Tässä artikkelissa esitellään ensin idea ammattikorkeakouluissa tehtävän opinnäytetyön artikkelimuotoisesta vastineesta. Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden opinnäytteiden kohdalla kyse ei ole tieteen tekemisestä, vaan ammatillisuuden ja asiantuntijuuden osoittamisesta omalla toimialalla. Ammattialan lehdissä katsausartikkelien muodossa ammatillisesti kiinnostavan kokonaisuuden esittelyllä on painoarvoa opinnäytetyönä sekä lisäarvoa usealla eri tavalla verrattuna perinteisiin opinnäytetyön muotoihin. Artikkelissa pohditaan useita ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoimintaan vaikuttavien tekijöiden vaikutuksia ko. julkaisutoiminnalle: tietoyhteiskunta, kommunikaatio ja media, tiedonhankintatoiminta, projektitoiminnan tuloksellisuus, työharjoittelujen vaikuttavuus, ammattikorkeakoulun tehtävät, tutkimustoiminta ja viestintätaitojen ja verkostoitumisen korostuminen työssä.

Toisena ideana artikkelissa esitellään ammattikorkeakouluissa tehtävän T&K –toimintaan keskittyvän verkkojulkaisun perustaminen. Alueellinen vaikuttaminen on nähty ammattikorkeakoulujen toiminnan alusta alkaen niiden keskeisenä tehtävä, mutta siihen tähtäävät toimintatavat ovat muotoutuneet hyvin suurelta osin samanlaiseksi tiedekorkeakoulujen toimintatapojen kanssa. Uuden ammattikorkeakoululain myötä vahvistuva tutkimus- ja kehitystoiminta ja alueellinen vaikuttavuus tarvitsevat myös uusia toimintatapoja mm. julkaisutoimintaan liittyen. Teknologisen kehityksen myötä ja kansallisen tutkimus- ja kehitystoimintavolyymin kasvaessa ammattikorkeakoulujen toimesta tässä artikkelissa tuodaan esiin eräs mahdollisuus verkkojulkaisun perustamisesta ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan esiintuomisen tueksi.

Avainkäsitteet: Ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö, artikkelin kirjoittaminen, T&K, verkkojulkaiseminen

1 Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyö ja sen kehykset

1.1 Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyön luonne

Artikkelin aiheen kannalta olennaista on, että opinnäytetyöstä on aina laadittava kirjallinen raportti (esim. Ohje opinnäytetyöhön 2004). Opinnäytetyö tehdään tavallisesti yksin, joskin usein se on mahdollista toteuttaa myös pari-, ryhmä- tai tiimityönä. Näin opinnäytetyö voidaan tehdä itsenäisenä projektina tai osana laajempaa, jopa kansainvälistä, tutkimus- tai kehittämishanketta. Usein opinnäytetyöt ovat tutkimuksellisia perustuen juuri kyseistä tutkimusta varten hankittuun aineistoon ja sen analyysiin (vrt. pro gradu). Opinnäytetyöt voivat olla myös ns. toiminnallisia kehittämishankkeita, joiden lähtökohdat voivat vaihdella huomattavasti. Opinnäytetyö voi olla kirjallisuuteen perustuva tutkimus tai selvitys (tiedonhankinta- tai suunnitteluprojekti), kehittämishanke (markkinointikampanja, uusi työskentelytapa, liiketoimintasuunnitelma), tuotekehityshanke (video, opas, uusi tuote tai prototyyppi, tietokoneohjelma, multimediasovellus), produktiotyöskentely (tilaisuus, yleisötapahtuma, messut) tai näiden yhdistelmä tai jotain muuta. (ks. Vilkka & Airaksinen 2003.)

Kehittämishanke tarkoittaa esimerkiksi yrityksen tai työyhteisön nykykäytäntöjen parantamista tai uusien suunnittelua. Hanke toteutetaan tavallisesti yhteistyössä yrityksen tai yhteisön kanssa (toimintatutkimus), mutta sen tuloksena voi olla myös tieto- tai laatujärjestelmä dokumentaatioineen tai sen tavoitteeksi voidaan ottaa jonkin uuden sovelluksen tai palvelun kehittäminen. Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöinä tuotekehityshankkeet, esimerkkinä uusien tuotteiden tai työvälineiden suunnittelu ja kehittäminen, ovat luonnollisesti lyhytkestoisia ja johtavat rajallisiin tuotoksiin. Tuotekehityshankkeet raportoidaan sekä kirjallisesti että itse tuotoksena, joka on kirjallinen tai kuvallinen tai jollakin muulla tavoin esiteltävissä oleva tulos produktiosta: esimerkiksi koulutuspäivät, opaslehtinen, radio-, tv- tai tietokoneohjelma, teos, tuote, tapahtuma tai näyttely. Tavallisia opinnäytetyön muotoja ovat myös työtapojen kehittämiseen, perehdyttämisohjeisiin tms. liittyvät hankkeet. Opinnäytteet voivat olla paitsi yhteen yritykseen, myös jonkin toimialan tai maantieteellisen alueen kehittämiseen liittyviä laajempia hankkeita. Empiirisiä tutkimuksia liittyy usein edellä mainittuihin ei-tutkimuksellisiin opinnäytetyöhankkeisiin. Kaiken kaikkiaan ammattikorkeakoulun opinnäytetyö voidaan toteuttaa käytännön näkökulman sisältävänä teoreettisena tutkielmana, kuten toimintamallin kehittämisenä tai arviointitutkimuksena, tai teoreettisen näkökulman sisältävänä käytännöllisenä hankkeena.

