Opintoviikot opintojen mitoitusjärjestelmänä jäävät historiaan ja korkeakoulut ovat siirtymässä opintopisteisiin. Opintopisteisiin siirtyminen on osa korkeakoulutuksen kansainvälistä kehitystä, joka tähtää eurooppalaisen korkeakoulutusalueen luomiseen vuoteen 2010 mennessä. Yhteisen korkeakoulutusalueen rakentumisen uskotaan lisäävän eurooppalaisen korkeakoulutuksen kilpailukykyä ja vetovoimaa muihin maanosiin, erityisesti Pohjois-Amerikkaan verrattuna. Eurooppalainen korkeakoulutusalue on saamassa hahmonsa Bolognan prosessin ohjaamana. Prosessi käynnistyi vuonna 1999 Bolognan julistuksella, jonka myös Suomen opetusministeri tuolloin 29 eurooppalaisen virkaveljensä joukossa allekirjoitti.

Yhteiskunnallisten muutostekijöiden voimasta korkeakoulutus on pitkään erilaistunut ja kuva eurooppalaisesta korkeakoulutuksesta on pirstaloitunut. Korkeakoulurakenteita yhtenäistävä Bolognan prosessi on vastareaktio erilaistumiselle. Yhtenäinen eurooppalainen korkeakoulutusalue nähdään menestystekijänä korkeakoulutuksen globaaleilla maailmanmarkkinoilla, joilla kehittyneet valtiot kilpailevat ulkomaalaisista osaajista. Ilman ulkomaalaista osaamispääomaa ei kehittyneissä maissa enää lähitulevaisuudessakaan kyetä turvaamaan kansalaisten hyvinvointia esimerkiksi ikäluokkien pienentymisestä johtuen.

Bolognan prosessin tavoitteisto ja aikataulutus täsmentyivät Berliinin ministerikokouksessa syksyllä 2003. Prosessiin sitoutuneissa valtioissa tulee vuoteen 2005 mennessä olla käytössä eurooppalaisittain uskottava laadunvarmistusjärjestelmän lisäksi yhteinen opintojen siirto- ja mitoitusjärjestelmä (ECTS-pisteytys eli opintopisteet), tutkintotodistuksen liite (Diploma Supplement) sekä bachelor- ja master-tasosta (kandidaatti- ja maisteritasosta) rakentuva kahden syklin tutkintojärjestelmä. Tutkintojärjestelmää kuvaava kansallinen korkeakoulutukintojen viitekehys tulee niin ikään olla valmiina kevään 2005 ministerikokouksessa Bergenissä.


Tukea ammattikorkeakoulujen eurooppalaistumiselle

Bolognan prosessin suuntaama kehitystyö on ammattikorkeakouluissa päässyt vauhtiin – yleiseurooppalaiseen kehityskulkuun verrattaessa viime hetkellä. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto (ARENE ry.) seuraa, tukee ja koordinoi uudistustyötä opetusministeriön tuella käynnistämänsä projektin, Ammattikorkeakoulujen osallistuminen eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen, toimesta. Projektipäällikkönä hankkeessa toimii Matti Isokallio (Satakunnan ammattikorkeakoulu) ja erikoisasiantuntijana Juha-Pekka Liljander (Lahden ammattikorkeakoulu). Projektin ohjausryhmän puheenjohtajana toimii rehtori Henrik Wolff (Arcada ammattikorkeakoulu). Projekti käynnistyi 1.9.2004 ja se päättyy 31.7.2005.


Projekti rajautuu


1. ECTS-järjestelmän mukaiseen opintopistesiin siirtymiseen,

2. tutkintotodistuksen liitteen (DS) käyttöönoton varmistamiseen,

3. opetussuunnitelmatyön tukemiseen,

4. korkeakoulututkintojen viitekehyksen valmisteluun ja siihen siirtymisen tukemiseen.


Projektia toteutetaan muun muassa

1. järjestämällä seminaareja ja koulutustilaisuuksia ammattikorkeakoulujen henkilöstölle sekä tiedottamalla uudistustyöstä myös laajemmin;

2. tekemällä esityksiä, malleja, suosituksia ja suunnitelmia ammattikorkeakouluille toimien yhteistyössä erityisesti korkeakoulukohtaisten ECTS-koordinaattoreiden ja ARENE ry:n koulutusalakohtaisten työryhmien kanssa;

3. Laatimalla esimerkiksi opintopisteisiin siirtymistä ohjaavaa, opetussuunnitelmatyötä tukevaa ja korkeakoulututkintojen kansallista viitekehystä koskevaa taustamateriaalia ammattikorkeakoulujen henkilöstön käyttöön;

