Opintojen ohjaus on noussut viime vuosina keskeiseksi kysymykseksi korkeakoulumaailmassa. Opiskelijajoukko on sekä yliopistossa että ammattikorkeakoulussa heterogeenisempi ja opintokokonaisuudet valinnaisempia ja monimuotoisempia kuin ennen. Opintojen ohjaukseen ja sen kehittämiseen ja tutkimiseen onkin kiinnitetty huomiota 2000-luvulla sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. OECD on toteuttanut ja koordinoinut mm. ohjauksen arviointitutkimuksen (Vuorinen - Kasurinen 2002) ja Suomessa opintojen ohjauksen kehittäminen on määritelty yhdeksi keskeisistä korkeakoulujen toiminnan kehittämiskohteista (Moitus – Huttu – Isohanni – Lerkkanen – Mielityinen – Talvi - Uusi-Rauva - Vuorinen 2001, 17-18). Ohjauksen kehittäminen onkin tärkeää, koska sekä Euroopassa että Suomen sisällä toteutettujen raporttien ja arviointien mukaan ohjauksen saatavuudessa on vakavia puutteita eri kouluasteilla (Vuorinen ym. 2002, 12 ja Sallinen 2003, 46-48).

Opintojen ohjauksen tutkimisessa ensimmäinen haaste on ohjauksen määritteleminen, koska opintojen ohjaus ilmenee laajana ja moniulotteisena ilmiönä ja sen määrittelyprosessi on usein kesken. Opintojen ohjauksen kehittäminen ja ohjauspalveluiden syventäminen vaatisi tuekseen yhteisesti hyväksytyn ja jaetun ohjaus-käsityksen löytämistä.

British Association of Counsellingin määritelmän mukaan ohjausta tapahtuu silloin, kun ohjaajan roolissa oleva henkilö antaa aikaa, huomiota ja kunnioitusta asiakkaan roolissa olevalle henkilölle (BAC 1984). Ohjaus ei siis ole terapiaa eikä myöskään opetusta, vaan ohjaus on ihmisten normaaleissa elämäntilanteissa kohtaamien vaikeuksien käsittelyä (Pasanen 2000, 123-125 ja Onnismaa 2003, 7-10). Opiskelijan elämäntilanteeseen kuuluu usein erilaisia muutoksia ja siirtymiä. Pasasen mukaan (2000, 124) ohjaus ammatillisessa koulutuksessa tarkoittaakin opiskelijan kokonaisvaltaista tukemista hänen opiskeluprosessissaan, ammatillisessa kehittymisessään ja elämäntilanteessaan.

Opintojen ohjauksen määrittelyyn vaikuttaa myös se, että yliopistolla ja ammattikorkeakoululla on keskenään erilaiset ohjauspalveluiden kehitysvaiheet. Korkeakoulujen arviointineuvoston opintojen ohjausta ammattikorkeakoulussa selvittäneen raportin (Moitus ym. 2001, 17, 23) mukaan yliopistojen ohjauspalvelut ovat kehittyneet vähitellen ohjauskysynnän kasvaessa, mutta ohjauksen rinnalla on vahvasti korostettu akateemisen vapauden merkitystä. Ammattikorkeakouluissa ohjauksella on ollut alusta lähtien määritellympi rooli ja sitä on kehitetty yliopistotasoista ohjausta määrätietoisemmin yhdessä koko ammattikorkeakoulujärjestelmän kehittämisen kanssa (mt.).

Opintojen ohjauksella on erilaisia tavoitteita, jotka voidaan jakaa kahteen pääryhmään: korkeakoulukeskeisiin ja opiskelijakeskeisiin tavoitteisiin (Moitus 2001). Jäsentymättömät määritelmät ja tavoitteet saattavat ohjaustilanteissa johtaa pettymyksiin. Mikäli ohjaaja näkee ohjauksen tavoitteena vain korkeakoulukeskeiset päämäärät, ja opiskelija puolestaan kaipaisi opiskelijakeskeistä ohjausta, on ristiriita odotusten ja todellisuuden välillä ilmeinen. Yhteisesti sovitut ja hyväksytyt tavoitteet ja määritelmät auttavat sekä ohjaajaa että ohjattavaa saamaan ohjaustilanteesta enemmän irti.