Opiskelija hankkii ammattikorkeakoulutuksen aikana sekä työelämässä vaadittavat teoreettiset tiedot että asiantuntijalta edellytettävän käytännön ammattitaidon. Opetus ammattikorkeakoulussa on tiedepohjaista, mutta käytännöllisesti suuntautunutta. Ammattikorkeakouluopiskelu muodostuu monipuolisista opetus- ja opiskelumenetelmistä, joissa kontaktiopiskelun määrä on opiskelijan aiempiin koulutusmuotoihin verrattuna pienempi ja opiskelijan vastuu omista opinnoista korostuu. Ammattikorkeakouluopintojen tavoitteena on kouluttaa oma-aloitteisia, luovia ja yhteistyökykyisiä sekä kansainvälisesti orientoituneita asiantuntijoita, jotka toimivat jatkuvasti muuttuvassa ja kehittyvässä yhteiskunnassa alansa suunnittelu-, kehittämis-, neuvonta-, koulutus- ja esimiestehtävissä sekä yrittäjinä. Ammattikorkeakoulututkinto johtaa suoraan työelämään ja antaa kelpoisuuden tehtäviin, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto. (Katajamäki & Huttula 2002.)


1.2 Säännökset ammattikorkeakoulujen opinnäytetyötä ohjaamassa

Suomen korkeakoululaitos muodostuu kahdesta rinnakkaisesta sektorista: yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Ammattikorkeakoulut ovat pääosin monialaisia ja alueellisia korkeakouluja, joiden toiminnassa korostuu yhteys työelämään ja alueelliseen kehittämiseen. Ammattikorkeakoulujen aloittaman jatkotutkintojärjestelmän myötä opiskelijoiden osaamisen erot kaventuvat entisestään korkeakoulujärjestelmien välillä. Ammattikorkeakoululain (351/2003) mukaan ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen ja taiteellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta. Koulutus suuntautuu antamaan pätevyyden työelämän ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukee yksilön ammatillista kasvua. Ammattikorkeakoulut harjoittavat myös ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä. Näistä lakiperustaisista kehyksistä lähtien ammattikorkeakoulu asetus (352/2003, 7 §) toteaa opinnäytetyöstä tavoitteista lyhyesti seuraavalla tavalla: ”Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää ja osoittaa opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan ammattiopintoihin liittyvässä käytännön asiantuntijatehtävässä.”

Jo edellisessä asetusversiossa valmiiksi saatettu ammattikorkeakoulun opinnäytetyön kuvaus on toistettu luonnollisesti useissa ammattikorkeakoulun oppaissa, joissa opinnäytetyö tuodaan esiin. Säädösteksteistä on johdettavissa myös opinnäytetyön käytäntöihin liittyviä seikkoja, kuten että niiden ohjaajana toimivat useammin yliopettajat kuin lehtorit. Lisäksi ammattikorkeakouluissa kirjoitettava kypsyysnäyte kiinnittyy sisällöllisesti yliopiston esimerkkiä noudattaen usein opinnäytetyön teemaan.


1.3 Oppaat ja ohjeet ammattikorkeakoulujen opinnäytetyötä ohjaamassa

On tavallista, että ammattikorkeakoulujen internet -sivustoilta joko intra -verkoista tai kaikille avoimesta osiosta löytyy opiskelijoille suunnattu opas tai ohjeita opinnäytetyön kirjoittamiseksi. Myös oppaiden kirjoittamisen yleisellä tasolla opinnäytteiden ja opinnäytetöiden teema on ollut suosittu 90 – luvun puolivälistä alkaen. Ammattikorkeakoulun näkökulmasta sekä opiskelijoille että opettajille suunnatuista opaskirjoista Jyväskylän kasvatustieteilijöiden Sirkka Hirsjärven, Pirkko Remeksen ja Paula Sajavaaran kirjoittama Tutki ja kirjoita (1997) on saavuttanut suurta suosiota. Lisäksi Jyväskylän yliopiston Kokkolassa sijaitsevan Chydenius - Instituutin maisterihautomon vetäjän Juha Hakalan oppaat ovat pyrkineet tuomaan esiin juuri ammattikorkeakoulun näkökulmaa (Hakala 1998, 2004). Vähintään maininnan arvoinen on myös ammattikorkeakoulun eri alojen opiskelijoille kohdennettu toiminnallisen opinnäytetyön opas (Vilkka & Airaksinen 2003). Nämä oppaat eivät kuitenkaan sisällä opinnäytteiden julkaisukäytäntöihin uusia mallinnuksia, joka on käsillä olevan artikkelin tavoite.

Yhteiset säännöt ja ohjeet ovat tarpeen monialaisissa ammattikorkeakouluissa ja niiden eri yksiköissä. Opinnäytetyöt voidaan toteuttaa usealla eri tavalla, mutta niiden tulee kuitenkin olla keskenään samanarvoisia ja arvioitavissa yhtenevästi. Toteutustavasta riippumatta opinnäytetyöhön tulee sisältyä teoreettisten lähtökohtien esittely ja perustelu. Usein opinnäytetyöhön sisältyy empiirinen osuus, jota analysoimalla teoreettinen tieto hyödynnetään johonkin käytännön ongelman ratkaisuun.

Opinnäytetöissä tutkimusmenetelmien käytön tulee olla oikeaoppista, vaikka tutkimusmenetelmällisiä opintoja ammattikorkeakouluissa ei järjestetä yhtä paljon kuin tiedekorkeakouluissa. Erityisen tärkeätä opinnäytetöille on, että niiden tutkimusaiheiden tulee syntyä käytännöstä, mieluiten työelämästä, koska ammattikorkeakouluopiskelija kasvaa opinnäytetyönsä myötä ammatilliseksi asiantuntijaksi. Opiskelijan tavoitteena ei ole kasvattaa kansainvälistä tietovarantoa sinänsä, vaan kehittää alansa ja erityisesti alueensa työelämää. Lisäksi, ammattikorkeakouluopiskelijalla ei ole aikaa opinnäytetyötä tehdessään perehtyä aikaisempiin tutkimuksiin yhtä syvällisesti kuin yliopisto-opiskelijakollegansa, koska hänellä on käytössää vain puolet tiedekorkeakoulun opiskelijan aikaresurssista. Näin ollen tutkimusasetelmat tulevat usein perustelluksi käytännön, eikä niinkään aikaisempien tutkimustulosten kautta. Vaikka ammattikorkeakoulu korostaa ammatillisuutta ja käytännön läheisyyttä, ei se kuitenkaan tarkoita teorian ja tutkimuksellisuuden hylkäämistä tai työelämän vanhojen reseptien uudelleen keksimistä ja kapea-alaisuutta tai kritiikitöntä ja lyhytjänteistä markkinavoimien palvelua.


