Korkea-asteelta valmistuneet muuttavat muita väestöryhmiä enemmän, jopa yli 3 kertaa enemmän kuin pelkän peruskoulutuksen suorittaneet. Ryhmä onkin erityisen mielenkiintoinen yhtäältä työvoiman liikkuvuuden ja työvoimatarpeen kohtaamisen näkökulmasta ja koulutuksen muuttovirtoihin vaikuttamisen näkökulmasta. Samalla, kun korkea-asteelta valmistuneet muuttavat muita ryhmiä enemmän, heistä yli puolet sijoittuu kuitenkin kotipaikkakunnalleen ja huomattava osa kotiutuu koulutuspaikkakunnalleen.

Ammattikorkeakouluista ja yliopistoista valmistuneiden muuttovirtoihin vaikuttavia tekijöitä tarkastiin yhtenä teemana äskettäin julkaistussa Koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkimuksessa. Tutkimuksen kohteena olivat tekniikan, kaupan ja hallinnon sekä sosiaali- ja terveysalan koulutuksesta noin puoli vuotta aiemmin valmistuneet ammatti- ja tiedekorkeakouluopiskelijat. Tutkimuksen aineisto on kerätty kyselyin vuosina 1997-1999 Opetusministeriön rahoittamassa hankkeessa ”Ammattikorkeakoulututkinto työmarkkinauran perustana”. Hankkeesta on aiemmin julkaistu alakohtaiset tarkastelut ja useita artikkeleita (mm. Korhonen, Mäkinen & Valkonen 1999; 2000 ja 2001; Korhonen & Mäkinen 2000; Korhonen 2000). Aineisto onkin poikkeuksellisen laaja yliopistoista ja ammattikorkeakouluista 1990-luvun lopulla valmistuneita kuvaava kyselyaineisto. Vastanneita oli eri alojen ammattikorkeakoulujen 37 yksiköstä ja yliopistojen 20 yksiköstä yhteensä 4935. (Aineistoa on kuvattu yksityiskohtaisesti alakohtaisissa raporteissa). Seuraavassa kerrotaan ensin hieman korkea-asteelta valmistuneiden muuttamiseen vaikuttaneista tekijöistä ja lopuksi nostetaan esille pari muuta mielenkiintoista tulosta.

Ammattikorkeakouluista valmistuu kotiseutu-uskollisempaa väkeä

Muuttovirtoja oli aineiston pohjalta tarkasteltu aiemmin oppilaitosnäkökulmasta: miten oppilaitokset toimivat opiskelijoita eri paikkakunnille ohjaavina työvoimapumppuina. Viimeisimmässä raportissa etsittiin lisäksi muuttamiseen vaikuttavia yksilöllisiä tekijöitä: mitkä seikat opiskelijan näkökulmasta vaikuttavat muuttamiseen. Opiskelijat jaettiin tätä varten koulutusta edeltävän, koulutuksen aikaisen ja koulutuksen jälkeisen asuinpaikan perusteella viiteen muuttohistorioiltaan erottuvaan ryhmään: kotiseutu-uskolliset, työn perässä kotiseudultaan muuttaneet, kotipaikkakunnalleen koulutuksen jälkeen palanneet, koulutuspaikkakunnalle kotiutuneet ja kaikissa siirtymissä muuttaneet.

Ammattikorkeakouluista valmistuneista lähes puolet oli kotiseutu-uskollisia eli niitä, jotka eivät olleet muuttaneet eri paikkakunnalle missään vaiheessa, vaan kouluttautuivat alkuperäisellä kotipaikkakunnallaan ja jäivät koulutuksen jälkeen sinne töihin. Yliopistoista valmistuneista huomattavasti pienempi joukko eli kolmannes kuului tähän ryhmään. Molemmilta korkea-asteen väyliltä valmistuneista yhteensä 55 % kuului joko kotiseutu-uskollisten tai koulutuksen jälkeen kotiseudulle palaavien ryhmiin. (Ks. kuviot a ja b.)