Tässä artikkelissa kuvataan sitä, missä määrin opintojen ohjaus näkyy ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskeluongelmissa, suhtautumisessa opiskeluun (opiskelusta pitäminen ja kokemus oikealla opiskelualalla oleminen) ja opintomenestyksessä. Tavoitteena on myös selvittää miten kokemus opintojen ohjauksesta vaihtelee iän, sukupuolen ja opintojen etenemisen mukaan. Tuloksista nähdään, että ohjauksella todella on merkitystä opintoihin ja riittäväksi koettu ohjaus vaikuttaa myönteisellä tavalla muun muassa opintojen etenemiseen.

Tutkimuksen toteutus

Artikkeli perustuu aineistoon, joka on kerätty Ammattikorkeakouluopiskelijoiden hyvinvointi –tutkimukseen keväällä 2004 (Erola 2004). Valtakunnallisen kyselytutkimuksen tavoitteena oli tutkia kattavasti ammattikorkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin, terveyden ja opiskelijahuollon palveluiden nykytilaa ja kehittämistarpeita. Kyselylomake jakaantui neljään osioon. Ensimmäisessä osiossa selvitettiin opiskelijoiden kokemuksia terveyspalveluista, toisessa osiossa keskityttiin terveyttä ja terveyskäyttäytymistä koskeviin kysymyksiin, kolmannen osion kysymykset liittyivät opiskeluun ja opiskeluoloihin ja neljännessä osiossa tarkasteltiin opiskelijoiden taloudelliseen tilanteeseen liittyviä seikkoja. Tässä artikkelissa esille nostetut tutkimusongelmat liittyvät kolmannen osion opintoihin liittyviin kysymyksiin.

Erolan tutkimuksen (mt.) kohdejoukkona olivat ammattikorkeakoulujen nuorisoasteen koulutuksessa olevat opiskelijat. Otoskoko oli 8 400, eli noin 8 % kaikista kohderyhmän opiskelijoista. Internetin välityksellä toteutettuun kyselyyn vastasi tammi-helmikuun 2004 aikana yhteensä 3674 opiskelijaa. Vastausprosentiksi muodostui 44 %. Vastanneista 62 % oli naisia ja 38 % miehiä. Kaikkien vastanneiden keski-ikä oli 23,5 vuotta.

Tässä artikkelissa kuvattavien seuraavien muuttujien yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukointien avulla. Yhteyksien tilastollista merkitsevyyttä testattiin Khiin neliötestillä. Tilastolliset analyysit toteutettiin SPSS-ohjelmalla. Artikkelissa tuloksia havainnollistetaan myös avovastauksien avulla.

Ohjausta tutkittiin kahden kysymyksen avulla. Opiskelijoilta kysyttiin ensinnäkin kuinka riittävää ohjaus on ollut. Vastausvaihtoehdot olivat: ohjaus on riittävää, kohtuullista/ vaihtelevaa, riittämätöntä. Toiseksi kysyttiin tietävätkö he keneltä voi kysyä opintoihin liittyvistä asioista. Vastausvaihtoehtoina olivat: kyllä, epämääräisesti ja en. Opintoihin saatua ohjausta ei kuitenkaan erikseen määritelty lomakkeessa, vaan ohjaus-käsitteen tulkinta jätettiin vastaajan tehtäväksi.

Opiskeluongelmia tutkittiin selvittämällä erilaisten vaikeuksien esiintyvyyttä. Opiskelijoilta kysyttiin, onko heillä vaikeuksia opetuksen seuraamisessa, työskentelyssä ryhmissä, itselle sopivien opiskelutapojen löytämisessä, omatoimisuudessa, kirjoittamisessa, tentteihin lukemisessa, opiskeluun liittyvien muiden tehtävien tekemisessä, opintojen suunnittelemisessa ja kanssakäymisessä opiskelijatovereiden tai opettajien kanssa. Vastausluokkia oli kolme: vaikeuksia ei ole lainkaan, vaikeuksia on melko vähän, vaikeuksia on melko/ erittäin paljon.

Suhtautumista opiskeluun tarkasteltiin kahden kysymyksen avulla. Opiskelijoilta kysyttiin ensinnäkin, pitävätkö he opiskelusta tällä hetkellä. Vastausluokat olivat: pidän opiskelusta hyvin paljon/ melko paljon, kohtalaisesti, melko vähän/ en lainkaan. Toiseksi opiskelijoilta kysyttiin, kokevatko he opiskelevansa oikealla opiskelualalla. Vastausvaihtoehtoina olivat: kyllä, ei, en osaa sanoa. Opintomenestystä selvitettiin kysymällä, millaista opintomenestyksesi on ollut omiin tavoitteisiisi verrattuna? Vastausluokkia olivat: odotettua parempi, odotusten mukainen ja odotettua heikompi opintomenestys.

