Tiivistelmä
Kahden pohjoismaisen (ammatti)korkeakoulun välillä vuosina 1999-2001 toteutettu tutkimusprojekti antoi viitteitä siitä, että sairaanhoitajaopiskelijoilla Ruotsissa ja Suomessa oli erilaisia käsityksiä tulevasta työstään sairaanhoitajana.

Tämän osatutkimuksen tarkoituksena on kuvata (ammatti)korkeakoulussa opiskelevien sairaanhoitajaopiskelijoiden käsityksiä tulevasta työstään opintojensa alussa. Tutkimus on toteutettu suunnitellun neljävuotisen seurantatutkimuksen alussa, sairaanhoitajaopiskelijoiden aloittaessa opintojaan kahdessa pohjoismaisessa korkeakouluyksikössä. Opiskelijat (n=81) ovat kirjoittaneet kehyskertomukseen tarinan sairaanhoitajan työpäivästä. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysiä käyttäen.

Opiskelijoilla on opiskelemaan tullessaan monipuolisia käsityksiä sairaanhoitajan työstä. Osa opiskelijoiden käsityksistä on sosiaali- ja terveysalan sisällä toimimisesta syntynyttä ja osa alan ulkopuolelta syntynyttä. Ammatillisessa korkeakoulutuksessa opiskelijan kehittymistä ammattiin ohjataan sekä teoreettisen että käytännöllisen oppimisen ympäristöissä. Ohjausprosessissa sairaanhoitajaopiskelijan tulisi saada tilaisuuksia ja aineksia ajattelunsa uudelleentarkasteluun, rikastamiseen ja muuttamiseen omista lähtökohdistaan käsin. Opiskelijan hoitotyötä koskevien käsitysten yhteinen analysointi voisi olla lähtökohtana sairaanhoitajaksi kehittymisen ohjauksessa.

Yhteistyössä tehty opettajan työn kehittämiseen tähtäävä osatutkimus on antanut motivaatiota hoitotyön toiminnan tarkasteluun pohjoismaisesta näkökulmasta.

Avainsanat: sairaanhoitajaopiskelija, hoitotyön toiminta, ohjaus, pohjoismainen yhteistyö.

1 Johdanto

Ammatillisen korkeakoulutuksen tavoitteena on opiskelijan kehittyminen ammattiin, ammatissa tarvittavan osaamisen kehittyminen. Samanaikaisesti opiskelija kehittyy ihmisenä ja sivistyy. Opiskelijan kehittyminen ammattiin pitää sisällään myös oletuksen ammattialan uudistamisesta. (Hilden 1999, 11). Sairaanhoitajien ammatillinen koulutus tapahtuu Suomessa ammattikorkeakoulussa, 140 opintoviikon laajuisissa opinnoissa. Ruotsissa sairaanhoitajien koulutus on siirretty tiedekorkeakouluun. Sairaanhoitajan koulutus on kolmen opintovuoden mittainen (120 pistettä). Suomessa koulutus kestää kolme ja puoli vuotta. Molemmissa maissa sairaanhoitajaopiskelijan opintoja koskevan EU-direktiivin (85/595/ETY) mukaisesti hoitotyön opetuksessa on teoreettisia opintoja ja ohjattua harjoittelua eri toimintaympäristöissä, ohjattua harjoittelua on vähintään 50 opintoviikkoa.

