1 Projekti tapauksena ja tutkimuksen kehyksenä

Jyväskylän ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla toteutettiin vuosina 1998-2000 projekti, SYTKE = syty kehittymään ja kehittämään. SYTKE -projektin tarkoituksena oli edistää PK - yritysten henkilöstön työ- ja toimintakykyisyyttä muuttuvissa työelämän olosuhteissa sekä lisätä työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta. Tavoitteena oli tukea ja kehittää työyhteisöjä itseohjautuviksi ja ongelmanratkaisutaitoisiksi oppiviksi organisaatioiksi. Edelleen projektin tavoitteena oli kehittää työterveyshuollon osaamista sekä mittaus- ja arviointimenetelmiä. Opiskelijoille suunnattu tavoite oli opiskella työterveyshuoltoa uudenlaisella tavalla työpaikalla SYTKE - projektissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon koulutukselle projekti asetti tavoitteeksi työelämäyhteistyön kehittämisen.

Projektissa oli mukana 12 yritystä Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan sekä lähikuntien alueelta, yhteensä noin 560 työntekijää. Työterveysyksiköitä oli mukana neljä. Projektin pääasiallisia toimijoita olivat Jyväskylän ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opiskelijat. Toiminta oli moniammatillista tiimityöskentelyä. Tiimeissä työskenteli opiskelijoiden lisäksi työterveyshenkilöstöä, opettajia ja ulkopuolisia asiantuntijoita. Opiskelijoita rekrytoitiin mukaan projektiin jokaisen lukukauden alussa. Rekrytointi tapahtui markkinoinnin avulla, jota SYTKE – projektiin sitoutuneet opettajat tekivät luokissa, opettajatiimeissä ja järjestämällä yleisiä tiedotustilaisuuksia koulun ala-aulassa. Opiskelijat suorittivat projektissa pääosin opetussuunnitelmaan sisältyviä opintojaksoja (esim. 'Moniammatillinen tiimityö', 'Projektiosaaja' ja 'Työkyvyn edistäminen'). Osa opiskelijoista suoritti harjoittelun tai jonkin projektiin sisällöllisesti sopivan opintojakson projektissa. Opiskelijat perehdytettiin SYTKE -projektiin sekä siinä suoritettaviin tehtäviin yhteisissä perehdytystilaisuuksissa, joita järjestettiin lukukausien alussa.

Jokaisessa kahdessatoista yrityksessä toimi yksi opiskelijatiimi. Tiimien jäsenmäärä vaihteli kolmesta kahteentoista yritysten henkilöstön koosta riippuen. Tiimipäällikkönä toimi kokeneempi, opinnoissaan pisimmällä oleva opiskelija, joka sitoutui projektiin pidemmäksi aikaa. Tiimin jäsenet päättivät sihteerin ja tiimipäällikön valinnasta sekä keskinäisestä työnjaostaan. Jokainen tiimi suoritti laajan SYTKE -projektin sisällä oman pienprojektin liittyen niihin tehtäviin, jotka tiimi yrityksessä suoritti. Tiimin tehtävänä oli suunnitella työskentely tietyn ajan ja budjetin puitteissa yrityksessä, jakaa tehtävät tiimin jäsenten kesken, kokoontua säännöllisiin tiimipalavereihin sekä yrityksessä että koululla ja arvioida lopuksi projektin onnistumista, tiimin yhteistoimintaa sekä jokaisen jäsenen yksittäistä toimintaa suhteessa tiimin kokonaisuuteen. Tiimin suorittama pienprojekti täytti yleiset projektin tunnusmerkit. Jokaisessa yrityksessä ehti toimia useampi tiimi SYTKE –projektin aikana ja näin ollen yrityksissä suoritettiin useampia pieniä projekteja. Jokaisella opiskelijatiimillä oli oma ohjaava opettaja, joka osallistui tiimin palavereihin. Opettajalla oli yhdestä kolmeen tiimiä ohjattavanaan samanaikaisesti. Tiimipäälliköt kokoontuivat kerran kuussa omiin yhteispalavereihin, opettajat olivat mukana näissä palavereissa. Projektissa toimi ohjaus- ja johtoryhmä, joissa oli edellä lueteltujen yhteistyötahojen edustajien lisäksi opiskelijaedustus. Projektissa opettavat opettajat pitivät säännöllisiä yhteispalavereja. Jokaisesta projektipalaverista tehtiin pöytäkirja.

