Ammattikorkeakoulun opettajan työn muutos tutkimuskohteena

Suomen ammatillisen koulutuksen rakenteet uudistettiin 1990-luvulla perustamalla alueelliset ammattikorkeakoulut yliopistojen rinnalle maamme korkeakoulujärjestelmän toiseksi osa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, tulkita ja ymmärtää 1990-luvun alussa käynnistyneen koulutusuudistuksen vaikutuksia ammattikorkeakoulujen ja erityisesti niissä toimivien opettajien osaamisvaatimuksiin sekä ennakoida niiden muutoksia vuoteen 2010 ulottuvalla ajanjaksolla. Tutkimustyötäni ohjasi neljä tutkimusongelmaa, jotka liittyivät ammattikorkeakoulun toiminnassa tapahtuneiden muutosten kuvaamiseen sekä ammattikorkeakoulun opettajan osaamisvaatimusten muutoksen näkyväksi tekemiseen. Opettajan työhön liittyviä osaamisvaatimuksia tarkastelin sisällöllisen osaamisen, menetelmällisen hallinnan sekä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvien vaatimusten muutoksen kannalta.




Tutkimuksen ensisijaisena aineistona olivat kevättalvella 2002 suoritetut Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun (n=8) ja Savonia-ammattikorkeakoulun (n=8) eri alojen yliopettajien, lehtoreiden ja päätoimisten tuntiopettajien teemahaastattelut. Täydentävänä aineistona olivat ammattikorkeakoulujen hallinnon (n=10) ja työelämän edustajien (n=7) haastattelut.


Ammattikorkeakoulu opettajan työympäristönä

Muutosten nopeutuminen, kilpailun kiristyminen, toimintojen tehostamisen vaatimus sekä monimutkaisuuden ja epävarmuuden lisääntyminen ovat edellyttäneet organisaatioilta entistä suurempaa joustavuutta ja sopeutumiskykyä. Tämän takia myös ammatillisen koulutuksen edellisillä vuosikymmenillä muotoutunutta, keskusjohtoista ja koulutuksen omien lähtökohtien perusteella rakennettua järjestelmää nähtiin tarpeelliseksi uudistaa 1990-luvun alussa. Koulutuspolitiikan ja -järjestelmän muutospaineiden lisäksi ammatillisen koulutuksen kehitystarpeita korostivat uudet käsitykset oppimisesta ja tiedosta sekä työelämän nopeasti muuttuneet rakenteet ja osaamistarpeet. Uusiin haasteisiin vastaamiseksi päädyttiin koulutuksen rakenteiden voimakkaaseen uudistamiseen. Perustettiin monialaiset ammattikorkeakoulut ja myös toisen asteen ammatillinen koulutus koottiin alueellisiksi, monialaisiksi konserneiksi.

Haastateltavien näkemysten mukaan 2000-luvun alun ammattikorkeakoulu oli selvästi erilainen työ- ja toimintaympäristö kuin ammatillinen oppilaitos 1990-luvun alussa. Tärkeimpiä muutoksia ovat olleet koulutusjärjestelmän rakenteellinen uudistaminen, ammattikorkeakoulujen tehtäväkentän laajeneminen, oppilaitoksen avautuminen, keskushallinnon suoran ohjauksen väheneminen sekä ammattikorkeakoulun itsenäisen suunnittelu- ja kehittämisvastuun korostuminen. Korkeakoulujen voimakkaasti kasvaneiden sisäänottomäärien ja yhteiskunnallisten muutosten seurauksena opiskelijoiden tarpeet ja vaatimukset ovat monipuolistuneet. Kokonaisuudessa pisimmälle muutosprosessissa on edetty koulutusjärjestelmän rakenteellisessa uudistamisessa. Toimintakulttuurin ja käytännön toiminnan muutoksen eteneminen vaihtelee voimakkaasti tutkimuksen kohteena olleiden ammattikorkeakoulujen eri osissa.


Opettajilta vaaditaan uudenlaista osaamista

Tutkimuksen mukaan ammattikorkeakoulun opettajan työkuva on monipuolistunut ja laajentunut perinteisen opetustyön ulkopuolelle. Oman ammattialan sisällöllisen yleisosaamisen merkitys on korostunut, mutta erityisesti tutkimus- ja kehitystoiminnassa tarvitaan myös syvällistä erikoisosaamista. Ammatillisen käytännön toistamisen lisäksi opettajan odotetaan kykenevän myös uuden tiedon ja osaamisen tuottamiseen.

