Artikkeli perustuu tutkimusraporttiin Yritysten ja ammattikorkeakoulujen t&k-yhteistyö.

1. Johdanto

Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksessa toteutettiin vuonna 2003 opetusministeriön rahoittama tutkimus yritysten ja ammattikorkeakoulujen välisestä tutkimus- ja kehittämisyhteistyöstä. Tutkimuksessa tarkasteltiin yritysten ja ammattikorkeakoulujen välisen tutkimus- ja kehittämisyhteistyön syntymistä, organisoitumista, ongelmia sekä kehittämiskohteita erityisesti yritysten näkökulmasta. Tutkimuksen aineistona olivat 43 yrityshaastattelua automaatio-, bio-, elintarvike- ja informaatioteknologian toimialoilta Jyväskylän, Pohjoisten seinänaapurien, Porin, Tampereen ja Turun seuduilla. Yritykset valittiin tutkimukseen siten, että mukana oli sekä yhteistyötä tekeviä yrityksiä että sellaisia yrityksiä, jotka eivät tällä hetkellä tee ammattikorkeakoulujen kanssa tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä. Yrityshaastatteluiden lisäksi haastateltiin myös 15 ammattikorkeakoulun edustajaa. Tutkimus julkaistiin tammikuussa 2004 nimellä Yritysten ja ammattikorkeakoulujen T&K -yhteistyö.

Opetusministeriön määrittelemä ammattikorkeakoulun kolmoisrooli (Ammattikorkeakoululaki 351/2003) tuli selkeästi esiin myös tutkimusaineistossamme. Siksi tätä artikkelia jäsentää ammattikorkeakoulujen toiminnan jako kouluttajan, tutkimus- ja kehittämistyön toimijan sekä alueellisen vaikuttajan rooleihin – yhteistyötä tehneiden yritysten näkökulmasta.

2. Kouluttaja

Yritysten edustajien mukaan ammattikorkeakoulu ei ole ensisijaisesti tutkimusta tekevä, vaan kouluttava, yliopistoja käytännönläheisempi oppilaitos, jonka tehtävänä on tuottaa osaavaa työvoimaa yritysten palvelukseen. Erityisesti teollisuusyritykset tarvitsevat nimenomaan ammattikorkeakoulutason osaamista ja osaajia suurten ikäluokkien ikääntyessä ja jäädessä eläkkeelle vuoteen 2013 mennessä. Osaavan työvoiman rekrytointi olikin valtaosalle tutkimukseen osallistuneista yrityksistä tärkein tavoite ammattikorkeakoulun kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyen. Monet haastateltavat pitivät ammattikorkeakoulun vahvuutena juuri sitä, että sieltä valmistuvat ihmiset on helppo sijoittaa eritasoisiin päällikkö- ja asiantuntijatehtäviin, koska opetus on tiedekorkeakouluihin verrattuna huomattavasti käytännönläheisempää, mikä taas helpottaa opiskelijoiden työtehtävien oppimista.

"Toiminnan, opetuksen ja opiskelijoitten taso on ollu aika hyvä. Me halutaan saada koulutettuja henkilöitä, koska ihmisiä jää eläkkeelle ja toisaalta työn vaativuus kasvaa, niin me halutaan varmistaa, että tällä työpaikalla on imua, otetaan tänne mielellään harjottelijoita ja tehdään yhteistyötä, että saadaan tulevaisuudessa työntekijöitä."

Toimialojen rajapintaan toivottiin nimenomaan ammattikorkeakoulujen tarttuvan koulutuksen räätälöinnillä. Esimerkiksi lääkealan ja diagnostiikan yritykset tarvitsisivat erityisosaamista oman alansa erikoistarpeisiin.

Yrityksissä toivotaan myös ammattikorkeakoulujen lisäävän tulevaisuudessa alueen yritysten henkilökunnalle sopivaa täydennys- ja jatkokoulutusta. Suuremmat yritykset toivovat lisäksi erilaisia omiin tarpeisiinsa räätälöityä muuntokoulutusta. Koulutusta halutaan paitsi toimialakohtaisilta aloilta, myös yritysten työntekijöiden yleiskvalifikaatioihin liittyen. Koulutusyhteistyö toimii myös toiseen suuntaan: yritykset tarjosivat kursseja, luentoja ja valmiita koulutuspaketteja ammattikorkeakouluille. Tulevaisuudessa ammattikorkeakoulun koulutustarjonnassa ja -suunnittelussa kannattaisi ehkä hyödyntää enemmänkin alueen yritysten resursseja. Se toisi vaihtelua opetukseen ja opiskelijoille lisää kontakteja yrityselämään.