Yliopistosta valmistuneista suurempi osa kotiutui opintojensa jälkeen koulutuspaikkakunnalleen. Koulutuspaikkakunnalle kotiutuneita oli 28 % yliopistoista valmistuneista ja 17 % ammattikorkeakouluista valmistuneista. Yliopistoista valmistuneet olivat muutenkin verrokkejaan alttiimpia muuttamaan asuinpaikkakuntaansa. Kaikissa tarkastelluissa siirtymävaiheissa muuttaneita ”superliikkujia” oli tiedekorkeakouluista valmistuneissa lähes viidennes. Vastaavanlaisia aktiivimuuttajia oli ammattikorkeakouluista valmistuneissa vain noin 10%.

Tiede- ja ammattikorkeakouluista valmistuneiden muuttamiseen vaikuttavat tekijät olivat eriytyneitä

Muuttamiseen vaikuttavat yksilölliset selittävät tekijät järjestyivät hierarkkisesti eri tavoin ammatti- ja tiedekorkeakouluista valmistuneilla. Koulutusala vaikutti vahvimmin ammattikorkeakouluista valmistuneiden muuttamiseen. Insinööreissä oli enemmän liikkujia ja vähemmän kotiseutu-uskollisia kuin kaupan sekä sosiaali- ja terveysalalta valmistuneissa. Sosiaali- ja terveysalalla oli lisäksi verrokkialoja enemmän niitä, jotka jäivät työhön koulutuspaikkakunnalleen.

Eri aloilta valmistuneiden ammattikorkeakouluopiskelijoiden muuttamisalttiuteen seuraavaksi vahvimmin vaikuttavat tekijät olivat edelleen eriytyneitä. Tekniikan alalla vaikutti muuttamisalttiuteen seuraavaksi vahvimmin koulutukseen hakeutumista edeltänyt pohjakoulutus. Ylioppilaspohjalla insinöörikoulutukseen hakeutuneet olivat muuttaneet työn perässä toiselle koulutuspaikkakunnalle muilla pohjakoulutuksella ammattikorkeakouluun tulleita useammin (ero muihin ryhmiin 5-8%).

Sukupuolen ja koulutusalojen mukainen muuttamiseen vaikuttavien tekijöiden eriytyminen näkyi tuloksissa siten, että seuraavaksi vahvimmin muuttamisalttiuteen vaikutti naisvaltaisilla sosiaali- ja terveysalalla sekä kaupan alalla lasten saaminen. Lapsia saaneet olivat olleet kotiseutu-uskollisempia ja vähemmän alttiita muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle ja myös kotiutuneet koulutuspaikkakunnalle lapsettomia useammin.

Tekniikan alalta ammattikorkeakouluista valmistuneiden muuttamiseen vaikuttaneet tekijät muistuttivat yliopistoista valmistuneiden muuttamiseen vaikuttaneita tekijöitä. Yliopistoista valmistuneiden muuttamisalttiuteen vaikutti insinöörien tapaan vahvimmin edeltävä pohjakoulutus. Lukiosta suoraan yliopistoon tulleet olivat kotiseutu-uskollisempia kuin muilla pohjakoulutuksilla yliopistoon hakeutuneet eli peruskoulun jälkeen ammatillisen tutkinnon tai ylioppilastutkinnon suorittaneet.

Pohjakoulutuksen määräävin vaikutus yliopistosta valmistuneiden muuttamista ohjaavana tekijänä näyttäisikin viittaavan siihen suuntaan, koulutusuralla ja sen ”suoruudella” on oma myönteinen vaikutuksensa työllistymiseen viimeisen suoritetun tutkinnon ohessa. Koulutusala ei erotellut merkitsevästi yliopisto-opisto-opiskelijoiden ryhmittymistä eri muuttajatyyppeihin.

Mitkä tekijät juurruttavat opiskelijaa kotiutumaan koulutuspaikkakunnalle?