SYTKE-projektissa opiskeli Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijoita kaikkiaan noin 200 sosiaali- ja terveysalan eri koulutusohjelmista (hoitotyön, kuntoutuksen- ja sosiaalialan koulutusohjelmista). Opiskelijat olivat mukana eri pituisia aikoja yhdestä opintoviikosta (40h) neljääntoista opintoviikkoon (560h). Opiskelijoiden tehtävänä projektin alkaessa oli selvittää yrityksissä tapahtunut työsuojelu- ja työterveystoiminta yhdessä työterveyshuoltoyksiköiden kanssa. Seuraavaksi opiskelijat kartoittivat työn kuormitus- ja vaaratekijöitä, työntekijöiden ja työyhteisöjen voimavaratekijöitä sekä koulutustarpeita. Edellisten kartoitusten pohjalta tehtiin yksilöllisiä TYKY (=työkyvyn ylläpito) - ja kuntoutussuunnitelmia ja vastattiin muihin yrityksistä nousseisiin tarpeisiin opiskelija- ja asiantuntijavoimin.

Projektiopiskelun alkaessa opiskelijan tehtävänä oli kuvata omat tavoitteet ja keinot henkilökohtaiseen valmiiksi strukturoituun oppimispäiväkirjaan. Oppimis- päiväkirjaan kirjattiin myös projektin eri tehtäviin käytetty aika. Opiskelun päättyessä opiskelijat kuvasivat omaa toimintaansa ja tavoitteiden saavuttamista sekä arvioivat oppimistaan. Opiskelijat saivat sekä suullista että kirjallista palautetta opettajalta, toisilta opiskelijoilta sekä yrityksen yhdyshenkilöltä. Tiimi kirjoitti yhteistä päiväkirjaa, joka oli strukturoitu samoin kuin henkilökohtainen oppimispäiväkirja.


2 Projektiopiskelun lähtökohtia

Työelämän nopeat muutokset ovat vaikuttaneet siihen, että koulutuksen ja työelämän yhteistyö ja niiden väliset suhteet ovat kaikkialla nousseet kehittämisen kohteeksi. Oppimisympäristön käsite on laajentunut koulujen ulkopuolelle siten, että kouluissa tarjottavan opetuksen ohella aidoissa työympäristöissä hankitut taidot nähdään välttämättöminä. Pätevyys- ja osaamisvaatimukset, jotka ovat relevantteja itse työn suorittamisen ja kehittämisen kannalta, nousevat työelämän tarpeista.

Projektityöskentely on yksi näkyvä ja yhä laajemmin käytetty pedagoginen ratkaisu koulutuksen ja työelämän yhteistyölle ammattikorkeakoulussa. Projekteilla vastataan työelämän tarpeisiin. Se on samanaikaisesti opetusmenetelmä, opiskelumenetelmä, opiskelun substanssi sekä työelämän ja työelämäyhteistyön kehittämisen väline.

Ammattikorkeakoulussa projektiopiskelun tavoitteena on oppia yksi työelämän ammatillisissa asiantuntijatehtävissä tarvittava työmenetelmä, projektityömenetelmä. Tavoitteena on valmistaa opiskelijoita, jotka osaavat käynnistää projekteja, työskennellä niissä projektityöntekijöinä, kehittää työtään ja jopa työllistää itsensä projektien avulla. Projektityöskentely on jäänyt lyhytaikaisten työsuhteiden ja määräaikaisten työmääräysten vuoksi pysyväksi työelämän ilmiöksi. Käsite työ on pirstoutunut lyhytaikaisiksi kehittämishankkeiksi tai projekteiksi. Tämän vuoksi nähdään tärkeänä, että opiskelija oppii projektityön opetusmenetelmällisin keinoin jo koulutuksensa aikana. Projekteja tehdessään opiskelijan oletetaan oppivan paitsi projektityömenetelmä myös muita keskeisiä työelämän kannalta tärkeitä tietoja ja kvalifikaatioita.

