Esitykseni tarkoituksena on esitellä ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilun arviointia, siihen liittynyttä keskustelua sekä nostaa esille teemoja, joista arvioinneissa on keskusteltu. Esitys liittyy väitöskirjatutkimukseeni, jonka tarkoituksena on analysoida jatkotutkintokokeilulle asetettujen tavoitteiden toteutumisen arviointia korkeakoulupoliittisessa kontekstissa.

Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilu käynnistyi syksyllä 2002 ja kestää vuoden 2005 puoliväliin. Kokeilun tarkoituksena on kokeilulain (L 645/2001) mukaan kokemusten saaminen AMK-jatkotutkinnon kehittämistä varten. Liiketalouden jatkotutkintokokeilulupa on myönnetty viidelle ammattikorkeakoululle (Helia, Lahti, Mikkeli, Tampere ja Keski-Pohjanmaa). Kahdessa em. kokeilussa on mukana useampia ammattikorkeakouluja. Kantolan (2002, 7) mukaan Opetusministeriön tarkoituksena on jatkotutkintokokeilun avulla hankkia tietoa ja kokemuksia ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojärjestelmän rakenteesta, toimivuudesta ja laajuudesta, työelämän tarpeista ja työelämäyhteyksistä sekä tutkinnon asemasta korkeakoulututkintojen järjestelmässä. Saatavia kokemuksia pidetään KKA:ssa merkityksellisinä koko korkeakoulujärjestelmälle, koska niiden perusteella tehdään linjaukset ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen asemasta ja jatkotutkintopolitiikasta sekä mitä korkeakoulutuksen mallia Suomessa jatkossa noudatetaan (mts. 7). AMK-jatkotutkinnon alkuvaiheita on kuvannut mm. Salminen (2002).

AMK-jatkotutkintokokeilun arvioinnin tavoitteet

Arvioinnin projektisuunnitelman (KKA 26.5.2003) mukaan AMK-jatkotutkintokokeilun arvioinnin lähtökohdat ja tavoitteet perustuvat kokeilulakiin, mutta myös kokeiluhakemusten arvioinnille määritellyt laatutekijät tulee ottaa soveltuvin osin huomioon itse kokeilun arvioinnissa. Lisäksi kokeilun arviointia ohjaa eduskunnan ilmaisema tavoite hyödyntää jo kokeilun toimeenpanon aikana kertyvää aineistoa ja hyviä käytäntöjä. Jatkotutkinnon arvioinnin ohjausryhmä on esittänyt projektisuunnitelmassaan (mts. 8-9), että arvioinnin yleiset tavoitteet ovat (a) tuottaa empiirisesti perusteltu kokonaisnäkemys ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kokeilusta ja sen toimeenpanosta sekä (b) tuottaa korkeakoulupoliittista päätöksentekoa varten monipuolista ja riittävää arviointitietoa kokeilun tavoitteiden saavuttamisesta. Jatkotutkinnon arvioinnissa korostetaan myös kehittävää aspektia (Holm, 2004 www.amkjatkotutkinnot.fi), joka tarkoittaa, että koulutusohjelma-arviointi kehittää kriteereitä ja hyviä käytänteitä osa-alueille kuten: opetussuunnitelma, sisältö ja organisointi, opetus, oppiminen ja arviointi, opiskelijan oppimistulokset ja eteneminen, opiskelijoiden tuki ja ohjaus, opetusvälineet sekä laadunvarmistus.

Arvioinnin toimijat, arviointisuunnitelmat ja ensimmäiset arvioinnit

Seuraavassa esittelen AMK-jatkotutkintokokeilun arvioinnin keskeiset toimijat sekä ensimmäisissä arvioinneissa esiin nostettuja asioita.

Koordinaatio- ja seurantaryhmä

Opetusministeriö on asettanut kokeilulain (L645 2001, § 12) edellyttämän koordinaatio- ja seurantaryhmän, jossa on edustus opetusministeriön lisäksi ammattikorkeakouluista, opettaja- ja opiskelijajärjestöistä sekä työelämän osapuolet. Opettajajärjestöjen edustaja on Opettajien ammattijärjestön OAJ:n edustaja, opiskelijajärjestöjä edustaa Suomen ammattikorkeakouluopiskelijoiden liitto ry:n edustaja, ammattikorkeakoulujen edustajien lisäksi ammattikorkeakoulutahon edustajana on ARENE ry (Ammattikorkeakoulujen rehtorit ry). Työelämän osapuolia edustavat Suomen kuntaliitto, Sosiaali- ja terveysministeriö, AKAVA ry, SAK, Suomen Yrittäjät ry, STTK, Palvelutyönantajat (PT), Teollisuus ja Työnantajat (TT). Jäsenistä on nimetty työjaosto, jossa on edustettuina OPM, ammattikorkeakoulut ja OAJ. Lisäksi koordinaatio- ja seurantaryhmälle on palkattu projektipäällikkö.