1.4 Työelämä ammattikorkeakoulujen opinnäytetyötä ohjaamassa

Opinnäytetyön aiheen hankkiminen edellyttää opiskelijalta omatoimisuutta. Aihetta ohjataan etsimään ensikädessä oman koulutusalan työelämän toimijoilta eli yrityksiltä ja yhteisöiltä, vaikka valinnan vastuu säilyy aina opiskelijalla itsellään. Luonnollisesti opinnäytteitä ohjaavat opettajat tuovat esille eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia sekä tarjoavat apua ja tukea aiheen valinnassa. Osa aiheista saadaan ammattikorkeakouluille osoitettujen tilausten tai toimeksiantojen kautta. Usein opinnäytteiden ideat ja aiheet selkenevät opiskelijoille työharjoittelun aikana. Tällöin he tuntevat paremmin tutkimuskohteensa. Tekijää itseään kiinnostava ja työelämän käytännön kehittämistarpeita palveleva opinnäytetyö saa aikaan win-win-win tilanteen, jolla tarkoitetaan sitä, että myös ko. ammattikorkeakoulu voittaa.

Ammattikorkeakoulujen tuloksellisuutta valvovana viranomaisena toimiva opetusministeriö tarkastelee vuosittain hankkeistettuja opinnäytetöitä, joilla tarkoitetaan opinnäytetöitä, joissa täyttyy yksi oheisista kriteereistä (ks. Amkota 2004 –käsikirja, 29):

1. työelämä maksaa joko ammattikorkeakoululle tai opiskelijalle työn tekemisestä ja tästä on kirjallisesti sovittu ennen opinnäytetyön aloittamista.
2. opinnäytetyölle on nimetty ohjaajaksi työelämän edustaja ja tästä on kirjallisesti sovittu ennen opinnäytetyön aloittamista.
3. työyhteisön tarkoituksena on alusta lähtien hyödyntää opinnäytetyön tuloksia omassa toiminnassaan ja tästä on kirjallisesti sovittu ennen opinnäytetyön aloittamista.

Lisäksi hankkeistetusta opinnäytetyöstä pitää olla kirjallinen sopimus kahden sopijaosapuolen välillä. Opinnäytetyöllä voi olla useita tekijöitä, tällöin työ tilastoidaan amkota -tietokantaan niin monta kertaa kuin sillä on tekijöitä.

Opiskelija soveltaa opinnäytetyössä opinnoissa hankittuja teoreettisia tietoja työelämän käytännön vaatimuksiin, joten siinä kuvastuvat opiskelijan valmiudet itsenäisiin asiantuntijatehtäviin omalla koulutusalallaan. Opinnäytetyö on merkittävä osa opiskelijan kasvua asiantuntijuuteen. Työssä kiteytyvät opiskelijan ammatillinen tieto, taito ja osaaminen. Opinnäytetyö opettaa tekijälleen muun muassa ongelmien ratkaisua, projektityöskentelyä, tutkimuksellista ajattelutapaa, itsenäistä tiedon hankintaa ja tulosten kirjallista esittämistä. Sen tarkoituksena on kehittää kriittisyyttä ja kykyä ratkaista ongelmia mutta jättää samalla tilaa myös luovuudelle, kokeilulle ja omaperäisille sovelluksille. Usein opinnäytetyö toimii myös opiskelijan siltana työelämään. Moni valmistumisen jälkeisistä ensimmäisistä työpaikoista löytyy opinnäytetyön myötä. Tämä olemassa oleva realiteetti siis eräällä tavoin suosittaa opinnäytetyön ja työharjoittelun suunnitelmallista integrointia.

Työelämän organisaatiot ja yhteisöt odottavat paljon ammattikorkeakoulujen kehittäjän roolilta. Etenkin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on erittäin vähän mahdollisuuksia tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Paikallis- ja aluetasolla ammattikorkeakoulujen odotetaan ja oletetaan olevan alueen veturi, joka innovoi ja kehittää elinkeinoelämää ja muuta toimintaa. Ammattikorkeakoulut ovat olennainen osa kansallista innovaatiojärjestelmää (ks. Ahmaniemi & Setälä 2003, 13; Kautonen & Tiainen 2000, 32). ”Tuottava toiminta ja oppiminen ovat yksi ja sama asia”, kärjistää Lyytinen (2002, 17) oppivan alueen käsitettä ja ammattikorkeakoulujen roolia aluekehitystyössä pohtiessaan. Siuruaisen (2004, 50) mukaan ammattikorkeakoulujen erityistehtävä on sitä vastoin uuden osaamisen siirtämisessä pk-yritysten ja perinteisten toimialojen käyttöön sekä uuden yritystoiminnan käynnistämisessä ja jo olemassa olevan toiminnan tehostamisessa. Ammattikorkeakouluja tulisikin hänen mukaan kannustaa erikoistumaan toimialapohjaisesti sekä toteuttamaan alueellisesti valittuja strategioita. Ammattikorkeakoulujen ei sitä vastoin tule kilpailla innovatiivisuudessa akateemisiksi opinahjoiksi, vaan tukea sekä kehittää tutkimustoiminnallaan yritysten innovatiivisuutta. Siuruaisen (2004, 62) mukaan ”… useissa ammattikorkeakouluissa tietoinen, systemaattisesti ja laajasti määritetty aluekehitystoiminta ottaa vasta ensiaskeleitaan”, tämä lienee totta myös tiedekorkeakouluissa.

