Mirja Järvisen alustus KeVerin AMK-pedagogiikka-ryhmässä

1. Miten koulutustoiminnan arvioinnissa näkyy pedagogisuus?
2. Miten opiskelijan arvioinnissa näkyy pedagogisuus?

Ammattikorkeakoulujen toimintaa on kehitetty laatukriteerien ja -strategioiden pohjalta ja sitä on arvioitu ulkoisesti ja sisäisesti. Visioiden, arvojen ja missioiden toimivuutta on pohdittu erilaisissa tiimeissä. Oppimisympäristöt ja osaamisen näyttötavat ovat monipuolistuneet. On syntynyt oppivia organisaatioita, joissa asiantuntijoiden yhteistyö on lisääntynyt. Koko ajan syntyy uudenlaisia innovaatioita ammattikorkeakoulujen sisällä kuin myös verkostoissa. Tietoyhteiskunta kehittyy ja vastaa työelämän haasteisiin.



Pedagogiikka on niin teoreettista kuin praktistakin tietoa, jossa siis tieteellisyys ja hiljainen tieto kohtaavat. Avoin dialogi on käynnistynyt: mutta voidaan kysyä, mihin se perustuu - onko sen taustalla riittävästi tutkimuksellisuutta vai perustuuko se arkikäsityksiin tai jopa toiveisiin ja harhakuvitelmiin? Entä osallistuuko keskusteluun kaikki ammattikorkeakoulujen toimijat vai ainoastaan kehittäjät? Lähteekö pedagogiikan kehittäminen liikkeelle avainhenkilöiden kautta riittävän tehokkaasti? Milloin kaikki sitoutuvat pedagogiseen kehittämiseen? Miten se tapahtuu ja millaista muutosvastarintaa on odotettavissa? Vai toimiiko pedagoginen kehittäminen jo 100%:sti?

Ammattikorkeakouluopiskelijoita ohjataan itse- ja vertaisarviointiin sekä antamaan palautetta koulutustoiminnasta. Voi kysyä, millaista koulutusta opettajat ovat saaneet arvioinnista ja kuinka hyvin he pystyvät arvioimaan omaa toimintaansa pedagogisesti. Onko heillä halua ja joustavuutta reflektointiin? On totuttu suunnittelemaan ja asettamaan tavoitteita, jotka eivät valitettavasti ole aina realistisia. Jo toteutusvaiheessa voidaan kokea riittämättömyyttä, joka saattaa johtaa
uupumiseen. Auttaako esimerkiksi koulutus tai työnohjaus yksittäistä opettajaa?

Mielestäni oppimisprosessia pitäisi tarkastella vastapäivään: eli lähteä kehittämään arviointia huomioiden oikeat pedagogiset lähtökohdat. Usein arviointivaihe sijoittuu oppikurssin loppuun, jolloin vuorovaikutus opiskelijan ja opettajan välillä katkeaa. Elinikäisen oppimisen haasteet edellyttäisivät mielestäni pedagogisesti oikeanlaisen palautteen antamista, mieluiten kasvotusten. Yhteisaineiden opettajien resurssit eivät riittäne tällaiseen tutorointiin.

Arviointipalaute konkretisoituu paremmin, jos arviointikriteerit ovat selkeät ja kaikkien tiedossa jo oppikurssin alussa. Miten sitten arviointikriteerit luodaan? Opiskelija-arvioinnin pitäisi olla oikeudenmukaista ja se tulisi toteuttaa yhdenmukaisesti. Millaisia ovat arviointitavat ja -käytänteet? Onko osaamisen näyttö kirjallinen ja/tai suullinen tentti, portfolio, kirjoitelma tai esitys? Kuinka paljon opiskelija voi vaikuttaa osaamisen näyttötavan valintaan?

Keskustellaanko opettajatiimeissä siitä,
- miksi arvioidaan tiettyä asiaa
- miten arvioidaan
- milloin arvioidaan
- mitä arvioidaan - millainen tieto on arvokasta?
- kuka arvioi, ketkä arvioi
- kuinka usein arvioidaan jne?

Pitääkö kaikkia asioita arvioida vai voiko oppimisen ilon saavuttaa ilman arviointia? Miten arviointikohteita voidaan integroida yhteisiin oppimistehtäviin? Onko arviointi luotettavampaa, jos voidaan järjestää kaksoisarviointi?


Suullisen arvioinnin hankkeet

Opetusministeriö on tukenut ammattikorkeakoulujen kieltenopetuksen kehittämistä ja erityisesti arvioinnin yhdenmukaistamiseksi on ollut suullisen arvioinnin hankkeet 1-2 ja AMKKIA I ja II. Hankkeiden tieteellinen asiantuntijuus on tullut Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksesta mm. professori Sauli Takalalta. Hankkeiden koordinoijana ovat toimineet Hämeen ammattikorkeakoulun kielikeskuksen johtaja FT Taina Juurakko-Paavola ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun yliopettaja KT Anneli Airola. Hankkeissa on ollut mukana yli 100 kieltenopettajaa eri ammattikorkeakouluista.