Ryhmä on määritellyt tehtäväkseen yhteensovittaa kokeilun valtakunnallista ja alakohtaista toteutusta, seurata kokeilun koulutusohjelmien ja opiskelijamäärien kehitystä, raportoida kokeilun etenemisestä opetusministeriölle, tehdä opetusministeriölle kokeilua koskevia ehdotuksia ja organisoida kokeilua koskevaa seuranta- ja tutkimustoimintaa. (Okkonen 2003, 142). Okkosen (mts. 143) mukaan parin ensimmäisen vuoden toimintamuotoja ovat olleet vastuuyliopettajille ja muille ammattikorkeakoulujen jatkotutkintotiimien keskeisille toimijoille järjestetyt työkokoukset ja valtakunnalliset seminaarit, vastuuyliopettajien alakohtaiset työkokoukset, www-sivusto (www.amkjatkotutkinnot.fi) ja julkaisut sekä seurantatietojen kerääminen ja jakaminen.

Ryhmän ensimmäinen julkaisu (toim. Okkonen 2003) julkistettiin valtakunnallisessa seminaarissa marraskuussa 2003. Julkaisussa kuvataan ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilun lähtökohtia tutkinnon kehittämisen taustasta ja tarpeesta, valmistelusta ja kannanotoista hakemusten arviointiin. Julkaisussa pohditaan myös miten jatkotutkinto kehittää asiantuntijuutta teoreettisista ja käytännön kokemuksista kertovista näkökulmista käsin. Lisäksi julkaisussa on kokeilun seurantatietoja.

Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA)

Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) arvioi jatkotutkintokokeilut kokeilulain (L645 2001, §12) perusteella jo kokeilukauden aikana. Korkeakoulujen arviointineuvosto päätti kokouksessaan 25.11.2002 käynnis-tää ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilun arviointiprojektin asettamalla projektille ohjausryhmän, johon kuuluvat edustajat arviointineuvostosta ja ammattikorkeakouluista, yliopistoista, edustajat SAMOKsta, jatkotutkinto-opiskelijoiden edustaja, yritysten ja julkisorganisaatioiden edustajat. Ohjausryhmän sihteerinä toimii Korkeakoulujen arviointineuvoston edustaja.

Ammattikorkeakoulutoimijoiden arvioinnit

Ammattikorkeakoulutoimijat ovat osallistuneet itsearviointivastausten perusteella koordinaatio- ja seurantaryhmän kokoonkutsumina yhteisiin arviointi- ja suunnittelukokouksiin. Kokousten pöytäkirjat on arkistoitu internettiin osoitteessa www.amkjatkotutkinnot.fi. Toimijoiden kokemukset ja seurantaraportit on toistaiseksi julkaistu koordinaatio- ja seurantaryhmän toimesta.

Ensimmäisessä koordinaatio- ja seurantaryhmän nettisivuilla julkistetussa selvityksessä kartoitettiin (Forsman, 2003, ks. myös Okkonen 2003) alkuvuodesta 2003 syksyllä 2002 alkaneiden Liiketalouden AMK-jatkotutkintojen (Lahti, Mikkeli ja Helia) kehittämishankkeisiin kohdistuvia odotuksia yritysten taholta. Tämän selvityksen perusteella Forsman (mts. 25) toteaa, että kehittämishankkeiden odotetaan synnyttävän kohdeorganisaatioihinsa kasvun mahdollistajia: uusia tuotteita ja palveluja, uusia järjestelmiä ja toimintatapoja, uusia asiakkaita ja kumppaneita. Ammattikorkeakouluilta organisaatiot (jatko-opiskelijoiden mentorit tai kehittämisprojektin vastuuhenkilöt yrityksissä) odottavat erityisesti tukea ja ohjausta, hankkeen etenemisestä huolehtimista ja opiskelijan tukemista. Lisäksi yritykset odottavat uusien näkökulmien saamista, uusia ideoita ja asiantuntijakeskusteluita.

Arvioinnin projektisuunnitelma (KKA)

Arvioinnin projektisuunnitelmassa on esitetty (KKA 26.5.2003, 8-10), että arviointi toteutetaan kaksiosaisena (väliarviointi 2003 ja kansainvälinen loppuarviointi vuonna 2004), arvioinnille määritellään yleiset tavoitteet, jotka ohjaavat kummankin arvioinnin toteutusta sekä väliarvioinnille ja loppuarvioinnille asetetaan niille ominaiset, niiden toteutusta ohjaavat omat tavoitteensa. Arviointiprojektin tavoitteena on suunnitelman mukaan tuottaa empiirisesti perusteltu kokonaisnäkemys ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kokeilusta ja toimeenpanosta sekä tuottaa korkeakoulupoliittista päätöksentekoa varten monipuolista ja riittävää arviointitietoa tavoitteiden saavuttamisesta.

