Artikkeli liittyy Jyväskylässä lokakuussa 2003 pidettyyn valtakunnalliseen ammattikorkeakoulujen matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opinnäytetyöseminaariiin, jossa haettiin näkökulmia opinnäytetyöhön tutkimus- ja kehitystoiminnan välineenä.

Itseluottamusta ja arvostuksen kokemuksia - pitkäjänteisyyttä ja joustavuutta - tutkimuksen tekemisen ja tulosten hyödyntämisen taitoja. Näin tiivistivät restonomi (AMK) Laura Antila ja restonomi (AMK) Nina Takkinen kokemuksiaan omasta opinnäytetyöskentelystään marata-koulutusalan valtakunnallisen seminaarin alkajaisiksi lokakuun alussa Jyväskylässä. (1)

Matkailun koulutusohjelmien seminaarista koko koulutusalaa koskevaksi seminaariksi laajentunut matkailu-, ravitsemis- ja talousalan valtakunnallinen opinnäytetyöseminaari oli järjestyksessään jo neljäs. Jyväskylän ammattikorkeakoulun 8. - 9.10.2003 järjestämä tapahtuma kokosi yli 60 osanottajaa opinnäytetyöpohdintojen pariin. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun v. 2000 (2), Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu - Porvoon v. 2001 ja Satakunnan ammattikorkeakoulun v. 2002 viitoittamaa tietä keskityttiin tänä vuonna pääasiassa ammattikorkeakoulujen laajentuvan tutkimus- ja kehitystoiminnan tuomiin haasteisiin marata-koulutusalan opinnäytetyötoiminnalle.

Opinnäytetyö keksimisprosessina

Onnistuneelta opinnäytetyöprosessilta edellytetään monien muiden piirteiden lisäksi luovuutta. Aihetta lähestyttiin keksintöjen ja keksimisprosessin näkökulmasta. Keski-Suomen TE-keskuksen keksintöasiamies Jouni Hynynen määritteli keksinnön "joksikin sellaiseksi, joka ammattilaiselle ei ole itsestään selvää" eli ilman uutta keksintöä mahdotonta. Hän arvioi koulujärjestelmän kaiken kaikkiaan kannustavan huonosti keksimiseen ja luovuuteen. Päivähoidossa ja esikoulussa sekä peruskoulun alaluokilla ilmenevä kannustaminen muuttuu vähitellen ulkoa opeteltavaksi yrittäjyys- ja luovuusteoriaksi siirryttäessä kohti toisen ja korkea-asteen koulutusta. Työelämässä oivaltavaan ideointiin kykenee melko moni, mutta varsinainen keksimiskyky puuttuu lähes täysin. Päällekkäistä tuotekehitystä on runsaasti eli jo keksittyjä tai kehitettyjä asioita keksitään tai kehitetään uudelleen. Tämä johtuu mm. puuttuvasta kyvystä systemaattiseen ongelmanratkaisuun. Samoin asennevalmius ja työkalut mullistavan idean tai keksinnön käyttöönottoon ovat heikot.

Samanlaisia piirteitä Hynynen on havainnut myös seuraamissaan opinnäyteprosesseissa. Koska opiskelijoilla ei useinkaan ole onnistumisen kokemuksia luovista prosesseista, uskallus ja ymmärrys luovan prosessin luonteesta puuttuu ja opinnäytetyön aiheeksi toivotaan useimmiten selkeästi rajattujen selvitysten tekemistä. Opinnäytetyön rooli keksimis- tai tuotekehitysprosessissa onkin useimmiten prosessin vaatiman tiedonhankintatehtävän suorittaminen (esim. tarvekartoitus, markkinatutkimus) tai yrityksen antamaan yksilöityyn usein teknisluonteiseen ongelmaan ratkaisun kehittäminen (esim. konsepti, prototyyppi). Samoin valmiin keksinnön tai tuotteen myyminen tai kehittäminen liiketoiminnaksi voi olla opinnäytetyön tehtävänä. On tietenkin mahdollista, mutta valitettavan harvinaista, että opinnäytetyönä tuotteistetaan opiskelijan omaa ideaa tai keksintöä.