Ammattikorkeakoulun tehtävien laajentuminen ja tämän organisoitumisen tavat ovat nähtävissä yhteneviksi suomalaisessa työelämässä tapahtuneiden yleisten muutosten kanssa (vrt. Seppänen 2004, Siltala 2004, Vähämäki 2004). Vähämäen (2004, 55) mukaan uudenlaisessa informaatiotaloudessa ja verkostoituneessa työssä tarvitaan erityisesti kommunikaatiokykyjä, joilla organisoidaan ja yhdistellään erilaisia sisältöjä. Jo nykyisellään opinnäytetöissä kommunikaatio ja kieli ovat erittäin keskeisessä roolissa. On todennäköistä, että opiskelijoita itsenäisesti suoritettavan pitkäkestoisen ongelmanratkaisutehtävän julkaisemattomuus häiritsee, koska tekemisen meininkiin ja aikaansaamisen tunteeseen vaikeneminen sopii kovin huonosti.


2 Nykyisen opinnäytetyön kritiikki

Ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden ja yliopistojen pro gradu työt ovat nykyisellään usein yhteneviä. Ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden ”pikku gradun” luonne on ymmärrettävissä sen 10 opintoviikon laajuuden myötä verrattaessa sitä yliopistoissa tehtävän 20 opintoviikon laajuiseen graduun, mutta muitakin selitysvaihtoehtoja on löydettävissä. Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2001, 226) mukaan keskimääräisen pro gradu –työn laajuus on kokonaisuudessaan 60 – 85 sivua monografioiden osalta. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyöt eivät juuri sivumääräisesti eroa pro gradu töistä. Laadullisesti ammattikorkeakoulun opinnäytetyöt voivat tehtävänasettelunsa kautta olla moniulotteisia ja käytännönläheisiä, jopa ei-tieteellisiä. Vaikuttavuuden ja opintoviikkotehokkuuden näkökulmasta opinnäytetöille asettuu myös organisatorisia vaatimuksia.

Opinnäytetöiden ja pro gradu töiden yhtenevyys selittyy myös sillä, että ohjaavat opettajat eivät itse ole käyneet ammattikorkeakoulua, vaan yliopiston, josta heidän näkemyksensä opinnäytteestä ovat peräisin. Lisäksi ammattikorkeakoulujen yliopettajien, jotka ovat usein opinnäytetöiden ohjauksesta päävastuussa, on virkakelpoisuutensa saavuttamiseksi täytynyt opiskella akateemista tutkimusta vähintään lisensiaattitutkinnon verran. Akateemisten vaatimusten voidaan siis olettaa syöpyneen heidän kohdallaan jopa syvemmälle kuin lehtorien kohdalla. Ammattikorkeakoulun 10 -vuotisen historian aikana opinnäytetöiden monimuotoisuutta kunnioittavassa toimintaympäristössä ei yleistä ammattikorkeakoulun opinnäytetyöformaattia ole muodostunut. Tekstin tuottamisen ja tiedonhankinnan tullessa yhä helpommaksi internetin ja muun teknologisen kehityksen myötä opiskelijat vertailevat ja yhtenäistävät tekstejään läpi korkeakoulujärjestelmien.

Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että yhteiset standardit helpottavat elämää ja vähentävät ahdistusta, niin opinnäytettä ohjaavan opettajan kuin ensikertalaisen opiskelijankin kohdalla. Ensin tehdään rautalankamallin mukaisesti ja vasta sitten sovelletaan. Teknisen formaalisuuden vaatimus ja saavuttaminen tapahtuu kuitenkin opiskelijan näkökulmasta usein sisällöllisten seikkojen kustannuksella. Econ (1990) mukaan sisällölliset seikat ovat jopa toissijaisia tutkimuksen formaalille prosessille. Innovatiivisuuden katoamisen ohella monografian ja tieteellisen artikkelin formaalisuus tuottaa myös teoreettista köyhyyttä opinnäytteisiin ammatillisen otteen löyhyydestä puhumattakaan. Tieteellisten lähteiden ja menetelmien käyttämisen vaatimukset yhdistettynä opiskelijoiden ensikertalaisuuteen opinnäytteen tekemisessä tuottavat vaivaa ja oppimista sekä johtavat joskus epärealistisiin tavoitteisiin, joita opettajien tehtävänä olisi ohjata takaisin realistisempiin tehtävien asettamisiin.

Sekä yliopiston pro gradulta että ammattikorkeakoulun opinnäytetyöltä puuttuu usein yleisö. On surullisen tavallista, että opinnäytettä ei lue kuin muutama ihminen tekijän lisäksi – tilaaja, opponentti ja ohjaaja. Tämä havainto on oletettavasti ollut myös akateemisten artikkelimuotoisten väitöskirjojen synnyttämisen pontimena. Positiivisesti asia ilmaistaan siten, että tieteen kieli on englanti ja tutkijat kirjoittavat tutkijoille tieteellisten aikakausilehtien välityksellä. Opinnäytteiden yleisöttömyyden myötä suuri suomalainen työpanos jää kuitenkin käyttämättä. Yleisön puute osuu lisäksi opiskelijan elämässä vaiheeseen, jossa sitä juuri seuraavassa hetkessä tarvittaisiin. Ensimmäinen työnantaja on usein opettajan jälkeen seuraava opiskelijan osaamisesta vakuutettavan henkilö.

Opinnäytetöiden irrallisuus ammatillisesta kentästä, joka on mahdollista myös työelämälähtöisissä projektiopinnäytetöissä, saattaa aiheuttaa opinnäytetöihin ammatillisen otteen löyhyyttä. Harvat kontaktit oman alan osaajiin sisältävät luonnollisesti riskejä ammatillisen identifikaation ja verkostoitumisen näkökulmasta. Soveltavien koulutusalojen ja koulutusohjelmien kohdalla ilmiö on opinnäytetyön tekijälle erityisen ongelmallinen johtuen kotimaisten tieteellisten lähteiden puutteesta. Pienet koulutusohjelmat ovat pieniä myös kansallisina ammattialoina, jolloin opinnäytetöiden ohjaus pätevien opettajien ja työelämän edustajien taholta on vaikeata järjestää. Opinnäytetöiden raporteissa tämä käy esiin mm. lähteiden käytössä.