Tutkimusaineistomme valossa siis näyttää siltä, että ammattikorkeakoulujen vahvuus on erityisesti osaavien työntekijöiden kouluttamisessa. Koulutuksen sekä ammattikorkeakoulun tekemä tutkimus- ja kehittämistoiminta pitäisi ammattikorkeakoulujen toiminnassa olla kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Tärkeitä linkkejä tässä ovat opettajat ja opiskelijat. Vaikka t&k-toiminnan alkuun saattamisessa ja kehittämisessä ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstö onkin avainasemassa, opiskelijoiden rooli on ehkä tähän asti jäänyt aikaisemmissa tutkimuksissa liian vähäiselle huomiolle.

"Ammattikorkeakoulun ja yrityselämän välisellä yhteistyöllä kehitetään myös ammattikorkeakouluja ja yrityksen valmiuksia, eikä vaan yksinomaan opiskelijan työelämävalmiuksia. Eihän sitä ammattikorkeakoulua tarvita, jollei oo opiskelijoita ja yrityksiä ei oo olemassa, jollei oo opiskelijoita. Opiskelijoiden osaaminen on keskeistä".

Opiskelijat voidaan nähdä ammattikorkeakoulun käyntikortteina yrityksiin ja ehkä juuri sellaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka eivät heti uskalla lähteä mukaan varsinaisiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Opiskelijoista, harjoittelujaksoista ja opinnäytetöistä sekä niiden kautta saaduista hyvistä käytännön kokemuksista saattaa lähteä tulevaisuudessa poikimaan lisää ja monipuolisempaa yhteistyötä paikallisen ammattikorkeakoulun kanssa. Opiskelijoiden merkitystä koko ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminnalle ei ole syytä aliarvioida.

3. Tutkimus- ja kehittämiskumppani

Ammattikorkeakouluja haastattelujen perusteella monessa yrityksessä vielä mielletä tutkimustoimijaksi eikä niiden kanssa tehtävää yhteistyötä tutkimus- ja kehittämisyhteistyöksi, vaan yritys-oppilaitos -yhteistyöksi yleensä. Sen sijaan pienimuotoisemmassa yrityslähtöisessä kehittämistyössä, erityisesti yrityksen toimintaprosessien kehittämisessä, ammattikorkeakouluja pidetään kiinnostavina yhteistyökumppaneina. Toimintaprosessit saattavat liittyä esimerkiksi alihankinta- tai partnerisuhteiden-, teollisuuden tuotantoprosessien-, laatujärjestelmien- tai jaettujen työvälineiden kehittämiseen. Ammattikorkeakoulut eivät yritysten edustajien mukaan tee perustutkimusta, vaan niiden rooli on olla olemassa olevan tiedon levittämiskanava, soveltaja, praktisen tiedon luoja sekä yritysten henkilökunnan työtaitojen kehittäjä. Tähän tulokseen vaikuttaa luonnollisesti myös toimialavalintamme, kuten IT- ja biotoimialat. Mikäli yritykset toimivat uusilla ja erikoistuneille korkean teknologian aloilla, ammattikorkeakoulun on monesti vaikea tarjota sellaista substanssiosaamista mitä yritys erityisesti tarvitsisi.

"Mää en ammattikorkeakoulua semmosena osaa mieltää, että se todella pystys luomaan jotain uutta tavallaan tutkimus- tai kehittämistietoa tai teknologian ja kehityksen seurantaa tai tän tyyppisiä, ei siellä mun mielestä vielä oo sellasta osaamista. Koska kuitenkin meidän osaaminen on jo aika pitkälle vietyä ja opettajat on kuitenkin näissä sovellusasioissa aika noviiseja.”

Ammattikorkeakoulujen opettajat ja erityisesti yliopettajat näyttävät olevan suuren ja jopa mahdottomalta tuntuvan tehtävän edessä, sillä heidän pitäisi paitsi ymmärtää tiettyä tieteenalaa kokonaisuudessaan myös seurata kunkin alan osa-alueiden kehittymistä ja erikoissovelluksia, mikäli ammattikorkeakoulu pyrkii tunnollisesti täyttämään sekä opetustehtäväänsä että innovaatioiden kehittäjärooliaan.

"Uutta tietoa pitäisi siirtää yrityksistä kouluihin, kouluilla ei ole siihen aina mahdollisuuksia. Opettajan on mahdoton pysyä samassa aallossa kuin sen, joka tekee kymmenen tuntia päivässä sitä bisnestä."

