Kirjoitus liittyy Viestintäalan ammattikuvia ja koulutustarpeita –hankkeen puitteissa Helsingissä järjestettyyn tilaisuuteen, jossa pohdittiin viestintäalan koulutusvolyymeja. Syyskuiseen tapaamiseen otti osaa noin sataviisikymmentä viestintäalan edustajaa sekä työelämästä että koulutusorganisaatioista.

Viimeisten kahden vuoden aikana keskustelulla audio-visuaalisen alan ammattilaisten liikakouluttamisesta ja tätä seuraavasta väistämättömästä työttömyydestä on ollut monenlaisia vaikutuksia. Keskustelu on huolestuttanut opiskelijoita sangen paljon. Se on jonkin verran heijastunut myös opiskelijarekrytointiin, ainakin pohjoisimmassa Suomessa. Viime keväänä kovin moni valintakokeeseen tullut opiskelija kirjoitti vastauksissaan tavoittelemansa media-alan näköalattomuudesta ja mahdollisesta tulevasta työttömyydestä. Keskustelu on huolettanut myös alan opettajia. Mitkä viestinnän koulutusohjelmat on tarkoitus lopettaa? Millä perusteilla? Myönteistä on ollut muun muassa se, että ammattikorkeakoulujen edustajat ovat keskustelleet asiasta yhdessä eri foorumeilla; koulutusohjelmista on tehty jo yksi selvitys ja parhaillaan alaa tutkitaan Viestintäalan ammattikuvia ja koulutustarpeita -hankkeessa.

Pääministeri Vanhasen hallitusohjelmassa on viitattu alan koulutusaloituspaikkojen vähentämiseen koulutusaloituspaikkoja kohdentamalla. Opetusministeriö näyttää jo nyt päätyneen 3-4 viestinnän koulutusohjelman lakkauttamiseen ammattikorkeakouluissa, näin kentällä ainakin puhutaan. Tämä hätäiseltä tuntuva johtopäätös koulutusvolyymeistä on tehty ennen yhtäkään kunnollista selvitystä tai tutkimusta. Koulutusmäärien pienentämisestä on siten päätetty tämänhetkisten tunnelmien perusteella.

Eri alojen koulutettujen tarpeen arviointi on sangen mutkikasta. Koulutettujen tarpeen arviointiin tarvittaisiin myös usean, uudella tavalla mitoitetun ikäluokan tulo työmarkkinoille. Tulisi myös muistaa, että ammattikorkeakoulut kouluttavat av-alan ammattilaisia hyvin erilaisiin tehtäviin, ei pelkästään elokuva- tai televisiotyöhön. Osa audiovisuaalisen alan nykyisistä - ja erityisesti tulevistakin – tehtävänimikkeistä ja työtehtävistä on osin vakiintumattomia. Olisikin tärkeää tutkia, mihin tehtäviin viestinnän koulutusohjelmista oikeastaan päädytään. Esimerkiksi Tampereen ammattikorkeakoulussa tehdyssä viestinnän opiskelijoiden sijoittumiskyselyssä (Leena Mäkelä 2004) kävi ilmi, että opiskelijat tekevät työtä hyvin erilaisissa tehtävissä (Liite 1).

Tehtävien runsas kirjo kertoo myös siitä, että viestintäosaamista tarvitaan muuallakin kuin mediassa. Mediakeskeisyys kun läpäisee niin kulttuurialan, markkinoinnin ja mainonnan, liiketalouden, matkailu- ja elämysteollisuuden kuin koulutuksen ja tietoyhteiskuntapalvelutkin.

Pieni osa opiskelijoista myös päätyy muihin kuin alan koulutusta edellyttäviin tehtäviin. Koulutusohjelmien opiskelijarekrytointia olisikin tarkasteltava kriittisesti: onnistutaanko opiskelijarekrytoinnissa ja valintaprosesseissa niin, että alalle saadaan motivoituneimmat ja kyvykkäimmät hakijat. Vai suuntautuvatko alalle lahjakkaat ihmiset osin muualle, jolloin sisään otetaan myös sellaisia opiskelijoita, joilla ei ole mahdollisuuksia työmarkkinoilla.