Sairaanhoitajan koulutus on sisällöltään samankaltainen Suomessa ja Ruotsissa, molemmissa maissa ovat korkeakouluopetuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon korkeimmat viranomaiset ottaneet kantaa koulutuksen tuottaman osaamisen sisältöihin sekä siihen, mitä sairaanhoitajan osaaminen on. Kysymykseen Miten sairaanhoitajan osaaminen kehittyy? ovat hakeneet tutkijat vastausta molemmissa maissa useista eri näkökulmista. Tämän tutkimuksen kiinnostuksen kohteena on ollut sairaanhoitajaopiskelijan tulevaa työtään koskevien käsitysten kehittyminen koulutuksen aikana. Suomessa sairaanhoitajaopiskelijan koulutuksen aikaista tiedon rakentumista ovat tutkineet mm. Karttunen (1999), Sarajärvi (2002) ja Havukainen (2003), Ruotsissa mm. Andersson Pilhammar (1991). Sairaanhoitaja tarvitsee toimintaympäristönsä ja työnsä jatkuvassa muutoksessa sellaista suhdetta tietoon, jossa hän on tietoinen omasta hoitotyön tiedostaan, tiedon merkityksestä toiminnassaan, kykenevä kehittämään tietoaan sekä luomaan uutta tietoa. Tähän pyritään sairaanhoitajan koulutuksessa erilaisin menetelmien avulla, joista ammatillisen kehittymisen ohjaus on keskeisimpiä. (Karttunen 1999, 16; Spouse 2000, 730-739; Tahvanainen 2001, 2-5.)

Ammatillisen kehittymisen ohjauksen kehittäminen on ollut kahden pohjoismaisen sairaanhoitajia kouluttavan korkeakouluyksikön yhteistyönä toteutettavan tutkimuksen tavoitteena. Tutkimus on suunniteltu nelivuotiseksi seurantatutkimukseksi, jossa aineistoa kerätään Laurea-ammattikorkeakoulun Lohja-instituutin hoitotyön koulutusohjelman opiskelijoilta ja Blekinge tekniska högskola, Institutet för naturvetenskap, hälsovetenskap och matematik, sairaanhoitajaopiskelijoilta. Tässä artikkelissa kuvataan tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kerätyn aineiston tuloksia. Aineisto on kerätty opiskelijoiden kirjoittamina esseinä koskien sairaanhoitajan toimintaa työpäivän aikana. Tässä tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa on haettu vastausta kysymykseen : Mikä on korkeakoulussa opiskelevan sairaanhoitajaopiskelijan käsitys hoitotyöstä toimintana opiskelun alkuvaiheessa? Tutkimusten mukaan opiskelijoilla on jo koulutukseen tullessaan tulevaan työhönsä liittyviä uskomuksia (Vanhanen 2000, 13), jotka vaikuttavat siihen, mitä he koulutuksessa oppivat (Andersson Pilhammar 1991, 193).


2 Tutkimuksen taustaa

Pohjoismainen yhteistyö on myös osa sairaanhoitajakoulutusta järjestävien korkeakouluyksiköiden pedagogista kehittämistyötä. Yhteistyö suomalaisen ja ruotsalaisen sairaanhoitajia kouluttavan korkeakoulun välillä on saanut alkunsa 1990-luvun alussa, molempien yksiköiden ollessa vielä opistotasoisia koulutusyksiköitä. Koulutusyksiköt olivat silloin nimeltään Sophiahemmets sjuksköterskeskola ja Lohjan terveydenhuolto-oppilaitos. Tällöin yhteistyö muodostui lähinnä opiskelija- ja opettajavaihdoista. Molempien yksiköiden siirryttyä korkeakoulutasoiseen opetustoimintaan 1990-luvun puolivälin jälkeen, Sophiahemmets sjuksköterskehögskola ja Laurea-ammattikorkeakoulu jatkoivat yhteistyötä pohdinnoilla koulutuksessa kehittyvistä opiskelijan valmiuksista, joiden kehittymistä myös seurattiin yhteistyössä laaditulla mittarilla usean vuoden ajan (Holmen & Hyytiäinen 2001). Näiden mittausten tuloksista ja tulosten erilaisuudesta syntyi innostus opiskelijan sairaanhoitajan työtä koskevan käsityksen tutkimiseen näissä kahdessa pohjoismaisessa opetusyksikössä. Tähän yhteistyöhön liittyi myös Blekinge tekniska högskola, jonka instituutissa on sairaanhoitajakoulutusta.