Opintojen etenemistä kartoitettiin neljällä ulottuvuudella. Opiskelijoilta kysyttiin opintojen aloitusvuotta, opintoviikkojen kokonaismäärää ja opintojen kestoa. Erikseen laskettiin uinka monta opintoviikkoa opiskelijat ovat suorittaneet vuosittain.

Tulokset

Ohjauksen riittävyys

TAULUKKO 1. Ohjauksen ja neuvonnan riittävyys iän ja sukupuolen mukaan (%).


Kaikista tutkimukseen vastanneista yli 75 % katsoi opintojen ohjauksen olleen riittävää tai vaihtelevaa (taulukko 1.). Riittämättömäksi ohjauksen ilmoitti 24 % vastanneista. 21-vuotiaat ja sitä nuoremmat vastaajat katsoivat vanhempia opiskelijoita hiukan useammin ohjauksen olevan riittävää. Miesten ja naisten vastauksissa on eroa siten, että miehistä suurempi osa, lähes 24 %, katsoo opintojen ohjauksen olevan riittävää. Naisilla vastaava luku on vain 18 %.

Tyytymättömyys opintojen ohjaukseen näkyi myös osassa avovastauksista. Ohjauksen puutteesta kirjoitettiin yleensä tiedonjakamisen puutteena. Yleistä opetuksen tasoa kritisoitiin usein ja toisinaan tämä liitettiin myös ohjauksen puutteeseen.

Useat opiskelijat tarvitsisivat ehdottomasti enemmän informaatioita eri ammateista. Lisäksi voitaisiin informoida enemmän opiskelujen sisällöstä sekä neuvoa eri opiskeluvaihtoehdoista. (nainen 21 v.)

Opintojen suunnittelua häiritsee voimakkaasti opettajien ammattitaidottomuus opintojen ohjaamisessa ja neuvonnassa. Kyseleminen on ihan turhaa. Kukaan ei osaa (uskalla) sanoa mitään, jos asia on vähänkin normaalista järjestyksestä poikkeava. (mies 28 v.)

Riittäväksi koettu ohjaus voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita eri opiskelijoille. Opiskelijan oman arvion mukainen riittävä ohjaus voi siis vaihdella intensiivisestä henkilökohtaisesta ohjaus-käsityksestä anonyymiin nettiohjauksen muotoon. Tärkeintä riittäväksi koetussa ohjauksessa lienee kuitenkin kokemus ohjauksen saatavuudesta ja siitä, että opiskelija kokee tietävänsä, mistä pyytää apua silloin, kun hän sitä tarvitsee.

Koulussani mielestäni yleensä tiedetään keneltä voi kysyä apua tai mistä ohjataan eteenpäin. Käsittääkseni apua silti aina saa, jos kysyy. Tietenkin tarvitaan omaa aktiivisuutta. (nainen 22 v.)

Ongelmalliseksi koetut opiskelutilanteet

TAULUKKO 2. Ongelmalliseksi koetut opiskelutilanteet ohjauksen ja neuvonnan riittävyyden mukaan (%).

Ristiintaulukointien perusteella näyttäisi, että mitä vähemmän tutkimukseen vastanneet ovat kokeneet saavansa ohjausta, sitä enemmän heillä ilmenee erilaisia opiskeluongelmia (taulukko 2.). Eniten hankaluuksia opiskelijoille aiheuttaa tentteihin lukeminen ja omatoimisuutta vaativien tehtävien tekeminen. Jos ohjaus on koettu riittämättömäksi, lähes 45 % vastanneista ilmoittaa kokevansa melko tai erittäin paljon ongelmia tentteihin lukemisessa. Vastaava luku niillä, jotka kokevat saavansa riittävästi ohjausta on 26 %. Havaittu yhteys voi johtua myös siitä, että ne, joilla on paljon ongelmia opiskelussa, kaipaavat myös kipeämmin ohjausta ja apua opintojensa eteenpäin viemiseen.

Omatoimisuutta vaativien tehtävien hoitamisessa 49 % niistä, jotka kokevat ohjauksen riittämättömäksi, ilmoittaa kokevansa asian vaikeana. Riittävää ohjausta saavista vain 27 % ilmoittaa kokevansa tässä asiassa melko tai erittäin paljon ongelmia. Opintojen suunnittelemisessa ero riittävän ja riittämättömän ohjauksen välillä näkyy myös selvästi. Lähes 37 % niistä, jotka kokevat ohjauksen riittämättömänä, katsoo kohtaavansa opintojen suunnittelussa melko tai erittäin paljon ongelmia. Sen sijaan niistä, jotka kokevat ohjauksen riittävänä, vain 10 % katsoo opintojen suunnittelun aiheuttavan heille melko tai erittäin paljon ongelmia.