4. Kokoamalla uudistuksen etenemistä kuvaavaa tietoa.


Projektin ohjausryhmä katsoi alkuvuodesta 2005 aiheelliseksi tehdä pikainen selvitys uudistustyön etenemisestä ammattikorkeakouluissa. Alkaneen vuoden tammi- ja helmikuussa ammattikorkeakoulujen rehtoreille kohdennettiin kysely, jonka tarkoituksena oli tilannekatsauksen tekeminen etenkin opintopisteisiin siirtymisestä, mutta myös tutkintotodistuksen kehittämisestä ja todistuksen liitteen käyttöönotosta. Kyselyn ja sen tulosten analysoinnin lähtökohtana ovat projektin tavoitteiden lisäksi projektipäällikkö Matti Isokallion syksyllä 2004 laatimat suositukset opintopisteisiin siirtymisestä. Suositukset on levitetty ammattikorkeakouluihin niihin nimettyjen ECTS-koordinaattoreiden kautta. Tilannekatsauksesta oli esitetty toiveita myös laajemmin korkeakoulukentällä ja se sai myönteisen vastaanoton: kaikista 29 ammattikorkeakoulusta (Poliisiammattikorkeakoulu ja Högskolan på Åland rajattiin kyselyn ulkopuolelle) saatiin vastaukset kyselyyn. Seuraavassa yhteenveto tuloksista.


Puolet ammattikorkeakouluista siirtynyt kokonaan opintopisteisiin

Keväällä 2004 opetusministeriö valmisteli opintopisteisiin siirtymistä koskevan asetusmuutoksen, joka tuli voimaan 1.1.2005 ja jossa todetaan, että opintojaksojen laajuudet muutetaan opintopisteiksi viimeistään 1.8.2005. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että keväällä 2005 alkava uusi koulutus on mitoitettava opintopisteinä ja että viimeistään 1.8.2005 kaikki koulutus on muutettu mitoitukseltaan opintopistepohjaiseksi.


Ammattikorkeakouluilla oli siis valittavanaan kaksi siirtymämallia:


1. Kaikki koulutus ammattikorkeakoulussa on mitoitettu opintopisteinä 1.1.2005 alkaen.

2. Alkava koulutus mitoitetaan opintopisteinä 1.1.2005 alkaen; koulutuksen mitoitus kokonaisuudessaan muuttuu opintopistepohjaiseksi 1.8.2005.


Mikäli ammattikorkeakoulussa käynnistyi vain vähän koulutusta tammikuussa, oli Isokallion esityksen mukaan perusteltua siirtyä kokonaisuudessaan opintopisteisiin vasta 1.8.2005 alkaen. Jos ammattikorkeakoulussa oli käynnistymässä useampia koulutusohjelmia, muutos suositeltiin tehtäväksi kertaratkaisulla 1.1.2005 alkaen.

Jälkimmäisen mallin hankaluudeksi todettiin kireä aikataulu niin teknisten ratkaisujen, tiedottamisen kuin henkilöstön perehdyttämisenkin suhteen. Edellinen malli puolestaan antaa enemmän aikaa ajatella ja valmistautua suureen muutokseen. Sen ongelmaksi kuitenkin uumoiltiin opiskelijatietohallintojärjestelmien toimivuutta. Ilmeisesti kuitenkin useimmat tietojärjestelmät sietävät kahta eri mitoitusta ilman merkittäviä ongelmia.


Tältä pohjalta esityksenä oli, että

Ammattikorkeakoulu päättää kumman vaihtoehdon mukaan toimii ja aloittaa välittömästi valmistautumisen muutokseen sekä huolehtii asiaan liittyvästä tiedotuksesta. Opiskelijoille annettavassa dokumentaatiossa on aina vain yhden mitoitusjärjestelmän mukaista tietoa. Aiemmin opintonsa päättäneiden tiedot säilyvät opintoviikkopohjaisina.


Kyselytuloksia esittelevästä taulukosta 1 nähdään, miten ammattikorkeakoulujen siirtyminen opintopisteisiin rytmittyy.


Taulukko 1. Opintopisteisiin siirtymisen aikataulu

Aikatauluvaihtoehdot	Siirtymistilanne Fr  %
Kaikki koulutus mitoitettu opintopisteinä 1.1.2005 lähtien	14	48,0
Alkava koulutus mitoitettu opintopisteinä 1.1.2005 lähtien; kokonaisuudessaan siirrytään opintopisteisiin 1.8.2005	15	52,0

Taulukosta nähdään, että kertaratkaisuun siirtymisessä on päädytty liki puolessa ammattikorkeakouluista. Ammattikorkeakoulutus Suomessa on siirtynyt laajalla rintamalla opintojen pisteytyksessä euroaikaan heti vuoden 2005 alusta lähtien. Vaikka siirtymisvalmistelut aloitettiin virallisesti myöhään, käytännössä opintopisteytyksen muutos on tapahtunut ripeästi. Yleisellä tasolla opintopisteisiin siirtymissä arvioidessaan ammattikorkeakoulujen edustajat eivät siirtymistä kovinkaan ongelmallisena pitäneet. Myöskään tulevaisuudessa ei ylittämättömiä ongelmia uskottu kohdattavan. Opintopisteisiin siirtyminen nähtiin pikemminkin mahdollisuutena opetussuunnitelmien pitkäjänteiseen uudistamiseen, opetettavan ydinaineksen analysointiin, opintojen kuormittavuuden tarkasteluun sekä opintojaksojen laajuuden pohtimiseen.

