Tutkimusohjelman lähtökohdat

Lahden ammattikorkeakoulussa toimii vuosina 2002-2006 Sosiaali- ja terveysalan laitoksen johtama Tutkiva opettajuus korkea-asteella -tutkimusohjelma. Ohjelman perustamisen lähtökohtana on korkea-asteen oppilaitosten erityisasema: niiden opetus perustuu tutkimustietoon. Voidakseen edistää perustehtäväänsä ja säilyttääkseen itsenäisyytensä korkea-asteen oppilaitosten tulee osallistua itse aktiivisesti tarvitsemansa tiedon tuottamiseen (Luopajärvi 1999; Varmola 2001). Korkea-asteen opetustehtävä kytkeytyy yhä useammin erilaisiksi yhteistyö- ja kehittämishankkeiksi, ja opettajilta edellytetään valmiuksia toteuttaa ja edistää niissä käytettäviä tutkimuksellisia lähestymistapoja. Verkostoistuminen ja yhteistyö eri tahojen, kuten ammattikorkeakoulujen, yliopistojen, työelämän sekä alueellisten vaikuttajien ja toimijoiden kesken mahdollistaa monitieteellisten ja -alaisten hankkeiden toteuttamisen.

Korkea-asteen opiskelijoilta edellytetään konstruktivistisen ja uudistavan oppimisnäkemyksen mukaisesti reflektiivistä ja kriittistä suhtautumista tietoon ja yhteistoiminnallisia valmiuksia sen hankkimiseen ja hyödyntämiseen. Ammattikorkeakouluissa opiskelijan tulee lisäksi luoda ammatti-identiteettiään. Hänellä on oltava valmiudet arvioida omaa opiskeluaan ja pohtia sen suhdetta alan tiedeperustaan, liittää se ammatillisen kehityksensä osaksi ja esittää perusteltuja näkemyksiä toiminnan uudistamiseksi. (Eteläpelto 1992; Nuutinen 1992; Stenfors 1999; Kari 1996; Halme & Aavaranta 1999.)

Opetustyön tavoitteena olevat valmiudet ja vaatimukset koskevat myös korkea-asteen opettajaa. Hänen tehtävänään on ohjata opiskelijaa edellä kuvatussa, perinteisestä poikkeavassa oppimisprosessissa. Samalla opettajan edellytetään olevan roolimallina aikuisesta, ammattiaan kehittävästä ja uudistavasta oppijasta, joka on sisäistänyt elinikäisen oppimisen ajatuksen. Erityisesti korkea-asteen opettajaan kohdistuu usein odotuksia ajan virtausten seuraamisesta ja alan uusimman tiedon jakamisesta. Jos tämä jää opettajan ainoaksi tehtäväksi, hän on toiminut resurssihenkilönä oppisisällön suhteen. Sen sijaan hän ei ole vielä edistänyt opiskelijoiden metakognitiivisia taitoja eikä rohkaissut heitä ottamaan vastuuta omasta oppimisprosessistaan. Suomen Akatemian “Life as Learning” -tutkimusohjelman New Teachership -osiossa on korostettu opettajan roolia erilaisten oppijoiden voimaannuttamiselle/valtauttamiselle (empowerment), mikä puolestaan luo perusteita kansalaisyhteiskunnan ja demokratian toteututumiselle (vrt. emansipatorinen koulutus, uudistava oppiminen). (www.aka.fi; Cranton 1996; Mezirow 1991, 2000; Ahteenmäki-Pelkonen 1997.)

Opettajan muuttunut rooli vaatii paljon sopeutumista ja uudistumista. Sen toteutumisen esteinä voivat olla sekä ympäristön perinteiset odotukset että opettajien sisäistämät käsitykset opettajasta tiedon hallitsijana ja välittäjänä. Koska tutkiminen perustuu aina tiedon tarpeeseen ja epävarmuuteen siitä, miten asiat lopulta ovat, tutkiva opettajuus ei sovi näihin näkemyksiin. Rousin mukaan opetuksen tieteellistäminen näkyy koulutusprosessin tasolla kyseenalaistamisena ja problematisointina. Se tarkoittaa tutkivan suhteen omaksumista koulutuksen päämäärä- ja prosessitietoon nähden. Tutkivan otteen perustana on kokonaisvaltainen tiedonkäsittelyprosessi: ihmisen, tiedon ja todellisuuden olemuksen sekä näiden välisten suhteiden jatkuva kysyminen. Tämän kyselyn näkyväksi tekeminen merkitsee opettajan omakohtaisen koulutusfilosofian julkistamista. (Rousi 1991, 10; ks. myös Rousi & Mutka 1994; Niikko 1996.)