Suhtautuminen opiskeluun ja opintomenestys

KUVIO 1. Opiskelusta pitäminen ohjauksen ja neuvonnan riittävyyden mukaan (%).


Kuviosta 1 nähdään, että mitä riittävämmäksi ohjaus koettiin, sitä suurempi osa kyselyyn vastanneista opiskelijoista ilmoitti pitävänsä opiskelusta. Niistä, jotka pitivät ohjausta riittävänä, 66 % piti opiskelusta melko tai hyvin paljon. Vastaavasti, jos ohjaus koettiin riittämättömäksi, kolmasosa vastaajista katsoi pitävänsä opiskelusta vain melko vähän tai lainkaan. Mitä parempi tieto opiskelijalla oli siitä, keneltä kysyä opintoihin liittyvistä asioista, sitä mielekkäämpänä opiskelu koettiin. Niistä, jotka katsoivat, ettei heillä ole tietoa siitä, keneltä voi kysyä ohjausta 41 % ilmoitti pitävänsä opiskelusta vain melko vähän tai ei lainkaan. Vastaava osuus niistä, jotka ilmoittivat tietävänsä asiasta, oli 14 %.

Kaikista kyselyyn vastanneista 66 % kokee opiskelevansa oikealla alalla, lähes 10 % kokee kuitenkin opiskelualansa vääräksi. Mitä riittämättömämmäksi ohjaus koetaan ja mitä heikompi tieto opiskelijalla on siitä, keneltä kysyä opintoihin liittyvistä asioista, sitä useammin opiskelupaikka koetaan vääräksi. Niistä, jotka katsoivat ohjauksen olevan riittämätöntä, 16 % piti opiskelualaansa vääränä. Samaten viidesosa niistä, joilla ei ollut tietoa siitä keneltä kysyä apua, mielsivät opiskelualansa itselle huonosti sopivaksi. Tyytymättömyys omaan opiskelualaan näkyi myös osassa avovastauksia.

Hyvin harva opiskelijatoverini tuntee opiskelevansa sitä alaa minkä kokevat omakseen. Omassa koulussani yleinen motivaatio on todella alhaalla, opetuksen huonon tason ja alan huonon tulevaisuudennäkymien takia. Jonkinlainen ammatillinen ohjaus tai ongelmien purkumahdollisuus olisi varmasti hyvä. (mies 24 v.)

Opintomenestys vaihteli aineistossa ohjauksen suhteen siten, että lähes neljäsosa niistä, jotka ilmoittivat oppilaitoksen taholta tulleen neuvonnan olleen riittämätöntä, katsoi, että heidän opintomenestyksensä on ollut odotettua heikompaa. Vastaavasti niistä, jotka ilmoittivat ohjauksen olevan riittävää, 91 % katsoi opintomenestyksensä olleen joko odotettua parempaa tai odotusten mukaista. Tulokset toisen ohjaus-kysymyksen suhteen olivat hyvin samankaltaisia. Lähes 32 % niistä, jotka ilmoittivat, etteivät tiedä keneltä he voivat kysyä ohjausta, oli sitä mieltä, että heidän opintomenestyksensä on ollut odotettua heikompaa. Vastaava osuus niistä, jotka tiesivät keneltä kysyä apua, oli vain 12 %.

Tämän osion mielenkiintoisin tutkimustulos on mielestäni ohjauksen riittävyys suhteessa opiskelusta pitämiseen. Jatkotutkimuksen kannalta olisikin kiinnostavaa selvittää, johtuuko opinnoista pitämättömyys todella vähäisestä ohjauksesta vai onko opinnoista vähäinen pitäminen syynä vähäiseen ohjaukseen hakeutumiseen.

Opintojen eteneminen

Ristiintaulukointien perusteella näyttää siltä, että mitä aikaisemmin opinnot on aloitettu, sitä riittämättömämmäksi opintojen ohjaus on koettu. Kolmasosa 1999 tai sitä aikaisemmin opintonsa aloittaneista katsoi opintojen ohjauksen olevan riittämätöntä. Uusimmista, 2003 tai sen jälkeen aloittaneista, opiskelijoista vain 14 % oli tätä mieltä.