KKA:n väliarviointi

KKA:n arviointiprojekti määrittelee projektisuunnitelmassaan (2003, 8-9) väliarvioinnin erityisiksi tavoitteiksi arvioida kokeilun lähtökohtia ja käyn-nistymisvaihetta, jolloin arvioinnin painopisteinä ovat koulutuksen kysyntä ja muu työelämäulottuvuus, koulutusohjelmien laadunvarmistusjärjestelmät sekä koulutuksen toteutukseen liittyvät organisointimallit ja suunnitellut koulutus-prosessit. Lisäksi erityisenä tavoitteena on välittää hyviä käytänteitä.

Väliarvioinnin on suorittanut kotimaisista asiantuntijoista koottu arviointiryhmä, joka koostui korkeakoulutuksen ja arvioinnin asiantuntijoista sekä ammattikorkeakoulujen ja työelämän sekä jatko-opiskelijoiden edustajista. Väliarviointi suoritettiin teemahaastatteluin, jotka kohdistettiin koulutusohjelman edustajille, työelämän edustajille sekä opiskelijoille.

Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilujen itsearvioinnit

Pyysin tutkimustani varten liiketalouden AMK-jatkotutkintokokeiluun osallistuvilta ammattikorkeakouluilta heidän KKA:ta varten tekemiä itsearviointivastauksia. Viidestä kokeiluun osallistuvasta ammattikorkeakoulusta sain vastaukset neljästä tammikuun 2004 loppuun mennessä. Kokosin itsearviointivastaukset ja ryhmittelin alustavasti kategorisoiden vastauksia korkeakoulupoliittisista teemoista, alueellisista ja ao. ammattikorkeakoulua koskevista teemoista ja opiskelijoita sekä yrityksiä ja työelämää koskevista teemoista.

Liiketalouden AMK-jatkotutkintokokeiluun osallistuvat koulutusyksiköt nostavat KKA:n syksyn 2003 itsearvioinneissaan monia yhteisiä teemoja. Koulutuspoliittisesti ongelmallisiksi tekijöiksi, jotka vaikeuttavat toteutusta, nostettiin mm. kolmen vuoden työkokemusvaatimuksen aiheuttamat ongelmat erityisesti aikuisopiskelijoiden kohdalla, jatkotutkinnon tutkintonimikkeen puuttuminen ja epäselvä status, rahoituksen niukkuus, pk-yritysten korostaminen ja koulutusohjelman lainsäädännölliset reunaehdot sekä kapea-alaisuus. Ammattikorkeakoulujen ja alueellisen vaikuttamisen tasolla vastaajat korostavat jatkotutkinnon keskeisten teemojen ja toteutuksen liittyvän ja edistävän aluestrategisia, alueen korkeakoulustrategisia ja osaamiskeskusohjelman keskeisiä ja tärkeitä asioita tai toimintatapoja ja yhteistyötä. Vastaavan sanotaan myös pätevän ao. ammattikorkeakoulun strategioihin, t&k-strategioihin ja toimintoihin sekä laatujärjestelmiin. Selkeimmin yhteistyö tulee vastaajien mielestä esille opintojaksojen toteuttamisessa yhteistyössä eri korkeakoulujen ja yliopistojen kanssa. Kokeilulupahakemukseen tehtyä opetussuunnitelmaa ei ole tarvinnut yleensä juurikaan muuttaa toteutuksen yhteydessä. Työelämän osalta keskeisimmiksi asioiksi nostetaan kehittämistehtävän soveltuvuus työelämän organisaatioille, mentoreiden ja yritysten sitoutuminen jatko-opiskelijan opiskelu- ja kehittämistehtäväprosessiin. Pedagogisissa ratkaisuissa korostetaan työelämälähtöisyyttä, joustavuutta ja itseohjautuvuutta, tutkimuksellista ja kehittävää otetta kehittämistehtävään ja opiskeluun, reflektointia, verkko-oppimista ja ohjausta. Työelämältä toivottiin myös enemmän sitoutumista opiskelijoiden tukemiseen kehittämistehtävän toteuttamisessa, varsinkin pienissä yrityksissä oli ongelmia löytää substanssia hallitsevaa ohjaajaa. Korkeakoulumaisuuden korostettiin tulevan esille tavoissa toteuttaa koulutusta ja kehittämistehtävää.

