Digitaalisessa muodossa oleva oppikirjakirja, lyhyemmin verkkokirja, viehättää ammattikorkeakoulun opiskelijoita ennen kaikkea sen joustavuuden ja hyvän saatavuuden vuoksi. Oppiminen verkkokirjan avulla koetaan moderniksi, joustavaksi ja aktivoivaksi.

Verkkokirja osana digitaalista oppimisympäristöä

Oppimisympäristö on käsite, jonka ympärille on syntynyt oikea alakäsitteiden perhe. Tämän perheen jäseniä on nimetty eri tavoin sen mukaan, mistä oppimisympäristön osatekijästä kulloinkin on puhe. Suhteellisen uusia käsitteitä ovat avoin oppimisympäristö ja virtuaalinen oppimisympäristö. Lisäksi puhutaan digitaalisesta tai verkkopohjaisesta oppimisympäristöstä.

Avointa oppimisympäristöä voi pitää eräänlaisena yläkäsitteenä, jonka alle erilaiset erityistapaukset asettuvat. Oppimisympäristön avoimuutta tarkastellaan usein aikaan, paikkaan ja oppimisteknisiin ratkaisuihin liittyvien erojen mukaan. Useimpien määritelmien mukaan avoin oppimisympäristö on sellainen, jossa pyritään saamaan aikaan optimaalinen joustavuus ajan, paikan, menetelmien, toteutustapojen ja oppisisältöjen suhteen (esim. Rowntree 1992, 14 , Pantzar & Väliharju 1996 , 25–27). Avoimuus siis rakentuu usean eri osatekijän vaikutuksesta.

Avoimuuden määrittely voi olla kuitenkin vaikeaa. Oppimisympäristö voi nimittäin olla hyvinkin avoin jonkin osatekijän (esim. ajan ja paikan) osalta, mutta oppisisällöt ovat tiukasti ennakkoon määrättyjä ja kaikille samoja (esim. tietokoneavusteiset opetusohjelmat ja itseopiskelupaketit). Näin ollen virtuaaliset oppimisympäristöt eivät sinänsä takaa vielä oppimisen avoimuutta puhumattakaan sisällökkäästä verkossa oppimisesta.

Verkossa oppimisen laatua on määritelty sen sisällökkyyden mukaan. Sisällökkään verkossa oppimisen ehtona on, että oppiminen on ohjattua ja se sisältää monenlaista tekemistä sekä soveltamista. Sisällökäs verkko-oppiminen on myös dialogista, elämyksellistä ja oivallusta tuottavaa. Parhaimmillaan verkko-opetus tehostaa, nopeuttaa ja syventää oppimista. Verkko-opetukseen onkin ladattu suuria odotuksia, mutta kehitys on kuitenkin edennyt suhteellisen hitaasti. Pahimmillaan verkko-opetus on vain syönyt rahaa ja lisännyt opiskelijan ja opettajan työtaakkaa. Lisäksi työn mitoittaminen opintoviikoiksi on ollut hankalaa. Pelkkä oppimateriaalien sähköistäminen ei vielä tuo kovin paljon hyötyä kenellekään.

Verkossa oppiminen edellyttää erityisiä verkossa oppimisen ja opettamisen taitoja

Verkko-opiskelijalta vaadittavia ominaisuuksia ovat mm. ajankäytön hallinta, vastuullisuus, itseohjautuvuus, yhteistyökyky, medialuku- ja kirjoitustaito, verkkovuorovaikutuksen hallinta sekä tekniikan hallinta. Yleisin syy verkkokurssien keskeyttämiseen on ajan puute. Tämä johtunee useimmiten siitä, että verkko-opiskelussa ei ole valmiiksi tehtyä lukujärjestystä ja näin ollen opiskelu on helppo siirtää odottamaan, kunnes muut työt on tehty.

Opettaja toimii verkossa paitsi opettajana myös ohjaajana, tukijana, opastajana, kysymyksiin vastaajana, ongelmatilanteiden selvittäjänä ja palautteen antajana. Kun kurssi on järjestetty täysin verkossa ilman lähiopetusta, opettajan rooli oppimissisällön ja prosessin ohjaajana korostuu. Opettajaltakin vaaditaan verkko-opetuksessa uudenlaista ajankäytön hallintaa. Aivan samoin kuin opiskelijan lukujärjestykseen ei ole merkitty verkko-opetusta, ei sitä ole merkitty opettajankaan lukujärjestykseen.