Menetelmälliset osaamiseen liittyvät vaatimukset ovat kasvaneet kaikkein eniten. Uusia haasteita ovat asettaneet pedagogisten ratkaisujen muuttuminen, nopea tietotekninen kehitys, työelämäyhteyksien vahvistaminen, kasvanut projektitoiminta, suunnittelu- ja kehittämistehtävät, kansainvälistyminen sekä kirjallisen viestinnän painottuminen puheviestinnän kustannuksella.

Henkilökohtaisten ominaisuuksien kohdalla opettajalta vaaditaan entistä enemmän sisäistä yrittäjyyttä, kykyä oman työnsä arviointiin ja osaamisensa kehittämiseen, monipuolisia vuorovaikutustaitoja sekä kykyä toisten yksilölliseen kohtaamiseen. Uudet haasteet ovat muuttaneet opettajan työn aiempaa vaativammaksi, mutta samalla myös entistä mielenkiintoisemmaksi. Monet opettajat ovat kokeneet myös riittämättömyyden tunteita.


Opettajien työnkuvat erilaistumassa

Vuoteen 2010 ulottuva ajanjakso on suhteellisen lyhyt ja näyttää ilmeiseltä, että kaikkien opettajien työnkuvat eivät tänä aikana ratkaisevasti muutu. Monet jo nähtävissä olevat kehityssuunnat tulevat jatkumaan opettajan työssä, mutta on selvää, että kuluvalla vuosikymmenellä tulee tapahtumaan myös yllättäviä muutoksia. Selkeitä kehityssuuntia ovat kilpailun kiristyminen koulutusmarkkinoilla, ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan vahvistuminen, verkko-opetuksen lisääntyminen, yhteistyön merkityksen korostuminen ja monikulttuurisuuden vahvistuminen. Yliopettajien osuus opettajakunnasta kasvaa ja yhä useamman opettajan työssä tutkimuksella, työelämän kehittämistehtävillä ja yhteiskunnallisella vaikuttamisella on merkittävä osuus. Näyttää todennäköiseltä, että opettajien työkuvat erilaistuvat entistä selkeämmin.


Lähivuosina tarvitaan paljon uusia opettajia

Tutkimus ajoittuu ammattikorkeakoulujen kehityksen kannalta mielenkiintoiseen ajanjaksoon. Voimakkaasti rakenteelliseen kehittämiseen painottunut vaihe on pääosin ohitettu. Nyt huomio on entistä enemmän keskittymässä toiminnan sisällölliseen ja pedagogiseen kehittämiseen, tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä aluekehitystehtävän vahvistamiseen ja näiden entistä vahvempaan integraatioon koulutustoiminnan kanssa.

Erityisen ajankohtaiseksi tutkimuksen tekee se, että seuraavien kymmenen vuoden aikana noin kolmasosa ammattikorkeakoulujen opettajista, eli noin 2000 opettajaa, on jäämässä eläkkeelle. Tutkimukseni tulokset auttavat hahmottamaan osaamistarpeiden muutoksen suuntaa lähitulevaisuudessa, ja antavat siten perusteita uusien opettajien valintaan. Suurten eläkepoistumien ja opettajasukupolven vaihtumisen takia lähivuosien ratkaisuilla tulee olemaan suuri merkitys pitkälle tulevaisuuteen. Sisällöllisen ja menetelmällisen osaamisen lisäksi rekrytoinnissa tulisi kiinnittää huomiota henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, joista näen erityisen tärkeänä kyvyn toisten kohtaamiseen sekä halun ja valmiudet luoda uutta.

Uusien opettajien kasvava tarve ja osaamisvaatimusten muutos asettaa haasteita myös ammatilliselle opettajankoulutukselle. Tutkimukseni tuo uutta tietoa opettajankouluttajille ja opettajaksi opiskeleville siitä, mihin suuntaan opettajankoulutusta ja opettajien osaamista tulisi kehittää. Tässä suhteessa näen erityisen tärkeänä opettajien työelämäyhteistyöhön liittyvien valmiuksien vahvistamisen.