Joitain ongelmakohtia, tai paremminkin ehkä haasteita, sentään mainittiin: esimerkiksi vanhojen opiskelijoiden siirtyessä uuteen järjestelmään kahden erilaisen mitoitusjärjestelmän yhteensovittaminen koettiin työlääksi. Yleensäkin uudistus koettiin työllistäväksi: etenkin tiedottaminen ja uudistuksen perusteleminen muutosvastarinnan murentamiseksi on ottanut aikaa. Aikaa uudistuksen valmisteluun ja käytännön toteuttamiseen olisi toivottu myös lisää – samoin kuin valtakunnallista tukea uudistuksen vauhdittamiselle AMK-yksiköissä: uudistusta koordinoivalta ARENE:n työryhmältä toivottiin vahvaa esiintuloa eri foorumeilla ja mittavaa tiedottamista. Valtakunnalliseen alakohtaiseen yhteistyöhön toivottiin jatkossa panostettavan voimakkaasti. Erityinen tiedotuksellinen haaste ovat työnantajat: uudistuksen jälkeen työpaikoista kilpaillaan kahdenalisin – eri laajuisilta näyttävin (140 ov = 210 op) – tutkintotodistuksin.

Valittua siirtymämallia ammattikorkeakouluissa perusteltiin seuraavasti. Siirtymämalleista edellistä ”kertamallia” perusteltiin sen selkeydellä sekä opettajien että opiskelijoiden kannalta. Sitä pidettiin selkeänä myös opiskelijatietohallintojärjestelmän toimivuuden näkökulmasta. Toisaalta myös ”kaksivaiheista” mallia perusteltiin tietohallinnon näkökulmasta: ajankohta mittavalle siirtymiselle katsottiin tässä mallissa varmemmaksi. Kahden erilaisen pisteytyksen ylläpitäminen samanaikaisesti kuitenkin myös arvelutti. Kaiken kaikkiaan muuntoajot olivat sujuneen ilmeisen hyvin ja tietojärjestelmät osoittaneet toimivuutensa. Kaksivaiheista siirtymistä perusteltiin lisäksi vuoden 2005 alussa alkavan koulutuksen vähyydellä ja sillä, että näin saadaan suunnittelulle, valmistelulle, tiedottamiselle ja tekemiselle enemmän aikaa.


Opetussuunnitelmatyö lähtenyt hyvin käyntiin

Opintopisteisiin siirtyminen ei ole luonteeltaan suinkaan pelkkä tekninen uudistus – kaikkea muuta. Vaikka kireän siirtymäaikataulun vuoksi opintoviikkoja on osin muunnettu opintopisteiksi myös kerrointa käyttäen, opetussuunnitelmatyö on ammattikorkeakouluissa päässyt kokonaisuutena ottaen hyvin käyntiin. Vaikka työn luonnehditaan tässä tarkastelussa olevan joissain ammattikorkeakouluissa jo jopa ”loppusuoralla”, on henki kautta linjan kuitenkin sellainen, että pitkäjänteinen kehittämistyö jatkuu tämän kiihkeimmän siirtymävaiheen jälkeen vielä pitkään.

Lomakkeen strukturoituun ja avoimeen osioon annettujen vastausten pohjalta ammattikorkeakoulut on luokiteltu kolmeen ryhmään sen perusteella, missä vaiheessa opetussuunnitelmatyö – ydinainesanalyysi, opintojen kuormittavuuden tarkastelu, osaamistasokuvausten laatiminen jne. – yksikössä on. Tilanne on taulukossa 2 kuvatunlainen.


Taulukko 2. Opetussuunnitelmatyön eteneminen ammattikorkeakouluissa

Opetussuunnitelmatyön eteneminen	Etenemistilanne Fr  %
Työ loppusuoralla	6	21,0
Työ täydessä käynnissä	12	41,0
Työ käynnissä vaihtelevasti tai käynnistymässä	11	38,0

Työn voidaan luonnehtia olevan loppusuoralla kuudessa ammattikorkeakoulussa. Kyseisissä yksiköissä uudistustyö on käynnistetty paljon ennen prosessin virallisesta käynnistymistä. Odotettavissa olevasta uudistuksesta on tiedotettu hyvissä ajoin kattavasti ja henkilöstö on onnistuttu sitouttamaan ja motivoimaan uudistustyöhön. Opetussuunnitelmatyötä on viety eteenpäin suunnitelmallisesti ja koordinoidusti ottaen hallitusti mukaan kaikki koulutusalat ja -ohjelmat. Kehittämistyötä on resursoitu voimakkaasti ja henkilöstölle on järjestetty useita koulutustilaisuuksia opetussuunnitelmatyöhön liittyen – monasti työtä on tuettu erillisin kehittämishankkein. Työskentely on ollut määrätietoisesti aikataulutettua ja se ollaan saamassa kuvausten mukaan – tälle kiireisimmälle siirtymävaiheelle asetettujen tavoitteiden osalta – päätökseen tämän kevään aikana.