Digitaalisten materiaalien käyttö eri oppimisen yhteyksissä on kuitenkin jo osa opiskelijan ja opettajan arkea. Verkkoaineistojen kehittyminen on tuonut mukanaan myös eräänlaisen uudissanan ”edutainment”, joka viittaa verkon antamiin mahdollisuuksiin yhdistää oppiminen, pelaaminen ja huvittaminen. Edutainment- ilmiö antaa myös viitteitä siitä, että oppiminen ei enää välttämättä olekaan kiirastuli, vaan erilaisten oppimisympäristöjen avulla oppimiseen voidaan liittää aivan uudenlaisia oppimisen elementtejä. Avoimen oppimisympäristön yksi helposti totutettavissa oleva toteutus on verkkokirja.

Myös verkkokirjat elävät jonkinlaista etsikkoaikaansa. Verkkokirja on yksinkertaisesti digitaalisessa muodossa oleva kirja. Verkkokirjan käyttäjä ei lue tietoverkossa esitettävää tekstiä samalla tavoin kuin perinteistä kirjaa. Näin ollen tavallisen kirjan tekstin siirtäminen sellaisenaan verkossa julkaistavaksi ei ole onnistunut ratkaisu. Verkossa julkaistu teksti onkin tarkoitettu ennen kaikkea silmäiltäväksi, eikä lukijaa pakoteta lukemaan pitkiä tekstijaksoja. Näin ollen visuaalisuudesta on tullut yhä merkittävämpi lukukokemuksen edistäjä. Lukijan tulisi nähdä kukin tekstikokonaisuus näytöllä ilman vierittämistä, koska tekstisivuja silmäilevä lukija ei yleensä ole innostunut tekstin vierittämisestä. Silmäillen etenevälle lukijalle tärkeitä asioita ovat otsikot ja tekstin erottuvuus selkeästi taustastaan. Kirjasintyylein, palstoituksin, tasauksin ja välityksin voidaan merkittävästi vaikuttaa verkkokirjan tekstin luettavuuteen. Hyvä verkkokirja on sisällöllisesti suunniteltu luettavaksi tietokoneen monitorilta ja siinä on hyödynnetty linkitystä sekä linkitykseen liittyvää valinnaisuutta. Hyvin merkittävä ominaisuus verkkokirjalle on sen latautumiseen kuluva aika. Kirjan latautumisaikaa pidetään jopa merkittävämpänä tekijänä kuin kuvien laatua.

Pedagogisesti onnistunut verkkokirja rakentuu siis ainakin seuraavista kriteereistä:

• silmäiltävyys
• käytettävyys
• luettavuus
• hyvä linkitys ja linkkien toimivuus
• lyhyt latautumisaika
• graafisen ulkoasun houkuttelevuus ja selkeys.

Verkkokirjan käyttökelpoisuus ammattikorkeakoulun opetuksessa

Mercuria Business Schoolissa on oltu kiinnostuneita verkossa olevan oppikirjan mahdollisuuksista tuoda lisäarvoa oppimiseen. Mercuria Business School vastaa Espoon Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun liiketalouden koulutusohjelmasta. Oppilaitos on yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kanssa toteuttanut kahden lukuvuoden aikana verkkokirjan käyttöä koskevan tutkimussarjan, jossa testattiin verkkokirjan soveltuvuutta oppikirjaksi ja hakuteokseksi sekä kirjan verkossa olon vaikutuksia opiskelijoiden oppimisstrategioihin ja -tuloksiin.