AMKKIA I:ssa laadittiin koespesifikaatiot, pilotointitehtävät ja validoitiin taitotasoasteikot (vertailukelpoisuus Euroopan neuvoston 6-portaiseen taitotasoasteikkoon). Sen jälkeen järjestettiin pilotointitesti englannissa ja ruotsissa yhteensä yli 600 ammattikorkeakouluopiskelijalle. Taitotasot asetettiin pilotointitestin suoritusten perusteella. Puhumisen ja kirjoittamisen osalta suoritettiin vielä kaksoisarviointi. Mukana olleet kieltenopettajat saivat arvokasta koulutusta arvioinnista sekä palautetta itsestään validoijana ja taitotasojen asettajana.
(Juurakko, T. (toim.).2001. Kielitaidon arvioinnin yhdenmukaistaminen ammattikorkeakouluissa (AMKKIA): Hämeen ammattikorkeakoulujen julkaisuja A:16)

Nyt on meneillään AMKKIA 2, joka on vielä enemmän koulutusprojekti. Sen aikana laaditaan ohjatusti puhumis- ja kirjoittamistehtäviä, kuullun ja luetun ymmärtämistehtäviä sekä sanastotehtäviä. Tehtävät kootaan tehtäväpankkiin ja niistä tehdään osallistujille käytettäväksi CD.

Yllä mainittu tapa on hyvä esimerkki, miten kieltenopettajat voivat kehittää ammatillista osaamistaan arvioinnissa. Osallistujille on tullut yhteiset käsitteet, joista voidaan keskustella kollegoiden kanssa. Arviointikäytänteiden kehittäminen edistää kieltenopetuksen kehittämistä monella tavalla: oppimateriaaleja voidaan ajanmukaistaa huomioiden erilaiset testaustavat, opetusstrategioita voidaan monipuolistaa, myös virtuaaliopetukseen voidaan kirjoittaa selkeät määritelmät arvioinnista. Kuitenkin paljon on vielä tehtävää, jotta ammattikorkeakoulujen kieltenopetus ja sen arviointi monipuolistuvat vastaamaan tulevaisuuden haasteita.

Ammattikorkeakoulun kieltenopetus tienhaarassa
Kieltenopetuksen arviointi Helsingin ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluissa. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 15:2002
Löfström, E. * Kantelinen, R. * Johnson, E. * Huhta, M. * Luoma, M. * Nikko, T. * Korhonen, A. * Penttilä, J. * Jakobsson, M. * Miikkulainen, L.

Raportti kielten opetuksen vahvuuksista ja kehittämistarpeista. Stadiassa on nimitetty työryhmä, jonka toimikausi kestää 30.6.2004 asti.

Arvioinnista on olemassa paljon kirjallisuutta, esimerkiksi:

• Robson, C. 2001. Käytännön arvioinnin perusteet. Opas evaluaation tekijöille ja tilaajille. Helsinki: Tammi.
• Koppinen, M., Korpinen, E. & Pollari, J. 1994. Arviointi oppimisen tukena. Helsinki: WSOY.

Muutosten ennakointi	Kansainvälistyminen	Uudet ammatit
· työelämä · yhteiskunta · koulutus	· kotimaassa · ulkomailla
· visiointikyky · reagointi	· vieraskielinen opetus · opiskelijavaihdot · kulttuurituntemus	· innovaatiokyky muuttuvissa olosuhteissa

• kieltenopettajat asiantuntijaorganisaatiossa
• toimialarajojen ylittävissä ja ammattikorkeakoulujen välisissä yhteistyöverkostoissa
• vieraskielisessä opetuksessa opettaville CLIL-koulutus.

• asiakkaiden tarpeiden huomioiminen ja niihin vastaaminen sekä tulevien tarpeiden ennakointi
• toimintatapojen joustava kehittäminen niin yksilötasolla kuin tiimissäkin
• virkamiestutkinto tulevaisuudessa
• kielitaito työtehtäviin kohdennettuna.

• osaamisen kehittäminen opettajien ja opiskelijoiden välisessä vuorovaikutustilanteissa
• oppimisstrategioiden, opetusmenetelmien ja oppimateriaalien kehittäminen yhteistyössä tiedekorkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen asiantuntijoiden kanssa
• autenttisten materiaalien käyttö itseopiskelussa ja kontaktitunneilla
• opiskelijoiden ohjaus kasvotusten ja verkossa
• verkkomateriaalien linkitys (BUD; LYFT ja STARTBANA)
• avoin ammattikorkeakoulu.

• oppimisprosessin kehittäminen innovatiivisesti saatujen palautteiden ja itsearvioinnin avulla
• opiskelija-arvioinnin yhdenmukaistaminen arviointikriteerien ja taitotasokuvausten avulla opettajalähtöisesti ja itse- ja vertaisarviointina
• kehityskeskustelut esimiehen kanssa
• OPM:n hankkeisiin osallistuminen.