Malttia koulutusvolyymikeskusteluun

Tänään päätettävät koulutusvolyymien muutokset koskevat vasta vuosikymmenen päästä valmistuvaa ikäluokkaa. Miten esimerkiksi tekniikan ja yhteiskunnan elämämuotojen kehitys vaikuttaa koulutussuunnitteluun? Ennustuksissa kun eivät näy lainkaan nopeat yhteiskunnalliset tai teknologiset muutokset. Virhemahdollisuuksia aiheuttavat myös talouden suhdannevaihtelut; miten kävikään it-alan koulutuksen mitoitukselle 90-luvun loppupuolella? Entä miten koulutussuunnitteluun vaikuttavat esimerkiksi yritysten siirtymiset ulkomaille tai uusien teknologioiden nopeat vaikutukset? Entä miten julkisen vallan töitä ennustetaan? Mielestäni pienestä ylitarjonnasta tai alan ammattijärjestöjen protektionismista ei tarvitse liikaa pelästyä; onhan ammattikiltojen tehtäviin kuulunut jo keski-aikana oman ammattikunnan etujen puolustaminen. Miten esimerkiksi Lääkäriliiton koulutuspoliittiset kannanotot ovat vaikuttaneet lääkärien koulutusaloituspaikkoihin ja nykyiseen lääkäritilanteeseen?

Otan esimerkin insinööriopiskelijoista, joiden määrä on kaksinkertaistunut vuosisadan lopulta alkaen. Kun vuonna 1997 ammattikorkeakouluissa oli reilut 20 000 insinööriopiskelijaa, on opiskelijoita nyt 43 000. Tämä johtuu siitä, että teknohuuman huipulla alettiin kouluttaa lisää tietotekniikan insinöörejä, jotka imettiin suoraan koulun penkiltä työhön. Ja valtiovalta toteutti koulutusvolyymimuutoksilla työelämän vaatimuksia (OPM:n käynnistämä Tietoteollisuuden koulutuksen lisätoimenpideohjelma, 1998). Alalle houkuteltiin nuoria mainoskampanjoilla loistavine tulevaisuuksineen. Mutta nyt työelämää ei enää kiinnosta nämä 90-luvun lopulla aloittaneet ja tänään työmarkkinoille ryntäävät insinöörit; heidän työttömyytensä on lähtenyt nousuun. Ja tästäkin huolimatta valtioneuvosto hyväksyi kehittämissuunnitelmassaan joulukuussa vuoden 2008 tavoitteeksi 8 400 uutta tekniikan ja liikenteen aloituspaikkaa.

Ja kun 90-luvun lopulla uskottiin sisältötuotantoalan kasvun tuomiin uusiin työpaikkoihin, lisättiin viestinnän koulutusaloituspaikkoja. Tätä uskoa tuki pääministeri Lipposen hallitusohjelmakin. Vielä tammikuussa 2002 Opetushallituksessa otettiin kantaa viestintäalan koulutukseen näin: ”Viestintäala on työllistänyt melko hyvin ja alalle syntyy uusia työtehtäviä. Muun muassa digitaalitekniikka moninkertaistaa radio- ja televisiokanavien määrän ja audiovisuaalisen median sekä multimedian työpaikat lisääntyvät nopeasti. Nämä tekijät vaikuttavat siihen, että viestintä- ja kuvataidealan ammatillista peruskoulutusta ja ammattikorkeakoulutusta tulisi lähivuosina hieman lisätä nykyisestä. Kulttuurialalla myös yliopistojen taideteollista sekä musiikkialan koulutusta olisi lisättävä.” Kuitenkin jo vuonna 2003 Vanhasen hallitusohjelman viitoittamana tehtiin käännös; viestinnän koulutusaloituspaikkamääriä vähennetään.

Esimerkit kertovat, että suhdanteisiin ei pitäisi reagoida koulutuspolitiikalla, vaan koulutusvolyymeistä keskustellessa tulisi olla maltillisia. Koulutusmäärien radikaalin lisäämisen tai vähentämisen ei tulisi myöskään olla mikään toimenpide työmarkkinoiden vaatimuksiin.

Ammattikorkeakouluissa viestinnän koulutus on kehittynyt huimasti; koulut ovat myös resursoineet infrastruktuuriin voimakkaasti. Työelämäkin on ottanut ammattikorkeakouluista valmistuneet hyvin vastaan. Viestinnän alan koulutusta ammattikorkeakouluissa ei ole mielestäni syytä nykyisen tiedon perusteella vähentää, kun ei tiedetä suurten muuttujien vaikutusta. Tai tiedetä sitä, mihin opiskelijat lopulta sijoittuvat. Viestinnän ala kun on herkkä kaikille muuttujille. Miten suhtautua maailmalla tapahtuvaan kehitykseen; Englannissa ja Tanskassa kulttuuri ja luovuus ovat nousseet merkittäväksi tuotantotekijäksi, joka työllistää erityisesti viestinnän alan ammattilaisia.