Tutkiva opettajuus on myös opettajan mahdollisuus uudistua ja kasvaa työssään. Tutkiva ote ei kohdistu yksinomaan opetettavaan tieteenalaan ja/tai ammattialaan, vaan myös opettajan omaan toimintaan. Tutkiva opettajuus on oman opetustyön, opettajuuden ja opettajaidentiteetin tutkimista. Viime aikoina on kehitetty korkea-asteen opettajan työn tarkastelun ja ammatillisen kasvun välineitä, esimerkiksi yliopistoissa on otettu käyttöön akateemiset portfoliot ja eri muodoissa tapahtuva työnohjaus. Kriittinen ja kehittävä itsereflektio on vaativa haaste, mutta mahdollistaa samalla itsensä johtamisen ja omasta työhyvinvoinnista huolehtimisen.(Brookfield 1995; Harri 1997).

Tutkiva opettajuus -ajattelu on kytketty erityisesti toimintatutkimukselliseen otteen, jossa omaa työtä reflektoidaan ja kehitetään syklisenä prosessina (Ojanen 1993; Syrjälä 1993). Korkea-asteen yleinen kehittäminen, opetusansioiden huomioonottaminen tutkimusansioiden rinnalla myös yliopistojen virantäytöissä, ammattikorkeakoulujen synty ja niiden tehtävän mukaisen innovatiivisen, interaktiivisen ja reflektiivisen opetuskulttuurin kehittäminen ovat nostaneet teeman esiin uudella tavalla. Uusin näyttö opetus- ja tutkimustehtävien integroinnista sisältyy luonnollisesti juuri hyväksyttyyn ammattikorkeakoululakiin.

Tutkimusohjelman tarkoitus

Tutkiva opettajuus korkea-asteella -tutkimusohjelman tarkoituksena on tutkivan opettajuuden ymmärtäminen ja kehittäminen. Tavoitteena on kehittää erityisesti ammattikorkeakoulujen toimintaa siten. että tutkimuksesta ja tutkimuksellisuudesta tulee luonteva osa opettajien työtä. Vertailuaineistona käytetään yliopistoissa toimivien opettajien työtä koskevaa tietoa. Tutkiva opettajuus liittyy välittömästi ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyöhön, jolloin toiminnan perusteissa ja toteutuksessa integroidaan opetus, tutkimus ja kehittäminen ammattikorkeakoulun toiminta-ajatuksen mukaisesti.

Tutkimusohjelman toteuttaminen

Tutkimusohjelman osallistujat ovat lähinnä Lahden ammattikorkeakoulun opettajia, jotka harjoittavat tieteellisiä jatko-opintoja Helsingin, Tampereen, Jyväskylän ja Kuopion yliopistoissa. Osa tutkimuksista koskee konkreettisia opetuskokeiluja ja meneillään olevaa toimintaa, kuten ongelmaperustaista/tutkivaa oppimista ja verkko-opiskelun virittämää uudistavaa oppimista. Osassa tutkimuksia taas selvitellään abstraktimpia ilmiöitä, kuten opettajien käsityksiä tutkivasta ja kehittävästä työotteesta tai määritellään asiantuntijuuteen kuuluvaa monialaisuuden käsitettä. Oma tutkimushankkeeni koskee tieteellisten jatko-opintojen merkitystä ammattikorkeakoulun opettajille: miten opinnot palvelevat opettajan työtä ja häntä itseään, millainen prosessi on kasvaa asiantuntijasta tutkijaksi ja oppijaksi, miten ammattikorkeakoulu- ja yliopistomaailmat sekä niiden erilaiset toimintakulttuurit kohtaavat toisensa opettajien kokemusten mukaan?

Tutkimusohjelman ohjausryhmään kuuluvat professori Kauko Hämäläinen (yliopistopedagogiikka, Helsingin yliopisto), dosentti Pirjo Lambert (Helia, ammatillinen opettajakorkeakoulu), tutkimuspäällikkö Juha-Pekka Liljander (Lahden ammattikorkeakoulu), professori Kari E. Nurmi (aikuiskasvatus, Lapin yliopisto), professori emerita Sinikka Ojanen ja professori Pekka Ruohotie (ammattikasvatus, Tampereen yliopisto).

Tutkimusohjelma on avoin myös muiden korkeakoulujen edustajille. Tavoitteena on keskustella sekä kasvokkain tapahtuvissa kohtaamisissa että ehkä myös virtuaalisesti eri näkökulmia yhdistävästä yhteisestä ytimestä, tutkivasta opettajuudesta ja syventyä sen olemukseen. Samalla kehitämme omaa työtämme ja vahvistamme kokemusta työmme hallinnasta. Yhteydenotot 15.6. saakka: tutkija Leena Ahteenmäki-Pelkonen, LAMK / STL, Hoitajankatu 3, 15850 Lahti, p. 050 - 305 1028 tai leena.ahteenmaki-pelkonen@lamk.fi.

Tervetuloa mukaan!