Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten opinnäytetyöklinikka oppimis- ja ohjausmenetelmänä sekä oppimisympäristönä vaikuttaa tradenomiopiskelijoiden tutkimusmenetelmälliseen ja ammatilliseen osaamiseen sekä opiskelijoiden valmistumisaikoihin. Klinikalla vuorottelivat kontekstin ja esille nousevan tarpeen mukaan lomittain ohjaus ja opetus, opinnäytetyön tekeminen ja menetelmien sekä sisällöllisten asioiden oppiminen. Opinnäytetyöklinikan pedagogisena tavoitteena oli, että klinikalla toteutuisi konstruktivistinen, yhteistoiminnallinen, situationaalinen ja sosiaalinen oppiminen, monitieteinen ohjaajien ja opiskelijoiden asiantuntijuuden jakaminen, tutkiva ja ongelmalähtöinen oppiminen sekä kaikkien kannalta tasa-arvoinen, motivaatiota vahvistava ja luottamuksellinen oppimisympäristö. Tutkimus toteutettiin Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa vuonna 2002 2003 liiketalouden Lappeenrannan yksikössä.

Tutkimuksen aineisto koottiin triangulaationa klinikalla opiskelleilta 43 opiskelijalta ja opinnäytetöitä ohjanneilta 7 opettajilta. Aineiston keruussa käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua, strukturoitua kyselylomaketta ja tutkijan osallistuvaa havainnointia. Tulokset osoittavat, että klinikka oppimis- ja ohjausmenetelmänä nopeutti noin puolella vuodella opinnäytetöiden käynnistymistä ja opiskelijoiden valmistumista. Koko ryhmästä valmistui 3.53.7 vuodessa 34 opiskelijaa. Aikaisempi keskimääräinen valmistumisaika oli peräti 4.2 vuotta. Opiskelijat arvioivat, että heidän menetelmäosaamisensa kasvoi. Tärkeimpiä opittuja asioita olivat kyky määrittää tutkimustehtävä ja tutkimusongelmat, rakentaa tutkimusta ohjaava viitekehys, ymmärtää sen merkitys ja opinnäytetyön kokonaisrakenne sekä valita tutkimusmenetelmä. Aktiivisesti kokoontuneet ryhmät oppivat myös empiirisen osan toteutusta, aineiston käsittelyä ja analysointia, tulosten esittämistä ja työnsä arviointia. Opiskelijat korostivat situationaalisen ja yhteistoiminnallisen oppimisen merkitystä sille, että he ymmärsivät tutkimusmenetelmiä koskevaa opetusta, kykenivät soveltamaan sitä omaan opinnäytetyöhönsä ja oppivat myös ammatillista tietoa. Tiimiohjaus vaikutti myönteisesti töiden jatkuvaan etenemiseen. Opettajien mielestä opinnäytetöiden sisällöllinen, tutkimusmenetelmällinen ja rakenteellinen laatu nousi klinikalla toteutetun menetelmäkoulutuksen sekä aiempaa syvällisemmän ja monipuolisemman ohjauksen ansiosta. Yhteistoiminnallisen oppimisen ja jaetun asiantuntijuuden vaikutukset näkyivät myönteisesti sekä opiskelijoiden motivoituneisuutena että oppimistuloksissa ja vahvistivat myös ryhmähenkeä. Opiskelijat kokivat tarvitsevansa klinikkatyöskentelyn lisäksi edelleen henkilökohtaista ohjausta työn alkuvaiheen jälkeen erityisesti sisältökysymyksissä.

Mitä opinnäytetyöklinikalla tarkoitetaan

Opinnäytetyöklinikka on oppimisympäristö ja -menetelmä, jolla opiskelijat oppivat sekä tutkimusmenetelmällisesti että sisällöllisesti toteuttamaan opinnäytetyöprosessiaan ja jolla heidän opinnäytetöitään ohjataan. Klinikan perusideana on se, että menetelmien oppiminen ja ohjaus ajoittuvat ja toteutuvat klinikalla aina kontekstin ja esille nousevan tarpeen mukaan. Klinikka käynnistyy jokaiselle ryhmälle lähes vuotta ennen toivottua valmistumishetkeä ja sen tehtävänä on ennalta ehkäistä mahdollisia opinnäytetyöprosessissa syntyviä ongelmia ja viiveitä. Klinikan tavoitteena on nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista ja kasvattaa sekä menetelmällistä että ammatillista osaamista.

