Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) ja EDUTA-instituutti (entinen TyKKy) ovat järjestäneet useamman vuoden ajan koulutuksen ja opetuksen arviointiin liittyviä opintomatkoja. Viimeisin, lokakuun alussa 2002 tehty matka suuntautui Australiaan, jossa oli mukana kaksikymmentä osallistujaa sekä ammattikorkeakouluista että yliopistoista ja ryhmän vetäjät Matti Parjanen ja Riikka Rahikainen.

Kun kahden eri koulutusorganisaation osallistujat saavat sekä tietoa kohdemaansa käytänteistä, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen edustajat verkostoituvat samanaikaisesti myös toistensa kanssa. Kun matkaraportitkin kirjoitetaan pareittain ammattikorkeakoulun ja yliopiston edustajan parityönä, ymmärrys toisen organisaation osaamisesta ja käytänteistä lisääntyy. Eri korkeakouluissa työskentelevät kun eivät välttämättä tiedä kovinkaan paljon toistensa organisaatioiden toiminnasta. Matkan aikana käydyt workshopit ja vapaamuotoiset tapaamiset rakentavat nekin sosiaalista ja inhimillistä pääomaa sekä yhteistä kumppanuuttakin.

Miksi niin kauas?

Matkan järjestäjät (KKA ja EDUTA-instituutti) olivat valinneet Australian matkakohteeksi siksi, että maa on hyvämaineinen koulutuksen ja opetuksen laatutyössä. Laatutyötä on maassa tehty jo pitkään. Laatutyön merkitys perustuu osittain Australian yliopistojen kansainvälistymiseen, sillä koulutuksesta on tullut kansataloudellisestikin merkittävä vientituote. Koulutus on Australian kolmanneksi suurin (joissakin lähteissä neljänneksi suurin) ’teollisuuden ala’; osuus kansantaloudesta on yli 4 biljoonaa Australian dollaria. Yliopistot joutuvatkin kilpailemaan yhä enenevässä määrin opiskelijoistaan, ja näin laatutyöstä on tullut keskeinen oppimisen, opettamisen ja tutkimuksen kehittämiskohde.

Yksi monista - La Trobe University

Koska vierailukohteita oli sangen paljon, ja matkasta on tehty yhteinen raportti, pohdin kirjoituksessani yhden yliopiston, La Trobe –yliopiston koulutuksen ja opetuksen laatutyötä. Se heijastaa mielestäni hyvin australialaisten yliopistojen tavoitteellista ja määrätietoista laatutyötä. Ja herättää myös pohdintoja.

Koulutuksen ja opetuksen laadunhallinta La Trobessa, jossa on noin 22 000 opiskelijaa ja henkilökuntaa 2 600, hahmotetaan holistisesti. Laatutyö kattaa niin opetuksen, oppimisen, tutkimustoiminnan kuin hallinnolliset käytännötkin, ja se ymmärretään jatkuvana kehittämisenä, jota toteutetaan hyvin järjestelmällisesti. Laatutyön toteuttamiseen on valjastettu kehittämisyksikkö (ADU = The Academic Development Unit).

Koulutuksen ja opetuksen laatutyön asiantuntijat konsultoivat akateemista henkilökuntaa; laatutyötä tehdään niin yksittäisten opettajien, tiedekuntien kuin muun henkilökunnankin kanssa. Koulutuksen ja opetuksen laatujärjestelmässä on erotettu kaksi toisiaan täydentävää osaa:
1) Quality Assurance of Subjects (QAS)
tiedekuntien ja laitosten pakollinen oppiaineiden/koulutusohjelmien laatujärjestelmä, jossa tavoitteena on kehittää opetusohjelmia ja samalla dokumentoida kehittämistyötä ja
2) Student Evaluation of Teaching (SET)
yksittäisten opettajien vapaaehtoisesti keräämä henkilökohtainen opiskelijapalaute, jonka tavoitteena on kehittää yksittäisten opettajien opetusta ja antaa aineksia heidän opetusportfolioihinsa.

Koulutusohjelmien laatujärjestelmä (QAS) on suunniteltu varmistamaan kaikkien koulutusohjelmien systemaattinen arviointi, kehittäminen ja raportointi. Arvioinnin kohteena on koko koulutusohjelma, ei yksittäiset opetustapahtumat. Tavoitteena on koko yliopiston tason laadunvarmistus, joten kohteena eivät ole yksittäiset työntekijät. Arviointimenettelyn yksityiskohdista päättää laitos, mutta käytäntöjen on oltava linjassa arvioinnin yleislinjan kanssa. Yksityiskohtaiset tiedot ovat luottamuksellisia, eivätkä ole muiden kuin laadun raportoinnista vastaavien oppiainekoordinaattoreiden ja asianomaisten opettajien käytössä. Järjestelmä tuottaa tietoa, jota laitos voi hyödyntää myös yliopiston ulkopuolisissa arvioinneissa.

QAS-järjestelmä sisältää pakollisen opiskelijapalautteen keruun. Australiassa on käytössä kaikissa yliopistoissa yhteinen kysely valmistuneille perustutkinto-opiskelijoille (Course experience questionnaire). Tämän kyselyn osuus on integroitu QAS-järjestelmään.

Vastuu QAS-järjestelmän toteutuksesta on delegoitu mahdollisimman pitkälle tiedekunnille, laitoksille ja oppiainevastaaville (subject/year coordinators). Toiminnan tavoitteena on opetusohjelmien jatkuva kehittäminen.