3 Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat

Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat sisältävät myös tutkijoiden taustaoletusten tarkastelun koskien oppimista ja sen kontekstia. Todellisuus nähdään sairaanhoitajaksi oppimisessa kerrostuneena ja todellisuuden kohteiden luonne perustuu niille annettuun yksilölliseen merkitykseen (Berger & Luckmann 1994, 207-208). Tällöin myös yksilön mentaalisia prosesseja voidaan ymmärtää ainoastaan suhteessa kulttuuriseen, historialliseen ja institutionaaliseen kontekstiin (Kumpulainen & Mutanen 1999, 5-17). Käsitys tiedosta pohjautuu näkemykseen tiedosta subjektiivisesti rakennettuna ja yksilön havainnointia , informaation valikointia sekä toimintaa ohjaavana (Rauste-von Wright & von Wright 1994, 18-19; Karttunen 1999, 20-21). Tietäminen on toimintaa, jossa tieto syntyy yksilön aktiivisen prosessin tuloksena. Tietäminen ei tarkoita tiedon ymmärtämistä. Tietämiseen liittyy myös odotus siitä, että aikaisemmat, koetun perusteella muodostetut uskomukset toteutuvat, tätä odotusta ja siihen liittyviä uskomuksia voidaan nimittää horisonttibaasikseksi (Tahvanainen 2001, 23-31.) Tietäminen on tietoista, mutta tiedon prosessointiin liittyy tiedostamatonta ohjausta. Tietämisessä on yleistävä tunnistaminen, jossa yksilö rakentaa käsitteitä todellisuuden ilmiöille antamalla niille merkityksen. Käsitteiden välille syntyviä yhteyksiä voidaan nimittää ajatuksiksi, jotka kuvaavat yksilön käsitystä todellisuudesta ja sen ilmiöistä. (Karttunen 1999, 18-19; Tahvanainen 2001, 23-31.)

Hoitotyön toiminta (the practice domain of nursing) Kimin (Kim 2000, 127-164; Salanterä ja Walta 2001, 35) näkemyksen mukaan sisältää kaksi ulottuvuutta, sairaanhoitajan kognitiivisen eli ajatteluun liittyvän toiminnan (deliberation) ja ulkoisesti havaittavissa olevan toiminnan (enactment). Tässä tutkimuksessa olemme tutkimassa sairaanhoitajan toiminnan kognitiivista ulottuvuutta, joka ohjaa näkyvää käyttäytymistä. Uudempi ajattelun tutkimus on tuonut viitteitä siitä, että pelkkä tiedon sisällön tai ominaispiirteiden kuvaus ei riitä toimintaa ohjaavan ajattelun kokonaisuuden ymmärtämiseen, vaan on myös selvitettävä, missä ja miten tuota tietoa käytetään. (Aaltonen & Pitkäniemi 2001, 403.) Sairaanhoitajan ajattelua tulee tutkia yhteydessä toimintaan ja sen kontekstiin.

Sairaanhoitajan ajattelua on tutkittu Suomessa erityisesti prosessina (Lauri, Eriksson ja Hupli 1998, 27-37), jossa hoitaja tekee päätöksiä käyttäen analyyttisiä tai intuitiivisia ajatteluprosesseja tai niiden yhdistelmiä. Asiantuntijuustutkimus on korostanut monimutkaisen ja runsaan tiedon jäsentymisen merkitystä erityisesti muistiinpainamisen ja mieleenpalauttamisen kannalta. Tutkittaessa tietämyksen välittymistä asiantuntijan toimintaan, on useissa tutkimuksissa tuotu esiin käsitteitä, jotka kuvaavat yksilön ajattelun ja toiminnan välistä suhdetta. Teoreettisen ja kokemustiedon eritteleminen ei toimi käytännön toimintaa ajatellen, suuri tietomäärä ei järjestäydy yksittäisen toimijan tietorakennelmaan, eikä ole sieltä palautettavissa toimintatilanteessa erillisinä. Monimutkaista osaamista edellyttävissä tilanteissa toimiminen ja suuren tietomäärän edellyttävät tehokasta tapaa organisoida muistettavaa ainesta (Lehtinen ja Palonen 1999, 148). Skriptin käsitettä on käytetty lääkäreiden ja opettajien ajattelua koskeneissa tutkimuksissa. Näissä tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että ammatissa toimivalla on useita valmiita skriptejä tiettyihin tyypillisiin toimintatilanteisiin. Skriptiä voidaan kuvata suhteellisen valmiina käsikirjoituksena koskien tiettyä toimintaa tietyissä tilanteissa. (Aaltonen ja Pitkäniemi 2001, 405.) Laaja, seitsemästä eri maasta kerättyyn aineistoon (n=1460) perustuva tutkimus sairaanhoitajan ajattelusta osoittaa, että sairaanhoitaja käyttää joustavasti erilaisia päätöksentekotapoja riippuen hoitotyön ongelmatilanteesta, tehtävästä, tiedosta ja sen jäsentyneisyydestä sekä käytettävissä olevasta ajasta. Tulosten perusteella muodostettu teoria sairaanhoitajan päätöksenteosta esittää hoitotyön päätöksenteon jatkumona, jossa päätöksentekijä liikkuu joustavasti tilanteen mukaisesti intuitiivisesta analyyttiseen päätöksentekoon. (Lauri ja Salanterä 2002, 158-165.)