Haasteellisimpana Hynynen pitää sitä, että uusia ja mullistavia ideoita tavoittelevien keksimis- tai tuotekehitysprosessien näkökulmasta koulussa opittu tiedollinen aines ei juurikaan tue opiskelijan luovuuden tai ongelmanratkaisun taitoja. Tuoreet lähestymistavat olisi haettava muilta elämänalueilta (esim. harrastukset) tai ajalta ennen koulua (lapsuudesta ja nuoruudesta). Mutta myös yritysten keksimis- ja tuotekehitysprosesseihin liittyvien tiedonhankinta- ja suunnittelutehtävien toteuttamisessa opinnäytetöinä on oma haasteensa: tärkeimpänä yrityksen ja oppilaitoksen toimintarytmien erilaisuus, jolloin oppilaitokset (ja opiskelijat) eivät pysty vastaamaan yritysten nopearytmisesti syntyviin tarpeisiin.

Luovia näkökulmia opinnäytetyöaiheisiin

Luovia näkökulmia opinnäytetyöaiheisiin haettiin paneelikeskustelussa (3), jossa käsiteltiin kahta aiheenvalintavaiheessa olevaa opinnäytetyötä. Opiskelija Anne Lahtinen (Jyväskylän AMK) esitteli aiheensa "Halpalentoyhtiöt - uhka vai mahdollisuus? Tarkastelussa Finnair vs. Flying Finn". Paneelin jäsenet olivat kiinnostuneita opiskelijan perusteista aiheenvalinnalleen, koska omakohtainen kiinnostus ja itse tehty valinta ovat tärkeitä opinnäytetyön onnistumisen elementtejä. Samoin kiinnitettiin huomiota siihen, että opinnäytetyö osaltaan vaikuttaa tulevien työtehtävien suorittamiseen ja niiden valikoitumiseen. Esitellyn aiheen kaltaisten töiden todettiin olevan haastavia sekä opiskelijalle että ohjaajalle. Laaja aihe edellyttää opinnäytetyössä toisaalta pitäytymistä case -tyyppisessä lähestymistavassa, mutta toisaalta ilmiön ja sen syntymisen varsin syvällistäkin ymmärtämistä (tässä tapauksessa halpalentoyhtiöiden toiminnan mahdollistuminen kansainvälisen turismin rakenteissa). Paneelissa esitettiin useita mahdollisia näkökulmia esitettyyn aiheeseen: uhkien ja mahdollisuuksien monipuolinen tarkastelu kuluttajan, matkanjärjestäjien, perinteisten lentoyhtiöiden ja halpalentoyhtiöiden näkökulmasta; halpalentoyhtiöiden toiminnan pohtiminen tuotteistamisen esim. uusien reittien tai uudenlaisten lehtotuotteiden mahdollistajana; erityyppisten lentoyhtiöiden toiminnan havainnoiminen haamuasiakkaana; tai halpalentoyhtiön toiminnan havainnoiminen työntekijänä (4).

Opiskelija Lia Kourula (Jyväskylän AMK) kertoi aiheestaan "Naisyrittäjänä Suomessa ravintola-alalla - naisten kokemuksia yrittäjyydestä". Paneelin jäsenet kiinnittivät huomiota tämänkaltaisten aiheiden vaativuuteen: yleisen sosiaalis-taloudellisen ilmiön (naisyrittäjyys) yhdistäminen marata-koulutusalan edustamaan toimialaan (ravintola-ala) edellyttää tarkkuutta työn rajaamisessa. Aiheeseen voi ottaa sosiologisen tai naistutkimuksellisen otteen esim. työn ja perheen yhdistämisen tai hyvinvointivaltion sukupuolisopimuksen näkökulmasta. Tällaisen käsittelyn on oltava kuitenkin hyvin kohdentunutta, koska toimialasidonnaisen aineksen pitää työssä olla keskeisessä asemassa. Paneelissa esitettiin aiheeseen vaihtoehtoisia menetelmällisiä lähestymistapoja: toimintatutkimuksellinen ote joko omakohtaisena yrityksen perustamistapauksena tai ravintolayrityksen omistavien naisyrittäjien toimintaan osallistumisena; tai haastattelututkimuksessa primaariaineistoksi ravintola-alan miesyrittäjät ja heidän haastattelujensa rakentaminen niin, että ne paljastavat naisyrittäjyyden piirteitä ravintola-alalla.

Ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tehtävät ja merkitys

Ammattikorkeakoulun opinnäytetyön määritelmät ja tehtävät ovat muuttuneet tultaessa kokeilu- ja perustamisvaiheesta tähän päivään. Lehtori, KM Hannu Suontausta Jyväskylän ammattikorkeakoulusta tarkasteli aihetta opinnäytetyön tieteellisyyden ja tutkimuksellisuuden käsitteiden näkökulmasta (5). Yhteenvetona 1990-luvulla käydystä keskustelusta ammattikorkeakoulun opinnäytetyön luonteesta voidaan erottaa toisaalta tieteellisen tiedon tuottamisen ja toisaalta käytännön tiedon tuottamisen suunnasta tehtävät tulkinnat tutkimuksellisuudesta. Edellinen tulkinta liittää tutkimuksellisuuden käsitteen tiukasti tieteellisen tiedon tuottamiseen, jonka ihanteena on tieteellisen teorian pohjalta ja tieteellisen tutkimuksen menetelmin uuden tiedon luominen. Jälkimmäinen tulkinta puolestaan pyrkii löytämään tutkimuksellisuuden käsitteelle kehittämistyön näkökulmasta tarkoituksenmukaisia sisältöjä ja merkityksiä.

Suontausta esitti, että tämä kahtiajako on omalta osaltaan johtanut ensinnäkin akateemisen perinteen mukaisen opinnäytetyötoiminnan yleisyyteen ammattikorkeakouluissa. Tähän on vaikuttanut edellä mainitun helposti hyväksyttävissä olevan tieteellisen tiedon tuottamisen suunnasta tehtävän tutkimuksellisuuden tulkinnan lisäksi opettajien omien yliopistollisten opintojen vaikutus heidän toimintaansa sekä akateemiseksi imuksi kutsuttu ilmiö, jolla tarkoitetaan koulutusjärjestelmässä ilmenevää taipumusta jäljitellä hierarkiassa ylempänä pidetyn organisaation toimintatapoja eli ammattikorkeakoulujen kohdalla taipumus jäljitellä yliopistolaitoksen toimintatapoja. Toiseksi, on esitetty luokitteluja, joita voidaan tulkita niin että jotkin opinnäytetyöt tai opinnäytetyötyypit voisivat olla ei-tutkimuksellisia. Yhteenvetona opinnäytetyön luonteen perusteella tehtyihin luokittelu- ja tyypittelyesityksiin voidaan todeta että ilmeisesti tieteellisen tiedon tuottamisen suunnasta tulkittuun tutkimuksellisuuteen perustuva kahtiajako tutkimuksellisiin ja muihin opinnäytetöihin on väistymässä ja käytännön tiedon tuottamisen suunnasta tulkittuun tutkimuksellisuuteen perustuvat moniulotteisemmat jaottelut ovat yleistymässä. Tällaisissa jaotteluissa on mahdollista paremmin ottaa huomioon myös koulutusala- ja toimeksiantajakohtaiset opinnäytetyötä koskevat piirteet ja erityisvaatimukset.

Opinnäytetyötoiminnan parhaat käytänteet

Opinnäytetyötoiminnan parhaita käytänteitä esiteltiin kolmessa esityksessä. Opinnäytetyöt verkkoon -esityksessä tietopalvelusihteeri Birgitta Kurvinen ja atk-suunnittelija Jyri Helakangas (Jyväskylän AMK) esittelivät sekä teknisiä että käytännön ratkaisuja, joiden avulla on aloitettu Jyväskylän AMK:n marata-koulutusalan opinnäytetöiden julkaiseminen kokotekstiaineistona kirjaston www-sivujen kautta. Opinnäytetyön ohjauksen hyvät käytänteet -esityksessä yliopettaja Jarmo Heinonen (Laurea AMK) esitteli tutkimussuunnitelman laatimiseen ja tutkimuksen tekemisen vaiheiden toteuttamiseen liittyvää opettajan www-sivuilla julkaistua tuki- ja ohjausmateriaalia opiskelijoille. Systemaattinen menetelmäohjaus opinnäytetöiden tukena -esityksessä yliopettaja Pirjo Saaranen (Haaga Instituutin AMK) esitteli opinnäytetyötoiminnan kehitystyötä, jonka tuloksena opinnäytetyöseminaarit ja tutkimusmenetelmäopinnot on liitetty systemaattisesti opiskelijan opinnäytetyöprosessiin ottaen huomioon myös yksilölliset ohjaustarpeet.