3 Opinnäytetyön yhteiskunnallisia kehyksiä ja kehityssuuntia

Temaattisia kehyksiä ammattikorkeakoulun artikkelimuotoiseen opinnäytetyöhön siirtymiselle on useita laajoissa yhteiskunnallisissa ja teknologisissa kehityskuluissa sekä ammattikorkeakoulupoliittisissa painotuksissa. Samansuuntaisia kehittämispaineita käy esiin myös ilmiön sisältä eli ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoiminnan sisällöllisistä ja opinnäytetyön kehittämisvaateista. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyön ja tutkimuksen luonne ammattikorkeakouluorganisaatiossa sekä niiden suhde muihin tiedeyhteisöihin ja yrityksiin ovat kokonaisuutena vasta hahmottumassa. Kyse on kuitenkin eräästä merkittävästä suomalaisen tietoyhteiskunnan uudelleen organisoitumisen areenasta (vrt. Himanen 2004).

Tieto uusiutuu muuttuvassa ja kehittyvässä yhteiskunnassa nopeasti. Tästä syystä ammattikorkeakouluopiskelussa korostuvat erityisesti tiedonhankkimis- ja viestintätaidot sekä omien opiskelu- ja oppimistaitojen ylläpitäminen ja kehittäminen (vrt. elinikäisen oppimisen asenne). Tieto-, informaatio-, kohtaamis- ja mediayhteiskunta vaativat yrityksiltä, yhteisöiltä ja yksilöiltä sekä niiden brandiltä, imagolta ja tyyliltä yhä laadukkaampia esityksiä. Tämä koskee myös ammattikorkeakoulun opinnäytteitä. Viestintätaitojen ja verkostoitumisen korostuminen kaikenlaisissa työtehtävissä on realiteetti, joka tulee ottaa korkeakouluissakin vakavasti. Opinnäytetyöartikkelin myötä verkottuminen omalle ammattialalle pääsee käyntiin: uusi alan asiantuntija tuo itseään esiin ja siirtyy korkeakoulumarkkinoilta työmarkkinoille.

Suomen pienuuteen ja tieteen kielen englannin yleisyyteen vedoten tiedonhankintaa ja – tuotantoa tulee yhä enemmän ammattikorkeakouluissa suunnata hyödyntämään englanninkielisiä lähteitä. Lisäksi kansainväliset työtehtävät ovat globaalissa taloudessa yhä tavallisempia, joten korkeakoulutuksen organisaatioiden tulee voida vaatia ja vähintäänkin sallia vieraan kielen käyttö opinnäytetöiden yhteyksissä.

Ammattikorkeakoulun projektitoiminta käsittää hyvin monia erilaisia projekteja, joiden toimivat käytännöt kiinnostaisivat mm. projektitoimijoita laajemminkin, oman alan toimijoiden lisäksi. Pedagogisesti projektitoiminta on sekä haaste että väline korkeakouluille. Artikkelimuotoiset opinnäytetyöt kertoisivat tällaisesta palvelusta tehokkaasti sekä nykyisille että uusille sidosryhmille.

Työharjoitteluissa tapahtuvaa osaamisen välittymistä on kehitettävissä edelleen kaksisuuntaisesta opiskelijan ja työelämän edustajan välisestä ammatillisesta kommunikaatiosta, vaikka ammatillisesti orientoituvan teema-artikkelin suuntaan. Opiskelijan opinnäyte antaa kehyksen myös tällaisen verkostoitumisen idun edelleen kehittämiselle ja suuntaamiselle artikkelin kirjoittamiseen opiskelijan, työelämän edustajan ja ammattikorkeakoulun opettajan muodostamalla verkostolla. Työnjako menisi siis pääasiallisesti tässä siten, että opiskelijan on päävastuussa kirjoitustyöstä, työelämän edustaja tuo artikkeliin vinkkejä omasta ammatillisesta näkökulmastaan ja opettaja ohjaa artikkelin kirjoittamista omasta näkökulmastaan. Luonnollisesti kaikki voisivat osallistua halutessaan kirjoittamiseen, mikäli kiinnostusta ja aikaa riittää.

Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminta on eräs nykyisistä koko koulutusjärjestelmän painopistealueista, mutta tutkimustiedon soveltamistehtävä tarvitsee kipeästi tuoreita ja tehokkaita toimintatapoja tuekseen ja kehittyäkseen eteenpäin. Suomalainen tutkimustoiminta edellyttää jo rajallisten resurssien johdosta energian suuntaamista itse tuottavaan toimintaan eli työnjakokinasteluista tulee kaikkien kandidaattien, maistereiden, eri ”nomien” ja tohtoreidenkin siirtyä sallivuuden hengessä tekemään tutkimusta mieluummin tehokkaassa yhteistyössä.

Ammattikorkeakoulun kehittämisen näkökulmasta artikkelimuotoista oppimisen osoittamista on mahdollista toteuttaa tukeutuen myös muihin opintojaksoihin 140 – 160 ov laajuisten ammattikorkeakouluopintojen aikana. Opinnäytetyö etenee ammattikorkeakouluissa orientaatio ja ideointivaiheiden kautta suunnitteluvaiheeseen, jossa yhteydessä on usein tutkimustoimintaan liittyviä metodi- ja tiedonhankintaopintoja, ammatillisia menetelmäopintoja ja projektihallinnan opintoja. Opinnäytetyön toteutusvaiheeseen integroituvat tavallisesti myös opiskelijan viimeiset työharjoittelujaksot. Opintojen viimeinen vaihe voidaan rauhoittaa itse opinnäytetyöraportoinnille.