Suoritettujen opintoviikkojen kokonaismäärän tarkasteleminen ohjauksen suhteen toi esille, että mitä enemmän opintoviikkoja on kertynyt, sitä riittämättömämmäksi opintojen ohjaus mielletään. Alle 20 opintoviikkoa suorittaneista vain 14 % katsoi, että ohjaus on riittämätöntä. Vastaavasti yli 50 opintoviikon suorittaneista yli viidesosa ja yli 100 opintoviikon suorittaneista lähes kolmasosa oli sitä mieltä, että ohjaus on riittämätöntä.

KUVIO 2. Ohjauksen ja neuvonnan riittävyys opiskeluvuoden mukaan (%).



Vastaavanlaisia tuloksia saatiin opiskeluvuoden ja ohjauksen ristiintaulukoinneista. Kuviosta 2 nähdään, että ensimmäisen vuoden opiskelijoista vain lähes 14 % oli sitä mieltä, että ohjaus oli riittämätöntä. Viidennen ja kuudennen vuoden opiskelijoista tätä mieltä oli jo lähes 37 %.

Kaikki kolme vertailua, ohjaus verrattuna opintojen aloitusvuoteen, opintoviikkomäärään ja opiskeluvuoteen, kuvaavat samaa asiaa hiukan eri näkökulmista. Yhteenvetona voidaan todeta, että mitä kauemmin opiskelija on opiskellut, mitä enemmän hänellä on opintoviikkoja rekisterissään ja mitä useampi opiskeluvuosi hänellä on takanaan, sitä riittämättömämmäksi hän mieltää ohjauksen määrän. Tähän tulokseen vaikuttaa mahdollisesti myös se, että opintojen ohjaukseen on alettu vasta viime vuosina panostaa laajemmin ja pidempään opiskelleet opiskelijat eivät ole päässeet uusien opiskelijoiden lailla osallisiksi uusista ohjaukseen liittyvistä muutoksista.

KUVIO 3. Ohjauksen ja neuvonnan riittävyys opintoviikkojen mukaan (%).



Ohjaus ja neuvonta vuosittaisten opintoviikkojen suhteen ei kuitenkaan antanut ristiintaulukoinneissa edellisten vertailujen kaltaisia tuloksia. Suurin osa, lähes 38 % tutkimukseen osallistuneista, ilmoittaa suorittavansa 21-30 opintoviikkoa vuodessa. Vastaajista 30 % ilmoittaa suorittavansa yli 31 ov vuodessa ja 32 % ilmoittaa suorittavansa vähemmän kuin 20 ov vuodessa. Yllättävää ehkä on, kuten kuviosta 3 voidaan nähdä, että korkeat vuosittaiset opintoviikkomäärät eivät kuitenkaan näytä liittyvän riittävään ohjaukseen vaan päinvastoin. Vain 18 % 21-30 opintoviikon suorittajista katsoi opintojen ohjauksen olevan riittävää, kun taas alle 20 ov suorittaneista 24 % katsoi ohjauksen olevan riittävää. Eräänä tulkinnallisena selitysvaihtoehtona tälle linjasta poikkeavalle vertailulle voisi olla se, että ne, jotka suorittavat enemmän opintoviikkoja, saattavat huomata herkemmin ohjauksen puutteet, kuin ne, jotka suorittavat vain vähän opintoviikkoja ja ovat ehkä muutenkin ulkona opinnoista.

Pohdinta

Riittäväksi koettu ohjaus näyttää tulosten perusteella liittyvän ammattikorkeakouluopiskelijoilla ensinnäkin vähäisempiin opiskeluongelmiin ja opiskelusta pitämiseen. Toiseksi riittäväksi koettu ohjaus liittyy hyväksi koettuun opintomenestykseen ja oikealla opiskelualalla olemiseen. Riittämättömäksi koettu ohjaus näyttäisi sitä vastoin useammin liittyvän ongelmallisiksi koettuihin opiskelutilanteisiin, opiskelusta pitämättömyyteen, heikkoon opintomenestykseen ja väärällä opiskelualalla olemiseen. Tutkimustulosten pohjalta nähdään myös, että mitä kauemmin opiskelija on opiskellut, sitä riittämättömämmäksi hän mieltää opintojen ohjauksen. Tällöin voisi ajatella, että useamman vuoden opiskelleilla opiskelijoilla voisi keskimäärin ilmetä enemmän riittämättömään ohjaukseen liittyviä ongelmia opiskelussa ja opintojen etenemisessä kuin opintojen alkuvaiheessa olevilla opiskelijoilla.