Opinnäytetyö asiantuntijuuden kehittäjänä

Ehkä yleisin opinnäytetöiden tavoitteisiin liitetty käsite on asiantuntijuus. Kehittämispäällikkö, KT Pirkko Vesterinen Johtamistaidon Opistosta käsitteli aihetta asiantuntijuuden käsitteen ja opinnäytetyötoiminnan piirteiden avulla (6). Asiantuntijuutta tarkasteltaessa voidaan puhua työelämän murroksen vaatimasta uudenlaisesta asiantuntijuudesta. Sen tunnusmerkkejä ovat asiantuntijuuden vertikaalinen ja horisontaalinen dynamiikka. Edellisellä ymmärretään työntekijöiden ammattitaidon uudenlaisia yhdistelmiä ja pyrkimystä joustavaan työnjakoon, työn yhteisöllisyyden ja yhteisen vastuun lisäämistä sekä uudenlaisia yhteistyömuotoja asiakkaiden kanssa. Jälkimmäinen puolestaan liittyy vaatimukseen työorganisaatioiden hierarkian madaltamisesta sekä työn suunnittelun ja kehittämisen viemisestä lähemmäs tuotteiden tekemistä ja palvelujen tuottamista.

"Asiantuntijuus ei ole enää yksilön ominaisuus vaan yhdistelmä usean henkilön ja ympäristön hallitsemasta osaamisesta. Oppiminen on opinnäytetyössä usein mielletty ja suunniteltu yksilölliseksi prosessiksi kun taas työelämässä oppiminen liittyy jaettuun tiedon hallitsemiseen. Yksilön tehtävä ei olekaan enää tietyn kokonaisuuden saavuttaminen, vaan muiden osaamisen täydentäminen. Miten tämä seikka otetaan huomioon opinnäytetyön tekemisessä?", kysyy Vesterinen. Vastauksena voidaan pitää tavoitetta opinnäytetyön tekemisestä työelämän organisaatioiden kanssa yhteisinä kehittämishankkeina, jotka edellyttävät tekijöiltään taitoja tiimityöhön, verkostoissa toimimiseen ja asiakaslähtöiseen toimintaan. Tällöin asiantuntijuus yksilöllisenä, systeemisenä ja mutkikkaiden toimintajärjestelmien kollektiivisena ominaisuutena voisi toteutua. Näin myös voidaan välttää yksilöön kohdistuvat mahdottomat kouluttautumis- ja oppimisvaatimukset, joita asiantuntijuuden hahmottaminen yksilön taitoina ja osaamisena tuottaa.

Vesterinen toteaa opinnäytetyön olevan merkittävä osa ammattikorkeakoulututkintoa ja sen tekemisen tarjoavan yhden keskeisen mahdollisuuden kehittyä asiantuntijana. Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöistä tehdään noin 90 % erilaisina projekteina. Projektiopiskelumenetelmä on yksi yhteistoiminnallisista ja innovatiivisista oppimisen malleista, jotka tutkimusten mukaan edesauttavat asiantuntijuuden vaatimien taitojen kehittymisessä. Näitä taitoja ovat mm. taito tunnistaa ja analysoida ongelmia sekä suunnitella ongelmiin ratkaisuja ja toteuttaa ratkaisut käytettävissä olevien resurssien mukaan. Näin toteutuu asiantuntijuuden määritelmä, jonka mukaan se on tehtäväläheistä ja tulosvastuullista osaamista johon liittyy vahva tiedollinen perusta.

Opinnäytetyö ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoiminnan välineenä

Uuden ammattikorkeakoululain myötä tutkimus- ja kehitystoiminta on noussut opetustoiminnan rinnalle ammattikorkeakoulujen tehtäväksi ja tämän myötä myös ammattikorkeakoulujen opinnäytetyötoimintaa on tarkasteltava kummankin toiminnan näkökulmasta. Tutkimuspäällikkö, KL Riitta Rissanen Pohjois-Savon ammattikorkeakoulusta käsitteli aihetta aluekehityksen ja pk-yritysten kehittämisen näkökulmasta (7), (8). Lähtökohtana on ammattikorkeakoulun opinnäytetyön määritelmä, jonka mukaan se on "ammattialan ja -työn käytännön ilmiöön ja ongelmaan perustuva opinnäytetyö, jossa korostuu tutkimus- ja kehittämisprosessin hallinnan lisäksi opiskelijan ammatillinen oppiminen ja toimijoiden kehittyminen".