Tutkimussarjan esimerkkikirjana oli Erkki Pihkalan teos Suomalaiset maailmantaloudessa keskiajalta EU- Suomeen. Kirja on tarkoitettu yleissivistäväksi lukukirjaksi, perusoppikirjaksi ja hakuteokseksi. Se on rakenteeltaan perinteinen taloushistoria, jossa ei ole käytetty nykyaikana oppikirjoissa suosittuja oppimisapuja: alkutiivistelmiä, yhteenvetoja, ”pohdittavaa” -kysymyksiä tai palstoituksia, ingressejä yms. Sitä ei ole myöskään suunniteltu varsinaisesti verkossa luettavaksi, mutta Helsingin Kauppakorkeakoulun kirjasto on tehnyt kirjasta verkkoversion, joka on käytännöllisesti katsoen painettu versio pdf-muodossa. Kirja on käytössä EVTEK – Mercuria Business Schoolissa ja Helsingin Kauppakorkeakoulussa useilla eri opintojaksoilla tentti- ja lähdekirjana ja sitä on käytetty joissakin yliopistoissa myös pääsykoekirjana. Kirja käsittelee Suomen asemaa maailmantaloudessa Ruotsin ja Venäjän vallan ajalta itsenäisyyden aikaan ja siitä eteenpäin nyky-Suomen taloudessa näkyviin globalisaation merkkeihin ja verkottuvaan maailmatalouteen.

Verkkokirja-tutkimusprojektin tavoitteena oli yhtäältä hankkia käyttäjätietoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tarpeisiin ajatellen julkaisutoiminnan ja erityisesti verkkojulkaisujen kehittämistä ja toisaalta saada verkkokirjan käytöstä aineistoa Mercuria Business Schoolin verkkoviestintästrategian ja verkkopedagogiikan kehittämisen tueksi.

Tutkimussarjassa haluttiin selvittää hyvin erilaisia verkkokirjaan liittyviä asioita.

1. opiskelijoiden käsityksiä kirjan paperiversion toimivuudesta oppikirjana ja hakuteoksena
2. käyttäjätyytyväisyyttä kirjan verkkoversioon opintojensa eri vaiheessa olevilla opiskelijoilla
3. kirjan verkkoversion vaikuttavuutta oppimisessa
4. sopivan verkkokirjan käyttöoppaan kehittämistä.

Kahden vuoden aikana toteutetun tutkimusprojektin toimijoina olivat kirjan tekijä ja kirjan kustantaja sekä Mercuria Business Schoolin projektiryhmä, johon kuuluivat asiantuntijayliopettajat Erja Pihkala-Bäckström ja Kirsti Jokiranta sekä opintojakson opettaja ja opinnäytetöiden toinen ohjaaja lehtori Matti Viertola. Osaprojekteista muodostettiin opinnäytetöitä, joiden tekijöinä olivat tradenomit Mari Hokkanen, Jarna Koivula, Piia Manninen, Erja Sokka ja Tiina Kuittinen. Opintojakson opiskelijat olivat mukana tutkimussarjan kohderyhmänä.

Tutkimussarjan tavoitteiden, menetelmien ja aineistojen kokonaisuus on esitetty kuviossa 1.



Kuvio 1. Verkkokirjan tutkimussarjan kokonaisuus.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tarjosi erinomaisen foorumin verkkokirjakeskustelulle ja järjesti keväällä 2003 avoimen seminaarin, jossa esiteltiin myös tämän tutkimussarjan siinä vaiheessa valmiiden osioiden tuloksia.

Ei oppikirja ojaan kaada

Tutkimussarjan ensimmäisessä osiossa ”Ei oppikirja ojaan kaada” otettiin analysoitavaksi ja samalla sarjan seuraavan osan vertailuaineistoksi kirjan paperiversio, jonka soveltuvuutta oppimateriaaliksi ja lähdekirjallisuudeksi tutkittiin. Tutkimusote oli määrällinen ja vastauksista analysoitiin yksinkertaiset jakaumat, keskiluvut ja korrelaatiot. Teoreettisena lähtökohtana oli lukemalla oppiminen sekä hyvä oppimateriaali osana koulutuspalvelun laatua. Kyselyyn vastasi noin 30 opintojakson Suomi Kansainvälistyy opiskelijaa. Vastaajamäärä oli suhteellisen suppea tilastopäätelmiin, mutta sen vastapainoksi vastaajat kirjoittivat paljon tutkimuslomakkeen avoimiin kysymyksiin. Suljetuissa kysymyksissä käytettiin asteikkoa (5 = erinomainen, 1 = heikko). Vastaajien mukaan kirja soveltuu hyvin lähdeteokseksi (keskiarvo 4,2), mutta ei parhaalla mahdollisella tavalla oppikirjaksi (keskiarvo 2,9). Sen hyviä puolia olivat kuviot (4,1), aiheen monipuolinen käsittely (3,5) ja työn kannalta arvokas tietosisältö (3,4). Luettavuus ja kieliasu saivat sen sijaan jonkin verran kritiikkiä.