Koulutuksen siirtovaikutusten kannalta erityisesti koulutuspaikkakunnalle kotiutuvat ovat mielenkiintoinen ryhmä. Ryhmästä noin kolmannes on yliopisto-opiskelijoita ja noin viidennes ammattikorkeakouluopiskelijoita. Koulutuspaikkakunnalle kotiutujien ryhmään kuulumista selittäviä tekijöitä olivat saadun logistisen regressiomallin mukaan koulutusväylä, ala, ikä ja asuinpaikka. Mahdollisuus koulutuspaikkakunnalle kotiutumiseen oli saadun mallin mukaan suurempi tiedekorkeakoulusta valmistuneille kuin ammattikorkeakoulusta valmistuneille, tekniseltä tai sosiaali- ja terveysalalta valmistuneille kuin kaupan alalta valmistuneille ja 29-vuotiaille tai sitä vanhemmille kuin alle 29-vuotiaille. Lisäksi Helsingin seutukunnassa asuvat kotiutuivat koulutuspaikkakunnalle muualla Suomessa asuvia helpommin. Yllättävästi sukupuolella ja työllistyneisyydellä (työssä – jotain muuta) ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä koulutuspaikkakunnalle kotiutumiseen.

Millaisia eroja muuttajaryhmien uraodotuksissa on?

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös korkeakoulutettujen ryhmittymistä uraodotusten mukaan ja näiden ryhmien suhdetta erilaisiin muuttajaryhmiin. Uraennakointiryhmät muodostettiin faktoroimalla opiskelijoiden arvioita erilaisista mahdollisista urista. Näin saatiin viisi erilaista uraulottuvuutta: urakeskeisyys, epätyypillinen ura, turvallisuuskeskeisyys, yrittäjyys ja perhekeskeisyys. Näiden uraulottuvuuksien suhteen valmistuneet ryhmittyivät kolmeksi ryhmäksi: urakeskeiset, perhekeskeiset ja vakaaseen uraan luottavat. Urakeskeiset olivat vakaaseen uraan luottavia riskihakuisempia ja yrittäjähenkisempiä. Vakaata uraa ennakoivat korostivat työpaikan pysyvyyttä ja turvallisuutta. Perhekeskeiset pitivät perhettä ja vapaa-aikaa tärkeämpinä kuin em. kaksi ryhmää.

Muuttajaryhmien ääripäissä – kotiseutu-uskolliset vs. liikkujat - uraennakointiryhmien painottuminen erosi selvästi toisistaan. Kun uraennakointiodotuksia tarkasteltiin suhteessa muuttamiseen ilman muuttaja- ja uraennakointiryhmien yhteyksien tarkastelua, yleiskuva uraodotusten yhteyksistä muuttamiseen vahvistui. Ura- ja työkeskeisyys oli tyypillistä liikkujille ja työn perässä muuttajille. Perhekeskeiset olivat kotiseutu-uskollisempia. Epätyypillinen ura oli kotiseutu-uskollisten ja kotipaikkakunnalle koulutuksen jälkeen palaavien ryhmien muita ryhmiä todennäköisempänä pitämä uranäkymä. Epätyypillinen ura oli samalla kuitenkin kaikkien ryhmien näkökulmasta vähiten toivottu ja odotettu uranäkymä.

Jatkossa korkeakoulutettujen muutto- ja työurien tarkastelulle olisi eduksi, jos poikkileikkausaineisto voitaisiin kerätä useammin valmistumisen jälkeen ja pidemmän ajan kuluttua valmistumisesta. Tämän aineiston puutteena on sen keskittyminen vain noin puoli vuotta aiemmin valmistuneisiin. Jatkotutkimuksen haasteita olisivatkin esimerkiksi korkea-asteen väylien vaikutukset liikkuvuuteen pidemmällä elämänkaarellisella aikajänteellä, alueellisen siirtymisalttiuden kietoutuminen syvemmin yksilön arvoihin ja korkeakoulutuksella ammattinsa vaihtaneiden ja ammattitaitoaan korkeammalla tutkinnolla syventäneiden työ- ja muuttourien vertailu.