Rissanen toteaa, että pk-yrityksiä ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoiminnan asiakkaina (ja opinnäytetöiden toimeksiantajina) voi luonnehtia erittäin haasteellisiksi. Usein yrityksissä on vähän dokumentoitua tietoa liiketoiminnasta ja toimintatavoista samoin kuin rajalliset resurssit ohjata omalta osaltaan kehitystyötä. Toisaalta kuitenkin haluttaisiin nopeasti tuloksia joko päätöksenteon tueksi tai toiminnan kehittämiseksi. Pk-yritysten kanssa toimiminen vaatiikin todellista sekä ohjaajien että opiskelijoiden jalkautumista kentälle ongelmanratkaisutyön onnistumiseksi. Tämän toiminnan tehokkuutta parantavat pitkäjänteisen yhteistyön kehittäminen (eli kumppanuuksien kehittäminen niin että esim. saman yrityksen kanssa solmitaan yksi tai useita harjoittelu + opinnäytetyö -suhteita), verkostoituminen alueen eri toimijoiden kanssa sekä saadun tiedon käytäntöön jalostaminen ja jakaminen. Rissanen pitääkin teorian ja käytännön kahtiajakoa "vanhana keskusteluna", koska hyvässä opinnäytetyössä tarvitaan erilaisen tietoaineksen yhdistämistä, soveltamista ja pohtimista. "Teoreettisuus" sinällään ei ole itseisarvo, vaan mahdollisuus käytännön kehittämiseen.

Pk-yritysten toimintaa kehittävät opinnäytetyöt ovat osa ammattikorkeakoulun aluekehitystyötä tukevaa tutkimus- ja kehitystoimintaa. Rissanen näkee tässä monia haasteita. Mikä on ammattikorkeakoulujen oma näkemys tästä työstä eli vastataanko vain tutkimusapupyyntöihin vai etsitäänkö myös itse aktiivisesti tutkittavia ongelmia? Miten kehittää ammattikorkeakoulujen opettajien taitoja ohjata pk-yrityksen kehittämistä ja ammattialan tutkimista perinteisen tutkimustyön ohjaamisen ohella? Miten vastata tuotetun tiedon jakamisen, kommunikoitavuuden ja legitimiteetin vaatimuksiin eli ratkaista kysymykset, jotka liittyvät opinnäytetöiden mahdolliseen ei-julkisuuteen tai töissä esitetyn tiedon totuudellisuuteen ja hyödynnettävyyteen? Innovatiivisella vastausten etsimisellä näihin kysymyksiin ammattikorkeakoulu voi saada aikaan mahdollisimman paljon tavoiteltua myönteistä aluekehitysvaikutusta.

Valmiiden opinnäytetöiden arviointia

Aluekehitykseen ja pk-yritysten kehittämiseen liittyviä valmiita opinnäytetöitä arvioitiin kahdessa paneelikeskustelussa. Opinnäytetyö aluekehityksen välineenä paneelikeskustelussa (9) esiteltiin ja käsiteltiin yhtä Keski-Pohjanmaan AMK:ssa (Aarnio, Marko, Liedes, Anu & Nylund, Ann-Kristin. 2003. Tapahtuman järjestäminen. Att anordna evenemang. Case Fantastic Sea Festival.) ja yhtä Jyväskylän AMK:ssa (Räikkönen, Henna. 2003. Verkot vetehen. Uuraisten kunnan matkailutoimijoiden verkostoyhteistyön lähtökohdat.) valmistunutta opinnäytetyötä.

Paneelissa todettiin, että aluekehitykseen liittyvät opinnäytetyöt pitää suunnitella niin, että ne tukevat alueella tehtyjä strategioita ja toimintalinjauksia. Tällöin opinnäytetöiden avulla voidaan saada strategioiden mukaisiin toimintoihin selkeää apua ja tukea; samalla opiskelijat voivat luoda lisäelementtejä aluekehitystyöhön. Toisaalta paneelin jäsenet totesivat myös, että opinnäytetöiden tekijöiden pitäisi olla kriittisiä olemassa oleviin aluekehityksen toimintamalleihin ja -tapoihin. Näin voidaan vahvistaa hyviä toimintatapoja ja havaita mahdollisia epäkohtia.