Ohjaus on vastavuoroinen, dialoginen merkityksenrakentamisprosessi. (Peavy 2000, 14-40). Ohjaus voidaan määritellä suhteellisen lyhytkestoiseksi ihmisten väliseksi teoriapohjaioseksi prosessiksi, jossa perustaltaan terveitä ihmisiä autetaan ratkomaan kehityksellisiä ja tilannesidonnaisia ongelmiaan. Ohjausta tarkasteltaessa uranvalinnan näkökulmasta voidaan ohjattavan ja työelämän välinen suhde nähdä aktiivisena merkitysten luomisprosessina, johon sisältyy uudelleenluomista ja uudelleentulkintoja ja jossa tarkastellaan työn merkitystä yleisemminkin ohjattavan elämässä. (Lairio & Puukari 2001, 9-11.)

Sairaanhoitajaopiskelijan ammattiin kehittymistä ohjaavat korkeakoulussa tuutoriopettajat ja käytännön harjoittelun ohjaajat. Ohjauksessa opiskelijan tulisi oppia itse ohjaamaan omaa ammatillista kehittymistään. Ohjausprosessissa sairaanhoitajaopiskelija tulisi saada tilaisuuksia ja aineksia ajattelunsa uudelleentarkasteluun, rikastamiseen ja muuttamiseen omista lähtökohdistaan käsin. (Spouse 2000, 730-739; Vanhanen 2000, 7; Lairio & Puukari 2001, 59).


4 Tutkimuksen menetelmät

Tutkimukseen valittiin laadullinen lähestymistapa, koska tutkimus kohdistuu yksilön kokemuksilleen antamien merkitysten tutkimiseen. Sairaanhoitajaopintonsa aloittavia opiskelijoita pyydettiin kirjoittamaan esseen muotoon sairaanhoitajan työpäivän kuvaus, sairaanhoitajan toimintaympäristö jätettiin vapaasti opiskelijan valittavaksi.


4.1 Aineiston kerääminen

Aineiston keruu toteutettiin kahdessa opetusyksikössä, Blekinge tekniska högskolanissa, BTH:ssa keväällä 2001 ja Laureassa syksyllä 2001. Opiskelijat saivat instruktion luokkatilanteessa oppitunnin aikana, jossa heitä pyydettiin kirjoittamaan sairaanhoitajan työtä koskeva esseenmuotoinen kuvaus niistä ajatuksista, joita heillä ko.hetkellä on sairaanhoitajan tulevasta työstä. Opiskelijoille kuvattiin yhteistyössä toteutettavan tutkimuksen tarkoitus. Heille kerrottiin, että heidän ei oleteta tietävän mitään sairaanhoitajan työstä, joten mikään kuvaus ei voi olla vääränlainen tai oikeanlainen kuvaus tulevasta työstä. Opiskelijoille jaettiin liitelomake, jolla kysyttiin kunkin opiskelijan taustatietoja, ikää, aikaisempaa alan työkokemusta ja/tai aikaisempaa sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Tähän liitelomakkeeseen Laurean opiskelijat merkitsivät halukkuutensa tai haluttomuutensa osallistua tähän yhteistyötutkimukseen. BTH:n opiskelijat saivat poistua luokkatilanteesta kun olivat valmiita ja jättää esseensä luokan ulkopuolella olevaan laatikkoon oman valintansa mukaisesti. Opiskelijoille tähdennettiin vapaaehtoisuutta tutkimukseen osallistumisessa. Esseen kirjoittaminen tapahtui nimettömänä. Kirjoitetulla kuvauksella ei ollut mitään roolia arvioitavana opintosuorituksena. Opiskelijat ovat aloittaneet sairaanhoitajaopintonsa vuonna 2001.