Opiskelijat kokoontuvat suuntautumisvaihtoehtoryhminä klinikalle sovitun aikataulun mukaisesti. Heitä ohjaa prosessin ja menetelmien oppimiseen klinikan vetäjä (klinikkatutkimuksen tekijä) ja vähintään yksi muu ohjaava opettaja, jonka osaaminen liittyy sv-ryhmän pääaineeseen ja pääaihealueisiin. Klinikalla opiskellaan klinikkaa varten tehdyn oppimateriaalin ja klinikan vetäjän luentotuokioiden avulla opinnäytetyön tekemistä. Opiskeltavia asioita ovat opinnäytetyön rakenne, tutkimusmenetelmät, niiden soveltaminen työn eri vaiheissa ja opinnäytetyön sisältökysymykset. Opiskelijoiden töitä käsitellään klinikan aikana siten, että ne koko ajan etenevät.

Käynnistin opinnäytetyöklinikan Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulun liiketalouden Lappeenrannan yksikössä maaliskuussa 2002. Se tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden saada vahvistusta tutkimusmenetelmälliseen osaamiseen, tehostettuun ohjaukseen ja opinnäytetyöprosessin toteuttamiseen tuloksellisesti. Klinikka oli aluksi opiskelijoille täysin vapaaehtoinen, eikä siitä saanut opintoviikkoja. Esittelen tässä artikkelissa opinnäytetyöklinikan oppimiskäsityksiä ja toimintatapaa sekä klinikkaa koskevan tutkimukseni tuloksia.

Opinnäytetyön aloittamiskynnys matalaksi

Opinnäytetyön käynnistyminen on yksi niistä kriittisistä tekijöistä, jotka aiheuttavat opintoajan venymistä. Muitakin syitä on toki paljon, tradenomeilla mm. osa-aikainen työskentely opintojen ohella. Opinnäytetyön valmistumista on selvästi hidastanut se, että korkeakoulukulttuurissa opiskelijan oletetaan olevan niin itseohjautuva, ettei häntä paimenneta ja patisteta, vaikka nähdään opintojen hidastuneen. Opinnäytetyön tekemistä on pidetty vaikeampana asiana kuin se on. Vaikeuksien poistamiseen tarvitaan aktiivista ohjausta ja ennen kaikkea oikea-aikaista ja selkokielistä menetelmäosaamisen koulutusta opiskelijoille. Tradenomien keskimääräinen valmistumisaika on ollut noin 4.2 vuotta, kun sen pitäisi olla 3. 5 vuotta.

Opinnäytetyöprosessi oppijakeskeiseksi

Yhteistoiminnallista oppimista, oppimisen situationaalisuutta, jaettua asiantuntijuutta tai uudistavaa oppimista ei ole koeteltu tai tutkittu ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöprosessiin. Opinnäytetyöt on perinteisesti tehty siten, että opiskelijan yhteistyökumppanina toimii opettajakeskeisesti ohjaava opettaja, joka ohjaa opiskelijaa tietyn tuntimäärän verran vastaanottotuntiensa, seminaarien ja sähköpostiviestin välityksellä. Ohjaussuhde voi olla lähempänä esimies-alaissuhdetta kuin kumppanuutta ja yhdessä oppimista. Opiskelijoiden menetelmällistä osaamista valmistellaan yleensä hyvissä ajoin ennen opinnäytetyövaihetta mm. tutkimusmenetelmiin ja tutkimusviestintään liittyvillä opintojaksoilla. Ajoituksessa on jäänyt pohtimatta se, voiko opiskelija liittää oppimaansa mihinkään tai ymmärtääkö hän edes opiskelemaansa menetelmätietoa, jos hänen opinnäytetyönsä ei ole vielä käynnistynyt ja sovellus- ja kokeilukohde puuttuu täysin.

Vastaavanlaista mallia tai tutkimusta ei ole tehty
Opinnäytetyöklinikasta sellaisena, kuin se EKAMK:n liiketalouden koulutusalalla on toteutettu, ei liene muita kokeiluja tai malleja. Opinnäytetyö- tai graduklinikoita ja toimenpiteitä, joilla pitkittyneet opinnot saatetaan päätökseen, on olemassa. Tällainen on mm. Chydenius-Instituutin toiminnassa kokeiltu graduohjaus. Sen toimintaperiaate on korjaava. Tässä tutkimuksessa käsiteltävän opinnäytetyöklinikan ydin perustuu siihen, että ohjaus ja toimenpiteet ehkäisevät ennalta ongelmien syntymistä ja ohjaavat suoraan opinnäytetyön oikea-aikaiseen käynnistämiseen, sen menetelmälliseen hallintaan ja mahdollisimman hyvään opinnäytetyön laatuun. Tampereen yliopiston kokeilu kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien opiskeluun on toinen kokeilu, jolla oppimisprosessia ja -ympäristöä on erilaistettu opiskelijakeskeisyyden lisäämiseksi (ks. Lehtovaara & Viskari 1997).