Mikäli tutkimus- ja kehittämistoimintaa ajatellaan ennen kaikkea yritysten toimintaa tukevan maksullisen palvelutoiminnan kannalta, ammattikorkeakoulut saattavat olla tässä hyvin tärkeitä toimijoita erityisesti pienemmissä kaupungeissa. Yritykset hankkivat omaa osaamistaan täydentäviä kompetensseja ulkopuolelta, jolloin ammattikorkeakoulut voivat tarjota niille näitä kompetensseja soveltuvin osin. Ammattikorkeakoulut voivat siten olla sopivia tarjoamaan esimerkiksi sellaisia mittauslaitteita, tietopalveluja ja muuta infrastruktuuria, jota yksittäisen yrityksen ei ole mahdollista tai järkevää hankkia itselleen, mutta jolle on kuitenkin riittävä käyttäjäkunta laajemmassa joukossa yrityksiä. Ammattikorkeakouluissa ne puoltavat paikkaansa taas siten, että samoja laitteita, palveluja ja testituloksia voidaan käyttää myös opetuksessa.

Eräs kompastuskivi tutkimus- ja kehittämisyhteistyössä löytyy myös ammattikorkeakoulujen markkinointiviestinnästä ja tiedottamisesta. Suorat henkilökohtaiset kontaktit ammattikorkeakoulun ja yrityksen välillä ovat selvästi se yhteydenoton muoto, joka on yleisimmin johtanut yhteistyön syntymiseen. Muu viestintä on vaarassa hukkua kaiken yrityksiin tulvivan markkinaviestinnän joukkoon. Muu kuin henkilökohtaisiin kontakteihin perustuva markkinointiviestintä ei myöskään vaikuta vielä olevan riittävän kohdennettua erityyppisille yrityksille, minkä takia yrityksien johdon on vaikeaa mieltää, mitä ammattikorkeakoululla olisi tarjota juuri heidän yritykselleen.

4. Alueellinen vaikuttaja

Ammattikorkeakoulun rooli on erityisen tärkeä niillä alueilla, joilla ei ole omaa (teknillistä) yliopistoa. Kyseisillä alueilla ammattikorkeakoulu vastaa lähes yksin alueen korkeakoulutuksen tarpeesta ja sillä on tärkeä vaikutus aluekehityksen kannalta. Ammattikorkeakoululla on tärkeä merkitys kyseisille alueille myös imagomielessä. Se lisää paikkakunnan vetovoimaa ja sijoittajien kiinnostusta.

"Meidän yrityksen tarpeeseen se (ammattikorkeakoulu) on ehdoton, ehdottoman tärkee. Se, että se on tässä alueella, se on vielä hyvä pointti. Saatas nyt edes osa näistä porukoista pysymään tässä alueella. ...Muutenkin tää alue, se tarvii just tän kaltasta positiivista mainosta ja asennetta, jotta me saatas tänne enemmän tulemaan investointirahaa, enemmän työpaikkoja, jotta me saatas tää alue kehittymään paremmin. Se on meidän etu, se on myöskin oppilaitoksen etu".

Ammattikorkeakoululla voi parhaimmillaan olla aktivoiva ja kokoava rooli saada yritykset työskentelemään yhteisesti jonkin toimialan tai alueen hyväksi, eli toimivan eri toimialojen sisäisten ja välisten alueellisten hankkeiden veturina. Se voidaan nähdä puolueettomana toimijana, jolla on projektien johtamisessa tarvittavaa kokemusta erilaisten rahoitusvaihtoehtojen kartoittamisesta ja hakemisesta sekä hallinnollisten asioiden ja käytännön järjestelyjen hoitamisesta. Tätä toimijaverkoston solmuroolia ammattikorkeakoulujen toivottiin vahvistavan myös tulevaisuudessa.

"...meillä oli sellanen AMK-vetoinen tamperelaisten ohjelmistoyritysten Top Net -koulutushanke, jossa oli ESR-rahaa ja jossa TAMK oli yhtenä tarjoamassa tiloja ja laitteistoja, tämmönen palkattu kurssisihteerikin oli, mutta se ei ollut ihan sitä mitä odotettiin, mikä johtu meistä yrityksistä kun me oltiin kuitenkin niin erilaisia eikä meidän toiveet kohdannu riittävän hyvin. Mutta se on jotain semmosta, missä ammattikorkeekoulu vois olla yhteen keräävänä voimana tai veturina ja saattaa saman pöydän ääreen Pirkanmaalla, johonkin hankkeeseen, sillä tavalla voisi saada kilpailijoitakin saada saman pöydän ääreen, siitä voisi olla kaikille etua."

Merkittävää edellisessä esimerkissä on se, että vaikka koulutushanke sinänsä ei täyttänyt osallistujien kaikkia toiveita, yritysten edustajat kokevat ammattikorkeakoulun roolin siinä hyvin positiivisena ja hankkeen aikana syntyneen toimintamallin hyvänä siirrettäväksi tulevaisuudessa johonkin toiseen kontekstiin. Voidaankin ehkä olettaa, että vaikka ammattikorkeakoulun oppilaitosrooli saattaa vaikeuttaa tiettyjen yrittäjämäisempien toimintakäytäntöjen yritysyhteistyömuotojen kehittämistä, tuo oppilaitosrooli toisaalta erilaista alueellista merkittävyyttä ja puolueettoman julkisen toimijan uskottavuutta toimialojen sisäisiin ja välisiin yhteistyöhankkeisiin.

