Liikunnanohjaajaopiskelija ja SAMOK ry:n hallituksen jäsen Helmi Selamo, helmi.selamo[at]samok.fi
Kansainvälisyys on päivän sana. Kaikki hehkuttavat sitä. Se on elinehto, kilpailuvaltti.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on laatinut korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian, joka määrittää kansainvälistymistoiminnan tavoitteet vuosille 2009–2015. Tämän tekstin pohja-ajatuksissa olen hyödyntänyt OKM:n kyseistä julkaisua sekä SAMOKin luomia suosituksia kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille.
Kansainvälisesti kilpailukykyinen korkeakoulujärjestelmä tulee olemaan Suomen elinehto. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on tavoitteena tuplata kansainvälisten opiskelijoiden määrä vuoteen 2015 mennessä. Tavoite on perusteltu, onhan kansainvälisillä opiskelijoilla suuri rooli suomalaisen korkeakoulutuksen kansainvälistymisessä. Pelkästään Suomeen saapuvan opiskelijavirran lisääminen ei kuitenkaan riitä. Aidosti kansainvälistymistä ja osaamista pitää kehittää lisäämällä samanaikaisesti myös suomalaisen korkeakouluhenkilöstön sekä opiskelijoiden kansallista ja kansainvälistä liikkuvuutta.
Noin puolet Suomessa opiskelevista ulkomaalaisista opiskelee ammattikorkeakouluissa. Suurin osa heistä tulee Aasiasta ja Afrikasta. Enemmistö kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista haluaisi jäädä Suomeen myös opintojen jälkeen. On turha itkeä, että ulkomaalaiset hakevat täältä vain ilmaisen tutkinnon, jos yhteiskunta ei tue monikulttuurisuutta tai korkeakoulujärjestelmän tuottama tutkinto ei anna valmiuksia työllistyä Suomeen. Monet opiskelijat kokevat olevansa eristettyjä suomalaisesta yhteiskunnasta. Puutteelliset suomen ja ruotsin kielen sekä kulttuurin opintojaksot vaikeuttavat jo opintoihin kuuluvan työharjoittelupaikan saamista. Toimiva uraohjaus, riittävä tiedotus työmarkkinoista sekä korkeakoulujen työelämäyhteistyö tukevat kansainvälisten opiskelijoiden harjoittelumahdollisuuksia sekä opintojen jälkeistä työllistymistä Suomeen. Keskustelussa on myös huomioitava näkökulma, jossa tutkinnon suorittaneet edustavat suomalaista osaamista, taloudellista ja kulttuurillista resurssia, vaikka he eivät asettuisikaan Suomeen. Ulkomaille töihin lähtevät suomalaiset ja ulkomaalaiset korkeakoulututkinnon suorittaneet edustavat sitä osaamista, jota täällä pyörivä korkeakoulujärjestelmä mahdollistaa.
Kansainvälistymisstrategian toteutumisen puitteet valtio luo lainsäädännön kautta. Opetus- ja kulttuuriministeriö puolestaan varmistaa, että korkeakouluilla on tarpeeksi tietoa sekä selkeät päämäärät edistää kansainvälistymistä ja globaalia vastuuta korkeakoulutuksessa. Tavoitteiden toteutuminen edellyttää riittäviä taloudellisia ja henkilöstöresursseja, pitkäjänteistä korkeakoulu- ja työllisyyspolitiikkaa sekä sujuvaa yhteistyötä valtion, ministeriöiden, kuntien, korkeakoulujen ja opiskelijoiden välillä. Toimivat käytännöt kansainvälisten opintojen tunnustamisessa osaksi suomalaista korkeakoulututkintoa sekä riittävät tukipalvelut kannustavat opiskelijoita lähtemään vaihtoon ja harjoitteluun ulkomaille. Mitä korkeammalla tasolla nämä palvelut ovat, sitä vetovoimaisempaa koulutus kansainvälisesti on.
Haastan sinut pohtimaan oman korkeakoulusi tilannetta. Kuinka meillä nämä asiat toteutuvat? Mikä on hyvin? Entä mitä tulisi kehittää? Kuinka minä itse voin omalta osaltani edistää asioita? Vastaus voi löytyä yllättävänkin läheltä. Alkuun paneva voima on usein yksinkertaisempi kuin aluksi arvasikaan. Oma tahto, halu tehdä ja kehittää asioita. Arvojen, niin omien kuin korkeakoulun, peilaaminen siihen arkeen, jota eletään. Aktiivinen osallistuminen opintojaksoilla, palautteen antaminen, työ opiskelijakunnissa, korkeakoulun hallinnossa ja työryhmissä sekä perusarjen osallisuus ovat avainasemassa. Pala palalta, yhdessä, tavoitteet on mahdollista saavuttaa määräaikaan mennessä.