Uudet käsitteet viestittävät, että tarkastellaan ennestään tuntematonta aihealuetta, jota teoreettisella tasolla pyritään ottamaan käsitteellisesti hallintaan. Esimerkkejä tähän otsikkoaiheeseen tarvituista käsitteistä: Tietointensiivisen yhteistyön tiedostamiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan inhimillisen tiedonkäsittelyn hahmottamista. Ihmisen kognitiivisen tiedonkäsittelyn eli oppimisen rinnalle löytyy sosiaalinen tiedonkäsittely, josta yksilökeskeinen tiedonkäsittely on tutumpaa kuin ryhmäkeskeinen tiedonkäsittely. Yhteisön tavoitteellista tiedonkäsittelyä on suunniteltava ja organisoitava. Yksilöt tarvitsevat oppimisessaan yhteisöä. Sen avulla yksilöt antavat merkityksiä tarjolla olevalle informaatiolle, josta he valikoivat ja muokkaavat itselleen tietoa. Yksilöllistä tietämystä tarvitaan yhteisen tietämyksen prosessoinnissa, josta toivotaan työorganisaatioiden kehittämisen ja yritysten kilpailukyvyn lisäämisen ydintapahtumaa ja jota säädellään tietämyksen hallinnalla (knowledge management).

Tietämyksen hallinta on nostettu tietoyhteiskunnassa johtamisen uudeksi ja tärkeäksi tehtäväksi. Sillä viitataan organisaatiossa työskentelevien ihmisten osaamiseen ja sen yhdistelyyn innovaatioiden tuottamiseksi toimintaan ja tuotteisiin. Eri työtehtävissä saa toimintakokonaisuudesta erilaisia näkökulmia ja työkäytännöistä yksilöt saavat omanlaistaan tietoa. Jokaisen työntekijän yksilöllinen tietämys on arvokas ja tarpeellinen yhteisön toiminnan kehittämisessä.

Uudet taidot pelkästään johtamisessa eivät riitä, vaan jokainen työntekijä joutuu uudenlaisten taitojen eteen. Olisi osattava aktiivisesti osallistua ehkä useaankin tietointensiiviseen yhteistyöprosessiin. Olisi uskallettava esittää omaa yksilöllistä tietämystään ja ymmärrystään ryhmälle ja osattava rakentavasti käsitellä muiden tietämystä sekä osallistua ryhmäpäätösten tekemiseen ja noudattamiseen. Olisi myös innostuttava etsimään uutta ja täydentävää tietoa ryhmän käyttöön. Olisi osattava kantaa omalta osaltaan vastuuta tasa-arvoisen ryhmän tiedonkäsittelyprosessin ylläpitämisestä ja huollosta. Tällaisia taitoja tulisi voida harjoitella jo koulutuksessa.

Alueellinen innovaatiojärjestelmä viittaa alueen organisaatioiden välisen yhteistyön lisäämistarpeeseen. Yhteistyöllä yritysten nähdään lisäävän kilpailukykyään ja jakavan laajentuviin markkinoihin vaadittavia resursseja. Tutkimusta tekeviä julkisia organisaatioita velvoitetaan tuomaan tuloksia työelämään sovellettavaksi. Suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa ammattikorkeakoulujen tehtäväksi on asetettu työelämän tarpeisiin pohjautuva alueellinen kehittämistyö (OPM 2001).

Oppilaitos voi toteuttaa alueellista kehittämistehtävää kolmella tasolla: tuottamalla korkeatasoista työvoimaa (opetus), edistämällä innovaatioiden löytämistä (t&k) ja välittämällä aktiivisesti tietoa (osallistuminen). Kolmannella tasolla erityisenä haasteena on sellaisen tietointensiivisen toiminnan kehittäminen, jossa myös opiskelijat pystyvät olemaan mukana. Heidän tulisi perehtyä jo tehtyihin tutkimuksiin ja uusinta tutkimustietoa olisi tarve levittää myös työelämän edustajille – ehkäpä juuri opiskelijat voisivat toimia aktiivisina välittäjinä. Samalla opiskelijat voisivat etsiä tuoretta käytännön tietoa tutkimustietoa täydentämään. Näin ehkä välittyisi innovaatiovirikkeitä työelämälle ja mahdollisia lisätutkimusten aiheita oppilaitokselle. Innovaatiojärjestelmän tietointensiivisessä toiminnassa olisi varmasti mahdollisuus hyödyntää myös informaatioteknologiaa.

Ihmisen toimintaoppiminen on huonosti tiedostettu ja vähän tunnettu ilmiö kognitiivisessa tiedonkäsittelyssä. Kuitenkin juuri se on ratkaisevassa asemassa uusien toimintatapojen kehittämisessä ja niiden omaksumisessa. Toimintaoppimisen vaikeasti hallittavat periaatteet vaikeuttavat erityisesti sosiaalisen tiedonkäsittelyn kehittämistä, koska itse muutettavasta toiminnastakaan ei ole yleistä käsitteellistä mielikuvaa. Koulutuksessa perinteisesti vallitseva yksilökeskeinen tiedonkäsittely ei ole paras mahdollinen tiedonkäsittelymalli työelämään siirtyville toimintaoppimisen kautta omaksuttavaksi. Ryhmäkeskeistä tiedonkäsittelyä tarvitaan entistä tärkeämpään asemaan nousevassa tietointensiivisessä yhteistyössä, joka on perustapahtumana sekä tietämyksen hallinnassa että alueellisessa yhteistoiminnassa. Haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan tieteen ja opetuskäytännön asiantuntemuksen yhteensovittamista, mikä lienee ammattikorkeakoulujen tavoitteiden suuntaista.

_____

Riitta Kuusinen 2003: Tietointensiivisen yhteistyön mahdollisuuksia innovaatiojärjestelmässä ja ammattikorkeakoulun opiskelukäytännöissä. Teoksessa Lyytinen & Kuusinen & Niemonen: Näkökulmia ammattikorkeakoulun rooliin innovaatiojärjestelmässä. Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos, Työelämän tutkimuskeskus. Työraportteja 66; 4-60.