SAMOK ry:n hallituksen jäsen ja sairaanhoitajaopiskelija Noora Palenius,
noora.palenius@samok.fi
Yhteiskuntavastuu käsitetään usein pelkästään yritysmaailman termiksi. Kun termiä lähestyy tarkemmin, huomaa sen tarkoittavan paljon muutakin. Itse olen aina nähnyt yhteiskuntavastuun yksilön tasolla aktiivisena kansalaisuutena, jota jokainen 18 vuotta täyttänyt voi harjoittaa äänestämällä ja toimimalla esimerkiksi järjestöissä aktiivisesti. Opiskelija-aktiivina ja -vaikuttajana mielipidettäni kysytään useammin kuin neljän vuoden välein. Erilaisten luottamustehtävien myötä olen päässyt pintaa syvemmälle yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja vastuussa. Suurin kysymys lienee kuitenkin, miten saisi muutkin ikäiseni nauttimaan tästä vastuusta ilman titteleitä tai kanavaa vaikuttamiselle ja miten saada nuoret aktivoitua äänestysuurnille. Tässä mielestäni kysymyksiä, joihin vastaukset löytämällä saataisiin enemmän aktiivisia kansalaisia.
Agendalla on tällä hetkellä monia yhteiskunnallisesti merkittäviä opiskelijoita koskevia asioita. Keskustelu maksuttomasta koulutuksesta on pinnalla, minkä luulisi olevan jokaisen opiskelijan mielestä tärkeä asia sekä hyvinvointiyhteiskunnan perusedellytys. Kuitenkin yliopisto-opiskelijat ovat perinteisesti olleet yhteiskunnallisesti aktiivisempia kuin ammattikorkeakouluopiskelijat. Tämä näkyy esimerkiksi ylioppilaskuntien vaalien korkeammassa äänestysaktiivisuudessa. Mistä tämä ero johtuu? Entä miksi yliopisto-opiskelijoiden puoluepoliittinen aktiivisuus on niin sanotusti sallitumpaa kuin ammattikorkeakouluopiskelijoiden? Syy lienee ainakin osaksi korkeakoulujen opetuksessa. Ammattikorkeakoulujen opetus ei sisältöjen puolesta kannusta opiskelijoita yhtä hyvin aktiiviseen kansalaisuuteen kuin yliopistotasoinen koulutus. Lisäksi ammattikorkeakoulut eivät välttämättä tarjoa aktiivisuudelle mahdollisuuksia opintojen aikana.
Ammattikorkeakoululaissa sanotaan, että ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan on omalla osaltaan valmistettava opiskelijoista valveutuneita ja kriittisiä kansalaisia. Opiskelijakunnat toimivat laillisina osina ammattikorkeakouluja, ja niiden toiminta on erityisen tärkeää opiskelijoiden edunvalvonnan ja yhteisöllisyyden luomisen kannalta. Ammattikorkeakoulujen tulisi tukea opiskelijakuntien toimintaa niin rahallisesti, kuin taustatukeakin antamalla. Henkilökunnan tulisi suhtautua positiivisesti opiskelijakunnan toimintaan ja ammattikorkeakoulun mahdollistaa opiskelijakunnan jäsenten osallistuminen päätöksentekoon ammattikorkeakoulua koskevissa asioissa. Tarpeettomat läsnäolopakot tulisi poistaa, jolloin yhä useammalla opiskelijalla olisi mahdollisuus ja matalampi kynnys osallistua opiskelijakuntansa toimintaan. Lisäksi ammattikorkeakoulu voi tukea opiskelijoidensa aktiivista kansalaisuutta muun muassa sallimalla puolueisiin liittyvien opiskelijaryhmien mainonnan ilmoitustauluillaan. Myös esimerkiksi ennakkoäänestyspaikan järjestäminen yksikölle voisi toimia opiskelijoita aktivoivana tekijänä. Eikä tämä maksa juuri mitään, vaan tärkeintä onkin antaa oikea signaali.
Myös aluepolitiikka ja korkeakoulukentän rakenteellinen kehittäminen elävät murroksessa. Suomessa on tällä hetkellä 25 ammattikorkeakoulua, joiden toimipisteverkosto on erittäin hajanainen ja suuri. Toimipisteitä on tällä hetkellä yli sata 70 paikkakunnalla. Opetusministeriön tavoitteissa ammattikorkeakouluja olisi vuonna 2015 enää 18 kappaletta, mikä on seitsemän vähemmän kuin nyt. Vaikka ammattikorkeakoulun tulisi kehittää aluetta, jolla se sijaitsee, on monilla paikkakunnilla kuitenkin ammattikorkeakouluja, jotka eivät vastaa alueen tarpeita. Ammattikorkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen on myös opiskelijan etu, koska sen myötä palvelut ovat helpommin saatavilla, opetus on laadukkaampaa ja opiskelijoilla on enemmän valinnanvaraa. Aluepolitiikan näkökulmasta nuoriso- ja aikuiskoulutus eroavat toisistaan huomattavasti. Aikuiskoulutuksen koetaan hyödyttävän aluetta enemmän, koska opiskelijat usein työskentelevät jo alueella, kun taas nuorisokoulutuksessa on vaarana, etteivät he valmistuttuaan jääkään alueelle työvoimaksi. Ammattikorkeakoulun yhteiskuntavastuuseen kuuluu myös huolehtia opiskelijoiden valmistumisen jälkeisestä työllistymisestä. Parhaat mahdolliset työllistymismahdollisuudet saadaan tarjoamalla laadukasta sekä työelämän tarpeita vastaavaa koulutusta.
Aluekehitys ja TKI-toiminta kulkevat pitkälti käsi kädessä. Ne tukevat toisiaan ja kehittävät projektien myötä aluetta sen tarpeiden mukaisesti. Tästä syystä on tärkeää, että opiskelijoille tarjotaan erilaisia oppimismenetelmiä, joiden kautta he voivat vastata alueen tarpeisiin olematta aina fyysisesti paikalla. Myös opiskelijoiden riittävä työelämätietojen ja -taitojen merkitys ja tärkeys korostuvat aluekehityksestä puhuttaessa, minkä vuoksi niiden opetukseen tulisikin panostaa nykyistä enemmän. TKI-toiminnan tukeminen ja lisääminen alueella tukee myös kestäviä innovaatioita. Innovaatio ei aina tarkoita täysin uutta keksintöä, vaan se voi olla jokin vanhaa keksintöä uudella tavalla hyödyntävä tuote tai palvelu. Opiskelijoilla tällaisia innovaatioita on paljon, minkä vuoksi heitä tulisi entistä enemmän kannustaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa.
Jos me haluamme kasvattaa opiskelijoista yhteiskunnallisesti aktiivisia, pitkiä työuria tekeviä kansalaisia, tulisi opiskelijoille puhua heidän kielellään. Heille tulisi tuoda konkreettisia asioita, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä ja arkeensa. Opiskelijoille näitä asioita ovat esimerkiksi toimiva terveydenhuolto, riittävät tuet ja laadukas ohjaus.