Paneelin käsityksen mukaan aluekehitystyöhön liittyviin opinnäytetöihin on mahdollista saada laajan taustaverkoston antama tuki. Alueelliset elinkeinojen kehittämisorganisaatiot (TE-keskukset, maakuntien liitot yms. tahot) tarjoavat mielellään asiantuntija-apua tällaisiin töihin. Samoin tällaiset opinnäytetyöt toimivat usein myös alueen yrittäjien verkottajina tai ainakin niiden avulla on mahdollista lisätä yrittäjien verkostoitumismahdollisuuksia. Onkin syytä pohtia tämäntyyppisten opinnäytetöiden toteutuksessa juuri verkostojen aikaansaamista ja todellisten yhteistyörakenteiden luomista pk-yritysten välille. Lopuksi paneeli totesi, että ns. salaiset opinnäytetyöt eivät tue aluekehitystyötä tulosten ollessa vain esim. yhden yrityksen hyödynnettävissä.

Opinnäytetyö pk-yrityksen kehittämisen välineenä paneelikeskustelussa (10) esiteltiin ja käsiteltiin yhtä Vaasan AMK:ssa (Kuuluvainen Salla-Maaria & Salo, Susanna. 2002 Internet-markkinointi matkailu- ja ravintola-alan yrityksissä.) ja yhtä Laurea-AMK:ssa (Ketola, Marika. 2003. Kokouspaikkojen tasoluokitus.) valmistunutta opinnäytetyötä.

Paneeli totesi työelämälähtöisten opinnäytetöiden aiheiden olevan alunperin usein liian laajoja, joten aiheen rajauksesta on huolehdittava tarkoin. Tärkeää on siis keskittyä niin opiskelijan, työn ohjaajan kuin toimeksiantajankin osalta vain kriittisimpään ongelmaan, joka on mahdollista ratkaista opinnäytetyön laajuuden puitteissa. Opinnäytetyön valmistuttua on pohdittava keinoja, joilla lopullisen tutkimustuloksen tai esiin tulleen uuden tiedon jakaminen yrittäjille hoidetaan. Tieto on pyrittävä saamaan sellaiseen muotoon, josta on hyötyä suoraan yrittäjän toimintaan ts. kuinka yrittäjä saadaan ymmärtämään tiedon käytettävyysarvo. Usein opinnäytetöiden käytettävyys saattaa olla yritykselle hyvin lyhytkestoista. Valmiin opinnäytetyön jatkojalostajaa ei ole enää yrittäjällä käytettävissä, mikäli hän ei pysty esim. palkkaamaan samaa opiskelijaa itselleen töihin kyseisen aiheen pariin. Tehdyllä työllä ei ole tällöin välttämättä mitään jatkuvuutta. Lopuksi paneeli toi esiin myös kysymyksen koko toimialan kehittämisestä eli miten opinnäytetöiden avulla olisi mahdollista osallistua töiden kohteena olevien toimialojen kehittämiseen yritysten ja alueen kehittämisen lisäksi.

Onnistunut seminaari saa jatkoa

Artikkelissa raportoiden seminaarin suunnitteluryhmään kuuluivat koulutusalajohtaja Annikki Mikkonen, lehtori Päivi Paukku, lehtori Hannu Suontausta ja täydennyskoulutuspäällikkö Maija-Liisa Siitari Jyväskylän AMK:n matkailu-, ravitsemis- ja talousalan koulutusyksiköstä. Paneelikeskustelujen dokumentoinnista vastasi projektiassistentti Jouni Kärkkäinen samasta yksiköstä. Järjestäjät kiittävät kaikkia osallistujia, opinnäytetöitä ja aiheita esitelleitä opiskelijoita, paneelien jäseniä ja luennoitsijoita erinomaisesta panoksesta seminaarin onnistumiseen.