Kahdessatoista ammattikorkeakoulussa työn luonnehditaan tässä tarkastelussa olevan ”täydessä käynnissä”. Myös näissä yksiköissä ollaan oltu liikkeellä hyvissä ajoin, mutta aikataulullisesti ei olla kuitenkaan aivan yhtä pitkällä kuin edellisessä ryhmässä. Työ on kyseisissä ammattikorkeakouluissa niin ikään suunnitelmallista ja monessa tapauksessa hankkeistettua. Uudistus on lähtenyt hyvin käyntiin ja mukana ovat koordinoidusti kaikki alat. Uudistustyötä resursoidaan myös kohdentamalla siihen rahoitusta.

Ero lukeutumisessa jompaankumpaan edellä kuvailluista ryhmistä on useassa tapauksessa kuin veteen piirretty viiva. Kolmanteen kategoriaan lukeutuvat yksitoista ammattikorkeakoulua eroavat edellisistä lähinnä siinä, että opetussuunnitelmatyö niissä on käynnistynyt muita myöhemmin. Uudistus ei etene yhtä suunnitelmallisesti ja koordinoidusti eivätkä kaikki alat ole mukana yhtä aktiivisesti: ”joillakin aloilla tuntuu olevan enemmän intoa käyttää kerrointa kuin tehdä syvällistä analyysiä”. Tiedottamisessa ei ehkä ole onnistuttu toivotulla tavalla ja muutosvastarintaa ei ole kattavasti onnistuttu torjumaan.

Kaiken kaikkiaan opetussuunnitelmatyö on kuitenkin edennyt kiitettävästi – ottaen huomioon uudistuksen myöhäinen käynnistyminen ammattikorkeakouluissa. Jossain määrin ongelmallista on kuitenkin se, että yksiköt ovat edenneen uudistustyössään näinkin eri tahtiin. Esimerkiksi koulutusalan ydinaineksen määrittely ei ole ammattikorkeakoulun sisäinen asia, vaan onnistunut analyysi edellyttäisi valtakunnallista koulutusalakohtaista yhteistyötä – eurooppalaista kontekstualisointia unohtamatta. Jatkotyöskentelyssä onkin varmistettava kaikkien ARENE:n koulutusalakohtaisten työryhmien aktiivinen rooli tuloksen kansallisen ja eurooppalaisen yhteismitallisuuden turvaamiseksi.


Opiskelijat aktiivisemmin mukaan

Henkilöstön osallistumisaktiivisuus uudistustyössä vaihtelee jonkin verran ammattikorkeakouluittain. Vaihtelua on myös siinä, kuinka opiskelijat on saatu mukaan kehittämiseen. Onnistunut lopputulos vaatii myös opiskelijanäkökulman huomioon ottamista – tätä edellyttää myös Bolognan prosessin tavoitteisto. Tilanne ECTS- ja opetussuunnitelmauudistuksen osalta käy ilmi taulukosta 3.


Taulukko 3. Opiskelijoiden osallistuminen opintojen mitoitusjärjestelmän uudistus- ja kehittämistyöhön

Opiskelijoiden osallistuminen	Jakauma Fr  %
Aktiivista	9	31,0
Vaihtelevaa	17	59,0
Vähäistä	3	10,0

Opiskelijat ovat olleet aktiivisesti mukana uudistustyössä yhdeksässä ammattikorkeakoulussa. Opiskelijat osallistuvat suunnittelu- opetuksen kehittämisryhmien työskentelyyn ja heidän roolinsa on merkittävä erityisesti opintojen kuormittavuuden tarkastelussa. Opiskelijat osallistuvat kattavasti kaikkien koulutusalojen ja -ohjelmien uudistamiseen. Opiskelijat ovat järjestäneet uudistuksesta kertovia keskustelutilaisuuksia ja tiedottaneet asiasta tehokkaasti keskuudessaan. Valtaosassa, seitsemässätoista, ammattikorkeakouluista osallistuminen on ollut vaihtelevaa. Opiskelijoiden osallistumisessa on alakohtaista vaihtelua ja osittain opiskelijoiden osallistuminen rajautuu heidän kuulemiseensa: heillä on mahdollisuus kommentoida uudistusta sen eri vaiheissa. Kolmessa ammattikorkeakoulussa osallistuminen todettiin vähäiseksi: opiskelijoille ei ole järjestetty riittäviä mahdollisuuksia osallistua tai he eivät mahdollisuuksiaan hyödynnä.