Taulukossa 1 on yhteenveto vastaajien mielipiteistä kirjan paperiversiosta.

Taulukko 1. Opiskelijoiden mielipiteet kirjan ominaisuuksista.

Onko verkkokirja tulevaisuuden oppikirja?

Toinen tutkimusosio Onko verkkokirja tulevaisuuden oppikirja? selvitti opiskelijoiden näkemyksiä saman kirjan verkkoversiosta. Tässä osiossa tavoitteena oli selvittää, kuinka verkossa oleva kirja toimii oppikirjana ja hakuteoksena. Menetelmänä käytettiin määrällistä lomakeaineistoa, joka hankittiin s-postilla ja Internetin kautta opintojakson opiskelijoilta. Analyysi tehtiin samojen tunnuslukujen avulla, kuin vertailtavana olleen paperiversion kohdalla. Erona oli kuitenkin se, että asteikkona käytettiin nyt asteikkoa 4-1.

Tämän osion kohdejoukkona oli syksyllä 2002 Suomi ja globalisaatio -verkkokurssille ilmoittautuneet 45 opiskelijaa. Teoreettisena viitekehyksenä oli verkko oppimisympäristönä ja hyvän verkkomateriaalin ominaisuudet opiskelijan näkökulmasta. Kyselyn haasteena oli muotoilla tutkimusmittari niin, että sen avulla selvitettäisiin ainoastaan opintojaksolla käytettyä verkkokirjaa (Pihkala 2002) eikä verkossa toteutettua opintojaksoa muilta osin.

Vastaajien mukaan verkossa oleva kirja soveltuu hyvin oppikirjaksi (2,6) ja vielä paremmin tietolähteeksi (2,9). Tulosten mukaan verkkokirja on onnistunut vastaamaan myös kohtalaisen hyvin teoreettisiin käsityksiin verkkojulkaisuista. Vastaajista valtaosa käytti verkkokirjaa sekä kotona, että koulussa ja työpaikalla. Erityisen paljon hyötyä koettiin olevan kirjan hyvästä saatavuudesta (3,5). Puolet vastaajista käytti ainoastaan kirjan verkkoversiota ja vain 6 opiskelijaa käytti ainoastaan verkosta tulostamaansa paperiversiota. Vastaajista miltei 90 % antoi verkkokirjalle hyvän arvosanan 3 tai 4. Avoimissa vastauksissa tuotiin esiin erityisesti verkkokirjan hyvä saatavuus ilman kirjaston jonotusta sekä sen käyttömahdollisuus itselle sopivana ajankohtana ja paikassa.

Opiskelijat toivoivat lisää verkkokirjoja tulevaisuudessa. Ongelmina tuotiin esiin kirjan hieman vaivalloinen lukeminen ja silmien väsyminen. Kuvat ja kaaviot saattoivat latautua hitaasti ja joskus eivät auenneet ollenkaan. Opiskelijat toivoivat parannuksia myös hakemiston laajentamiseen sekä kirjanmerkkien käytön mahdollisuuteen. Tämä viestittäisi siitä, että oppikirjojen verkkoversioiden tekemiseen kannattaisi paneutua huolella. Kirjan verkkoeditointivaiheessa on syytä harkita tarkoin kuvien, kaavioiden ja taulukoiden tarpeellisuus, laatu ja tekninen toimivuus. Lisäksi opiskelijoiden toivelistalla oli kirjan tallennusmahdollisuus cd:lle tai levykkeelle.

Taulukossa 2 on yhteenveto opiskelijoiden käsityksistä kirjan verkkoversiosta.



Taulukko 2. Verkkokirjan toimivuus oppikirjana ja tietolähteenä.

Kuinka verkkokirja vaikuttaa?

Sarjan kolmannessa tutkimusosiossa Verkkokirjan vaikuttavuus oppimiseen selvitettiin verkkokirjan käytön vaikuttavuutta. Tavoitteena oli selvittää, miten digitaalisessa muodossa oleva oppikirja muutti oppimista ja opiskelustrategioita ja millaisia valmiuksia opiskelijoille olisi oltava, jotta he parhaalla mahdollisella tavalla voisivat hyödyntää verkkokirjaa.