4 Artikkelimuotoinen opinnäytetyö

Sekä artikkelimuotoisten että perinteisten opinnäytetöiden tulisi tuottaa lisäarvoa ammattikorkeakouluille. Arvostuksiltaan artikkelimuotoinen opinnäytetyö sijoittuu korkeakoulujen ja yritysten välimaastoon (ks. taulukko 1) siten, että kumpaakaan äärimuotoa ei lähtökohtaisesti väheksytä, vaan varataan opinnäytetyölle mahdollisuus sijoittua jatkumolla kulloinkin tarkoituksenmukaisella tavalla. Lisäksi opinnäytetyö tulee toteuttaa opetusministeriön ammattikorkeakouluittain seuraamien tunnuslukujen mukaisesti yhteistyössä työelämän toimijoiden kanssa, kuitenkin siten, että verkostoituminen ja yhteistyö opinnäytetyön tekemisessä on aitoa. Tästä näkökulmasta esimerkiksi työelämän edustajan kanssa yhdessä kirjoitettu yksi artikkeli on laajassa katsannossa ammatillisuutta enemmän edistävä kuin yksin ammattikorkeakoulun kirjastoon kirjoitettu monografia.

Artikkeliopinnäytetyö joutuu ottamaan huomioon julkaisijan teknisen formaatin ja orientoitumaan ammattialan ja artikkelin sisällön suhteen ehkä lyhyemmin, mutta tarkemmin ja tuoreesti. Ammattikorkeakoulun tavoitteiden mukainen asiantuntijatoiminta ja ammattialalle soveltuva tiedontuotanto sekä soveltava ammatillinen ote sallivat opinnäytetöiden julkaisufoorumiksi myös ei tieteelliset ammatilliset julkaisut ja asiantuntijajulkaisut. Myös toimiville ammatillisille käytännöille (vrt. projektitoiminta) opinnäytetyöt antavat tällaisessa muodossa ääntä ja näkyvyyttä. Ammattikorkeakoulujen opiskelijavolyymin ja artikkeliopinnäytetöiden turvin aluevaikuttavuutta voidaan kehittää myönteiseen suuntaan. Opiskelijoiden opinnäytetyöpanos tulee hyödyntää tehokkaasti, sillä jo nykyisin työssään kuormittuneet opettajat ja yliopettajat eivät selviä tutkimus- ja kehittämistoimintojen ja aluevaikuttavuuden tehtävistä pelkän uuden toimenkuvan määrittelyn muodossa. Lähteisiin nojautuvaa teoreettista näkökulmaa tarvitaan artikkeleissa jossain määrin rajallisemmin kuin monografioissa, koska teoreettiset viitekehykset on esiteltävä hyvin tiiviissä muodossa. Artikkeliopinnäytetyön kirjoittajan tulee osoittaa hallitsevansa tieteellisen ajattelun kriteerit ja asiantuntijalta vaadittava taitotaso, myös kirjallisena viestijänä.

Taulukko 1. Artikkelimuotoinen opinnäytetyö korkeakoulujen ja yritysten arvostusten välimaastossa (Gibb 1987, 17; Nyyssölä 1997, 106).

TÄRKEÄÄ YRITTÄJÄLLE	TÄRKEÄÄ KORKEAKOULULLE
1. Tulevaisuus	Menneisyys 1.
2. Luovuus	Arvioiva erittely 2.
3. Näkemys	Tietäminen 3.
4. Aktiivinen ymmärtäminen	Passiivinen ymmärtäminen 4.
5. Tunteilla sitoutuminen	Objektiivisuus 5.
6. Tapahtumien käsittely	Symbolien käsittely 6.
7. Henkilökohtainen viestintä	Kirjallinen viestintä 7.
8. Ongelmat ja mahdollisuudet	Käsite 8.

Artikkeliopinnäytetyö orientoituu ammattikorkeakoulun tehtävän mukaisesti tutkimustiedon soveltamiseen oman ammattialan asiantuntijoiden ja ammattilaisten hyödynnettäväksi. Artikkeliopinnäytetyö korostaa sisällöllistä tiedonhankintatyötä ja kehittää suomalaisia käytäntöjä tieteen englanninkielistä materiaalia hyödyntäen. Palvellessaan projektitoimijoiden tarpeita ja oman alan työpaikkoja, jotka toimivat ammattikorkeakoulun opiskelijoiden työharjoitteluympäristönä ja työelämäyhteytenä sekä tulevina työpaikkoina, ammattikorkeakoulun tutkimustoiminnan resurssit realisoituvat opiskelijoiden viestintä- ja verkostoitumistaitoja kehittävällä tavalla sekä rekrytoitumista edistäen. Opettajien ja yliopettajien rooli opinnäytetöiden arvostusten ja muotojen toteuttamisen suhteen on ensisijainen yhteistyössä opiskelijoiden kanssa riippumatta koulutusalan perinteistä tai ammattikorkeakoulun yhtenäistämispolitiikasta.


5 Ammattikorkeakoulun artikkelimuotoisen opinnäytetyön muodosta

Tieteellisen artikkelin päälajit ovat teoreettinen artikkeli, katsausartikkeli ja tutkimusartikkeli (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2001, 249). Teoria-artikkelissa eritellään ja kehitetään tavallisesti jotakin teoriaa tai teorioita tavoitteena esittää oma, paranneltu ehdotus teoriaksi. Katsausartikkelin ideana on luoda kriittinen katsaus johonkin erityiskysymykseen. Katsausartikkeli koostuu toisinaan suuresta määrästä tutkimustuloksia ja näiden keskeisten sisältöjen arvioinnista: päälöydökset ja -linjat, keskinäissuhteet, puutteet, ristiriitaisuudet, epäjohdonmukaisuudet, (metodiset) säännönmukaisuudet jne. kirjoittajan valintojen ja tulkintojen mukaisesti esitettynä. Alkuperäisartikkelien valinta, analysointi, kriittinen arviointi ja tulkinta johtavat kirjoittajan esittämään oman ehdotuksen esiintuodun ongelman ratkaisemiseksi ja suuntaviivoja jatkotutkimuksille. Sekä teoria-artikkelin että katsausartikkelin jäsennys määräytyy paljolti myös käsiteltävien asiakokonaisuuksien mukaan.