Taulukko 1. Opiskelijoiden taustatiedot

(Ammatti)korkeakouluyksikkö	BTH	Laurea
Aloittaneiden opiskelijoiden lukumäärä	60	35
Tarinoiden lukumäärä	53	28
Opiskelijoiden ikä -20 vuotta	20	25
21-28 vuotta	19	2
29-35 vuotta	8	1
36 vuotta -	6	0
Opiskelijoiden aikaisempi alan työkokemus	42	12
Opiskelijoiden aikaisempi sosiaali- ja/tai terveysalan koulutus	32	9

Aineisto muodostui BTH:ssa (Blekinge tekniska högskola, Institutet för naturvetenskap, hälsovetenskap och matematik, sjuksköterskeutbildning) kirjoitetuista 53 esseestä ja Laureassa (Laurea-ammattikorkeakoulu, Lohja-instituutti, Hoitotyön koulutusohjelma) kirjoitetuista 28 esseestä. Esseet ovat pituudeltaan vaihtelevia, muutamista riveistä puolentoista A4-arkin mittaiseen kuvaukseen.


4.2 Aineiston analysoiminen

Aineiston analyysimenetelmäksi valitsimme sisällön analyysin, jossa saatoimme muodostaa analyysissä käytetyn luokittelurungon (Seidel & Kelle 1995, 53) yhteisen keskustelun avulla edellisenä vuonna kerätystä pilottiaineistosta (n=115). Luokittelurungon muodostaminen tapahtui siten, että edellisenä syksynä kerättiin samoista opetusyksiköistä pilottiaineisto, joka analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä kussakin yksikössä ja yhteisessä keskustelussa tutkittiin muodostuneet luokat ja niiden nimekkeet, määriteltiin käytetyt käsitteet ja päätettiin analyysin toteuttamisessa käytettävästä luokittelurungosta (Tesch 1995, 141-145; Tuomi, Sarajärvi 2002, 98). Näin voitiin lisätä tuotetun tiedon luotettavuutta.

Luokittelussa käytetyt luokat olivat Hoitotyön toiminta (välitön ja välillinen hoitotyö), Toimintaympäristö (ilmapiiri ja työtyytyväisyys), Potilas, Muut toimijat, Kokonaiskäsitys työstä sekä Sairaanhoitajan suhtautuminen potilaaseen. Tähän artikkeliin valittiin Hoitotyön toimintaa kuvaavat luokat (välitön ja välillinen hoitotyö) tarkempaan analysointiin. Valinta tehtiin, koska aikaisemmat yhteistyössä tehdyt tutkimukset (Holmen & Hyytiäinen 2001) antoivat mielenkiintoisia viitteitä ruotsalaisten ja suomalaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden erilaisesta hoitotyön käytäntöä koskevasta kokonaiskuvasta.