Opiskelijat tulee ottaa jatkossa määrätietoisemmin mukaan uudistustyöhön. Mahdollisuuksien muodollinen tarjoaminen ei pelkästään riitä: opiskelijoita on aktiivisesti kannustettava ja rohkaistava osallistumaan. Myös opiskelijajärjestöjen tulee kannustaa jäsenistöään aktiivisempaan osallistumiseen.


Lukuvuoden kesto osin mietityttää, harjoittelun mitoitusperuste kuntoon, opintokurssien minimilaajuudet kasvussa

Opetuksellisen lukuvuoden kesto on ollut harjoittelun mitoitusperusteen kanssa kiperimpiä kysymyksiä opintopistejärjestelmään siirryttäessä. Opintokurssien minimilaajuuskaan ei ole aivan yksiselitteinen asia.

Eurooppalaisen korkeakoulutusalueen muotoutuminen ja uuteen opintojen mitoitusjärjestelmään siirtyminen aiheutuu paineita opetuksellisen lukuvuoden pituuden uudenaliselle määrittelylle. Ammattikorkeakouluasetuksessa todetaan opintojen lukuvuosittaisen työmäärän olevan keskimäärin 1600 tuntia opiskelijan työtä, mikä tuottaa 60 opintopistettä. Asetuksen määritelmä opintojen mitoituksesta on täysin eurooppalaisen ECTS-järjestelmän mukainen. Jotta asetuksen määritelmä täytettäisiin, tulee miettiä, mikä on kohtuullinen työkuorma opiskelijalle ja mikä riittävä pituus lukuvuodelle ottaen huomioon tavoitteet tutkintojen suorittamisesta tavoiteajassa. Syksyllä annetuissa suosituksissa todetaan, että ollakseen aidosti osa eurooppalaista korkeakoulutusaluetta, pitää ammattikorkeakoulujen opintojen mitoituksen olla ECTS-järjestelmän mukainen ja kansainvälisesti vertailukelpoinen.


Esityksenä oli, että

Ammattikorkeakoulut siirtyvät sellaiseen opetukselliseen lukuvuoteen, jonka kesto on 40 viikkoa.


Asetuksessa mainittuun 1600 tuntiin tulee sisältyä kaikki opiskelijan työ, mikä hänen opintoihinsa lukuvuoden aikana kuuluu, myös harjoittelu. Työharjoittelu on tutkintoon kuuluva osa. Ammattikorkeakoululaissa harjoittelusta on todettu, että sen tavoitteena on perehdyttää opiskelija ohjatusti erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä.

Eurooppalainen ECTS-järjestelmä perustuu kokonaan opiskelijan todelliselle työkuormalle ja harjoittelun tuottaman opintopisteiden määrän tulee vastata todellista työviikkojen määrää. Tältä pohjalta syksyllä tehtiin seuraavanlainen esitys:

Ammattikorkeakoulujen opintoihin kuuluvan harjoittelun mitoituksessa siirrytään 1.8.2005 järjestelmään, jossa opiskelijan todellinen työkuorma tuottaa opiskelijan tekemää työtä vastaavan määrän opintopisteitä. Uusi harjoittelun mitoitusperuste otetaan käyttöön koskemaan myös opiskelijoita, joiden opinnot ovat alkaneet ennen 1.8.2005.

Uudistetussa ammattikorkeakouluasetuksessa ei ole otettu kantaa opintojakson laajuuteen. Osana Bolognan prosessin etenemistä oppimistuloksia suositellaan kuvattavaksi siten, että painopiste on opintojakson, opintokokonaisuuden tai tutkinnon tuottamassa osaamisessa. Korostetaan siis oppimistuloksia: tutkinnot opintojaksojenkin tasolla tulee rakentaa oppimistulosperustaisesti. Tähän sisäänrakentuu ajatus siitä, että opintojaksot muodostavat riittävän laajoja kokonaisuuksia.


Tähän perustuen esitettiinkin, että


Ammattikorkeakoulut päättävät:

- Opintojaksojen minimilaajuuden riittävän laajaksi ammattikorkeakoulussa. Tämä projekti suosittaa opintojakson pienimmäksi laajuudeksi 5 opintopistettä.

- Opintojaksojen olevan uusissa opetussuunnitelmissa laajuudeltaan vain kokonaisia opintopisteitä.



Kokonaistilanne suositusten suunnassa etenemisestä käy ilmi taulukosta 4.


