Opetussuunnitelma ammattikorkeakoulun strategiatyön välineenä – tapaustutkimus koulutusohjelman tasolta / Jari Lemmetyinen. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja C: Tiedotteita, 12.

Tutkimuksessa tarkastellaan Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian koulutusohjelman opetussuunnitelmaprosessia lukuvuosien 2000 - 2001 ja 2001 - 2002 aikana. Tutkimuksessa kuvataan ja arvioidaan ko. opetussuunnitelmaprosessia erityisesti ammattikorkeakoulun strategiatyön näkökulmasta. Tarkastelu kattaa koko opetussuunnitelmaprosessin, alkaen lähtötilanteesta, kehittämistarpeiden ja tavoitteiden määrittelystä päättyen valmiiseen opetussuunnitelmaan. Tutkimuksen keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimivat oppivan organisaation käsite sekä käsitykset ammatillisesta asiantuntijuudesta.

Tutkimuksessa on käytetty aineisto- ja menetelmätriangulaatiota. Aineisto koostuu dokumenttiaineistosta ja kyselyaineistosta. Dokumenttiaineistoa ovat mm. opetussuunnitelmatyön dokumentit, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun strategiatyön dokumentit, eri ammattikorkeakoulujen ympäristöteknologian koulutusohjelmien opinto-oppaat sekä Helsingin Sanomissa julkaistut ympäristöteknologian alan työpaikkailmoitukset. Kyselyaineisto koostuu opiskelijoille, opettajille ja työelämän edustajille suunnatuista kyselytutkimuksista. Aineistoa on tarkasteltu sisältöanalyysin keinoin.

Tulosten perusteella opetussuunnitelmauudistus vaikuttaa melko onnistuneelta. Koulutusohjelman rakenne on selkeämpi kuin ennen uudistusta, ja se toteuttaa hyvin ympäristöteknologian alan työtehtävissä tarvittavaa monialaisuutta ja ongelmakeskeisyyttä. Koulutusohjelman rakenne on toimiva erityisesti ajatellen niitä valmistuvia insinöörejä, jotka sijoittuvat julkishallinnon tehtäviin. Tehty linjaratkaisu on tässä mielessä varsin selkeä, mutta toisaalta julkishallinnon työllistämismahdollisuudet ovat rajalliset. Koulutusohjelman rakenne ei ole hyvä ajatellen esimerkiksi prosessiteollisuuden tarpeita, sillä koulutukseen ei sisälly riittävästi teollisuuden vaatimaa pitkälle vietyä erikoisosaamista. Toisaalta tehty linjaratkaisu on kilpailija-analyysin valossa hyvinkin järkevä.

Uusi opetussuunnitelma vastaa paremmin myös opiskelijoiden näkemyksiä ympäristöteknologian opinnoista. Opettajien mielestä uudistus selkeytti koulutuksen tavoitteita ja lisäsi oman opetustyön mielekkyyttä. Opettajat arvostivat myös yleis- ja ammattiaineitten integrointia. Sitä vastoin opettajien arviot olivat kriittisiä työn resursoinnin, aikataulutuksen sekä tiedottamisen osalta. Myös yksittäisen opettajan vaikutusmahdollisuuksia kritisoitiin. Palautteen valossa näyttääkin siltä, että tulevissa opetussuunnitelmauudistuksissa tulee huolehtia paremmin yksittäisen opettajan työpanoksen määrittelystä, ohjeistamisesta, resursoinnista ja tiedottamisesta. Uudistusprosessin itseohjautuvuus edellyttää tuekseen riittävää ohjausta ja ohjeistusta. Monilla opetussuunnitelmatyössä havaituilla ongelmilla ja seikoilla on yhtymäkohtia ammattikorkeakoululaitoksen ja asiantuntijuuden yleiseen kehitykseen.

Tutkimuksen perusteella selkeitä kehittämiskohteita ovat jatkossa mm. erilaisten vaihtoehtoisten suoritustapojen kehittäminen matemaattis-luonnontieteellisten perusopintoihin ja kieliopintoihin, opetuksen laadun parantaminen, opettajien välisen tiedonkulun parantaminen, harjoitustöiden ja muun itsenäisen opiskelun ohjauksen parantaminen, opetusteknologian parempi hyödyntäminen sekä työelämän, erityisesti yrityssektorin muuttuvien tarpeiden huomioiminen. Koulutusohjelman vesi- ja vesistöpainotteisuutta tulisi jatkossa kehittää myös yhdyskuntatekniseen suuntaan, sillä merkittävä osa alan työpaikoista sijaitsee juuri tällä sektorilla. Erityisesti vesitekniikka on maailmanlaajuisesti merkittävä ympäristöteknologian alue, jolla on merkittävää kasvupotentiaalia.


Avainsanat: ammattikorkeakoulu, opetussuunnitelma, oppiva organisaatio, palautejärjestelmät, strategiatyö, ympäristöteknologia