5 Tulokset

Välittömästi potilaaseen suuntautunut hoitotyön toiminta jakautui kahteen alaluokkaan: potilaan päivittäisten toimintojen toteutumiseen ja potilaan sairauteen (ongelmaan, kriisiin tms.) liittyvään toimintaan. Sairaanhoitajan toiminta suuntautuneena potilaan päivittäisten toimintojen toteutumiseen sisälsi kuvauksia esimerkiksi potilaan auttamisesta peseytymisessä ja potilaan pesemistä, potilaan auttamista ruokailussa ja potilaan syöttämisestä, potilaan auttamisesta WC:ssä käymisessä ja potilaan kuivittamista. Sairaanhoitajan toiminta suuntautuneena potilaan sairauteen, ongelmaan tai kriisiin luokkaan kirjattiin lausumia, jotka sisälsivät sairaanhoitajan toimintaa sairauden tutkimiseksi, esimerkiksi mittaamista, kokeiden ottamista, tarkkailua. Tähän luokkaan kirjattiin myös lausumia, joissa sairaanhoitaja hoitaa potilaan sairautta esimerkiksi antamalla lääkettä, tiputuksia, hoitamalla haavaa, poistamalla tikkejä. Näistä molemmista alaluokista erotettiin vielä ryhmät, joista toiseen ryhmiteltiin kuvauksia potilaan auttamisesta ja toiseen kuvauksia potilaan puolesta tekemisestä. (Kuvio 1.)

Sairaanhoitajan välillisesti potilaaseen suuntautunut toiminta koski potilaan hoitamista kokonaisuutena, kuvauksista ei ollut luokiteltavissa lausumia, joista olisi voinut muodostaa alaluokkia toiminnasta suuntautuneena potilaan päivittäisten toimintojen toteutumiseen. Lausumista muodostettiin alaluokan alaluokat Välillinen potilasta koskeva hoitotyö, Välillinen osaston toimintaa koskeva hoitotyö ja Välillinen omaa ammatillista kehittymistä koskeva hoitotyö. Alaluokan alaluokka Välillinen potilaaseen suuntautunut hoitotyö sisälsi lausumia, joissa kuvattiin esimerkiksi potilaan papereihin kirjaamista, potilaan voinnista tiedottamista omaisille. Alaluokan alaluokkaan Välillinen osaston toimintaan suuntautunut hoitotyö listattiin lausumia, joissa esimerkiksi sairaanhoitaja antoi raporttia, valmistautui lääkärinkierrolle tai ohjasi muita hoitajia. Alaluokan alaluokkaan Välillinen omaan ammatilliseen kehittämiseen suuntautunut hoitotyö luokiteltiin lausumia, jotka sisälsivät kuvausta esimerkiksi lisäkoulutuksen hankkimisesta tai koulutusmahdollisuuksien pohtimista. Luokista, alaluokista ja alaluokan alaluokista piirrettiin kuvio (Kuvio 1.)




Kuvio 1. Aineistosta muodostettujen ryhmien, alaluokkien ja luokkien väliset suhteet


6 Tulosten tarkastelu

Koska tutkimusprosessissa oli mukana kolme kieltä, suomi, ruotsi ja englanti, oli erityisesti tarpeen keskustella aineistosta ja luokkien nimistä useampaan otteeseen syvällisesti. Ruotsin ja suomen lisäksi tarvitsimme englanninkielistä käsitteistöä avuksi käsitteiden sisältöä määrittäessämme. Kaksi eri kulttuuria, kaksi eri hoitotyön kulttuuria ja kolme eri kieltä yhteisessä keskustelussa ja analyysissä edellyttää tutkimusprosessissa tutkijoilta erityistä huolellisuutta tutkimuksen perustelujen suunnitteluun.

Aineiston sisältämien ruotsalaisten ja suomalaisten opiskelijoiden kirjoittamien tekstien eroavuus kiinnitti analyysin aikana huomiota. Suomalaisten opiskelijoiden kirjoittamat kuvaukset olivat rikkaampia, ruotsalaiset opiskelijat kirjoittivat lyhytsanaisempia kuvauksia. Sairaanhoitajan toimintaa koskeva kuvaus oli vähäisempää ruotsalaisilla opiskelijoilla, esseissä oli runsaampaa kuvausta työolosuhteista ja työilmapiiristä. Suomalaiset opiskelijat kuvasivat enemmän välitöntä potilaan hoitamista sairaanhoitajan työpäivässä.