Opinnäytetyön tulee olla tutkimuksellinen

Opinnäytetyö on paitsi opintosuoritus, niin myös oppimisprosessi työelämässä tehtävää tutkimus-, selvitys- ja raportointityötä varten. Tutkimuksellisuus on eri asia kuin tieteellinen tutkimus. Määrittelen tutkimuksellisuuden opinnäytetyön tekemisessä siten, että siihen liittyvät tutkimusmenetelmien tuntemus, metodinen tieto, opinnäytetyön tutkimussuunnitelman ja rakenteen määrittäminen, opinnäytetyön teoreettinen viitekehyksen muodostaminen sekä liittäminen empiriaosaan ja tutkimustulosten esittämiseen. Tutkimuksellisuuteen sisältyy myös tutkiva ja kehittävä ote, joka tuo opinnäytetyölle kontribuution. Lisäksi tutkimuksellisuuteen kuuluu tutkimuksen arviointi (luotettavuus, yleistettävyys, oman tutkimuksen onnistuminen, jatkotutkimuksen tarve). Opiskelijan tulee tuntea eri tutkimusmenetelmiä niin hyvin, että hän osaa valita omaan tutkimustehtäväänsä ja tutkimusongelmiinsa nähden sopivan tutkimusmenetelmän. Sopiva menetelmä ja sen perusteella toteutettu aineiston keruu, käsittely ja analysointi varmistavat, että tutkimuksen tuloksena voidaan antaa vastauksia tutkimusongelmiin. Tutkimusmenetelmän hallinta auttaa opiskelijoita monissa konkreettisissa työskentelyvaiheissa opinnäytetyön tekemisen aikana.

Opiskelijan menetelmälliseen osaamiseen tulisi sisältyä myös ymmärrys siitä, mitä tarkoitetaan teorian ja käytännön vuoropuhelulla opinnäytetyössä. Opinnäytetyön menetelmäosaamisessa tulisi näkyä opiskelijoiden kyky siirtää käytännön yritysympäristöön koulussa opittua teoriapainotteista tietoa. Opinnäytetyön tekijä rakentaa siltaa soveltavan tutkimuksensa ja tiedon käyttäjän välille (Rissanen 2001, 62). Opiskelijoiden tulisi kyetä myös liittämään opinnäytetyönsä tulokset viitekehyksen teoreettiseen tietoon ja heidän tulisi pystyä mallintamaan työelämän käytäntöjä eli luomaan ns. käytännön teoriaa.

Klinikan oppimiskäsitys

Klinikalla tapahtuvaa oppimista ja tiedonrakentelua voidaan tarkastella samanaikaisesti kokemuksellisen oppimisen näkökulmasta (Kolb 1984; Boud, Keogh & Walker 1985; Schön 1987) sekä toisaalta yksilö- ja sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen (Tynjälä 1999a) sekä tilannesidonnaisen (Lave 1991, 1997; Lave & Wenger 1991, 1999) ja sosiaalisen oppimisen teorian (Wenger 1998) näkökulmista. Opiskelija rakentaa omaa tietoaan ja käsityksiään sitä mukaa kuin työ ja ohjaus etenevät. Hän pääsee heti klinikkakokemustensa jälkeen, useimmiten jopa sen aikana pohtimaan, mitä läpi käyty asia hänen työssään tarkoittaa (käsitteellistäminen) ja miten hän asiaa soveltaa omassa työssään.

