Opettajan työ muutoksessa -sessiossa amk-opettajuuden kehittämistä käsiteltiin kahden alustuksen pohjalta: amk-opettajan mentorimaisen toiminnan kehittämisen, alustajina TtT Liisa Vanhanen-Nuutinen ja KL Heleena Raunistola Heliasta, ja amk-opettajan tutkimus- ja kehitystyön yhteisöllisen hyödyntämisen, alustajana lehtori Arja Suntio, näkökulmasta. Alustukset herättivät runsaasti keskustelua.

Yleensä mentorointitoiminta ymmärretään työelämässä tapahtuvaksi kokeneen työntekijän ja aloittelevan työntekijän väliseksi ohjaussuhteeksi, joka yleensä on kahdenkeskinen suhde ja sen tavoitteena on kokemuksellisen ja hiljaisen tiedon siirtäminen nuoremmalle työntekijälle. Korkeakouluissa mentorointi on yleistynyt viime vuosina helpottamaan opiskelijan siirtymistä työelämään opintojen loppuvaiheessa.

Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulussa tätä mallia lähdettiin soveltamaan jo opintojen aikaisempiin vaiheisiin ja niin, että myös opettajat toimivat mentoreina. Alustuksessa esiteltiin sitä, miten opettajat ovat uuden roolinsa omaksuneet ja miten kehittäneet toimintaansa mentoreina. Opettajan mentorimaisen toiminnan kehittämisestä keskusteltiin sekä mentorointitoiminnan käynnistämisen että opettajan mentorimaisen toiminnan kehittämisen kannalta. Session osallistujat olivat kiinnostuneita mm. siitä, miten mentoroinnin idea konkreettisesti ”myytiin” opettajille, toimivatko kaikki opettajat mentoreina, miten mentoroitavat opiskelijat valikoituvat opettajille ja montako mentoroitavaa opiskelijaa yhdellä mentoriopettajalla on.

Alustajien mukaan opettajan toteuttamaa mentorointitoimintaa on kehitetty eri tavoin. Kansainvälisissä julkaisuissa (mm. Mentoring & Tutoring –lehdessä) on raportoitu opettajan toteuttamasta yksilömentoroinnista ja myös ryhmämentoroinnista, jossa yhdellä mentoriopettajalla on ohjattavanaan opiskelijaryhmä. Lisäksi on raportoitu mentoroinnista verkossa. Heliassa on lähdetty kokeilemaan erilaisia ryhmämentoroinnin toteutustapoja. Toiminta on vaativaa opettajalle ja se edellyttää omien työtapojen arviointia ja kehittämistä.

Sessiossa esiteltiin mentorikahvilatapaamisia opettajan mentorimaisen työtavan kehittämisen paikkoina. Osallistujat esittivät mentorikahvilaan liittyen mm. seuraavia kysymyksiä: miten osallistuminen mentorikahvilaan resurssoitiin opettajille, tuleeko toiminta jäämään pysyväksi, minkälaista palautetta opettajat ovat antaneet toiminnasta ja miten mentorikahvilan toiminta eroaa työnohjauksesta. Alustajat korostivat sitä, että mentorikahvila ei ole työnohjausta, vaan keskeisenä on yhteisen ymmärryksen jäsentäminen mentoroinnista. Tapaamisissa on teemat ja sovittu työskentelytapa, jota alustuksessa esiteltiin.

Arja Suntio toi alustuksessaan esille sen, kuinka yleensä opettajien tutkimus- ja kehittämistyö jää yksilölliseksi työksi ja hankkeet henkilöityvät. Sessioon osallistujat olivat kokeneet työssään samoja ongelmia. Hankkeet nimikoituvat jollekin opettajalle, eikä tieto toinen toisensa hankkeista leviä yhteisössä. Alustajan mukaan hankkeita käsittelevien kokousten kehittäminen olisi tärkeää, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus ja voimia osallistua toistensa hankkeiden kokouksiin. Verkossa on osoitteessa www.strada.hut.fi hyviä strategisia työvälineitä tähän tarkoitukseen. Vastuu hankkeista ja niihin liittyvistä ongelmista on aina yhteisön. Ongelmien ratkaiseminen on yhteisön tehtävä, ei yksilön. Myös hankkeessa tuotetut välineet tulisi saada yhteisön käyttöön. Samoin hankkeissa toteutetun tutkimustoiminnan yhdistäminen eri hankkeiden välillä olisi paikallaan, jotta ”päällekkäistä” tutkimustoimintaa voitaisiin karsia.