Suurimmalta osalta itsearvioinnit antavat positiivisen kuvan mahdollisuuksista ja ensimmäisistä kokemuksista toteuttaa AMK-jatkotutkintokokeilua, vaikka joitain puutteita on todettu erityisesti koulutuspoliittisissa reunaehdoissa. Itsearvioinneissa kiinnittää huomion se, että esim. strategisissa kysymyksissä kytkennät esim. aluetason strategioihin todetaan, mutta toteutumista ei vastauksissa kuitenkaan yksilöidä tai yksityiskohtaisemmin kuvata. Työelämän sitoutuneisuudesta käyty keskustelu antaa viitteitä siitä, ettei työelämässä tunneta eikä osata käyttää hyväkseen korkeakouluopintoihin kuuluvia opinnäytetöitä tai ainakin AMK-jatkotutkintokokeilussa nämä toimintamallit ovat vielä kehittymättömiä. KKA julkistaa oman väliarviointinsa em. vastausten pohjalta helmikuun 2004 puolivälissä.

KKA:n loppuarviointi

KKA:n arviointiprojektin (projektisuunnitelma 2003, 8-9) loppuarvioinnissa arvioidaan kokeilua ja sen tavoitteiden toteutumista koko-naisuutena, jolloin painopisteinä ovat sekä jatkotutkinnoille että kokeilulle asetettujen laadullisten ja korkeakoulupoliittisten tavoitteiden toteutuminen, jatkotutkinnon merkitys ja asema tutkintojärjestelmässä sekä jatkotutkintoko-keilua ohjannut korkeakoulupolitiikka. (mts. 8-9).

Arviointiprojektin ohjausryhmä esittää projektisuunnitelmassaan (2003, 10), että loppuarvioinnin suorittaa kansainvälinen arviointi-ryhmä, joka voidaan koota suomalaista korkeakoulujärjestelmää tuntevista kokeneista arvioitsijoista. Arvioinnin pohjaksi laaditaan englanninkielinen kirjalli-nen kuvaus kokeilun taustasta, tavoitteista ja keskeisistä toimeenpa-non suuntaviivoista. Raporttiin sisällytetään myös yhteenveto väliarvioinnin tuloksista ja keskeistä havainnoista. Loppuarvioinnissa korostuu järjestelmätason tarkastelu sekä kansainvälinen mittakaava. Loppuarviointi perustuu koulutusohjelmien itsearvioinnille sekä ulkoiselle arvioinnille. Arvioinnin keskeisiä kohteita ovat kokeilulle asetettujen tavoitteiden toteutuminen, työelämän tarpeet ja koulutuksen kysyntä, jatkotutkintokokeilun rakenne, laajuus ja työelämävastaavuus, ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon asema korkeakoulujärjestelmässä, kokeilua ohjannut korkeakoulupolitiikka ja sen yhteydet kansainväli-seen kehitykseen sekä arvioida vuonna 1999 tehdyissä raporteissa esitettyjä työelämän tarpeita.

Loppuarvioinnissa on KKA:n tiedotteen (www.kka.fi 13.1.2004) mukaan tarkoitus hyödyntää väliarvioinnin tuloksia ja havaintoja. Loppuarviointi alkaa vuoden 2004 alkupuolella tiedonkeruun ja arvioinnin (sis. itsearvioinnin) aikataulun suunnittelulla. Loppuarviointiryhmä saattaa tehdä myös teemahaastatteluja elo-syyskuun taitteessa 2004. Loppuarviointi tehdään kansainvälisenä arviointina ja kielenä on englanti. KKA on valinnut Loppuarviointiryhmään seuraavat henkilöt: professori John Pratt, University of East London, professori Peter Maassen, University of Twente / University of Oslo, professori Tauno Kekäle, Vaasan yliopisto, Dr Juan-Francisco Perellon, Federal Institute of Technology in Lausanne, laatukoordinaattori Minna Kesälä, Humanistinen ammattikorkeakoulu. Arviointineuvosto voi täydentää ryhmää yhdellä lisäjäsenellä myöhemmin.

Lopuksi

AMK-jatkotutkintokokeilua koskeva keskustelu näyttäisi kiinnittyvän yhteneväisiin havaintoihin ja kokemuksiin. Samat koulutuspoliittiset ongelmat ja samat hyvät kokemukset koulutusohjelman toteuttamisesta näyttäisivät hallitsevan niin itsearviointeja kuin seuranta- ja koordinaatioryhmän organisoimissa tilaisuuksissa käytyjä keskusteluja. Koulutuspoliittinen ulottuvuus on toistaiseksi vähäinen, vaikkakin suurimmalta osalta itsearvioinneissa odotukset ja kritiikki kohdistuukin koulutuspoliittisiin tekijöihin. Koulutuspoliittisen keskustelun voisi arvioida lisääntyvän jatkotutkintokokeilun loppua kohden ja KKA:n loppuarvioinnin myötä. Kaiken kaikkiaan AMK-jatkotutkintokokeilusta käyty arviointikeskustelu ei ole kiinnittynyt toistaiseksi korkeakoulututkimukseen tai korkeakoulupolitiikasta käytävään keskusteluun.