Sosiaalinen konstruktivismi painottaa, että oppiminen ei saisi olla irrallaan niistä yhteyksistä, joissa opittavia tietoja tullaan käyttämään. (Tynjälä 1999b, 38–39.) Tilannesidonnaisen oppimisen näkökulma olettaa, että yksilölliset ja sosiaaliset taidot muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden ja kaikki mitä ihmiset tekevät, on aina sekä sosiaalista että yksilöllistä (Eteläpelto & Rasku-Puttonen 1999,186–187). (Vesterinen 2002, 57.) Klinikan kantavana ideana onkin, että opiskelijoita motivoidaan kuuntelemaan, keskustelemaan ja ajattelemaan sen vuoksi, että opittavan asian soveltamishetki ja -tarve on käsillä ja tällöin asiaa voidaan sisäistää oman opinnäytetyön kautta paremmin kuin irrallisen menetelmäopiskelun yhteydessä olisi mahdollista (vrt. Rauste- von Wright 1997).

Kontekstisidonnaisuus auttaa ymmärtämän ja soveltamaan

Klinikalla kulkevat lomittain ohjaus ja opetus, opinnäytetyön tekeminen ja menetelmien oppiminen. Pääperiaatteena on se, että oppiminen ja ohjaus toteutuvat juuri sillä hetkellä, kun tarve nousee opiskelijoilta. Opinnäytetyöklinikalla opiskellaan tutkimusmenetelmiä samoin kuin kunkin opinnäytetyön sisältökysymyksiä aina tiettyyn asiayhteyteen ja tilanteeseen liittyen. Silloin kun jonkun opiskelijan aihevaraukseen, seminaariin tai muuhun puheenvuoroon liittyy jotain uutta, johon opiskelija tarvitsee ohjausta, jopa pientä opetustuokiota, voivat muutkin opiskelijat jo valmiiksi oppia tästä ohjaus- ja pohdiskelutuokiosta omaa työtään varten ja päästä näin työssään eteenpäin. Kontekstiinsa sidottu oppiminen auttaa opiskelijoita ymmärtämään vaikeitakin, heille täysin uusia ja ennen kokemattomia asioita, jos sovelluskohde eli opinnäytetyön tietty ongelmakohta on heti läsnä ja uutta tietoa voidaan heti kokeilla siinä tilanteessa. Abstraktitkin asiat, käsitteet ja menetelmät konkretisoituvat liittyessään johonkin tositilanteeseen ja niiden ymmärtäminen helpottuu.

Klinikan oppimismenetelmät

Vain aivan ensimmäisellä klinikalla pidetään täysin luentomuotoinen aloitus, jossa selvitetään opinnäytetyön rakentuminen, erilaiset aihevaraukseen tarpeelliset perustiedot ja opinnäytetyön työ- ja aikataulusuunnitelman tekeminen. Alkuvaiheen luennointiosuudella ja aihevarausten yhteisellä käsittelyllä tavoitellaan sitä, että opiskelijoille syntyy kokonaiskäsitys opittavasta asiasta eli opinnäytetyön rakentumisesta, siihen käytettävistä menetelmistä ja sisällön muotoutumiseen vaikuttuvista tekijöistä tai vaatimuksista. Klinikan alkuvaiheessa toteutuvissa aihevarausseminaareissa aktivoidaan opiskelijoita kirjoittamisen alkuun: aihevarauksessa opiskelija vastaa sellaisiin tutkimuskysymyksiin, joista hän voi suoraan jatkotyöstää opinnäytetyönsä johdannon. Samalla hänelle itselleen pitäisi kirkastua koko työn rakenne ja siinä käsiteltävien asioiden looginen etenemisjärjestys. Aihevarauksen yhteydessä opiskelija esittää opinnäytetyölleen vaiheistetun aikataulun, jota myös seurataan. Jo nyt on nähtävissä, että opiskelijoiden työskentelyvarmuus ja itseluottamus omaan onnistumiseen nousevat klinikan alkuvaiheessa lähtien, kun he saavat omaa opinnäytetyöprosessiaan koskevan suunnitelman selväksi aihevarausseminaarin ansiosta.

Opinnäytetyön sisältöä käsitellään aihevarausseminaarista ja viitekehyksen rakentamisesta alkaen. Ryhmän kaikilta opiskelijoilta kysytään evästyksiä ja näkemyksiä toinen toistensa viitekehyksen ja teoriaosuuden rakentumiseen. Tällöin itse kunkin on sovellettava teoriatietojaan muihinkin opinnäytetöihin kuin vain omaansa. Yhteinen pohdinta tuo esille mahdollisimman monia näkökulmia ja vaihtoehtoja sekä kriittisiä kommentteja ja kysymyksiä, joiden seurauksena opinnäytetyön suunnitelman ja sisällön odotetaan muodostuvan paremmaksi kuin siinä tapauksessa, että opiskelija ratkaisee näitä kysymyksiä itsekseen. Menetelmän piilotavoitteena on luonnollisesti oppiminen työelämän keskustelu- ja arviointitilanteita varten ja opiskelijoiden substanssiosaamisen kasvaminen.

