Suomalaisten korkeakoulujen kansainvälisyys on todettu vuoden 2009 lopulla valmistuneessa kansallisen innovaatiopolitiikan kansainvälisessä arvioinnissa heikoksi. Se on myös keskeinen korkeakoulujen kehittämiskohde. Kansainvälisyydellä voidaan ymmärtää monia asioita. Eräs tapa tarkastella sitä on tukeutua opetus- ja kulttuuriministeriön käyttämiin yliopistojen perusrahoituksen ja ammattikorkeakoulujen tuloksellisuusrahoituksen mittareihin. Yliopistojen perusrahoituksessa kansainvälisyyteen liittyvät opettaja- ja tutkijavaihto sekä kilpailtu ulkomainen tutkimusrahoitus. Ammattikorkeakoulujen tuloksellisuusrahoituksessa otetaan huomioon osin samoja tekijöitä eli vieraskielisen opetuksen opintopisteet, ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat, ulkomailla suoritetut opintopisteet sekä opettajien ja tutkijoiden liikkuvuus.
Ammattikorkeakoulujen perustamisvaiheessa kansainvälisyys oli eräs toimilupahakemusten arviointikriteeri. Toimilupahakemuksissa esitetyt tavoitteet olivat monessa tapauksessa varsin mahtipontisia. Saatettiin pyrkiä johtavien eurooppalaisten korkeakoulujen joukkoon ja niin edelleen. Kansainvälisyys painottui paljolti lähinnä opiskelijavaihtosopimuksiin ja opiskelijavaihtoon, johon on myös alusta pitäen saatu rahoitustukea niin CIMO:n kuin opetusministeriönkin kautta. Opetusministeriön hankerahoitustuki on päättynyt, mutta EU:n jäsenyys on tuonut uusia rahoitusmahdollisuuksia. Nokian ja PISA-tutkimustulosten myötä Suomen kiinnostavuus vaihto-opiskelukohteena vahvistui 2000-luvulla merkittävästi. Suomeen tulevien vaihto-opiskelijoiden määrä on koko ajan kasvanut, kun taas Suomesta lähtevien vaihto-opiskelijoiden määrä on pysynyt ennallaan.
Ammattikorkeakoulujen kehittymiselle Bolognan prosessi, johon ammattikorkeakoulut heti lähtivät empimättä mukaan yliopistojen ollessa aluksi varauksellisempia, on ollut ratkaisevan tärkeä. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen alkaminen ensin kokeiluna ja vuodesta 2005 alkaen vakinaisina on osaltaan eurooppalaisen korkeakoulutusalueen kaksiportaisen koulutusrakenteen toteuttamista. Ilman tätä kansainvälistä painetta, jonka voi katsoa myötävaikuttaneen jo 1990-luvun alussa ammattikorkeakoulujen syntyyn, ei ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja ehkä koskaan olisi kehitetty. Seuraavan vuosikymmenen eli 2010-luvun alussa olemme jälleen uudessa vaiheessa, kun AHELO-projekti (Assessment of Higher Education Learning Outcomes) on käynnistynyt. Se on OECD:n kansainvälinen hanke, joka pyrkii luomaan kansainvälistä vertailumallia korkeakoulujen oppimistuloksille. Suomen osuutena on esiselvitysvaiheessa geneeristen taitojen arviointimallin kehittäminen yhdessä Norjan, Korean ja Meksikon kanssa. Ammattikorkeakoulujen kannalta on tärkeää, että hankkeessa kehitetään arviointimallia, joka ottaa korkeakoulujen erilaisuuden huomioon.