Tiede- ja ammattikorkeakoulu-opiskelijat arvioivat koulutuksen antamat työelämävalmiudet hyvin samansuuntaisesti

Opiskelijoiden muuttovirtojen, niihin vaikuttavien tekijöiden ja uraodotusten ohessa tutkimuksessa
tarkasteltiin myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelun aikaisten työelämäyhteyksien eri piirteitä (harjoittelut, työssäkäynti, kv-vaihto) ja yliopistoista ja ammattikorkeakouluista valmistuneiden näkemyksiä koulutuksen antamista työelämävalmiuksista. Tulosten mukaan molempien korkeakoulutusväylien kautta valmistuneet arvioivat saavansa valmiudet melko hyviksi, ja yliopistoista ja ammattikorkeakouluista valmistuneiden väliset erot koetuissa taidoissa ja tiedoissa olivat vähäisiä. Arvioiden samankaltaisuutta selittänee osaltaan molemmille opiskelijaryhmille yhteinen kokemus hiljaisen tiedon ja tehtäväkohtaisen erikoistumisen kehittymisestä työelämässä. Valmistuneet kokevat saaneensa kohtalaiset valmiudet työelämään, mutta myöntävät samalla, etteivät heti valmistuttuaan ole eksperttejä. Muita syitä arvioiden läheisyyteen voi olla esimerkiksi se, että kummankin ryhmän opiskelijat ovat työllistyneet ”yhtä hyvin” omaa koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Toisaalta opiskelijoiden valmistumisesta on vähän aikaa, ja vähäinen kokemus voi näkyä arvioiden varovaisuudessa – mahdollisuudet erilaisten tehtävien ja koulutuksen antamien valmiuksien vertailuun ovat olleet niukkoja. (Ks. kuvio c)

Tutkintojen työelämälähtöisyyksissä nähtiin eroja

Opiskelijat arvioivat myös suorittamansa tutkinnon työelämälähtöisyyttä työelämään sijoittumista edistäneenä tekijänä. Opiskelijoiden arviot tutkinnoista ryhmittyivät faktorianalyysissa ulottuvuuksiksi, jotka kuvasivat opetussuunnitelman työelämälähtöisyyttä, oppilaitosten verkottumista työelämän kanssa ja tutkintojen ominaisuuksia työmarkkinoille siirryttäessä (tunnettuus ja monialaisuus). Opiskelijat arvioivat koulutuksensa työelämälähtöisyyttä melko kriittisesti asteikolla 1-5 (keskiarvot 2.86-3.48). Yliopistojen vahvuutena työelämään siirryttäessä oli opiskelijoiden arvioiden mukaan pikemminkin niiden status ja tutkintojen monialaisuus kuin muut arvioidut tekijät. Ammattikorkeakoulut olivat olleet yliopistoja vahvempia työelämäyhteyksien rakentajia opetussuunnitelmissaan ja harjoittelujen ja ura- ja rekrytointipalveluiden järjestäjinä, mutta niillekin jäi opiskelija-arvioissa kehittämisen varaa.


_____
Tulokset ovat Maarit Virolaisen ja Sakari Valkosen tutkimusraportista ”Ammattikorkeakouluista ja yliopistoista työelämään”, jonka on julkaissut Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimuksen rahoittajana oli opetusministeriö.

Raportin tarkemmat julkaisutiedot: Virolainen, Maarit & Valkonen, Sakari. 2002. Ammattikorkeakouluista ja yliopistoista työelämään. Jyväskylän yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimusselosteita 16.









Kuvio c. Koulutuksen antamat valmiudet opiskelijoiden arvioimina: I sosiaaliset- ja osallistumistaidot, II metodologiset taidot ja III erityistaidot. Asteikko 1=ei yhtään...5=erittäin paljon. (Alojen ja korkea-asteen väylien väliset erot ovat tilastollisesti erittäin merkitseviä p<.001).



Kuvio d. Koulutuksen työelämäyhteydet opiskelijoiden arvioimina: I työelämälähtöisyys opetussuunnitelmissa, II harjoittelu, ura- ja rekrytointi-toimenpiteet ja III tutkinnon tunnettuus ja monialaisuus. Asteikko 1=ei yhtään...5=erittäin paljon.(Alojen ja korkea-asteen väylien väliset erot ovat tilastollisesti erittäin merkitseviä p<.001).