Oman työn suunnitteluseminaarissa jokainen esittelee omaa työtään sen hetkisen vaiheen mukaisena ja esittää kirjallisuuskatsauksen lisäksi suunnitelman työnsä aineiston keruusta ja käsittelystä sekä tulosten esittämisestä. Tässä yhteydessä tarkastellaan mm. haastattelujen suunnittelua, otoksen kokoa, haastattelurunkoa ja kyselylomakkeita yms. sekä aineiston käsittelyä ja analyysitapaa.

Opinnäytetyöklinikan pedagogisena tavoitteena on, että klinikalla saadaan toteutumaan yhteistoiminnallinen oppiminen (Schwartz 1995; Roschelle & Teasley 1995; Linnasaari 1998; Eteläpelto & Rasku-Puttonen 1999; Häkkinen & Arvaja 1999; Vesterinen 2002; Leppilampi 2002; Piekkari & Repo-Kaarento 2002), ohjaajien ja opiskelijoiden asiantuntijuuden jakaminen (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 1999), tutkiva oppiminen (Lonka 2000; Piekkari & Repo-Kaarento 2002) ja ongelmalähtöinen oppiminen (Lehtinen & Palonen 1998; Boud & Feletti 1999) sekä kaikkien kannalta tasa-arvoinen, motivaatiota vahvistava ja luottamuksellinen oppimisympäristö. Opinnäytetyöklinikat ovat yhteistoiminnallisen ja yhteisöllisen oppimisen periaatteella pidettäviä koulutuksellisia ja ohjauksellisia oppimis- ja keskustelutilaisuuksia.

Opinnäytetyöklinikalla hyödynnetään jaettua asiantuntijuutta kahdella tavalla. Paikalla olevilla ohjaavilla opettajilla on erilaiset, toisiaan täydentävät osaamisalueet. Opinnäytetyöklinikan tavoitteena on myös se, että opiskelijat itsekin oppivat tuomaan esiin omaa osaamistaan silloinkin, kun käsitellään jonkun toisen opiskelijan työtä. Jaettua asiantuntijuutta tarvitaan myös opinnäytetöiden monitieteistymistä varten: jos opinnäytetyössä saadaan yhdistetyksi sekä ohjaajien että opiskelijoiden monialaista osaamista, saadaan opinnäytetyöt parhaiten palvelemaan työelämän todellisuutta, jossa asioita tarkastellaan varsin monesta eri näkökulmasta, kokonaisuutena.

Klinikan vetäjä tai ohjaava opettaja eivät voi valmistella klinikkaistunnolle käsikirjoitusta, jonka mukaan edettäisiin. Jokaisen klinikan sisältö syntyy sen perusteella, mitkä asiat nousevat opiskelijoiden opinnäytetöissä sillä istuntokerralla esiin. Kysymyksiä ja ratkaistavia ongelmia syntyy sekä tutkimusmenetelmistä että opinnäytetyön substanssisisällöstä. Vastaus yleensä saadaan syntymään nimenomaan sen ansiosta, että paikalla on monenlaista osaamista ja ihmisiä, joilla on toisistaan poikkeavia käsityksiä ja tietoja. Opinnäytetyöklinikan oppimistavoitteet perustuvat pitkälti sosiaalisen oppimisen (Wenger 1998) tarjoamiin mahdollisuuksiin kehittää osaamista ja ratkaista ongelmia ryhmässä. Toisilta oppimista tapahtuu tyypillisimmillään tiimeissä ja työryhmissä (Eraut, Alderton, Cole & Senker 1998, 38-43; myös Knasel & Meed 1994, 45).

Tutkimus opinnäytetyöklinikan vaikutuksista valmistumisaikoihin ja oppimiseen

Opinnäytetyöklinikkaa koskevan tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten opinnäytetyöklinikka oppimis- ja ohjausmenetelmänä sekä oppimisympäristönä vaikuttaa tradenomiopiskelijoiden tutkimusmenetelmälliseen ja ammatilliseen oppimiseen sekä opiskelijoiden valmistumisaikoihin. Tutkimus toteutettiin laadullisena toimintatutkimuksena Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa vuonna 20022003 liiketalouden Lappeenrannan yksikössä.