Opetuksen opiskelijapalautejärjestelmä (SET) on La Trobe-yliopiston Academic Development –yksikön (ADU) kehittämä. Sen tavoitteena on auttaa yksittäisiä opettajia arvioimaan opetustaitoaan ja oppiaineen opetusta siitä näkökulmasta, miten opiskelijoiden oppimistulosten laatu voisi kehittyä ja parantua. SET-järjestelmä on rakennettu ajatellen yksittäistä opettajaa, eikä koko opetettavaa alaa. Opiskelijapalautteen keruuta varten kootaan yksilöllisten tarpeiden mukainen kyselylomake ADU:n laatimasta kysymyspankista. Kysymyspankki koostuu seuraavista osa-alueista: 1) miten opiskelijat arvioivat opetusohjelman tavoitteet, työmäärän, tentit ja ohjauksen, 2) miten opiskelija työskenteli – oliko tavoitteena asioiden ymmärtäminen vai ulkoluku, 3) mitä mieltä opiskelijat ovat oppiaineen opetuksesta ja ohjauksesta ja 4) mitä mieltä ollaan erityismenetelmistä (kuten PBL, kliininen opetus, verkko-opetus). Lisäksi käytetään avoimia kysymyksiä, joihin vastataan omin sanoin.

ADU käsittelee opiskelijakyselyt ja toimittaa yksityiskohtaiset tulokset vain asianomaiselle opettajalle. Opettaja saa tulokset vasta arvioituaan opiskelijoiden suoritukset. Lomakekyselyä voi käyttää vain vähintään 15 hengen ryhmissä. Tätä pienemmille ryhmille ADU:lla on tarjota muita vaihtoehtoja kuten myös muihinkin erityistarpeisiin.

’Onko tästä mitään hyötyä?’

La Trobe-yliopiston malli on kiinnostava esimerkki siitä, miten on onnistuneesti yhdistetty kaksi usein vaikeasti yhdistettävää asiaa yhdeksi kokonaisuudeksi: yksittäisen opettajan oman opetuksensa kehittäminen ja koulutusorganisaation kehittäminen. Molempien kehittämislinjojen tueksi kootaan tietoa ja arvioidaan toimintaa. Tämä on saatu neulottua yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja vieläpä perusteltu vakuuttavasti. Vaikeana asiana kokonaisuutta esitellyt Gillian Lueckenhausen mainitsi sen, että ADU on vakuuttanut toimivansa luottamuksellisesti ja tietoja vain kehittämistarkoitukseen käyttäen. Muissa yksiköissä ei aina koeta samaa velvoitetta noudattaa ilmoitettua linjaa. Henkilöstöä koskevia päätöksiä tehtäessä yritetään joskus saada käyttöön laadunkehittämistyössä koottua luottamuksellista tietoa.

Koulutuksen ja opetuksen laatutyön suunnitelmallisuus, jatkuva kehittäminen (Continuous Improvement) ja laadun tehostaminen (Quality Enhancement) näyttäytyivät La Trobessa hyvänä järjestelmänä. Esitykset osoittivat, että ko. yliopiston koulutuksen ja opetuksen laatutyö on hallittua ja fokusoituakin, joskin koko järjestelmä osittain leimautui – nyt järjestelmää hyvinkin pinnallisesti tarkasteltuna - hyvin ’suorituskeskeiseksi’ ja La Trobe kyselylomakeapparaatin laajuuskin hämmensi. Onko tarkoituksenmukaista kehittää näinkin laaja kysymysapparaattijärjestelmä?

Edelleen on hyvä pohtia mm. sitä, että voiko La Troben tapainen hyvä systematiikka synnyttää keinotekoisia mittareita, jotka edelleen voisivat synnyttää keinotekoista järjestelmää. La Trobe herättää useita muitakin kysymyksiä: Voiko koulutuksen ja opetuksen laatutyö olla vain näytettävää – ja näyttävää - toimintaa, dataan perustuvaa toimintaa, eikä aitoa kehittämistä ja sitoutumista tai vaikuttavuutta. Se, miten numeerinen tieto muuttuu laadulliseksi arvioinniksi, ei tullut esiin. Miten syvälle vietäviä johtopäätöksiä tehdään kootun tiedon perusteella?

La Troben ajatuksia herättävä esimerkki vahvisti sitä näkemystä, että on tärkeää kehittää omasta toiminnasta nousevaa laatutyön järjestelmää, joka palautuu organisaation omaan missioon. Kun ammattikorkeakouluissa on 90-luvulta lähtien kehitetty laatua, olisikin hyödyllistä jatkaa jo aloitettua, ja valtavasti resursseja syönyttä laatutyön systemaattista arviointia ja kehittämistä. Opintomatkalla nähdyt esimerkit eivät horjuta Suomessa valittuja laatutyön lähtökohtia ja perusteita, mutta kannustavat entistä systemaattisempaan ja kokonaisvaltaisempaan otteeseen.

Mikäli opetuksen laatutyön tavoitteena ovat mm. vaikuttavuus, toiminnan muuttuminen ja sen kehittyminen, sitä pitää tehdä pitkäjänteisesti, kokonaisvaltaisesti, sitoutuneesti ja järjestelmällisesti. Sen pitää tukea myös opettajan työssään kehittymistä ja pedagogisten valmiuksien kypsymistä sekä olla opettajia kannustavaa. Australiassa palkitaan opettajia näkyvästi myös hyvin tehdystä työstä: olisiko myös meillä syytä vahvistaa palkitsemisjärjestelmiä ja tunnustuksia?

Ja mikäli arviointijärjestelmää tarvitaan paljastamaan todelliset kehittämistarpeet, on hyvä esittää La Troben varakansleri Julie Jacksonin yksinkertainen kysymys: ’Onko tästä mitään hyötyä?’

Matkaraportti on luettavissa EDUTA-instituutin sivuilla http://www.uta.fi/tiedekunnat/kasv/eduta/pdf/matkaraportti.pdf