Kohti asiantuntijayhteiskunnan koulutuspolitiikkaa / toim, Olli Poropudas & Matti Vesa Volanen. Omakirja. Helsinki. 2003. Kirjoittajat: Osmo Lampinen, Erkki Laukkanen, Olli Poropudas, Heikki Ravantti, Risto Rinne, Matti Vesa Volanen.

Koulutuksen avulla on mahdollista syvällisellä tavalla muuttaa yhteiskuntaa ja sen voimasuhteita. Koulutuksessa tehtyjen muutosten – esimerkiksi muutokset tuntijaossa - vaikutus tulee näkyviin vasta vuosien kuluttua muutosten toteuttamisesta. Koulutuspolitiikassa voidaan yksittäisten uudistusten ohella linjata ja toteuttaa koulutuksen suuria linjoja. Siten koulutuspolitiikan avulla on mahdollista suunnata ja ennakoida yhteiskunnan pitkäaikaisia muutoksia.

Koulutuspolitiikkaa ei voi tehdä irrallaan muusta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Sen on huomioitava yhteiskuntakehitykseen laajemminkin vaikuttavat tekijät, kuten globalisaatio tai ikä- ja yhteiskuntarakenteen muutos. Miten nämä tekijät vaikuttavat ja miten näihin tekijöihin tulisi reagoida ovat avoimia kysymyksiä, joihin on mahdollista perustellusti antaa erilaisia vastauksia. On tärkeää, että näistä asioista käydään avointa kriittistä keskustelua.

Kirjassa ’Kohti asiantuntijayhteiskunnan koulutuspolitiikkaa’ pyritään antamaan koulutuspoliittinen malli, jolla suomalainen koulutusjärjestelmä voisi vastata tulevaisuuden haasteisiin. Malli ankkuroidaan yhtäältä suomalaisen koulutuspolitiikan jatkumoon ja toisaalta yhteiskunnan edessä oleviin haasteisiin. Kirjan argumentaatio nojaa laajaan dokumentoituun aineistoon. Näin kirja tarjoaa jäntevän ja harkitun mielipiteen ohella myös laajan perustietopaketin suomalaisesta koulutuspoliittisesta kentästä.

Kirjassa tuodaan esiin suomalaisen koulutuspolitiikan historiallinen kehitys 1960-luvulta alkaen. Historiallisen aineiston ohella kirjassa käydään läpi myös ajankohtaista koulutuspoliittista keskustelua. Kirja päätyy tukemaan tasa-arvoistavaa laaja-alaista koulutuspolitiikkaa.

Historiallisen koulutuspoliittisen keskustelun ohella kirjassa käydään läpi myös yhteiskunnan kohtaamia ajankohtaisia haasteita ja muutospaineita. Koulutuspolitiikan kannalta keskeinen teema on ”asiantuntijayhteiskunnallistuminen”. Kirjassa käydään laajalti läpi tätä problematiikkaa. Ydinajatus muotoillaan seuraavalla tavalla: ”Tietoyhteiskunnan keskeiseksi tasa-arvokysymykseksi muodostuu tiedon omaksumisen ja tuottamisen määrittely. Tietoyhteiskunnan perushahmo ei ole asiantietäjä vaan asiantuntija/taitaja.” (s. 15). Tällä havainnolla on suuri vaikutus koulutuspoliittisten linjausten kannalta.

Yhtäältä sillä on merkitystä toisen asteen koulutuksen raja-aitojen määrittelyn kannalta. Kirjoittajat päätyvät kannattamaan laaja-alaista sisällöllistä kehittämistä raja-aitojen ohi ja yli. Toisaalta sillä on suuri merkitys myös korkea-asteen linjausten kannalta. Erityisesti tämä näkyy, tai tulisi näkyä, ammattikorkeakoulujen kehittämiskeskusteluissa. ”Ammattikorkeakouluista tulee tehdä todellinen vaihtoehto yliopistolle: taito-opin on haastettava tieto-oppi.” (s. 170) Tämä on erittäin haastava tehtävä. Ammattikorkeakoulujen on luotava omaa – koulutuksellista ja tutkimuksellista - profiiliaan ei niinkään yliopistoja vastaan vaan yliopistojen rinnalla. Koulutuksellinen moninaisuus on rikkaus ja mahdollistaa hedelmällisen yhteistyön eri toimijoiden välillä. Tällä tavoin on mahdollista vastata tulevaisuuden haasteisiin.

Näinä niukkojen, ehkä niukkenevienkin, resurssien aikana tällainen ei ehkä tunnu realistiselta. Kuitenkin on selvää, että hyviin tuloksiin ei voi päästä ilman riittävää panostusta: ”Kaikkien tieteenalojen tieteellisen perustutkimuksen sekä ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja tuotekehityksen ja työtapojen kehittämisen resursseja tulee vahvistaa merkittävästi.” (s. 169)

Se, kuinka paljon resursseja koulutukseen ja tutkimukseen panostetaan ja miten ne jaetaan, on syvällinen koulutuspoliittinen linjaratkaisu. Tästä voidaan perustellusti esittää erilaisia näkemyksiä. Kirjassa tuodaan selkeästi perusteltuna eräs kokonaisvaltainen koulutuspoliittinen näkemys. Siten kirjalla on tärkeä asema suomalaisessa koulutuspoliittisessa keskustelussa.

Kirjan kirjoittajiksi on merkitty kuusi henkilöä, joista kaksi on sen toimittajia. Usein tällainen tarkoittaa, että kirja on kokoelma artikkeleita eri kirjoittajilta. Tässä tapauksessa kirja on toimitettu yhdeksi eheäksi kirjaksi. Luonnollisesti kirjassa on nähtävissä eri kirjoittajien painotuksia. Tämä on rikastuttanut kirjaa sisällöllisesti. Kuitenkin, esimerkiksi kirjoittajakurssien vetäjät voisivat olla kiinnostuneita tämän kirjan kirjoittamis- ja toimittamisprosessista – millainen kirjoittamis- ja toimitusprosessi tarvitaan tehtäessä kuuden itsenäisen asiantuntijan töistä yksi yhtenäinen kirja.