Mielenkiintoisen ja haastavan aiheen käsittely jatkuu jälleen ensi syksynä, kun matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opinnäytetyöseminaarin järjestämisvastuun ottaa Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola. Syksyn 2003 seminaarissa kerätyn palautteen perusteella seuraavassa seminaarissa saataneen enemmän opiskelijanäkökulmaa opinnäytetyötoimintaan ja keskityttäneen laajemmin mm. ohjauksen ja arvioinnin kysymyksiin.

Viitteet:

(1)
Opinnäytetyön tiivistelmään voi tutustua osoitteessa http://www.kirjasto.jypoly.fi/ -> Opinnäytetyöt -> Opinnäytteiden tiivistelmätietokanta -> Nimekkeittäin Matkailu-, ravitsemis- ja talousala -> "Anteeksi, saako täällä palvelua?" Palvelun laadun haamuasiakastutkimus Keski-Suomen alueella; Opinnäytetyön pohjalta on ilmestynyt myös julkaisu: Antila, L. & Takkinen, N. 2003. Anteeksi, saako täällä palvelua? Palvelun laadun haamuasiakastutkimus Keski-Suomen alueella. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 26/2003.

(2) Komppula, R. (toim.) 2001. Ammattikorkeakoulujen matkailualan opinnäytetyöskentely. Valtakunnallisessa opinnäytetyöseminaarissa Joensuussa 22. - 23.11.2000 esitetyt opinnäytetyöt ja asiantuntijapuheenvuorot. Joensuu: Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja C: Tiedotteita, 7.

(3) Paneelin jäsenet: Keksintöasiamies Jouni Hynynen, Keski-Suomen TE-keskus; Yliopettaja Esa Arola, Jyväskylän AMK; Lehtori Päivi Paukku, Jyväskylän AMK; Koulutusohjelmavastaava Tuovi Soisalon-Soininen, Helia AMK

(4) Matkailutoimialan turbulenttisuutta kuvaa hyvin se, että esiteltyyn opinnäytetyöaiheeseen täytyy todella luovasti löytää uusi näkökulma Flying Finn -lentoyhtiön helmikuussa 2004 tapahtuneen konkurssin myötä.

(5) Hannu Suontausta on aloittanut v. 2003 matkailualan tutkimukseen suuntautuneen aikuiskasvatustieteen väitöstutkimuksen (Matkailu-, majoitus- ja ravitsemistoimialoja käsittelevien ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden tavoitteet ja niiden saavuttaminen) tekemisen Jyväskylän yliopistossa ja Matkailualan verkostoyliopistossa.

(6) Pirkko Vesterisen väitöskirja Projektiopiskelu ja -oppiminen ammattikorkeakoulussa on luettavissa verkkojulkaisuna osoitteessa http://selene.lib.jyu.fi:8080/vaitos/studies/studeduc/9513911691.pdf
Väitöskirja on julkaistu myös perinteisessä muodossa: Vesterinen, P. 2001. Projektiopiskelu ja -oppiminen ammattikorkeakoulussa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

(7) Riitta Rissasen väitöskirja Työelämälähtöinen opinnäytetyö oppimisen kontekstina: fenomenografisia näkökulmia tradenomin opinnäytetyöhön tarkastettiin 4.12.2003 ja on luettavissa osoitteessa http://acta.uta.fi/pdf/951-44-5806-0.pdf
Väitöskirja on julkaistu myös perinteisessä muodossa: Rissanen, R. 2003. Työelämälähtöinen opinnäytetyö oppimisen kontekstina: fenomenografisia näkökulmia tradenomin opinnäytetyöhön. Tampere: Tampere University Press.

(8) Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun nimi on muuttunut 1.1.2004 alkaen Savonia-ammattikorkeakouluksi

(9) Paneelin jäsenet: ELO-aluekoordinaatori Marja Seuranen, Jyväskylän AMK; Projektipäällikkö Lea-Elina Nikkilä, Leivonmäen kunta; Kehittämispäällikkö Pirkko Vesterinen, Johtamistaidon opisto; Tutkimuspäällikkö Riitta Rissanen, Pohjois-Savon AMK

(10) Paneelin jäsenet: Tutkimuspäällikkö Riitta Rissanen, Pohjois-Savon AMK: Lehtori Maisa Kuha, Jyväskylän AMK; Koulutusohjelmavastaava Tuovi Soisalon-Soininen, Helia AMK; Toimitusjohtaja Juha Oksanen, Sohwi Oy