Opintojen ohjaus on siis tulosten mukaan alkuvaiheessa riittävämpää kuin opintojen keski- tai loppuvaiheessa. Moitus ym. (2001) on esittänyt, että opintojen alkuvaiheessa opiskelijalle pyritään antamaan ohjausta, jotta hänen opintonsa pääsisivät hyvin alkuun. Opintojen keskivaihe sen sijaan jää ohjauksessa katveeseen, koska oletetaan, että opiskelijalla on tarpeeksi välineitä itseohjautuvaan opiskeluun. Ohjausta on taas paremmin saatavilla, kun opiskelijan valmistumista ja opinnäytetyön tekemistä tuetaan mm. seminaarien ja henkilökohtaisen ohjauksen avulla. (mts. 45-48). Tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, ettei opintojen ohjauksen keskivaihetta seuraa minkäänlainen ohjauksen uusi nousu kuten Moitus (mt.) on esittänyt. Pikemminkin jatko on keskivaihetta heikompaa ja ohjauksen määrä vähenee edelleen. Loppuvaiheen opinnoissa opiskelija saattaa erityisesti kaivata ohjausta sekä lopputyön tekemisessä että ammatillisen identiteetin tukemisessa. Jos tämä apu jää opiskelijalta saamatta heikentyvän ohjauksen takia, saattaa valmistuminen siirtyä ja opiskeluongelmat kasaantua.

Opintoaikojen pituus onkin ollut viime aikoina usein pinnalla opiskelua koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa (mm. Jäppinen – Lehikoinen – Saarinen - Sirén 2003). Opiskeluajan lyhentämiseksi on tarjottu erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja opinto-oikeuden rajoittamisesta lähtien. Ennen korkeakoulurakenteen ulkoapäin tulevien ratkaisumallien käyttöönottoa voitaisiin tarkastella rakenteen sisäisiä tekijöitä ja pyrkiä muuttamaan ensin niitä. Ohjauksen määrittelemisen korkeakoulutasolla ja ohjauksen yhteisten tavoitteiden jäsentämisen tulisi sisältyä tähän prosessiin.

Määrittelyn perusideana voisi toimia ajatus ohjauksesta henkilökohtaisen vuorovaikutuksen pohjalta. Matikaisen (2004) mukaan ohjaus on ennen kaikkea vuorovaikutuksellista, merkityksellistä neuvottelua. Ohjausta voidaan kuvata parhaiten erääksi dialogin muodoksi ja ohjaaja on ohjaustilanteessa vuorovaikutuksen asiantuntija, joka auttaa asiakasta prosessoimaan tekemisiään. Tenhula ja Pudas (1994) esittävät samankaltaisen ajatuksen siitä, että ohjaus perustuu henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen. Ohjaajan tarkoituksena on vaikuttaa opiskelijaan luomalla suotuisat olosuhteet oppimiselle ja mahdollistaa siten opiskelijan itsenäinen toiminta. Nämä määritelmät sisältävät ajatuksen siitä, että opiskelija on aina kuitenkin itse vastuussa omasta opiskelustaan. Opintojen ohjaajan tulee antaa tukivälineitä opiskelijan omalle etenemiselle ja pohdinnalle mutta hän ei voi tehdä opintoja opiskelijan puolesta.

Opintojen ohjauksessa näyttäisi olevan siis kaiken kaikkiaan parantamisen varaa monella eri osa-alueella. Ohjaukselle tulisi määrittää korkeakoulutasolla yhteiset tavoitteet ja vahvistaa ohjauksen vuorovaikutuksellista ja prosessoivaa luonnetta. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös siihen, että ohjaus jatkuisi sekä opiskelijaa että korkeakoulua kannattavana rakenteena läpi koko opiskeluajan.

Ohjauksen määrittelyyn voitaisiin jatkotutkimusten avulla pureutua paremmin selvittämällä mm. sitä, millaisena opiskelijat itse näkevät opintojen ohjauksen. Opiskelijoiden omien määritelmien tai lomakkeessa selkeästi eksplikoidun määritelmän kautta opintojen ohjauksen tutkimus saisi uutta tukea taakseen. Opintojen ohjaus kokonaisvaltaisena vuorovaikutukseen perustuvana käsitteenä on nähtävissä jo nyt teorian tasolla mutta tämä tulkinta kaipaa lisää tutkimusta taakseen, jotta käsite alkaisi elää myös käytännön tasolla.