Tutkimuksen menetelmävalinta oli triangulaatio, jossa alustava aineisto hankittiin määrällistetyn alkukyselyn avulla ja sitä täydentävä aineisto teemahaastattelujen avulla. Puolistrukturoitu sähköpostikysely lähetettiin kaikille Suomi ja globalisaatio -opintojakson opiskelijoille ja täydentävään teemahaastatteluun pyydettiin lisäksi muutamaa saman opintojakson opiskelijaa. Näin ollen kohderyhmä muodostui saman opintojakson opiskelijoista, jonka yhteydessä aikaisempi verkkokirjan käytettävyyttä koskeva selvitys tehtiin. Tutkimuksen teoreettinen näkökulma käsitteli verkossa oppimista, oppimisstrategioita ja -tyylejä

Tulosten mukaan tämän tutkimusosion vastaajat pitivät itseään melko kokeneina verkko-opiskelijoina ja he joutuivat jakson aikana muuttamaan oppimisstrategioitaan jonkin verran opiskellessaan verkkokirjan avulla.

Tärkeimmiksi verkko-oppimisen valmiuksiksi vastaajat kokivat kyvyn hahmottaa tekstiä ruudulta sekä taidon lukea silmäillen. Kuviossa 2 on kuvattu yhteenvetona opiskelijoiden nimeämiä tärkeitä valmiuksia.



Kuvio 2. Tärkeät valmiudet tai tekijät verkkokirjan käytössä.

Verkkokirjan vaikutusta oppimistuloksiin pidettiin myönteisenä. Suurin osa vastaajista katsoi oppimisen olevan vähintään samaa luokkaa kuin paperiversiokirjankin kanssa. Kukaan ei pitänyt oppimistuloksiaan digitaalisen kirjan vuoksi paljon huonompana eikä paljon parempana kuin perinteisen kirjan kanssa. Oppiminen sai asteikolla 5–1 keskiarvoksi peräti 4,7. Avoimissa vastauksissa kuitenkin kävi ilmi, että jonkin verran vaikeuksiakin on ollut.

Oppiakseen kirjan sisällön opiskelijat lukivat materiaalia kerran tai useampaan kertaan läpi, kirjoittivat muistiinpanoja ja tekivät yhteenvetoja tekstistä.

Kuvio 3 havainnollistaa vastaajien kokemusta siitä, kuinka tärkeinä oppimisen tekijöinä he pitävät eri menetelmiä ja kuinka nämä menetelmät mahdollistuivat verkkokirjassa.



Kuvio 3. Opiskelijoiden merkittävänä pitämät yleiset oppimismenetelmät ja verkkokirjan avulla opiskellessa käytetyt oppimistavat.

Tutkimus osoitti, että oppimisprosessin säätelyyn liittyvät oppimisstrategiat muuttuivat verkkokirjan kanssa oppimisessa jonkin verran. Oppimisstrategioita pohdittiin uudelleen opintojakson aikana ja oppimistekniikoita myös muutettiin sellaiseen muotoon, jota aikaisemmin ei ollut käytetty. Usein kirjoitettiin muistiinpanoja erilliselle paperille tai tekstinkäsittelyohjelmaa hyödyntäen. Lukutottumukset muuttuivat myös jonkin verran vähemmän selaileviksi, koska verkkokirja on suhteellisen massiivinen teksti ja sitä ei ole kovin helppo selailla. Vastaajat ehdottivatkin joka luvun alkuun tiivistelmää, joka parantaisi selailtavuutta. Opiskelutapojen muutos ei kuitenkaan vaikuttanut oppimistuloksiin negatiivisesti.

Vastaajilta kysyttiin myös ominaisuuksia, jotka kuvaavat heidän mielestään verkkokirjan avulla oppimista. Vastausten mukaan verkkokirjan avulla oppiminen on ennen kaikkea moderni, joustava ja opiskelua helpottava sekä oppimiseen aktivoiva opiskelumuoto.

Kuviossa 4 on yhteenveto verkkokirjan profiilista opiskelumuotona.



Kuvio 4. Tekijät, jotka kuvaavat verkkokirjan avulla oppimista.