Tutkimuksen aineisto koottiin triangulaationa klinikalla opiskelleilta 43 opiskelijalta ja opinnäytetöitä ohjanneilta 7 opettajilta. Opiskelijat arvioivat menetelmällistä oppimistaan suhteessa aiemmin pidettyyn luentomuotoiseen menetelmäkurssiin. Opettajat suhteuttivat arvionsa aikaisempien vuosien opinnäytetyöprosesseihin ja tuloksiin. Aineiston analysointi perustui induktiivista päättelyyn, jossa keskeistä on aineistolähtöisyys.

Tulokset osoittavat, että klinikka oppimis- ja ohjausmenetelmänä nopeutti noin puolella vuodella opinnäytetöiden käynnistymistä ja merkittävästi myös töiden jatkuvaa etenemistä sekä opiskelijoiden valmistumista. Koko ryhmästä valmistui 3.53.7 vuodessa 34 opiskelijaa. Aikaisempi keskimääräinen valmistumisaika oli peräti 4.2 vuotta. Oppiminen ja työn nopeutuminen toteutuivat parhaiten niissä ryhmissä, jotka kokoontuivat aktiivisesti koko opinnäytetyöprosessin ajan. Opiskelijat arvioivat, että heidän menetelmäosaamisensa kasvoi. Tärkeimpiä opittuja asioita olivat kyky määrittää tutkimustehtävä ja tutkimusongelmat, rakentaa tutkimusta ohjaava viitekehys, ymmärtää sen merkitys ja opinnäytetyön kokonaisrakenne sekä valita tutkimusmenetelmä. Aktiivisesti kokoontuneet ryhmät oppivat myös empiirisen osan toteutusta, aineiston käsittelyä ja analysointia, tulosten esittämistä ja työnsä arviointia.

Opiskelijat korostivat situationaalisen menetelmäoppimisen merkitystä sille, että he ymmärsivät tutkimusmenetelmiä koskevaa opetusta ja kykenivät soveltamaan sitä omaan opinnäytetyöhönsä. Lisäksi opiskelijoiden ammatillinen osaaminen kehittyi yhteisen keskustelun ja muiden opiskelijoiden opinnäytetyön käsittelyn ansiosta. Opinnäytetöiden laatu nousi klinikalla toteutetun menetelmäkoulutuksen ja aiempaa syvällisemmän ja monipuolisemman ohjauksen ansiosta. Tämä näkyi opettajien mukaan opinnäytetöiden sisällössä ja rakenteessa sekä tutkimuksellisuuden hallinnassa. Yhteistoiminnallisen oppimisen ja jaetun asiantuntijuuden vaikutukset näkyivät myönteisesti sekä opiskelijoiden motivoituneisuutena että oppimistuloksissa ja vahvistivat myös ryhmähenkeä. Opiskelijat kokivat tarvitsevansa klinikkatyöskentelyn lisäksi edelleen henkilökohtaista ohjausta työn alkuvaiheen jälkeen.

Opinnäytetyöklinikka on otettu lukuvuonna 20022003 pakolliseksi osaksi opinnäytetyön menetelmäopintoja. Tämän hetken tilanne viittaa vielä parempaan tulokseen kuin ensimmäisellä kokeilukierroksella saavutimme: liiketalouden 3 vuosikurssin n.100:sta opiskelijasta on harjoittelujakson jälkeen helmi-maaliskuussa 2003 ehtinyt jo noin 90 opiskelijaa käynnistää opinnäytetyönsä pitämällä aihevarausseminaarin. Yli 50 heistä on jo pitänyt oman työnsä suunnitteluseminaarinkin. Kaikki ovat sitoutuneet jättämään työnsä tarkastettavaksi lokakuun loppuun tai viimeistään marraskuun puoliväliin mennessä, jotta he ehtivät valmistua joulukuussa 3,5 vuodessa.

Artikkeli on tiivistelmä Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulun tutkimusraportista 23: Vesterinen Marja-Liisa 2003. Opinnäytetyöklinikka oppimis- ja ohjausmenetelmänä vaikutukset oppimiseen ja valmistumisaikoihin Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu 2003, 96 s.

_______________

Avainsanat: opinnäytetyöklinikka, oppimis- ja ohjausmenetelmä, tutkimuksellisuus ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä, kollaboratiivinen ja situationaalinen oppiminen, jaettu asiantuntijuus.