Opettajasukupolven vaihtumista ei pidä tarkastella pelkästään uusien, rekrytoitavien opettajien kannalta. Monille ikääntyville opettajille kiihtyvässä muutosvauhdissa mukana pysyminen on haastateltavien mukaan ollut vaikeata. Ammattikorkeakoulujen toiminnassa ja sen kehittämisessä tulisi aktiivisesti huomioida ikääntyvien opettajien erityistarpeet ja hyödyntää heidän kokemustaan, osaamistaan ja yhteyksiään. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi sisällyttämällä heidän työtehtäviinsä nuorten opettajien vertaisina ja mentoreina toimimista.

Yksittäiset opettajat voivat tämän tutkimuksen tulosten avulla hahmottaa ammattikorkeakoulujen muutosta ja tulevaisuuden kehityssuuntia sekä erityisesti omaa opettajuuttaan, omia vahvuuksiaan ja kehittymistarpeitaan opettajina.


Mielenkiintoinen näköalapaikka

Ammattikorkeakoulun opettajan työ on mielenkiintoinen näköalapaikka suomalaiseen yhteiskuntaan ja myös kansainvälisen yhteistyön kentille. Opettajan työnkuva on muuttunut ja muutos näyttää jatkuvan. Opettaja ei ole enää vain tiedonjakaja. Tietoa on nykyaikana helppo koota, mutta tiedon valikointi ja arvottaminen on entistä haastavampaa. Vaikka käsitykset oppimisesta ja opiskelijoiden roolista oppimisessa ovatkin muuttuneet, opettajilla on edelleen ratkaisevan tärkeä rooli oppimisen ohjaamisessa, opiskelijoiden innostamisessa ja oppimisen sitomisessa todellisuuteen. Mikään ei viittaa siihen, että opettajan työhön kohdistuvat vaatimukset tulisivat vähenemään, mutta toivottavasti opettajien työn mielekkyyttä voidaan parantaa ja kuormittavuutta vähentää työnkuvia selkiyttämällä.

Opettajan työn erityinen haaste on toisten ihmisten aito kohtaaminen ja ymmärtäminen. Kohtaaminen liittyy vuorovaikutukseen opiskelijoiden, opettajakollegojen, työelämän edustajien ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. En halua tällä sanoa, että sisällöllinen osaaminen, menetelmällinen hallinta ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet olisivat arvottomia. Ilman aitojen kohtaamisten kautta syntyviä ihmissuhteita, luottamusta ja yhteyttä opettajan on kuitenkin vaikeaa hyödyntää muita ominaisuuksiaan opiskelijoiden oppimisen tukemisessa, oppimismotivaation vahvistamisessa, työyhteisön kehittämisessä, tutkimus- ja kehitystoiminnassa tai muissa työtehtävissään.

Palaan lopuksi väitöskirjani otsikkoon. Ovatko opettajat muuttuneet ammattikorkeakoulu-uudistuksen myötä ammatillisen käytännön toistajista monipuolisiksi aluekehittäjiksi? Kysymysmerkki otsikon perässä on aiheellinen. Voidaanhan esimerkiksi monia entisaikojen kyläkoulujen opettajia pitää hyvinkin aktiivisina aluekehittäjinä. Erityisesti nopeasti muuttuvilla aloilla työelämän kehityksessä mukana pysyminen on kova haaste. Yksittäisten opettajien on mahdotonta täyttää kaikkia hänen työhönsä kohdistuvia odotuksia. Tilanne muuttuu ratkaisevasti erilaiseksi, kun yksilön osaamista tarkastellaan suhteessa oman työyhteisön ja yhteistyökumppaneiden osaamiseen. Uskon, että ammattikorkeakoulut ja myös yksittäiset opettajat voivat entisestään vahvistaa rooliaan monipuolisina aluekehittäjinä. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että pystymme rakentamaan toimivia yhteistyösuhteita organisaation sisällä ja suhteessa ulkoisiin yhteistyökumppaneihimme. Hyvällä yhteistyöllä tavalliset asiantuntijat saavat ihmeitä aikaan.


Auvinen, P. 2004. Ammatillisen käytännön toistajista monipuolisiksi aluekehittäjiksi? Ammattikorkeakoulu-uudistus ja opettajan työn muutos vuosina 1992-2010. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteellisiä julkaisuja n:o 100. <http://joypub.joensuu.fi/publications/dissertations/auvinen_aluekehittajaksi/auvinen.pdf>