Verkkokurssin oppimistulokset olivat arvosanoilla mitattuina hieman keskimääräistä paremmat ja opiskelijoiden oman kokemuksen perusteella he oppivat samantasoisesti kuin perinteisen kirjankin kanssa (keskiarvo 2,7) Ongelmia oli tekstin hahmottamisessa tietokoneen ruudulta ja se aiheutti jonkin verran fyysistä rasitusta.

Tavallisen kirjan todettiinkin olevan hieman liian pitkä sellaisenaan verkkotekstiksi sijoitettuna ja sitä oli vaikea selailla. Myös muistiinpanojen tekemisen ongelma korostui joillakin vastaajilla. Tutkimuksen valossa voidaan nähdä, että on tärkeää paneutua verkkotekstin käytettävyyskriteereihin. Verkkokirjan editoinnissa tulee kiinnittää huomiota eri asioihin kuin painetun kirjan.Tulevaisuudessa tultaneen kiinnittämään huomiota myös verkkokirjan sovelluksiin, joissa opiskelun yksilöllisyys ja yhteisöllisyys paranevat esimerkiksi verkkokeskustelun avulla.

Vieläkö verkkokirja viehättää?

Tutkimussarjan neljännessä osiossa Vieläkö verkkokirja viehättää? tehtiin vertaileva selvitys laajemmalla kohderyhmällä Erkki Pihkalan kirjan verkkoversion toimivuudesta ja kiinnostavuudesta. Vertailuaineistona käytettiin tämän tutkimussarjan aikaisempaa selvitystä. Tässä osiossa kohderyhmän muodostivat kaikki ne opiskelijat, jotka suorittivat verkkokurssin Suomi kansainvälistyy sekä verkkokurssin Suomi ja Globalisaatio. Näistä opintojaksoista ensin mainittu oli pakollinen kaikille ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille ja toinen oli valinnaiskurssi, joka oli tarjolla kaikille muille opiskelijoille. Molemmat opintojaksot olivat itseopiskelujaksoja, joissa lähiopetusta ei ollut lainkaan. Opiskelijat saivat käyttöönsä verkkomateriaalin, johon kuului myös verkkokirja oppilaitoksessa käytössä olevan opiskelualustan Web CT:n kautta. Jokainen opiskelija sai omaan sähköpostiinsa kurssin suoritusohjeet. Kommunikointi opettajan kanssa tapahtui Web CT:ssä olevan keskustelualueen tai sähköpostin kautta. Opiskelijat palauttivat verkon kautta harjoitustyön ja tekivät myös verkkotentin. Opettaja arvioi ja kommentoi harjoitustyöt ja tentin arvioi tietokone välittömästi, kun opiskelija oli tehnyt sen. Tentin sai suorittaa tenttipäivänä omavalintaiseen aikaan. Opiskelijalla oli kaksi tuntia aikaa suorittaa tentti, jonka jälkeen kone sulki tenttisivun.

Tutkimusmittari oli täysin identtinen aikaisemmassa selvityksessä Viehättääkö verkkokirja? käytetyn mittarin kanssa.

Vastaajat arvioivat verkkokirjaa oppimateriaalina ja tietolähteenä. Tämän vertailevan selvityksen tulosten perusteella voidaan arvioida, että verkkokirja sopii vastaajien mielestä sekä verkko-oppikirjaksi että tietolähteeksi. Kokonaisarvosanaksi verkkokirja sai vastaajilta arvosanan 2,7. Yli 70 % vastaajista käytti kirjaa ainoastaan verkkoversiona ja vain 21 % tulosti kirjan verkosta.

Vastaajat toivoivat enemmän verkkokirjoja tulevaisuudessa. Perusteluina mainittiin ennen kaikkea kirjan hyvä saatavuus, jonka seurauksena kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet valmistautua tenttiin. Hinta tuli perusteluissa myös esille. Vain vähemmän kuin joka viides vastaaja ei pitänyt verkkokirjoja tarpeellisina. Perusteluina oli kirjan hankala lukeminen ja tietotekniset vaikeudet. Näyttäisi siis siltä, että Suomessa, jossa opiskelijat eivät ole tottuneet ostamaan kaikkia oppikirjojaan ja jossa kirjastojen taloudelliset mahdollisuudet kaikille riittävien kurssikirjojen hankkimiseen eivät tulevaisuudessa ainakaan parane, verkkokirjat ovat yksi hyvä ratkaisu niukkuuden ongelmaan.