Taulukko 4. Opetuksellisen lukuvuoden kesto, harjoittelun mitoitusperuste ja opintojaksojen minimilaajuudet ammattikorkeakouluissa

Suositukset: lukuvuoden kesto, harjoittelun mitoitus, opintojaksojen minimilaajuus	Tilanne ammattikorkeakouluissa
	Kyllä Fr   (%)	Päätöstä ei vielä tehty Fr   (%)	Ei Fr   (%)
Opetuksellisen lukuvuoden kesto 40 viikkoa 1.8.2005	14  (48)	6  (21)	9  (31)
Harjoittelu mitoitettu todellisen työkuorman pohjalta 1.8.2005	24  (83)	5  (17)
Todelliseen työkuormaan perustuva harjoittelun mitoitus ulottuu myös aikaisemmin aloittaneisiin	16  (55)	9  (31)	4  (14)
Opintojaksojen minimilaajuudeksi on päätetty viisi opintopistettä	7  (24)	3  (10)	19  (66)

Ammattikorkeakouluista jo neljätoista on tehnyt esityksen mukaisen päätöksen siirtyä 40 viikon opetukselliseen lukuvuoteen. Kuudessa ammattikorkeakoulussa ollaan vielä odottavalla kannalla. Juuri näistä yksiköistä on esitetty toivomuksia tilannekartoituksen tekemisestä. Ammattikorkeakoulukohtaiset päätökset lukuvuoden pituudesta, sen alkamis- ja päättymispäivämääristä sekä periodijaosta esitellään taulukossa 5. Vajaa kolmannes ammattikorkeakouluista näyttää ”ottaneen aikalisän” opetuksellisen lukuvuoden pidentämiseen. Esimerkiksi opettajan työn mitoittaminen opiskelijan oppimistyön rinnalla mietityttää: opettajien työvuoden merkittävää pitenemistä pelätään ja ongelmalliseksi mainitaan ainakin tekniikan alan opettajien niin vanha kuin uusikin virkaehtosopimus. Myös opiskelijoiden syys- ja talvilomien tarpeellisuudesta on keskusteltu. Lisäksi opiskelijoiden kesätöiden saanti huolestuttaa lukuvuoden jatkuessa liki juhannusta. Opiskelijat ovat olleet huolestuneita opintotuestaan lukuvuoden pidentyessä. Tieto siitä, ettei opintotukiasetus estä opintotuen myöntämistä kymmeneksi kuukaudeksi, ei ole selvästikään heti saavuttanut opiskelijoita.


Taulukko 5. Ammattikorkeakoulukohtaiset päätökset opetuksellisen lukuvuoden kestosta
(viikkoina), sen alkamis- ja päättymispäivämääristä sekä periodijaosta

Ammattikorkeakoulu	Päätökset lukuvuodesta
	Kesto	Alkaa	Päättyy	Periodeja
Arcada, Nylands svenska yrkeshögskolan	40	29.08	21.06	4
Diakonia-ammattikorkeakoulu	38	22.08	01.06
Espoon-Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu	40/39*	19.08/25.08*	26.05/27.05*
Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu	40	01.08	22.06	4
Haaga Instituutin ammattikorkeakoulu	40	15.08	10.06	4
Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia
Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu	40	15.08	16.06	4
Humanistinen ammattikorkeakoulu	40	01.09	17.06	6
Hämeen ammattikorkeakoulu	40	01.09	30.06	6
Jyväskylän ammattikorkeakoulu	34	29.08	19.05	4
Kajaanin ammattikorkeakoulu	36	29.08	02.06	4
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu	36	01.09	31.05	4
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu	40			4-5
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu	36	29.08	31.05	5
Lahden ammattikorkeakoulu	40	05.09	25.06	1+5
Laurea-ammattikorkeakoulu	40	29.08	21.06	4
Mikkelin ammattikorkeakoulu		29.08		4-5
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
Pirkanmaan ammattikorkeakoulu	39	12.08	02.06	4
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu	36	01.09	31.05	2
Rovaniemen ammattikorkeakoulu	40	29.08	16.06	5
Satakunnan ammattikorkeakoulu				4
Savonia-ammattikorkeakoulu	39	01.06	31.05	4
Seinäjoen ammattikorkeakoulu				4-6
Svenska yrkeshögskolan	40	29.08	23.06	4
Tampereen ammattikorkeakoulu	40	08.08	02.06	4
Turun ammattikorkeakoulu	40	viim. 01.09	aik. 31.05	4
Vaasan ammattikorkeakoulu
Yrkeshögskolan Sydväst	40	vko. 35	vko. 25	5