Sairaanhoitajan toiminta suuntautuneena potilaan päivittäisten toimintojen toteutumiseen-luokan sisältämiä kuvauksia verrattiin Roper, Logan ja Tierneyn (1993, 28) hoitotyön mallissa oleviin elämisen toimintoihin ja todettiin opiskelijoiden kuvausten sisältävän näihin elämisen toimintojen toteuttamiseen suuntautunutta toimintaa, mutta todettiin myös joidenkin alueiden täydellinen puuttuminen kuvauksista, esimerkiksi potilaan seksuaalisuus ja hengellisyys. Näiden hoitotyön ulottuvuuksien täydellinen puuttuminen tarinoista voidaan tulkita niiden näkymättömyydestä myös hoitotyön käytännön toiminnassa näiden opiskelijoiden kokemana. Sairaanhoitajan toiminta suuntautuneena potilaan sairauteen –luokassa oli kuvauksia erilaisista teknisistä hoitotoimenpiteistä ja lääkehoidon toteuttamisesta, mutta näissä sairaanhoitajan toimintaa kuvaavissa lausumissa ei ollut havaittavissa toiminnan tavoitetta tai arviointia. Sairaanhoitajan toiminnassa tavoitteiden asettaminen ja niiden toteutumisen arviointi ovat keskeisiä osia hoitotyötä. Suomessa on laajassa käytössä hoitotyön prosessimalli hoitotyön jäsentäjänä. Ruotsissa käytetään laajasti VIPS-mallin mukaista jäsennystä. Molemmissa jäsennyksissä on osat tavoitteiden asettaminen ja arviointi. (Saranto 2003.)

Tulokset osoittavat, että aloittaessaan opintojaan sairaanhoitajaopiskelijoilla on sairaanhoitajan työtä koskevia monipuolisia käsityksiä. Monella opiskelijalla onkin jo koulutukseen tullessaan joko aikaisempaa työkokemusta tai koulutusta tai molempia sosiaali- ja terveysalalla. Näiden opiskelijoiden tieto on teoreettista ja/tai kokemusperäistä tietoa ja ymmärrystä sairaanhoitajan työstä. Huolimatta siitä, että opiskelijat pääasiassa kuuluvat nuorimpiin ikäryhmiin, saattaa heillä olla alan sisällä hankittua kokemusperäistä tietoa. Tämän tiedon ja ymmärryksen kuvaaminen ja analysoiminen auttaisivat oman ammatillisen tiedon tietoista rakentamista, merkitysten muodostamista ja niiden tulkintaa, kuten opiskelijan persoonallisen tiedon rakentaminen aikaisemmasta tiedosta käsin ja aikaisempaan tietoon integroituen tapahtuu (Rauste-von Wright & von Wright 1994, 18-19). Opiskelijan hoitotyötä koskevien käsitysten yhteinen analysointi voisi olla lähtökohtana sairaanhoitajaksi kehittymisen ohjauksessa.

Tulevaisuudessa ovat hoitotyön korkeakouluopiskelijat enenevässä määrin erilaisista kulttuureista lähtöisin, mutta hoitotyön kulttuuri, jossa he opiskelevat on pohjoismainen. Tässä tutkimuksessa ei ole nähty tärkeäksi tunnistaa hoitotyön kulttuureissa esiintyviä erilaisuuksia tai samankaltaisuuksia ja niiden vaikutusta opiskelijan hoitotyötä koskevan tiedon ja ymmärryksen lisääntymiseen. Näkökulmana hoitotyön opettamiseen ja oppimiseen on ollut yhteinen pohjoismainen sairaanhoitajan työ. Tämä tutkimusprosessi on tuottanut ajatuksia pedagogisen työn kehittämiseen molemmissa maissa ja mahdollisuuden oppia opettajina toinen toistensa työstä. Opiskelijoiden ja opettajien kansainvälisen yhteistyön motivointiin löytyy runsaasti aineksia yhteisen ammattityön kulttuurin tarkastelusta.