Marja-Liisa Vesterisen alustus Kever-verkoston pedagogiikkatutkimusryhmässä elokussa 2002

Ammatillisen harjoittelun kehittämisprojekti AMHA käynnistyi Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa syksyllä 2000. ESR-rahoitteinen opiskelijoiden harjoittelun kokeilu- ja kehittämishanke liittyi myös väitöstutkimukseni Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa (Ammatillinen harjoittelu osana asiantuntijuuden kehittymistä ammattikorkeakoulussa). Tutkimuksessani selvitin, miten opiskelijoiden ammatillista harjoittelua kehittämällä voidaan vaikuttaa opiskelijoiden ammatillisen asiantuntijuuden, todellisen osaamisen syntymiseen. Asiantuntijuuteen katsotaan kuuluvan sekä teoriatietoa, käytännön tietotaitoa ja metakognitiivisia taitoja, joten opinnot eivät voi muodostua pelkästä muodollisesta koulussa oppimisesta ilman työssä syntyviä kokemuksia, mahdollisuuksia soveltaa koulussa opittua tai ilman työyhteisön sosiokulttuurisessa vuorovaikutuksessa syntyvää oppimista.

Avaintaitojen, liiketoimintakokonaisuuksien ja ammatillisen erityisosaamisen kasvua

Tutkimukseni tulokset osoittavat, että harjoittelujaksolla oppiminen kasvattaa opiskelijoiden osaamista ja ammatillista asiantuntijuutta työelämän avaintaitojen, liiketoiminnan kokonaisosaamisen sekä ammatillisen erityisosaamisen alueilla. Opiskelijat oppivat työpaikka- ja alakohtaista työelämän käyttötietoa ja ammattitietoutta, työpaikan työprosessitietoutta sekä työstä toiseen siirtyviä työelämän avaintaitoja.

Jatkokehittämistä

Ohjauksessa ja opiskelijoiden oppimistaidoissa on jatkossa panostettava enemmän siihen, että opiskelijat oppivat mallintamaan oppimaansa kyetäkseen siirtämään ja soveltamaan osaamistaan paremmin muihin yhteyksiin. Myös kokonaisuuksien näkeminen ja ymmärtäminen jäi puutteelliseksi, vaikka ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden tulisi kyetä hallitsemaan myös esimies- ja kehittämisnäkökulma.

Teoria ja käytäntö yhdistyivät, metakognitio vahvistui

Ammatillisessa harjoittelussa toteutuu ammattikorkeakoulun tavoite yhdistää teoria ja käytäntö. Opiskelijoiden ammatillinen asiantuntijuus kehittyi kaikilla asiantuntijuuden osa-alueilla. Opiskelijat oppivat ymmärtämään koulussa opittua teoriaa syvemmin (23 % merkittävistä oppimiskokemuksista) ja he oppivat käytännön tietoja ja taitoja (53 % oppimiskokemuksista). Lisäksi opiskelijat oppivat uusia työelämään liittyviä asioita (24 % oppimiskokemuksista), joita ei opeteta ja kenties ei voidakaan opettaa koulussa. Opiskelijoiden luottamus omaan osaamiseen ja kyky soveltaa sitä vahvistuivat. Myös ammatti-identiteetti kehittyi selvästi. Toisaalta opiskelijat huomasivat myös osaamisensa puutteet ja tutkinnon loppuun suorittamisen merkityksen.

Jatkokehittämistä

Opiskelijat olisi saatava rohkeammin arvioimaan työyhteisön käytäntöjä. Tällöin ei vallitsevia rutiineja pidetä annettuina totuuksina, vaan toimintatapoja ja tietoja kyseenalaistetaan, etsitään vaihtoehtoja ja sovelletaan uutta tietoa työyhteisöjen käytäntöihin yhteistyössä työpaikan henkilöstön kanssa.

