Ammattikorkeakoulujen kehittämisverkoston syntysanat lausuttiin noin kaksi vuotta sitten, jolloin Mervi Friman Hämeen ammattikorkeakoulusta ryhtyi kokomaan sähköpostilistaa ammattikorkeakoulua koskevasta tutkimuksesta kiinnostuneista. Verkoston ensimmäinen tapaaminen oli Seinäjoen ammattikorkeakoulussa helmikuussa 2001 pidettyjen tutkimus- ja kehittämistoiminnan neuvottelupäivien yhteydessä. Sittemmin KeVer on organisoitunut Hämeen ammattikorkeakoulun vetämäksi projektiksi, joka järjesti 8.5.2002 seminaarin, jonka yhteydessä aihealuekohtaiset verkostot organisoituivat ja sopivat jatkotapaamisistaan.

KeVer–verkoston tarkoituksena on yhdistää ammattikorkeakoulua koskevaa tutkimusta tekeviä työskentelivätpä he sitten ammattikorkeakouluissa, yliopistoissa tai tutkimuslaitoksissa. Tässä suhteessa lähtökohta eroaa Satakunnan ammattikorkeakoulun koordinoiman ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkoston toiminta-ajatuksesta. Ammattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry, joka järjestää vuosittain ammattikasvatuksen päivät, kokoaa puolestaan koko ammattikasvatuksen kenttää koskevasta tutkimus- ja kehittämistyöstä kiinnostuneita. Näillä kaikilla verkostoilla on yhteisenä alueena ammattikorkeakouluissa tehtävä ammattikorkeakoulua koskeva tutkimus- ja kehittämistyö. Ei liene myöskään ongelmallista, vaikka toiminta-alueet ainakin aluksi menevät limittäin. Tärkeintä on, että verkostojen osanottajat saavat itse lisäarvoa toiminnasta.

Aluekehitystutkimusryhmässä 8.5. pidetyssä seminaarissa kävi ilmi, että monessa ammattikorkeakouluissa ovat hyvin samankaltaiset tutkimus- ja kehittämisteemat ajankohtaisia. Tämä, jos mikä, osoittaa verkostoyhteistyön tarvetta.

Ongelmallinen kysymys on edelleen kansainvälinen tutkimus- ja kehittämistoiminnan määrittely, jota Tilastokeskus käyttää tilastoinnissaan. Ammattikorkeakoulujen ei ole viisasta asettaa kyseenalaiseksi yleismaailmallista määrittelyä. Toisaalta OECD:n arviointiryhmä toteaa, että ammattikorkeakoulujen työn luonnetta ja laatua ei riittävästi ymmärretä, vaan näkemykset perustuvat ennakkoluuloihin. Samainen arviointiryhmä katsoo myös, että tietoyhteiskunta nostaa esiin tarpeen arvioida uudelleen yliopistojen ja ei-yliopistollisten instituutioiden roolia yhteiskunnassa. Samoin OECD:n arviointiryhmä korostaa, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee pystyä ennakkoluulottomaan yhteistyöhön.

Käsitteenä epämääräisen kehittämistoiminnan määrittelyä, jota käsiteltiin mm. Suomen ammattikorkeakoulupäivien yhdessä teemaistunnossa, on tarpeen edelleen selkiyttää. Oman näkemykseni mukaan voisi ajatella, että kun tieteessä laatukriteerit asettaa kansainvälinen alan tiedeyhteisö, kehittämistoiminnassa laatukriteerinä olisi tunnustettujen työelämäasiantuntijoiden toteama hankkeen innovatiivisuus ja lisäarvo.

KeVer-verkoston visioksi voidaan nähdä ammattikorkeakouluja koskevan tutkimus- ja kehittämistoiminnan teemakohtaisten verkostojen kehittyminen tutkijakouluiksi, joissa ammattikorkeakoulua koskevaa tutkimustyötä tekevät syventävät osaamistaan sekä ideoivat ja toteuttavat yhteisiä tutkimushankkeita yhdistäen ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen asiantuntemusta ja voimavaroja.