Koulutusjärjestelmä-tutkijaryhmä kokoontui Koulutuksen tutkimuslaitoksen (KTL) vieraana Jyväskylässä kesäkuun alussa. Monipuolinen ohjelmakokonaisuus syntyi Päivi Vuorisen esitellessä korkeakouluopiskelijoiden hakuorientaatiota käsittelevää tutkimusta ja Marja-Leena Stenströmin kertoessa syksyllä käynnistyvästä amk-opiskelijoiden työllistymistä koskevasta tutkimuksesta.

Päivi Vuorisen ja Sakari Valkosen tutkimusraportti ilmestyy syksyllä 2003 KTL:n julkaisusarjassa. Aineisto on koottu yli tuhannelta tiede- ja ammattikorkeakoulujen hakijalta syksyllä 2001. Tutkimustulosten mukaan opiskelijat määrittelevät hakemistaan lähtökohtaisesti teoreettisen tai käytännöllisen suuntautumisen perusteella. Tällöin kahden pilarin korkeakoulujärjestelmä puoltaa hyvinkin paikkaansa tarjotessaan orientaatioltaan erilaisille nuorille opiskelupaikan.

Keskustelun kuluessa nousi esiin myös päinvastaisia käsityksiä suhteessa työelämässä tarvittavaan osaamiseen. Nuorten puheissa oli kuultu mielipiteitä siitä, että parhaat työelämävalmiudet syntyvät yhdistämällä tiede- ja ammattikorkeakoulututkinnot. Tässä on varmasti alakohtaisia eroja. Milloin kyseistä koulutusta on sekä tiede- että ammattikorkeakouluissa, tuntuivat nuorten ajatukset hyvinkin varteenotettavilta.

Käytännönläheisyyden odotukseen vastaaminen on haaste opintojen alkuvaiheessa. Keskeyttämisselvitysten mukaan (mm. Friman & Kokko HAMK) näyttää siltä, että liika teoreettisuus ja koulumaisuus aiheuttavat ensimmäisen opintovuoden keskeytymisiä. Tällöin käytäntöä odottavat lukiolaiset pettyvät ja ammatillista väylää tulleet hakeutuvat työelämään.

Tiedekorkeakouluorientaatioon liittyivät ajatukset monialaisista opiskelumahdollisuuksista. Tässä kohdin näyttää siltä, etteivät ammattikorkeakoulut ole osanneet tuoda julki tai mahdollisesti myöskään käytännössä antaa mahdollisuuksia ristiinopiskelulle. Tämän kuitenkin tulisi olla eräs ammattikorkeakoulujen vahvuuksista aiempiin opistoasteen opintoihin nähden.

Päivi Vuorinen korosti tutkimustulosten perusteella sitä, että ammattikorkeakoulut korostaisivat omia vahvuuksiaan, kuten työelämäyhteyksiä ja opiskelun käytännönläheisyyttä, eivätkä ryhtyisi kopioimaan tiedekorkeakoulujen käytänteitä. Kahdelle koulutuspolulle on selkeästi omat kulkijansa.

Marjo-Riitta Järvinen totesi, ja muut läsnäolijat yhtyivät, käsityksen siitä, että ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmat ovat ammattikorkeakoulujen sisällä erilaisissa kehitysvaiheissa. Vaihe on riippuvainen ajasta, joka on oltu osana ammattikorkeakoulujärjestelmää. Koulutusohjelmat näyttävät hakevan profiiliaan kulkemalla ensin jonkin aikaa kohti tiedekorkeakoulutusta ja palaavan sen jälkeen ammatillisuutta korostavaan suuntaan omaleimaisuuttaan löytäen. Tämä vaihe on tänä päivänä koulutusohjelmilla, jotka ovat olleet mukana 1990-luvun alusta asti.

Keskustelussa sivuttiin myös tulevan yhteisvalintakäytännön merkitystä tiedekorkeakoulujen hakumenettelyssä.

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden työhön sijoittuminen

Marja-Leena Stenström esitteli syksyllä käynnistyvää ammattikorkeakouluopiskelijoiden työhön sijoittumista koskevaa tutkimusta (vuonna 2000 valmistuvia, N > 3 000). Vastaava aiempi tutkimus on toteutettu 1990-luvun lopussa, jolloin kohdejoukkona olevat opiskelijat olivat ensimmäisiä valmistuvia amk-opiskelijoita ja kyselyajankohta oli lähempänä valmistumisajankohtaa kuin mitä tällä kertaa tulee olemaan. Nyt kokemusta työelämästä voidaan lähestyä aiempaa useammalta tasolta. Kysymykset koskevatkin työn löytymistä, siihen sijoittumista, koulutuksen työelämävastaavuutta jne., jolloin opiskelijoilla on jo kolmen vuoden kokemustausta vastatessaan.

Kyselylomakkeeseen tutustuminen kirvoitti innostunutta keskustelua muun muassa asiantuntijatehtävien määrittelystä samoin kuin työelämässä vallitsevasta tutkintojen tunnettavuudesta sekä arvostuksesta. Edellisessä tutkimuksessa ero oman työn määrittelyssä asiantuntijatehtäviksi oli suuri ero esimerkiksi insinöörien ja hoitoalan ammattilaisten kesken. Nyt työn sisältöä, vaativuutta ja sen vaatimaa erityistä asiantuntijaosaamista selvitetään useammalla kysymyksellä.

Mielenkiintoa herättivät tutkintojen työelämä-tunnettuutta mittaavat kysymykset. Aiemman tutkimuksen mukaan alakohtaiset erot amk-tutkinnon tuomasta lisäarvosta ko. alalle vaihtelivat. Tekniikan alalla koettiin arvostuksen vähentyneen kun taasen hallinnon ja kaupan alalla lisäarvoa koettiin saadun suuresti. Miten aika ja koulutuksen vakiintuminen ovat vaikuttaneet työnantajien asenteisiin, herätti erilaisia arvailuja keskustelun kuluessa.
Valmistuneen opiskelijan tulevaisuudensuunnitelmia (viiden vuoden tähtäimellä) koskevia kysymyksiä (esimerkiksi ajatteletko silloin työskenteleväsi muualla kuin Suomessa, missä?) pidettiin erityisen mielenkiintoisina ja myös vastaajia motivoivina.

Tilaisuuden lopuksi keskusteltiin Kever-hankkeen tulevaisuuden näkymistä ja yhteistyöhankkeista KTL:n kanssa. KTL:n suunnittelee ensi vuodeksi ammattikorkeakoulututkimuksen seminaaria, jonka tiedotuksessa ja toteutuksessa Kever voisi olla yhteistyökumppanina. Seminaari on tarkoitus suunnata laajasti tutkimustiedon nykyisille ja toivottaville käyttäjille ammattikorkeakoulukentällä.