Vuorinen, P. & Valkonen, S. 2003. Ammattikorkeakouluun vai yliopistoon? Korkeakoulutukseen hakeutumisen orientaatiot.
Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylän yliopisto. Tutkimusselosteita.

Tiivistelmä

Ammattikorkeakoulut ovat asettuneet osaksi korkeakoulutusta yliopistojen ohelle. Toisen asteen koulutuksen jälkeen jatko-opintoihin hakevat voivat valita, kummaltako korkeakoulusektorilta he ryhtyvät tavoittelemaan opiskelupaikkaa.

Tässä tutkimuksessa selvitetään niitä syitä ja tekijöitä, joiden pohjalta hakijat ohjautuvat korkeakoulutuksen eri väylille. Lähtökohtana on koulutuspaikkaa hakevien orientaatio. Keskeisimmät kysymykset ovat: Onko ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutukseen hakevilla erilainen orientaatio siten, että suuntautumiseltaan käytännöllisemmät hakeutuisivat ammatilliseen korkeakoulutukseen ja teoreettisemmat yliopistoon? Mitkä muut tekijät (esim. hakijan taustaan liittyvät) selittävät valintaa AMK:n ja yliopiston välillä? Millaisena hakijat hahmottavat AMK- ja yliopistokoulutusten erilaiset profiilit? Miten kahden sektorin korkeakoulujärjestelmä palvelee koulutuksen kysyntää? Tutkimuksen kohdejoukkona ovat keväällä 2001 korkeakoulutukseen hakeneet (n = 1 134).

Tulosten mukaan tutkimukseen osallistuneista 60 % pyrki ensisijaisesti yliopistoon ja 40 % ensisijaisesti ammattikorkeakouluun. Molemmille sektoreille hakeneista valtaosalle ensisijainen tavoite oli yliopisto. Yliopistoon tähdänneet hakivat kuitenkin useammin myös ammattikorkeakouluun (57 %), kun taas ammattikorkeakoulun tavoitteekseen asettaneista yliopistoon haki vain pieni osa (15 %). Jatko-opintoihin sijoittumisen hitautta ja koulutuspaikoista käytävää kilpailua kuvaa se, että puolet yliopistohakijoista ja vajaa puolet AMK-hakijoista oli tavoittelemassa opiskelupaikkaa korkeakoulutuksesta toista tai useampaa kertaa.

Ammattikorkeakoulutuksen ja yliopiston koulutustavoitteekseen valinneiden orientaatioissa havaittiin eroja siten, että AMK-hakijat olivat enemmän käytäntöön suuntautuneita, kun yliopistohakijoille puolestaan oli luonteenomaista teoreettinen kiinnostus. Suuntautumisessa oli kuitenkin eroja myös koulutusaloittain. Esimerkiksi niissä yliopistokoulutuksissa, jotka valmistavat tietyn ammatin tehtäviin (opettajankoulutus, lääketiede), hakijat pitivät itseään käytännöllisempinä kuin muissa koulutuksissa.

Hakijan pohjakoulutus, aiempi opintomenestys ja kotitausta olivat selkeästi yhteydessä siihen, kummaltako korkeakoulusektorilta hakija tavoitteli koulutuspaikkaa. Ammatillisella pohjakoulutuksella haettiin lähes ainoastaan ammattikorkeakouluun. Ylioppilaspohjaisista hakijoista tähtäsi yliopistoon kaksi kolmesta. Ammatillista koulutusta hankkineiden ylioppilaiden tavoitteet jakaantuivat suunnilleen tasan molemmille sektorille. Myös opintomenestyksen yhteys tavoitteen määrittymiseen oli vahva. Mitä parempi oli hakijan aiempi opintomenestys, sitä todennäköisemmin hän pyrki yliopisto-opintoihin. Lisäksi vanhempien korkea koulutus ja kuuluminen ylempään sosioekonomiseen ryhmään ohjasivat nuoria hakeutumaan yliopistoon. Vaikka taustatekijöillä oli selkeä yhteys koulutustavoitteeseen, selitti hakijan käytännöllis-teoreettinen suuntautuminen kuitenkin koulutustavoitteen valintaa vahvemmin kuin mikään taustamuuttujista.

Opiskelupaikkaa hakeville oli varsin hyvin muodostunut käsitys ammattikorkeakoulun ja yliopiston erilaisista profiileista. AMK-koulutusta pidettiin käytännönläheisenä ja hyvän ammattitaidon tarjoavana koulutusmuotona, jolla on tiiviit työelämäyhteydet. Yliopistokoulutus nähtiin teoreettispainotteisena ja tutkinnot laaja-alaisina. Yliopisto-opinnot katsottiin AMK-opintoja vaativammiksi. Koulutusten arvostuksesta yliopistoon ja ammattikorkeakouluun hakeneilla oli kuitenkin erilaiset näkemykset. Yliopistoon tähdänneet pitivät akateemista korkeakoulutusta selvästi ammattikorkeakouluja arvostetumpana, kun taas ammattikorkeakouluun suunnanneet mielsivät koulutukset tasavertaisiksi, vaikkakin luonteeltaan erilaisiksi.

Ammattikorkeakoulujen tarjoama käytännöllispainotteisuus vastaa tietyn hakijajoukon koulutuskysyntään. Käytännöllisyyden lisäksi AMK-koulutuksen valinneille ovat merkityksellisiä yliopistoja helpompi koulutukseen hakeutuminen, rajattu opiskeluaika ja se, että koulutus tuottaa selkeän ammatin. AMK-koulutuksen valinneiden osuus korkeakoulutukseen pyrkivistä ei kuitenkaan ole niin suuri, että jatko-opintoihin hakeutuvien suman voisi odottaa tätä kautta purkautuvan ja koulutukseen sijoittumisen nopeutuvan. Näihin koulutusjärjestelmän toiminnan ongelmiin kahden sektorin korkeakoulujärjestelmä ei näyttäisi tuovan ratkaisua.

Asiasanat: ammattikorkeakoulu, korkeakoulut, korkeakouluopiskelu, korkeakoulupolitiikka, koulutusjärjestelmä, koulutustarjonta, koulutusvalinnat, yliopisto