Mervi Vidgrénin väitöskirja ”Koulutusinnovaatiotoiminnan tukemisen ja johtamisen mallintaminen. Tapaustutkimus monialaisen ammattikorkeakoulun terveys- ja liiketalousaloilta” löytyy sähköisenä Kuopion yliopiston verkkosivuilta.