Enemmän kuin ammattikorkeakoulujen välisistä eroista muutosvalmiudessa, tulos viestii erilaisista kehittämisstrategioista. Osa ammattikorkeakouluista näyttää ottaneen selkeästi suositusten mukaisen linjan: uudistusten aikataulu on nopea ja päätöksissä korostuu eurooppalainen perspektiivi. Käytännössä ongelmia kenties vielä kohdataan, mutta niitä ratkotaan sitä mukaa jos niitä ilmenee. Osa ammattikorkeakouluista on joissakin keskeisissä kysymyksissä odottavalla kannalla eikä virallisia päätöksiä ”koulutuksen eurooppalaistamisesta” ole vielä toistaiseksi tehty tai vahvistettu – ne tosin ovat valmisteilla tai jo pitkälle luonnosteltukin. Ehkä näissä yksiköissä on vielä hetki haluttu seurata, millaisia, missä laajuudessa ja millä aikataululla uudistuksia muissa ammattikorkeakouluissa tehdään. On myös niitä ammattikorkeakouluja, jotka ovat toistaiseksi halunneet selkeästi pitäytyä ainakin joiltain osin (esimerkiksi opetuksellisen lukuvuoden kesto) vanhoissa käytännöissä. Vastauksista käy ilmi, että uudistuksia halutaan pohjustaa perusteellisesti ja edellytyksiä uudistuksen onnistumiselle rakentaa pitkäjänteisesti muutoksista aiheutuvia ongelmia tarkkaan ennakolta kartoittaen.

Harjoittelun mitoitus on keskusteluttanut korkeakouluväkeä jo pitkään, vaikka valtaosassa ammattikorkeakoulutusta mitoitus on alun perinkin ollut esityksen mukainen. Uudistuspaineet ovat kohdistuneet lähinnä tekniikan ja liikenteen alan harjoitteluun. Muutosvastarintaa kentällä selvästikin esiintyy, mutta kyselyn tulos on selvä, kuten taulukosta 4 nähdään. Ammattikorkeakoulujen johto on selkeästi sitoutumassa myös harjoittelua koskien eurooppalaisen ECTS-järjestelmän periaatteisiin, ja selkeä tulos helpottanee päätöksentekoprosessia muutamassa vielä empivässä yksikössä. Opintonsa jo aloittaneiden osalta siirtymien uuteen mitoitusjärjestelmään vielä jonkin verran jakaa mielipiteitä ja siirtymisen yksityiskohtia vielä pohditaan.

Kyselyn perusteella eniten keskustelua ammattikorkeakouluissa on käyty opintojakson minimilaajuudesta. Taulukon 4 mukaan vain seitsemän ammattikorkeakoulua on kolmen vielä empiessä päättänyt siirtyä minimilaajuudeltaan viiden opintopisteen opintojaksoihin. Valtaosa – 19 ammattikorkeakoulua – pitäytyy laajuudeltaan suppeammissa jaksoissa: lähes poikkeuksetta minimiksi on päätetty kolme opintopistettä. Ongelmia on ennakoitu syntyvän vanhojen opiskelijoiden siirtyessä uusiin opetussuunnitelmiin, joissa opintojaksot ovat aiempaa selvästi laajempia. Tavoitteeksi kuitenkin ilmoitettiin lähes poikkeuksetta opintojaksojen minimilaajuuden kasvattaminen suositusmittaan jo lähitulevaisuudessa. Kaikissa ammattikorkeakouluissa on päätetty opintojaksojen olevan uusissa opetussuunnitelmissa mitoitukseltaan kokonaisia opintopisteitä.


Diploma Supplement kattavasti käytössä

Projektin yhtenä tavoitteena oli varmistaa, että kansainvälisen mallin mukainen tutkintotodistuksen liite (Diploma Supplement) on käytössä kaikissa ammattikorkeakouluissa. Tutkintotodistuksen liitteeseen tulee kirjata tiedot ammattikorkeakoulusta, opinnoista ja opintosuorituksista sekä niiden tasosta ja asemasta sekä kansallisessa että kansainvälisessä korkeakoulututkintojen viitekehyksessä. Projektin toimesta on laadittu suomen-, ruotsin- ja englanninkielisiä malleja, joiden avulla tutkintojen ja niiden liitteiden kansainvälinen vertautuvuus voidaan varmistaa. Mallit on jaettu ammattikorkeakoulujen ECTS-koordinaattoreiden kautta ammattikorkeakouluihin syksyllä 2004.

Kyselyn mukaan ammattikorkeakoulujen osallistumisedellytykset eurooppalaisen korkeakoulutusalueen toimintaan ovat tältä osin kunnossa. Kaikissa ammattikorkeakouluissa oli kyselyajankohtana käytössä kansainvälisen mallin mukainen tutkintotodistuksen liite.

Tutkintotodistuksiin ei vielä kaikissa ammattikorkeakouluissa oltu tehty opintopisteisiin siirtymisen edellyttämiä muutoksia. Tutkintotodistukset oli uudistettu vastaamaan opintopistejärjestelmää 18 ammattikorkeakoulussa; lopuissa (11) yksiköissä tutkintotodistuksiin tehdään uudistuksen edellyttämät muutokset sitä mukaa kun opiskelijoita alkaa uuden järjestelmän mukaan valmistus.