Projektiopiskelun perusidea on asiakaslähtöisyys, työelämässä havaittava kehittämistarve, johon vastataan projektityön mahdollistamin keinoin. Opiskelijaryhmä tekee todelliselle asiakkaalle projektityön etukäteen määritellyn suunnitelman mukaisesti. Opiskelijoilta vaaditaan työskentelyn organisointia ja tuotteen tai tehtävän tekemistä, lisäksi heidän on oltava yhteistyössä opiskelijatovereiden kanssa sekä löydettävä resurssit, ohjaus ja arviointi työlleen ja toiminnalleen saadakseen aikaan laadukkaita tuloksia. Opetus on organisoitu projektin muotoon ja oppimisprosessi noudattaa projektiprosessia. Projekti on samanaikaisesti sekä työ- että oppimisympäristö ja oppimisen substanssi päämääränä oppia projektityötaitoja. Projektiopiskelun taustalla olevia perusteluja on havainnollistettu kuviossa (kuvio 1).

Projektipedagogiikan lähtökohtana on tieto työelämän kvalifikaatiovaatimuksista. Koulutuksen tulee pedagogisin keinoin ja ratkaisuin kouluttaa työelämään osaajia, jotka vastaavat työelämän osaamistarpeisiin. Yksi työelämästä noussut osaamistarve on projektityötaidot, joita koulutus pyrkii tuottamaan opiskelijoilleen tarjoamalla heille mahdollisuuden opiskella työelämän yhteistyö- ja kehittämisprojekteissa opetusmenetelmänä projektityömetodi. Saavutettuaan opiskelun avulla työelämätaidot, opiskelija vastaa osaamisellaan työelämän kvalifikaatiovaatimuksiin (kuvio 2) Projektiopiskelun pedagogisen mallin kehittelyn taustalla on kysymys, miten koulutetaan työelämän toimijoita, jotka työskentelevät prosessiorientoituneesti ja asiakaslähtöisesti reflektoiden itseään, toimintaansa, tunteitaan ja tietoaan, säätelevät toimintaansa, kehittävät ja kehittyvät.

Kun projektiopiskelun tavoitteena on projektityötaitojen saavuttaminen, on opiskelukontekstina työelämän kehittämisprojekti. Pelkkä projektikonteksti ei riitä vaan on tiedettävä, mitä kyseinen konteksti käytännössä tarkoittaa. Lähtökohta on hyvä suunnittelu. Työelämäyhteistyöprojekti vaatii perusteellisen ennakkosuunnitelman ennen toteutustaan. Suunnittelun merkitys korostuu sidottaessa kehittämisprojektit opetustoimintaan. Suunnittelua on käytävä sekä opetussuunnitelman että käytännön toteutuksen tasolla. Edellytys onnistuneelle projektiopiskelulle on projektissa ohjaavien opettajien osaaminen eli projektityötaitojen hallinta.

Projektiopiskelussa on keskeistä opiskelijan toiminta ja oppiminen kolmesta eri orientaatiosta käsin (kuvio 3). Ensimmäinen orientaatio on 'minä', toinen 'tiimi' ja kolmas 'työelämä'. Opiskelun lähtökohdan ja sisällön määrittävät työelämän kehittämistarpeet, jotka on muotoiltu projektin tavoitteiksi (ts. projektin teema).

Tavoitteet on asetettu mahdollisten työelämässä tehtyjen tarvekartoitusten ja -analyysien (projektin luonteesta riippuen) perustalta. Tavoitteet voidaan asettaa myös ilman tarvekartoituksia. Opiskelijan on muotoiltava oppimistavoitteet itselleen, tiimin kanssa yhteiset tavoitteet sekä tavoitteet asiakkailleen (=projektin tavoitteet). Keinojen kohdalla on samoin. Opiskelijan on valittava keinot saavuttaakseen sekä omat että asiakkaille asetetut tavoitteet. Tiimi valitsee yhteiset oppimisstrategiat. Projektiopiskelun toteutusvaiheessa työskennellään samanaikaisesti asiakkaan kanssa, valittuja keinoja käyttäen ja opiskellaan intentionaalisesti itsenäisesti sekä yhdessä. Lopuksi opiskelija arvioi reflektoiden omaa ja tiimin toimintaa, oppimista ja tavoitteiden saavuttamista. Tavoitteiden saavuttamista arvioidaan myös asiakkaan ja projektin tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta. Oppimisprosessi on sekä yksittäisen opiskelijan että tiimin oppimisprosessi. Oppimisprosessia säätelee projektiprosessi. Opiskelutoiminnan konteksteja ovat projektin tehtävä- ja toimintakenttä, tiimi ja koulu. Projektiin on sitouduttava ja kaikki toiminta on sovitettava kokonaisvaltaisesti projektin tavoitteisiin. Lisäksi on toimittava tiettyjen resurssien (aika-, raha-, paikka-, jne.) puitteissa ja yhteistyössä useiden eri osapuolten kanssa.

