Opetusneuvos Maarit Palonen, maarit.palonen[at]minedu.fi
Suomen innovaatiojärjestelmän tilasta on viime aikoina esitetty kriittisiä arvioita. Kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta huolestuttavana pidetään korkeakoulukentän sirpaleisuutta, voimavarojen hajanaisuutta ja korkeakoulujen vähäistä kansainvälistymistä.
Kilpailukyvyn parantaminen on vahvasti myös eurooppalaisella agendalla. Euroopan unionin Lissabonin strategian tavoitteena on ollut tehdä Euroopasta kaikkein kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous. Tavoite näkyy myös Eurooppa 2020 -strategiassa, jonka yhtenä lippulaivana on Innovaatiounioni-aloite. Yliopistojen rinnalla toimivien ammattikorkeakoulujen rooli tavoitteen saavuttamisessa on noussut yhä tärkeämmäksi. Ammattikorkeakoulujen painoarvon kasvu näkyy Euroopan unionin koulutus- ja innovaatiopoliittisessa keskustelussa ja voimavarojen suuntaamisessa. Monialaisuuden merkitystä ja käyttäjälähtöisyyttä tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa korostetaan entistä enemmän. Euroopan tasolla suurin ongelma tällä hetkellä näyttää olevan tiedon puute ammattikorkeakoulujen innovaatiotoiminnan laajuudesta, olosuhteista, edellytyksistä ja toiminnan vaikuttavuudesta. Suomen osalta tähän kysymykseen on haettu vastauksia viime keväänä valmistuneen ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan selvityksestä. Laajempaa perspektiiviä asiaan saadaan ensi vuonna, kun nyt käynnistymässä oleva ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan kansainvälinen arviointi valmistuu.
Suomalaista korkeakoulupolitiikkaa ohjaa vahvasti kansainvälistymisen edistäminen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on esittänyt korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille 2008–2011. Hallituksen sivistyspoliittinen ministeriryhmä linjasi kesällä 2010 rakenteellisen kehittämisen jatkoa ja totesi tarpeen vauhdittaa kehitystä. Rakenteellisen kehittämisen toimenpitein uudistetaan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen rakenteita, parannetaan opetuksen ja tutkimuksen laatua sekä vahvistetaan korkeakoulujen alueellista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Uudistukset nähdään välttämättömiksi suomalaisen korkeakoulujärjestelmän kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta.
Korkeakoulukohtaiset linjaukset on vahvistettu kunkin korkeakoulun strategiassa. Ammattikorkeakoulujen strategioissa tiivistyvät korkeakoulujen ja niitä ylläpitävien tahojen näkemykset halutusta tulevaisuuden suunnasta, olemassa olevista vahvuuksista ja toimenpiteistä niiden kehittämiseksi. Strategiatyössä on myös mitä suurimmassa määrin ollut kysymys valinnoista näiden vahvuuksien edelleen kehittämiseksi. Valinnat strategisten painoalojen vahvistamiseksi merkitsevät samalla valintoja TKI-työn suuntaamiseksi. Korkeakoulu voi kehittyä kansainvälisesti varteenotettavaksi toimijaksi vain harvoilla osaamisensa alueilla. Resurssien suuntaaminen vahvuusalueille koskettaa esimerkiksi tapaa rakentaa osaamiskeskittymiä korkeakoulun sisällä ja korkeakoulujen välillä, koulutusohjelmien kokoa ja rakennetta, asiantuntijoita koskevaa henkilöstöpolitiikkaa, kansallisia ja kansainvälisiä kumppanuuksia, yhteyksiä työ-elämään ja niin edelleen. On kyse perustavaa laatua olevista kysymyksistä korkea-koulun kannalta. Sen vuoksi opetus- ja kulttuuriministeriö on halunnut tukea strategiatyötä keväällä käytyjen neuvottelujen yhteydessä sopimuskauden 2010–2012 hankerahoituksella.
Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja tutkimuslaitosten edellytetään tiivistävän yhteistyötään yhteisillä tutkimusohjelmilla, kampuksilla ja muilla toimintarakenteilla. Tähän suuntaan on jossain määrin jo edetty, mutta kehitys on vielä suurelta osin kesken. Ilman riittävän vahvoja kansallisia rakenteita on vaikeaa lähteä rakentamaan kansainvälistä yhteistyötä. Verkostoitumisen merkityksestä on puhuttu paljon, mutta sen roolia ei voi ylikorostaa kansainvälistymisestä puhuttaessa. Mielenkiintoista on, että erityisesti globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden on havaittu korreloivan innovaatiotoiminnan kasvun kanssa. Arvoverkkoihin panostaminen ei voi olla huono valinta tavoiteltaessa läpimurtoa ammattikorkeakoulujen innovaatiotoiminnan kansainvälistymisessä.
Alueellinen ja kansainvälinen toiminta asetetaan usein vastakkain. Ammattikorkea-kouluille määritelty alueellinen tehtävä ei suinkaan tarkoita sitä, että ammattikorkeakoulujen kansainvälinen toiminta ei olisi tärkeää. Pystyäkseen uudistumaan ja toimimaan aluekehittämisen eturintamassa ovat kansainväliset kontaktit ammattikorkeakouluille välttämättömiä. Useimmiten ollakseen todella vaikuttava alueellinen kehittäjä on oltava sitä myös kansainvälisellä tasolla. Alueellisen tason toiminta ei ole laadultaan toisen luokan toimintaa, se on erityistä osaamista vaativaa työtä, johon ammattikorkeakouluilla toimintarakenteidensa ja käytäntöjensä puolesta on alueen toimijoista usein parhaat edellytykset.
Ammattikorkeakoulujen kytkennät alueella ovat hyvin moniulotteisia, mikä on niiden ehdoton vahvuus. Ne ovat pystyneet erityisen työelämän kehittämistehtävänsä vel-voittamina luomaan sellaisia yhteyksiä ja toimintatapoja, jotka antavat niille asiantuntemukseen perustuvan ensisijaisen aseman esimerkiksi pienyritysten kehittäjinä ja kansainvälistäjinä. Ammattikorkeakoulujen roolia pk-yritysten kansainvälistymisosaamisen kehittämisessä voitaisiin kuitenkin edelleen lisätä. Esimerkiksi ulkomaalaisten ja maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden ja henkilökunnan rekrytoinnilla voi olla suuri merkitys työvoiman houkuttelussa ja korkeakouluyhteisön rikastuttamisessa. Yrityselämässä näillä henkilöillä voi kansainvälistymisen kannalta olla ratkaiseva merkitys.
Opetuksen ja tutkimuksen yhteyksistä ja niiden edistämisestä on puhuttu Suomessa paljon. Korkeakoulut ovat uuden tiedon tuottajia ja niiden täytyy pystyä yhdistämään osaaminen ja resurssit tätä tehtävää toteuttaessaan. Ammattikorkeakoulujen opetus, TKI-toiminta ja aluekehitys ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Näiden eri tehtävien integraation voi olettaa tuottavan parhaan tuloksen jokaisella osa-alueella. Osaamista kokoamalla ja yhdistämällä syntyvät myös kansainvälistymiselle parhaat onnistumisen edellytykset. Koulutuksen ja innovaatiopolitiikan yhdistäminen on jatkossa iso asia EU-tasolla, ja se tulee näkymään myös suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa. Erityisen mielenkiinnon kohteena on toiminnan vaikuttavuus.
Koulutuksen ja tutkimuksen vaikuttavuuteen tullaan kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota myös korkeakoulujen rahoituksessa. Ammattikorkeakoulujen nykyistä rahoitusmallia on kritisoitu muun muassa siitä, että TKI-toiminta ei ole sisältynyt perusrahoituksen kriteereihin. Jatkossa laadun merkitys rahoitusperusteena tulee kasvamaan. Tällöin TKI-toiminnan kansainvälisyyden edistäminen tulee ammattikorkeakoulujen toiminnassa entistäkin tärkeämmäksi.