Media-alalla tiedämme, että internet muuttaa pysyvästi maailmaamme. Alalla on kehitetty uusia vertauksia, millaisesta muutoksesta on kysymys. Rupert Murdoch rinnastaa muutoksen Johan Gutenbergiin ja kirjapainotaidon kehittämiseen. Manuel Castells puolestaan hakee vertauksen aakkosten keksimisestä.
Muutos on siis keskellämme tai me elämme keskellä muutosta. Miten vain. Onko muutos hyvästä vai pahasta? Muutoksessa on hyvä elää, kun vaihtoehtona on stagnaatio, pysähtyneisyys. Muutos pakottaa perinteiset viestimet muuttumaan ja kehittämään toimintaansa. Internet on myös poistanut journalisteilta heillä pitkään olleen portinvartijan roolin, sillä internet on tehnyt julkaisukynnyksestä olemattoman. Internetissä jokaisella on ääni.
Kun kehitys painetun sanan puolella johti pitkään siihen, että viestinten omistus keskittyi, internet vie kehitystä toiseen suuntaan. Internetin sananvapaus on rajaton – hyvässä ja huonossa. Internet on vastapaino myös sisältöjen samankaltaistumiselle.
Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan merkittävä arvo. Olemme Pohjoismaissa siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että Pohjoismaat sijoittuvat kärkijoukkoon, kun maailman maita laitetaan järjestykseen kriteerinä sananvapaus. Pohjoismaat ovat esimerkiksi kaukana Britannian ja Yhdysvaltojen edellä. Sananvapaudella on myös pitkät perinteet, sillä ensimmäisen painovapauteen liittyvän lainsäädännön käynnisti Ruotsin valtiopäivillä kokkolalainen kirkkoherra Anders Chydenius jo vuonna 1766.
Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan peruspilari. Demokratiaan kuuluvat moniarvoisuus ja myös moniäänisyys. Siksi jokainen uusi ääni yhteiskunnassa on tärkeä. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee vapaata keskustelua paljon nykyistä enemmän, jotta tasavalta nimeltä Suomi selviäisi edessä olevista kriittisistä vuosista.
Sananvapaus vaatii myös puolustajansa, sillä sananvapautta voidaan helposti rajoittaa. Sananvapauden rajoittaminen on helppoa ja sen puolustaminen on joskus vaikeata. Pitää aidosti uskoa siihen, että moniääninen ja moniarvoinen yhteiskunta on kaikkien kannalta paras vaihtoehto. Siksi tarvitaan hyvin toimitettuja sanoma- ja aikakauslehtiä, televisio- ja radiokanavia; siksi tarvitaan uusia verkkolehtiä ja sosiaalista mediaa; siksi tarvitaan erilaisia ääniä; myös sellaisia, joista itse ei pidä.
Berliinin Bebelplatz Unter den Lindenillä Humboldtin yliopiston päärakennuksen edessä on kuuluisa aukio, jossa natsit vuonna 1933 polttivat kirjoja. Nyt aukiolla on puhutteleva maanalainen, ikkunalla varustettu muistomerkki, jossa on tyhjiä kirjahyllyjä ja Heinrich Heinen vuodelta 1821 peräisin oleva teksti: "Se oli vasta pelkkää alkusoittoa; kun poltetaan kirjoja, poltetaan lopuksi myös ihmisiä."
Uskomalla moniarvoisuuteen ja moniäänisyyteen pystymme parhaiten vaikuttamaan myönteiseen tulevaisuuteen. Siksi jokainen sana ja yksittäinen viesti on meille tänään merkittävä.
Päätoimittaja Janne Virkkunen
Helsingin Sanomat