Työelämälähtöisyys opiskelutoiminnassa tarkoittaa, että opiskelija asettaa tavoitteet sekä asiakkaan että oman oppimisensa näkökulmasta ja etenee oman oppimisprosessinsa loppuun saakka toimien näiden kahden orientaation mukaan. Opiskelija joutuu pohtimaan ja päättämään mitä ja miten opin projektin asettamissa reunaehdoissa oppiakseni projektityömenetelmän sekä saavuttaakseni samalla projektin tavoitteet.


4 Projekti ammattikorkeakoulutuksen pedagogisena ratkaisuna

Projekti-ideaa on perusteltu ammattikorkeakoulussa sen yhteydestä nopeaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Nopea reagointi asiakkaiden tarpeisiin edellyttää projektiorientoitunutta toimintaa, jossa oleellisena piirteenä on kertaluonteisuus ja määräaikaisuus. Projektiajattelua perustellaan myös siitä syystä, että työssä tarvitaan kokonaishavaitsevaa ja usein myös intuitiivista toimintaa, joka on ennalta arvaamatonta ja siinä käytettäviä ongelmanratkaisuprosesseja ei voida riittävästi kuvailla ja mallintaa.

Vaikka ammattikorkeakoulun projekti on usein jonkin käytännöllisen ongelman kehittämishanke, on muistettava, että se kuitenkin on ensisijaisesti osa opiskelijan koulutusta ja oppimistavoite. Se on opiskelun sisältöä sekä ongelmanratkaisua ja opiskelustrategiaa. Projektiopiskelu eroaa perinteisestä valmiin tiedon opettamisesta ja omaksumisesta siten, että siinä sovelletaan opittuja tietoja ja opitaan samalla uutta sekä sisällöllisesti että metodisesti. Opetussuunnitelmaan sisältyviä asioita opiskellaan projektimetodin avulla päämääränä oppia ammattiin liittyvien substanssiasioiden lisäksi työmenetelmä, projektityömenetelmä.

Projektipedagogiikka on yksi ammattikorkeakoulupedagogiikan toteutusmuoto. Erilaiset työelämälähtöiset projektit ovat sitä todellisuutta, jossa teoria ja käytäntö yhdistyvät opintokokonaisuuksiksi ja joissa tavoitteet ovat prosessitavoitteita muotoutuen projektin kuluessa jokaiselle opiskelijalle yksilöllisesti liittyen laajempiin ammatillisiin ja työelämän kehittämistavoitteisiin. Projekti on kokonaisvaltainen opetusmenetelmä, jossa korostuu opiskelijan itseohjautuvuus, reflektiivisyys, metakognitiiviset taidot, sekä moniammatillinen- ja työelämä- yhteistyö, jotka kaikki ovat tärkeitä taitoja opittaviksi jo koulutuksen aikana. Projektiopiskelun pedagogisia perustekijöitä ovat oppimiskonteksti, opetussuunnitelma, opetusmetodit, tiimi ja opettaja. Oppimiskontekstilla tarkoitetaan sitä todellisuutta, jossa opiskelija toimii, ammattikorkeakoulua opiskeluympäristönä ja työelämää haasteineen ja toimintamuotoineen. Konteksti luo kehyksen opiskelulle. Se on työharjoittelun sekä tiimi- ja projektityön alue. Opetussuunnitelma sisältää ne tavoitteet, tiedot ja taidot, jotka on valittu ja päätetty opiskelun arvoisiksi. Opettaja päättää yhdessä opettajatovereidensa, työelämän edustajien ja opiskelijan kanssa siitä, mitä tietoja ja osaamista opiskelija tarvitsee. Opettaja on myös opiskelun ohjaaja ja ammatillisen substanssitiedon lähde. Opiskelija valitsee oman oppimisensa tavoitteet, sisällöt ja oppimisstrategiat. Opiskelijalla on oppimisestaan vastuu itsellään. Tiimi päättää yhteisistä projektitehtävään ja oppimiseen liittyvistä tavoitteista ja toiminnoista. Oppimiskokemukset syntyvät projektiopiskelun perustekijöiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa.