Eurooppalaisen korkeakoulutusalueen vuodelle 2005 asetettuihin välitavoitteisiin kuului kaksiportaisen tutkintojärjestelmän ja ECTS-pisteytyksen ohella korkeakoulutuksen laadunarvioinnin kehittäminen. Suomessa tätä tavoitetta on toteutettu kaikkia korkeakouluja koskevalla yhtenäisellä laadunvarmistusjärjestelmien auditoinnilla, joka alkoi vuonna 2006 ja jonka ensimmäinen kierros saadaan päätökseen vuonna 2011. Auditointien toteuttaminen on tullut 1995 perustetun Korkeakoulujen arviointineuvoston keskeiseksi tehtäväksi. Suomessa käytössä oleva korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointimalli on arvioitu ENQA:n (European Network of Quality Assessment) toimesta vuoden 2010 aikana. Arviointiryhmä suositteli kansainvälisyyden vahvistamista niin Korkeakoulujen arviointineuvostossa kuin korkeakoulujen auditoinneissakin, mikä otetaan huomioon toisen kierroksen auditointien alkaessa vuonna 2011. Suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat hyödyntäneet jo alusta pitäen myös itse kansainvälisiä arviointeja toimintansa kehittämisessä. Opetusministeriön toteuttamana tehtiin 2000-luvun alussa kansainvälinen arviointi kokeilussa olleista jatkotutkinnoista. Arviointiraportti Different but equal vaikutti varmaankin merkittävästi siihen, että eduskunnassa syntyi poliittinen päätös jatkotutkintojen vakinaistamisesta ylemmiksi ammattikorkeakoulututkinnoiksi. Viimeksi muutetun yliopistolain mukaan ne antavat kelpoisuuden myös tohtoriopintoihin. Koska ammattikorkeakoulut ovat menestyneet yhtenäisesti toteutetuissa laadunvarmistusjärjestelmien auditoinneissa vähintään yhtä hyvin kuin yliopistot, voidaan todeta, että eurooppalaisen korkeakoulutusalueen edellyttämä laadunvarmistus on tukenut ammattikorkeakoulujen tunnustamista tasavertaiseksi korkeakoululaitoksen osaksi.
Bolognan prosessin myötä syntyivät EUA (European University Association) sekä EURASHE (European Association of Institutions of Higher Education). Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry:n tavoitteena on ollut EUA:n jäsenyys, koska osa Euroopan maiden ammattikorkeakouluista on ollut liitännäisjäsenenä EUA:ssa. Kun se ei ole toteutunut, yhdeksän Euroopan maan ammattikorkeakouluja edustavat järjestöt ovat muodostaneet UAS-NET-verkoston, joka on toteuttanut yhdessä EU-rahoitteisia benchmarking-hankkeita. Parhaillaan on käynnissä eurooppalaisten ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan vertailuhanke.
Kansainväliset vertailut ja arvioinnit antavat pohjaa asemoida suomalaista ammattikorkeakoulua suhteessa muihin eurooppalaisiin ammattikorkeakouluihin. Suomalaisten ammattikorkeakoulujen keskikoko on eurooppalaista keskiarvotasoa, ei suurimpia eikä pienimpiä, mikä voi olla yllättäväkin tieto kotikentällä. Tosin Suomen tilannetta vastaavia korkeakoulujen yhdistämishankkeita on myös muualla. Suomen ylempi ammattikorkeakoulututkinto on moniin maihin verrattuna varsin vahvassa asemassa. Irlanti on ainoa Euroopan maa, jossa ammattikorkeakoulussa voi suorittaa tohtorin tutkinnon. Samoin Suomen ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan volyymi ja luonne ovat varsin hyvällä tasolla. Selvästi monia maita heikompi tilanne on sen sijaan TKI-rahoituksessa. Esimerkiksi Irlannissa ja Hollannissa ammattikorkeakouluilla on Suomen tunnustetumpi asema kansallisessa innovaatiopolitiikassa.
Koulutusvienti on uusi haaste Suomen korkeakouluille. Siinäkin ammattikorkeakoulut ovat olleet ensimmäisten joukossa päänavaajina. Tosin koulutusvientiä koskeva lainsäädäntö laadittiin sellaiseksi, että alun perin merkittäväksi ajateltu tutkintotavoitteisen koulutuksen vienti sen pelisäännöillä on käytännössä mahdotonta. Ongelmat kietoutuvat meillä lähes tabuksi muodostuneeseen lukukausimaksuttomuuteen. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu toimi pioneerina koulutusviennissä ja joutui maksamaan oppirahat pelisääntöjen epäselvyydestä. Onkin välttämätöntä, että koulutusvientiä koskevaa lainsäädäntöä muutetaan siten, että myös bachelor-tason tutkinnoista voidaan periä lukukausimaksuja.
Rehtori Pentti Rauhala
Laurea-ammattikorkeakoulu