Miten Suomessa?

Kuvat:
Liite 1.
WWW-SUUNNITTELU JA OHJELMISTOTUOTANTO
Sovellussuunnittelija
Ohjelmistosuunnittelija
Interface Programmer
Concept Designer
Konseptisuunnittelija
Manager, Concepts and Design
Senior Interactive Media Designer and Researcher
Senior Software Developer
User Interface Designer
UI Design Engineer
Team Leader (käyttöliittymäsuunnittelu)
Technology Specialist
Technology Consultant
Www- suunnittelija
Web Designer/ viestinnän suunnittelija
DVD operator/editor
Software Design Engineer
Software Developer
Software Testing Engineer
Suunnittelija tuotekehitys (teollisuustietokoneet)

TUOTTAMINEN, MARKKINOINTI, TIEDOTTAMINEN
Asiakasvastaava
Musiikki- ja äänituottaja
Sihteeri/tuotantoassistentti
Variant Coordinator (ohjelmistotuotanto, mobiili viestintä)
Tuotepäällikkö (ohjelmistoala)
Mediaraportoija
Kulttuuri- ja tiedotussihteeri
Tiedottaja
Toimittaja (lehdet, tv)
Elokuvatoimittaja
Taittosihteeri (iltapäivälehti)
Projektikoordinaattori (mainosala)
Tuottaja (sirkusala)
Tuotantojärjestäjä (elokuva, tv-sarjat)
Tuottaja (mainokset, musiikkivideot)
Kuvaussihteeri (tv)
Tuotantopäällikkö (tv)
Tuotantokoordinaattori (mainoselokuva)
Filmisihteeri (elokuvajuhlat)
Visuaalisten alojen läänintaiteilija ja tuottaja
Tuottaja (ICT sisällöntuotanto)
Tuotantoassistentti (mainosala)
Tuottaja (elokuva ja mainosala)
Tuotantoassistentti (asuntotietokeskus)
Kuvauspäällikkö
Projektipäällikkö (uusmedia)
Stylisti
Mediatuottaja (YLE-markkinointi)
Markkinointiassistentti (vaateteollisuus)
Viestintäsuunnittelija (Särkänniemi)

KOULUTUSALA
Projektipäällikkö
Media-assistentti
Media-asiantuntija
Kuvajournalismin lehtori
Graafisen suunnittelun opettaja
Projektisihteeri
Projektityöntekijä
Tuntiopettaja
Verkko-opetusassistentti
Eritysluokanopettaja

KUVAUS, OHJAUS, LEIKKAU
Kuvaaja (Yle)
Kameramies, valaisija
Apulaisohjaaja
Elokuvaohjaaja
Mainoselokuvaohjaaja
Mainoskuvaaja, kamera-assistentti
Leikkaaja (lähes kaikilla valmistuneilla leikkaajan ammattinimeke, alueita tv:n päivittäistuotannot, ja Post Production)
Ohjaaja ja leikkaaja
Kuvaaja/editoija
Lähetyksen valvoja (tv)

VALO
Valosuunnittelija (teatteri, työväenopisto, valoalan yritykset: valaistusarkkitehtuuri, tapahtumat)
Valo- ja äänimestari (tanssi)
Valomies
Technical Director (tanssi)
AV-mekaanikko (museotoimi)
Valaistussuunnittelija, tekninen dokumentoija

ÄÄNI
Muusikko
Musiikkitarkkailija
Äänipsykodraamayrityksen tuottaja
Äänisuunnittelija, äänittäjä, miksaaja
Äänittäjä
Laulaja
Äänisuunnittelija, äänileikkaaja (Post Production)
Äänitarkkailija

VISUAALINEN SUUNNITTELU
Designer/AD
Graafikko
Sivunvalmistaja
AD-assistentti
Graafinen suunnittelija
Animaattori, efektoija
Animaatiosuunnittelija
Animaatioassistentti
Lehtikuvaaja
Web Designer/Graafinen suunnittelija

MUUT
Nuorisokodin ohjaaja
Vastaanottovirkailija
Sisustusmyyjä