Tutkimusartikkeli on jaettavissa kahteen erilaiseen päämalliin (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2001, 250). Yleisen mallin muodostaa IMRD – kaavalla (Introduction, Methods, Results, Discussion) etenevä luonnontieteiden ja kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntävien tutkimusten malli, joka on tieteellisen artikkeliesitysten standardimalli. Eri asioille on artikkelissa omat paikkansa ja siten mallin tuntevien on helppo löytää tarvitsemansa tiedot. Toista tutkimusartikkelin mallia voidaan kutsua ilmiöpohjaisesti raportoiduksi tutkimusartikkeliksi (ks. Eskola 1998, 26-28; Eskola & Suoranta 2000, 234-245). Rakenteellisesti tarkastellen nämä tavallisesti kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin toteutetut tutkimukset (tuplasuppilomalli) raportoidaan tavallisesti neljän kokonaisuuden avulla: Johdanto, ilmiöosa-alueet, pohdinta ja menetelmät. Johdanto-osassa tutkimusaihealuetta skaalataan ja perusteltujen rajausten kautta päädytään esittämään eritellyt tutkimusongelmat. Kolmesta kuuteen kappaleeseen vaihtelevien kunkin ilmiöosa-alueen (lukujen) esittelyssä kaikki neljä empiirisen tutkimuksen peruselementtiä muodostaa kokonaisuuden: teoria, aiemmat tutkimustulokset, omat tulokset ja pohdinta. Tällainen tieteellisen artikkelin peruselementtien kirjoittaminen yhteen pakottaa tutkijan miettimään, miten esitetyt asiat liittyvät toisiinsa. Näin raportoitaessa teorian ja empirian kuilua tai irrallisia tutkimustuloksia ei muodostu yhtä helposti ja em. elementit saadaan "keskustelemaan" keskenään. Pohdinta -kappaleessa koostetaan yhteen tutkimuksen anti mieluummin "mitä tästä opimme" -tyyliin kuin tutkimustulokset tiivistäen. Menetelmät -kappaleessa esitellään reflektiivisesti kirjoittaen tutkimusmenetelmät, aineisto ja muut menetelmälliset pohdinnat. Sijoitettaessa menetelmät -kappale artikkelin päätösluvuksi siihen voidaan suhtautua myös liitteen tavoin.

Erään mahdollisuuden ammattikorkeakoulun opinnäytetyön omalaatuisuudelle ovat antaneet sen kohdetoiminnan eri muodot (ks. myös luku 1.1): tutkimukset, kehittämishankkeet, tuotekehityshankkeet, produktiohankkeet ja sekalaiset projektit. Näiden esitysmuodoilla on kuitenkin myös perinteiset mallinsa mm. teollisuudessa ja EU – projekteissa, kuten opinnäytteilläkin yliopistoissa. Pyrkimyksistään huolimatta ammattikorkeakoulut ovat olleet kykenemättömiä tuottamaan omaa opinnäytetyön mallinnustaan. Vanha filosofinen viisaus, joka löytyy myös useista opinnäytetyöoppaista, elää ja voi ammattikorkeakoulun näkökulmasta liiankin hyvin opinnäytediskurssissa: muodon tärkeyttä ei tule väheksyä.

Yleiselle tutkimusartikkelille ja edellä esitellylle ilmiöpohjaisesti raportoiduille tutkimusartikkeleille sekä hankeraporteille on yhteistä tutkimuksen peruselementtien lisäksi myös otsikko, tiivistelmä, lähteet ja mahdolliset liitteet. Hyvän otsikon ominaisuudet (informatiivinen, iskevän lyhyt, kiinnostava, selkeä ja ymmärrettävä) ovat yhteneviä hyvin kirjoitetun artikkelin ominaisuuksien kanssa (sisällökäs, johdonmukainen, tiivis, mielenkiintoinen). Opinnäytetöiden tiivistelmät elävät, kuten artikkelienkin kohdalla, tiivistämistehtävän lisäksi myös omaa elämäänsä internetin tietokannoissa. Tästä syystä ne on syytä kirjoittaa informatiivisesti ja tarkasti.


6 Ammattikorkeakoulujen T&K –verkkojulkaisu artikkelimuotoisen opinnäytetyön foorumina

Erityisen ammattikorkeakoulujen verkkojulkaisun perustaminen ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden, tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä alueellisen kehittämistehtävän esiintuomisen tueksi on edellä esitettyihin näkökohtiin viitaten perusteltua. (vrt. Varis & Saari 2003). Seuraavassa esitellään joitain idean konkretisointeja sekä lisäperusteluja valituille toimintatavoille.

Julkaisussa tulisi olla edustettuna kaikki ammattikorkeakoulujen koulutusalat: Luonnonvara- ja ympäristöala, tekniikan ja liikenteen ala, luonnontieteiden ala, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala, matkailu-, ravitsemis- ja talousala, sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala, kulttuuriala sekä humanistinen ja kasvatusala. Open access –tyyppisen verkkolehden sisältöartikkelien esitetään muodostuvan kolmesta eri lajityypistä. Ensimmäisenä lajityyppinä lehdessä julkaistaisiin ammattikorkeakoulun toimijoiden tieteellisiä artikkeleita. Vastaavia kansainvälisiä esimerkkejä löytyy useita (ks. DOAJ, 2004). Laatutasoltaan näiden artikkeleiden tulee täyttää yliopistojen artikkeliväitöskirjan artikkelille esittämät vaatimukset, joten ne tulevat referee – käytäntöjen alaisiksi. Referee – käytännöt ja toteutukset tehdään lehdessä mahdollisimman läpinäkyviksi siten, että kulloisetkin refereet tulevat artikkeleissa esiin. Toinen lajityyppi muodostuisi ammattikorkeakoulun asiantuntijoiden erilaisista projekteista. Koulutusala- ja projektien lajien vaihdellessa ne muodostavat varsin hyvän läpileikkauksen suomalaiseen T&K –toimintaan ja välittävät näin osaamista ja toimiviksi todettuja käytäntöjä lukijoille. Kolmantena lajityyppinä verkkolehdessä tulisivat esiin ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt artikkeleiden muodossa, joten edellä esitelty artikkelimuotoinen esitysmuoto tulee tässä foorumissa mahdolliseksi hyödyntää sellaisenaan.