Työtoverit ja oikein suunnitellut työtehtävät oppimisen avaintekijät

Opiskelijoiden oppimiseen vaikuttivat eniten työyhteisön jäsenet ja työpaikan ohjaaja. Työskentelylle yhteisesti asetetut selkeät tavoitteet (harjoittelun ops, opiskelijan hops, ohjaajan tavoitteet), oppimisen tukeminen ja ohjaus, mahdollisuus oman osaamisen soveltamiseen ja työpaikalla osoitettu luottamus ja turvallisuus vahvistavat osaamisen ja itseluottamuksen tunnetta sekä rohkeutta itsenäiseen työskentelyyn.

Jatkokehittämistä

Työpaikan ohjaajia on edelleen koulutettava, jotta heillä kaikilla olisi kykyä ja halua toimia mentorina sen sijaan, että he saattaisivat mieltää tehtävänsä enemmän organisatorisena työnjohtajana kuin oppimisen vastuullisena ohjaajana. Mentorin valmiuksista olisi hyötyä myös työpaikan henkilöstön työssä oppimisen edistämisessä.

Harjoittelujakson työtehtävillä oli toiseksi suurin vaikutus opiskelijan oppimistuloksiin. Työtehtävien tulee sisältää ammattialaan liittyviä haasteellisia tehtäviä, mutta myös yleisiin työelämän käytäntöihin opettavia tehtäviä. Oppimista edistävät oppimistehtävät, oppimispäiväkirja, kehityskeskustelu ja loppukeskustelussa tehty itsearviointi sekä opiskelijoiden, ohjaajien ja opettajien ryhmätapaamiset sekä harjoittelun väli- ja purkuseminaari.

Osaamisen tason määrällinen ja laadullinen nousu

Edellisten perusteella olen arvioinut, että ammatillinen harjoittelu nostaa ammattikorkeakoulututkinnon tasoa sekä laadullisesti että määrällisesti. Myös työpaikkojen ohjaajat ja muu henkilöstö samoin kuin ammattikorkeakoulun opettajat voivat oppia uusia asioita toisiltaan tai reflektoimalla omia käsityksiään ja käytäntöjään ja kehittää uudenlaista yhteistyötä opetuksessa, projekteissa ja tutkimuksessa harjoittelun seurauksena.

Jatkokehittämistä

Harjoittelun kehittämisprojekti ja siihen liittynyt tutkimukseni osoittavat, että työssä oppiminen edellyttää nykyistä voimakkaammin yhteisten oppimiskäsitysten ja –menetelmien omaksumista, opintojen ohjauksen uudistumista, reflektoinnin taitojen, oppimispäiväkirjan kirjoittamisen harjoittelua ja kriittisen keskustelun ja oman ajattelun oppimista jo opintojen alusta lähtien, sanalla sanoen panostusta amk-pedagogiikan kirkastamiseen ja omaksumiseen.

KeVer-ryhmämme teemana on pedagogiikka, ja siksi olenkin ehdottanut, että ryhmämme asettaa tavoitteeksi tuottaa julkaisun, jossa kirkastamme käsityksemme amk-pedagogiikasta – teoriassa ja käytännössä.

Harjoittelujaksolle selkeät tavoitteet ja opetussuunnitelma

Harjoittelu tulee integroida osaksi opetussuunnitelmaa, jossa harjoittelujaksolla oppimiselle määritellään yleisiä ja koulutusohjelmakohtaisia oppimistavoitteita (esim. kompetenssipohjaisesti, kuten olen omassa väitöskirjassani tehnyt) ja harjoittelu integroidaan muuhun opetussuunnitelmaan niin, että harjoittelun opintoviikot tulevat todella oppimisen käyttöön. Opetussuunnitelmassa määritellään harjoitteluun sopivat oppimiskäsitykset ja -menetelmät, harjoittelun ohjauksen laatu, arviointi, harjoitteluun soveltuvien työtehtävien luonne, sopivien harjoitteluyritysten ominaisuudet ja harjoittelun integroituminen muuhun opetussuunnitelmaan. Harjoittelun opetussuunnitelmassa kuvataan myös konkreettisesti se, mitä harjoitteluprosessissa käytännössä tapahtuu.