Vaikka yleisessä keskustelussa ammattikorkeakoulun roolista ammattikorkeakoulut ja yliopistot asetetaan helposti toistensa kanssa kilpaileviksi organisaatioiksi, omassa aineistossamme yritysten edustajille roolijako näyttäytyi erittäin selkeänä: yliopisto opettaa teoreettisempaa asioiden hallintaa ja tekee tutkimusta kun taas ammattikorkeakoulu tuottaa työmarkkinoille työvoimaa, jolla on käytännönläheistä osaamista. (ks. myös Lyytinen, Kuusinen & Niemonen 2003, 80.) Kullakin paikkakunnalla näille organisaatioille on löytynyt oma roolinsa. Sen sijaan ammattikorkeakoulujen välisessä yhteistyössä ja siihen liittyvien toimintamallien luomisessa on vielä kehittämistä. Yritysten edustajat toivovat erityisesti samoilla toimialoilla toimivien ammattikorkeakoulujen kesken lujempaa yhteistyötä ja toiminnan koordinointia. (ks. myös Impiö, ym. 2003.) Ammattikorkeakoulun toivotaan myös tiivistävän yhteistyötään tiedekorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja alueen muiden toimijoiden kesken.

5. Lopuksi

Yrityshaastatteluissa monet haastateltavat totesivat, että ne ovat omalla alallaan ammattikorkeakouluja edellä, jolloin uusi osaaminen siirtyy enemminkin yrityksistä ammattikorkeakouluihin kuin päinvastoin. Yrityksissä koetaan, että niiden osaamista voitaisiin siirtää tulevaisuudessa vielä enemmänkin. Yritysten oppilaitosyhteistyön tärkeänä motiivina on se, että ammattikorkeakoulut kouluttavat yrityksille työvoimaa, jonka osaaminen ja ammattitaito vastaavat nykyhetken ja lähitulevaisuuden vaatimuksia. Tämän takia yritykset ovat yhä enenevässä määrin kiinnostuneita vaikuttamaan ammattikorkeakoulujen opetukseen ja opetussuunnitelmiin sekä strategisen suunnittelun että konkreettisen opetuksen tasolla. On siis tärkeää huomata, että osaamisen siirtoa ja tiedon levittämistä tapahtuu molempiin suuntiin, vaikka monesti ajatellaan, että osaaminen siirtyy yksipuolisesti tiede- ja teknologiainfrastruktuurista yrityksiin päin. Ammattikorkeakoulujen toiminta on kestänyt vasta kymmenisen vuotta, joten se tulee luonnollisesti kehittymään. Vielä tosin pohditaan sitä, minkälaiseksi niiden tutkimus- ja kehittämistoiminnan pitäisi muotoutua, esimerkiksi suhteessa muihin korkeakouluihin ja yritystoimintaan. Eri ammattikorkeakouluissa tehtävät toimintalinjaukset vaikuttavat tulevaisuudessa paljon siihen, mihin kukin yksittäinen ammattikorkeakoulu suuntautuu.

"Kyll kai se on oleellista, että sitä interaktioo tämän yritysmaailman kanssa olis mahdollisimman paljon, mutta varmaan se edellyttää semmosia strategiavalintoja siellä ammattikorkeakoulun puolella, koska se täytys silti kohdentaa johonkin sektoriin että siihen sitä intensiteettiä syntyis riittävästi. Varmaan siinä osittain siitä on kysymys, että jollei semmosia profiloivia strategiavalintoja ole tehty sillä puolellakaan niin sillon se potentiaalinen kontaktipinta on niin laaja, että se jää joka suuntaan se kontakti aika vähäseks".

Vaikka haastatteluista olikin löydettävissä ammattikorkeakoulun kolme erilaista toimintaroolia, kietoutuvat ne selvästi yhteen käytännön yritysyhteistyössä. Ammattikorkeakouluissa on viime vuosina lähdetty kehittämään entistä selvempiä sisäisiä toimintatapoja, joiden kautta nämä eri roolit voivat sulautua yhteen. Haastattelujemme perusteella tälle kehittämistyölle on edelleen tarvetta, mutta maaperä niiden rakentamiselle on ainakin yrityskentällä suotuisaa.

Lisätietoja Ammattikorkeakoulut alueellisessa innovaatiojärjestelmässä -hankkeesta: projektipäällikkö Mika Kautonen, puh. 03-215 7138 tai sähköposti etunimi.sukunimi@uta.fi

Hankkeen julkaisujen tilaus:
Tampereen yliopisto
TAJU
33014 Tampereen yliopisto
puh. 03-215 6055