Berliinissä järjestettiin 18.-19.9.2003 noin 40 Euroopan opetusministerin kokous. Konferenssi on jatkoa Bolognassa vuonna 1999 annetulle julistukselle, jonka tavoitteena on eurooppalaisen korkeakoulutusalueen luominen. Tätä prosessia kutsutaan yleiseurooppalaisesti Bolognan prosessiksi. Prosessiin kuuluvat nykyiset EU-maat, uudet EU-maat ja noin 15 muuta Euroopan maata – nyt myös Venäjä.

Berliinissä hyväksyttiin kommunikea, jonka tärkein viesti on, että vuoteen 2005 mennessä prosessin tulisi keskittyä
- laadunvarmistukseen (quality assurance)
- kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään (two cycle system)
- tutkintojen vastavuoroiseen tunnustamiseen (recognition of degrees).

Näitä asioita on Suomessakin pidetty hyvin tärkeinä. Huolta on kannettu siitä, millaiseksi korkeakoulutuksen laadunvarmistusjärjestelmä muodostuu. Suomelle nykyinen järjestelmä riittäisi: sehän perustuu yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen omaan laadunvarmistukseen sekä jokaisen maan arviointielimen – meidän tapauksessamme Korkeakoulujen arviointineuvoston – aseman tunnustamiseen.

Yliopistot ja muut korkeakoulut

Bolognan prosessia hallitsee kansainvälisesti ja useimmiten kansallisestikin yliopistojen näkökulma. Eri selvityksissä erotetaan kuitenkin yliopistot (Universities) ja muut korkeakoulut (Higher education institutes). Kussakin maassa keskustellaan siitä, perustuuko maan korkeakoulujärjestelmä yksinomaan yliopistoihin (unitary system) vai yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin (binary system, Suomessa duaali-malli). Berliinin kommunikea ei mainitse instituutioita, mutta tunnustaa, että ensimmäisen ja toisen syklin tutkinnot voivat olla profiililtaan erilaisia.

Tutkinnot kahdessa syklissä

Tutkintorakenteen ydin on siirtyminen kaksiportaiseen tutkintomalliin: Tämä on ensivaiheessa kuvattu yksinkertaisesti 3+2 mallina. Prosessin aikana on ilmennyt, että ensimmäisen syklin ja toisen syklin opintojen laajuudessa on ja tulee olemaan maittain eroja. Kahden syklin opintojen yhteenlaskettu pituus on viisi vuotta ja ns. ECTS-pisteinä 300 opintopistettä. Ensimmäisen syklin laajuus on tai voi olla kolme, kolme ja puoli tai joskus neljäkin vuotta. Tähän tulkintaan mahtuisivat niin Suomen yliopistojen uudet kandidaattitutkinnot kuin nykyiset ammattikorkeakoulututkinnot.

Bolognan julistuksessa asetettiin ensimmäisen syklin tutkinnon tavoitteeksi työmarkkinarelevanssi. Tästä tavoitteesta on yliopistosektorilla keskusteltu paljon – niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Suomen yliopistojen virallinen tulkinta on, että kandidaattitutkintoja ei kehitetä työmarkkinasuuntautuneesti. Jos tämä tulkinta säilyy, ammattikorkeakoulujen nykyisten tutkintojen asema on jatkossa varsin vahva.

Tavoitteet

Berliinin kokouksen avauksessa EU:n komissaari Redding sanoi: ”In 2005 each country must have a two-cycle degree system, ECTS-system and diploma supplement in wide use.” Pidän tätä tavoitteenasettelua Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kannalta hyvänä, selkeänä ja konkreettisena. Olisi hyvä, jos opetusministeriö nykyistä selkeämmin määrittelisi myös ammattikorkeakouluille minimitavoitteet Bolognan prosessissa.

Berliniin kokouksen jälkeen on arvioitu, että korkeakoulujen arvo määräytyisi tulevaisuudessa sen mukaan, onko niillä sekä bachelor- että master-tason tutkintoja. Tämä tulkinta on liian yksioikoinen: eurooppalaiseen kenttään mahtuu monenlaisia korkeakouluja. Silti on aivan selvää, että Suomen ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen aseman vakiinnuttaminen ja niiden tason määrittely toisen syklin tutkinnoiksi (master-taso) avaisi ammattikorkeakouluille uusia mahdollisuuksia, muun muassa kansainväliseen vaihtoon. Ratkaisu tutkinnon asemasta tehdään kuitenkin Suomen hallituksessa ja eduskunnassa.

Suomessa tarvitaan lisää tietoa Bolognan prosessista. Samalla tulisi kuitenkin lausua selkeämmin julki maamme korkeakoulujen asema ja tavoitteet Bolognan prosessissa. Myös tiedotukseen tarvittaneen lisää panoksia: suomalaiset työmarkkinajärjestöt tuntuvat tietävän aika vähän meneillään olevasta prosessista. Ammattikorkeakoulujen suuntaa määrittää opetusministeriön selvitysmies Juha-Pekka Liljanderin raportti (valmistuu vuoden 2004 alussa) ja koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (KESU) linjaus ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen asemasta.