Jatkotutkimus

Tällä hetkellä on EKAMK:ssa meneillään jatkotutkimus, jossa selvitetään harjoitteluprosessin vaikutuksia työpaikkaohjaajien ja heidän työyhteisöjensä jäsenten oppimiseen, toimintatapojen muutoksiin ja työyhteisön oppimiskulttuurin muutoksiin. Tutkimusta jatketaan selvittämällä, mitkä tekijät ovat vaikuttavat siihen, että jostakusta henkilöstä on kehittynyt hyvä opiskelijan, mutta yhtä l.ailla työyhteisön mentori. Tätä tietoa tarvitaan ohjaajien valinnassa ja kouluttamisessa.

Jotta konstruktivistinen ja sosiaalinen oppiminen voivat toteutua, tulee opiskelijoiden, opettajien ja työpaikan henkilöstön omaksua monia uusia pedagogisia menetelmiä ja harjoitella reflektiivisyyttä, kriittistä ajattelua, tiedon rakentelua, kyselemistä ja yhteisöllistä oppimista opintojen alusta alkaen. Opiskelijoiden ohjaukseen tarvitaan uudenlaista toimintamallia, jonka lähtökohtana on kaksi asiaa: 1) kaikki osapuolet tuntevat, ymmärtävät ja omaksuvat amk-pedagogiikan oppimiskäsitykset ja -menetelmät) ja opitaan toimimaan tiimi- ja verkostokouluna (ála Helakorpi).

Tutkimus synnytti kymmenen jatkotutkimusaihetta. Ne jakautuvat amk:n oman toiminnan kehittämiseen, erityisesti oppimiskäsitysten ja –menetelmien uudistamiseen ja toisaalta työpaikkojen oppimisympäristön ja osaamisen kehittämiseen. Tavoitteena on parantaa ammattikorkeakoulun vaikuttavuutta sekä välittömiin oppimistuloksiin ja työllistymiseen että työelämän kehittymiseen. Yhteistyö yritysten kanssa antaa mahdollisuuksia toimia monilla uusilla, innovatiivisilla tavoilla.

Ammatillisen harjoittelun malli

Olen tehnyt tutkimukseni tuloksena ehdotuksen harjoittelun malliksi ammattikorkeakouluille (kuvio 1). Mallissa esitän käsitykseni siitä, mitä harjoittelujaksoon tulee sisältyä, mitä pedagogisia välineitä kannattaa hyödyntää ja miten oppiminen tunnistetaan, jotta opiskelijan ammatillinen osaaminen, itseluottamus, motivaatio ja ammatti-identiteetti kehittyvät.

Mallissa korostan, että itse harjoitteluprosessin lisäksi on huolehdittava siitä, että tuloksellisen harjoittelun edellytykset ovat kunnossa eli hyvä yritysverkko harjoittelupaikkoineen, koulutetut ohjaajat, sitoutuneet työyhteisöt, ammatillisesti kasvattavat työtehtävät, kyky oppia ja ohjata sekä rakentava oppimiskulttuuri. Mallia on sovellettu Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa liiketalouden, matkailun, kotitalouspalvelujen ja tekniikan neljän koulutusohjelman opiskelijoiden harjoittelussa. Oppimistulokset ovat kaikissa tapauksissa olleet hyvin samanlaisia ja hyviä: ammatillinen uudistettu harjoittelu on tuottanut selvää lisäarvoa opiskelijoiden osaamiseen.


Kuvio 1. Ehdotus ammatillisen harjoittelun malliksi ammattikorkeakouluille.

Mallia voidaan soveltaa myös aikuiskoulutukseen ja työyhteisöjen henkilöstökoulutukseen.