Taulukossa 3 yhteenveto vertailututkimuksen vastaajien antamasta arviosta verkkokirjan sopivuudesta ja toimivuudesta oppikirjana ja tietolähteenä arviointiasteikolla 4 -1.



Taulukko 3. Verkkokirja oppimateriaalina ja tietolähteenä.

Verkkokirjan katsottiin sopivan tietolähteeksi sen erittäin hyvän linkityksen vuoksi. Esimerkiksi sisällysluettelosta tai hakemistosta pystyy suoraan siirtymään hakusanana tai tietyn kappaleen sisältävälle sivulle. Linkityksen vuoksi verkkokirja saattoi saada paremman arvosanan tietolähteenä kuin oppikirjana. Linkitys lyhentää huomattavasti tiedonhakuun käytettävää aikaa perinteiseen kirjaan verrattuna.

Koska kirja on suhteellisen pitkä eikä sitä ole editoitu varsinaisesti verkkoa varten, sen lukeminen näytöltä saatettiin kokea puuduttavana ja opiskelun tehoa heikentävänä. Myös kirjoitusvirheet ja joidenkin kaavioiden puuttumien saattoivat hieman heikentää arvosanaa.

Lopuksi

Tämä tutkimussarja osoitti, että opiskelijat ovat varsin kiinnostuneita verkkokirjasta ja toivoivat niitä tulevaisuudessa lisää. Verkkokirja on hyvä tapa monipuolistaa oppimisympäristöjä. Näin se tehostaa opiskelijoiden ajankäyttöä. Tulosten mukaan verkkokirjaa kehitettäessä vielä paremmaksi kannattaa kiinnittää huomiota tekstin kokoon. silmäiltävyyteen, hyviin kaavioihin ja tiivistelmiin sekä helppoon linkkien käyttöön. Lisäksi on tärkeää, että kirja latautuu nopeasti ja kaikki kuviot avautuvat. Erityisen kriittisiä tekijöitä asiakastyytyväisyyden näkökulmasta ovat yhtäältä kirjan sopivuus verkkoon ja toisaalta verkkokirjaa lukevan henkilön tietokoneen nopeus ja verkossa toimimisen taito.

Tutkimussarjan avulla saatiin oppilaitokseemme lisää ymmärrystä verkkokirjasta sekä sen toimivuudesta ja opiskelijoiden arvostamista ominaisuuksista. Tutkimussarjaa voitiin hyödyntää oppilaitoksen verkkopedagogisen strategien kehittämisessä ja verkko-opetuksen ja -viestinnän painopisteiden määrittelyssä. Lisäksi kirjan kustantaja sai vahvistusta omalle strategialleen verkkokirjojen kehittämisessä.

Opetushallinnon suunnitelmat verkko-opetuksen lisäämiseksi antavat aihetta kehittää verkkokirjoja. Suunnitelmissa on, että vuoteen 2006 mennessä ammattikorkeakoulujen jokainen opiskelija suorittaisi jopa 20 opintoviikkoa verkon välityksellä ilman lähiopetusta. Tämä tavoite asettaa vaatimuksia myös verkkokirjojen pedagogiselle suunnittelulle ja digitaalisen median erityisominaisuuksien hyödyntämiselle pedagogisten tavoitteiden asettamisessa.

Verkkokirjan käyttö edellyttää kuitenkin opiskelijalta valmiuksia ja kykyä muuttaa oppimisen strategioitaan. Jotta verkkokirjasta tulevaisuudessa saataisiin oppimisen näkökulmasta irti kaikki mahdollinen, olisi hyvä olla olemassa opas verkkokirjan lukemiseen ja kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen. Vaikka oppilaitoksemme tarjoaakin opiskelijoilleen suuren laitemäärän ja jo toteutettujen verkkokurssien kautta hyvät valmiudet verkkoaineistojen käyttöön ja verkko-oppimiseen, tarvitaan lisää oppimisen tukiaineistoa. Opiskelijaa voidaan siis opettaa käyttämään verkkokirjaa entistä paremmin. Mercuria Business Schoolissa onkin käynnistetty hanke, jonka tavoitteena on synnyttää opas verkkokirjan lukijoille lukuvuoden 2004–2005 aikana. Oppaan uskotaan lisäävän verkkokirjan viehätystä entisestään.