Korkeakoulututkintojen viitekehys rakentumassa

Jonkin verran toisistaan poikkeavin strategioin ja aikataulutuksin sekä yliopistosektorilla tehtyä pohjatyötä soveltavin osin hyödyntäen ammattikorkeakoulut ovat viemässä suomalaista ammattikorkeakoulutusta määrätietoisesti osaksi eurooppalaista korkeakoulutusaluetta. Kokonaisuutena tilanne näyttää – etenkin uudistuksen lyhyt aikajänne huomioon ottaen – hyvältä. Kaikilta osin täysipainoinen osallisuus ei kuitenkaan ole ammattikorkeakoulujen omasta toiminnasta kiinni. Erittäin merkittävää on, miten ammattikorkeakoulujen kokeiluna käynnistetyt jatkotutkinnot asemoidaan suomalaisessa korkeakoulututkintojen järjestelmässä – miten kansallinen korkeakoulututkintojen viitekehys tältä osin lopulta vertautuu eurooppalaiseen kehykseen.

Kansallinen korkeakoulututkintojen viitekehys on kuvaus maassamme suoritettavista korkeakoulutukinnoista. Viitekehyksen tavoitteena on kuvata suomalaiset korkeakoulututkinnot yhdenmukaisella, ymmärrettävällä ja vertailukelpoisella tavalla. Kansallisessa viitekehyksessä määritellään ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välinen suhde tuottaen selkeä kuva sektoreita profiloivista piirteistä sekä niiden työnjaosta korkeakoulujärjestelmässä. Viitekehyksessä suomalaiset korkeakoulututkinnot kuvataan ilmaisemalla niiden vaatima työmäärä, niiden taso sekä niille määritellyt oppimistulokset, tutkintojen tuottama jatko-opintokelpoisuus sekä kunkin tutkinnon lähtötaso.

Korkeakoulututkintojen viitekehyksessä suomalaista korkeakoulutusta kuvataan eurooppalaisessa yhteistyössä sovituin kriteerein. Kriteereitä on kehitetty Bolognan prosessin kansainvälisen seurantaryhmän asettaman työryhmän toimesta. Tällä tavoin hahmottuvan yhteisen eurooppalaisen korkeakoulututkintojen viitekehyksen toivotaan lisäävän opiskelijoiden kansainvälistä liikkuvuutta ja eurooppalaisen korkeakoulutuksen kilpailukykyä globaaleilla koulutusmarkkinoilla. Bolognan prosessin edetessä kansalliset korkeakoulujärjestelmät Euroopassa ovat yhdenmukaistuneet kahden syklin mallin mukaisiksi.

Suomessa viitekehyksen rakentamista on hankaloittanut ammatillisen korkeakoulutuksen toisen syklin – ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnon – aseman epämääräisyys. Ollakseen kansainvälisesti vetovoimaisia suomalaisilla ammattikorkeakouluillakin tulee olla tarjottavanaan selkeästi asemoitu ja statukseltaan vahva toisen syklin master-tasoinen korkeakoulututkinto. Samalla turvattaisiin suomalaisen korkeakoulutuksen duaalijärjestelmän toimivuus pitkälle tulevaisuuteen.

Kansallinen korkeakoulutukintojen viitekehyksen raamit tukevoituvat muotoonsa tämän kevään kuluessa, kun AMK-jatkotutkintojen aseman määrittävä lainsäädäntötyö etenee päätökseensä. Hallituksen esitystä ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän kehittämiseksi käsiteltiin torstaina 17.2.2005 hallituksen sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä. Opetusministeriön tiedotteen mukaan:


Esityksessä ehdotetaan ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmää kehitettäväksi siten, että osalla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista olisi mahdollisuus työelämäkokemuksen jälkeen syventää ammatillista osaamista jatkamalla opintoja ja suorittamalla työelämälähtöinen tutkinto ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakouluissa suoritettavia tutkintoja olisivat jatkossa ammattikorkeakoulututkinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Ylemmillä ammattikorkeakoulututkinnoilla voidaan vastata työelämän kasvaviin osaamisvaatimuksiin.

Pääsyvaatimuksena ylempiin ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin olisi perustutkinnon lisäksi kolmen vuoden työkokemus. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon liitettäisiin tutkintonimike ja lyhenne ylempi AMK.

Esityksen mukaan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot olisivat mahdollisia niillä koulutusaloilla ja niissä ammattikorkeakouluissa, joista opetusministeriö tekee erillisen päätöksen. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot tuottaisivat julkiseen virkaan tai tehtävään saman kelpoisuuden kuin ylempi korkeakoulututkinto.

Hallituksen esitys ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän kehittämiseksi on tarkoitus antaa eduskunnalle maaliskuussa.



Missä määrin ammattikorkeakoulujen kansallinen ja kansainvälinen vetovoima lisääntyy, riippuu säädettävän lain ja siihen pohjaavan asetuksen lopullisesta muotoilusta. ARENE:n projektissa tilannetta seurataan tiiviisti ja syntymässä olevien säädösten mahdollistamissa rajoissa haetaan suuntaviivoja ylempien ammattikorkeakoulututkintojen jatkokehittelylle.