5 Tutkimustuloksia

Tutkimus osoitti, että projektiopiskelulla oli mahdollista yhdistää oppiminen, työ ja kehittäminen. Projektioppimiselle olivat ominaisia moninaiset oppimisstrategiat. Projektiopiskelussa opiskelija joutui työelämän ennakoimattomissa tilanteissa aktiivisesti itse hankkimaan tietoa ja soveltamaan sitä. Kehittämisnäkökulma sekä asiakkaan tarpeiden perustalta toimiminen uusissa työelämän konteksteissa olivat keskeisiä. Koska projektiopiskelussa oli kyseessä kehittämisprojekti, opiskelija oli sidoksissa työyhteisöön kiinteämmin kuin tavanomaisessa opiskelussa kuten esimerkiksi harjoittelussa. Toisaalta kehittämis- ja oppimisprojekti aiheutti työyhteisössä paineita, koska se edellytti myös yrityksen sitoutumisen toimintaan. Itsenäisenä työntekijänä, asiantuntijana toimiminen työelämässä oli projektioppimiselle ominaista. Edelleen moniammatillinen tiimitoiminta ja –oppiminen, asiantuntijuuden ja osaamisen jakaminen, vertaisarviointi, tehtävien jako, vastuu, sitoutuminen ja luottamus toisiin olivat ominaisia projektioppimiselle. Oppimisprosessin moniulotteisuus tavoitteiden asettamisesta arviointiin, jossa oli otettava huomioon projektin, asiakkaan, tiimin ja opetussuunnitelman tavoitteet ja suhteutettava omat oppimistavoitteet edellisiin olivat niin ikään tunnusomaisia projektioppimiselle.

Projektiopiskelu mahdollisti uusia opiskeluympäristöjä, näin ollen opiskelijoiden toimintaympäristöt laajenivat. Opiskelutavoitteet olivat opiskelijoiden omien tavoitteiden ohella työelämän kehittämistavoitteita. Opiskelutoiminta tapahtui tiimeissä ja projektissa joutui sekä opettaja että opiskelija toimimaan ennakolta suunnittelemattomissa tilanteissa, joita työelämä tarjosi

Projektityötaitojen oppiminen projektimenetelmän avulla on projektiopiskelun päätavoite ja pedagogisesti kiinnostava seikka. Projektityötaidoiksi katsotaan ne taidot, jotka liittyvät projektityömenetelmän osaamiseen. Tämä tarkoittaa projektityöprosessin hallintaan ja osaamista. Tuloksista ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä esimerkiksi projektissa opiskellun ajan ja opittujen projektityötaitojen yhteydestä toisiinsa. Opiskelijat saivat kokemusta seuraavia projekteja ja tulevaisuutta varten, oppivat sijoittamaan projektityön yhteiskunnalliseen kontekstiin, oppivat projektin dynaamista muuttuvaa luonnetta, oppivat projektityön eri vaiheita, saivat valmiuksia projektien tekemiseen tai oppivat projektityömenetelmän täysin. Projekti tarjosi mahdollisuuden kokea olevansa projektityöntekijä ja se mahdollisti pysyvien suhteiden luomisen työelämään. Kaksi SYTKE -projektissa opiskellutta opiskelijaa työllistivät itsensä käynnistämällä oman projektin ennen valmistumistaan.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, numerona 189, 257s ,Jyväskylä, 2001, ISSN 0075-4625, ISBN 951-39-1045-8.
Sitä saa Jyväskylän yliopiston julkaisuyksiköstä, puh. (014) 260 3487, myynti@library.jyu.fi.
Väitöskirja on myös luettavissa ja tulostettavissa verkossa osoitteessa: http://bibelot.jyu.fi/%7Ejulpu/ostos/series.htm