Verkkolehden toimittamisvastuu olisi mielekästä tuottaa osin opiskelijatyönä. Esimerkiksi ammattikorkeakoulun toimittajakoulutusopiskelijat viestinnän koulutusohjelmasta voisivat kantaa sisällölliskäytännöllisistä seikoista vastuuta yhteistyössä mediatuottajien kanssa. Mediatuottajien mukana oleminen mahdollistaisi jatkossa myös muunlaisten mediaelementtien hyödyntämisen verkkolehden sivustoilla. Artikkeleiden kielinä olisivat suomi, ruotsi tai englanti. Koko ammattikorkeakoulujen verkosto ja niiden toimijat toivotetaan mukaan hankkeeseen. Verkkojulkaisun ideana on palvella ammattikorkeakoulujen ja niiden sidosryhmien tarpeita yhtenevästi nykyisten tiedon hallinnan käytäntöjen kanssa. Loppukäyttäjille verkkojulkaisu olisi maksuton. Organisoituminen ehdotetaan alkuvaiheessa toteutettavan julkisen rahoituksen turvin projektimuotoisesti. Alkuun tässä työssä on mielekästä lähteä pikaisesti – heti rahoituksen varmistuttua.


7 Pohdinta

Molemmissa ideoissa, ammatillisen artikkelin muotoisessa opinnäytetyössä ja ammattikorkeakoulujen T&K -verkkojulkaisun perustamisessa, on kyse tietoyhteiskunnan resurssien ja mahdollisuuksin tehostamisesta niiden kulttuurisessa ja sosiaalisessa innovointimerkityksessä. Tällainen näkökulma on jäänyt usein suomalaisen tietoyhteiskuntakehittämisessä teknisten näkökulmien korostuessa hyvin vähäiseksi. Ihmisten inhimilliset tarpeet ohittuvat usein yritysten teknisten sovellusten rajautuessa liiketoiminnan kannalta olennaisiin sovelluksiin. Esimerkiksi konttien logistinen seuranta on tärkeämpää kuin päiväkodin lasten pihavalvonta. Mikäli uuden teknologian soveltaminen tapahtuu vain insinöörien toimesta, tällainen asiantila tulee jatkumaan. Yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien on syytä laajentaa ajatteluaan myös teknologian suuntaan oman alan sovelluksista tehokkuutta ja tuottavuutta omalle ja muiden ihmisten työlle tavoitellessaan. Kokonaisuudessaan viestintäkulttuurimme on muuttunut jo siinä määrin, että joitain vaihtoehtoisia suoritustapoja sietäviä muutoksia tulisi voida ammattikorkeakoulun opinnäytetyön kohdalla olla valmiita kestämään. Suomalaisen koulutusjärjestelmän toimijoiden konformistisuus on usein muutostarpeiden kohdalla johtanut kompromisseihin, jotka ovat käytännössä lisänneet varsinaisen työn tekijöiden eli opiskelijoiden ja opettajien työtaakkaa epäinhimillisellä tavalla. Tämänkin muutoksen kohdalla houkutus vaatia opiskelijoilta yksi kansantajuinen, mutta asiantuntijuuteen perustuva ja tieteelliseen ajatteluun, mutta ammattikorkeakoulututkimukseen perustuva artikkeli nykyisen opinnäytetyön lisäksi, on hyvin lähellä vallalla olevan pedagogisen ajattelun mukaan.

Ammatillisen artikkelin muotoinen opinnäytetyö ja ammattikorkeakoulujen T&K –verkkojulkaisun perustaminen ovat samansuuntaisia useiden opetusministeriön ammattikorkeakoulujärjestelmälle asettamien kehittämisen painopistealueiden kanssa (1-4, ks. Opetusministeriö, Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto, Ammattikorkeakouluyksikkö, painopistealueet). Julkaisutoiminnan piristäminen vahvistaa huomattavalla tavalla ammattikorkeakoulujen T&K –toimintaa (1), sillä henkilökunnan toimesta julkaisutoimintaan ei nykyisin resursoinnein juurikaan ole pystytty. Tosin muitakin kehittämistoimia tavoitteen suuntaisesti on toteutettu useissa ammattikorkeakouluissa aivan viime aikoina. Tavoiteltaessa ammattikorkeakoulujen alueellisen innovaatiojärjestelmän roolin vahvistamista (2) artikkelien avulla tarjoutuu eräs mahdollisuus, suunnitella ja toteuttaa opinnäytteitä T&K –verkkojulkaisun antaessa näille vielä puuttuva julkaisufoorumi. Sekä koulutusyksiköiden johdon että opettajien toimesta opiskelijoita tulisi ohjata yhteistyöhön alueellisen innovaatiojärjestelmän verkostoissa toimivien kanssa. Selkeimmin artikkelin esittelemien ideoiden kohdalla on kyseessä ammattikorkeakouluopintojen kehittäminen (3) lähinnä ammattikorkeakoulujärjestelmän byrokraattista ja hidasta Weberiläistä rationaliteettia vähentämään pyrkien ja yksilöllistä sallivuutta lisäten (ks. taulukko 1). Tehokkaan ammattikorkeakoulututkimusverkon kehittäminen edellyttää oppilaitosten avautumista ja näkyvyyden lisäämistä, mieluummin nykyisyyden ja tulevaisuuden vaateiden kestävin keinoin.