Henkilön kasvu ammattiinsa alkaa jo lapsuudesta ja jatkuu läpi tämän työuran. Jo ns. esisosialisaation vaiheessa hankitaan monia tiedollisia, taidollisia ja asenteellisia valmiuksia, joita tulevassa työssä käytetään. Tässä kuten myöhemmissäkin vaiheissa opitaan kuitenkin myös ammatin kannalta haitallisia tai ei-toivottavia toimintamalleja ja asenteita. Ammatillinen kasvu on elinikäinen ja ristiriitainen prosessi, jossa henkilö joutuu tekemään valintoja eri tahoilta tulevien ihanteiden ja normien välillä.

Myös ns. ammatinvalinta tapahtuu prosessina vaiheittain ennen varsinaista koulutusammatin valintaa. Monet tekevät valintaa myös ammatillisen koulutuksen vaiheessa ja sen jälkeen. Tämä liittyy ammattikorkeakoulujen keskeiseen ongelmaan, opintojen keskeyttämiseen. Koulutuksen jälkeiseen työuraan sisältyy monia valintoja, jotka myös vaikuttavat siihen, millaiseksi henkilön identiteetti muotoutuu.

Ammatillinen kasvu liittyy myös naisena ja miehenä olemiseen. Ensisijaisen tarkastelun kohteena olevat ammatit, insinööri ja poliisi, ovat molemmat perinteisiä miehisiä ammatteja. Tiettyyn ammattiin kuuluvat miehet voivat työssään ja toteuttaa ja ilmentää erilaisia maskuliinisuuksia (tai vastaavasti naiset erilaisia feminiinisyyksiä). Tästä toimii tapausesimerkkinä poliisin ammatti. Siinä koulutus toimii portinvartijana, paitsi organisaation eri aloille ja tasoille, myös erilaisiin maskuliinisuuksiin.

Esitys perustuu alustajan omiin tutkimuksiin, jotka koskevat ammatillisen korkeakoulutuksen kysymyksiä tekniikan, poliisin ja osin muidenkin alojen osalta.