Artikkelissa tarkastellaan mikä on ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnon rooli korkeakoulutuksen duaalijärjestelmässä. Tarkastelu perustuu eri asiantuntijoiden selvityksiin ja keskustelualoitteisiin.

Suomessa duaali- ja binaarijärjestelmästä on korkeakoulutuksen yhteydessä alettu puhua ammattikorkeakoulujen perustamisen myötä. Duaalia ja binaaria käytetään puheessa joskus samaa tarkoittaen ja sekaisin, joskus rinnakkaisina ja eri asiaa tarkoittaen. Mistä tässä on kyse? Sakari Ahola (1996, 37-49) on selvittänyt käsitteiden taustaa ja tuloa Suomeen. Hänen mukaansa erottelun ja erityisesti binaari-käsitteen juuret juontavat brittiläiseen keskusteluun ja korkeakoulupolitiikkaan. ”Binary principle” tarkoitti Aholan (mt. 42) mukaan elitistisen yliopistosektorin ja sille alisteisen polyteekkiosaston jatkumista. Duaali tulee Suomeen Saksasta, jota Hollannin ohella on pidetty esikuvana suomalaiselle ammattikorkeakoulujärjestelmälle. Ahola (mt. 41) ei näe juurikaan eroa binaarilla ja duaalilla.

Määritelmällisesti ne kuitenkin toisistaan eroavat. Korkeakoulujärjestelmät voidaan jakaa karkeasti ottaen ainakin kolmeen malliin: duaalimalliin, binaarimalliin ja integroituun malliin. Kaksi ensimmäistä ovat erilliskorkeakoulumalleja, jälkimmäinen niin kutsuttu yhtenäiskorkeakoulumalli. Integroiduilla eli yhtenäiskorkeakoulumalleilla viitataan järjestelmiin, korkeakoulutuksen eri muotoja toteutetaan samoissa institutionaalisissa puitteissa. Erillisjärjestelmistä binaarimalli eroaa duaalimallista siinä, että edellisessä ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa suoritettavat tutkinnot ovat selkeästi peräkkäisiä ja ammatillinen sektori toimii ainakin osittain yliopistollisiin opintoihin valmistavana instituutiona. Jälkimmäisestä mallista puhuttaessa halutaan puolestaan korostaa eri sektoreilla suoritettujen tutkintojen erillisyyttä ja rinnakkaisuutta. (Ks. Liljander 1997; 2004, 24-26.)

Ahola (mt. 42) lainaa Ulrich Teichleria ja toteaa korkeakoulupoliittisessa keskustelussa oltavan viehtyneitä ”different but equal” kilpailuasetelman esiintuontiin. Toden totta - sanontana hyvin ajankohtainen, tosin eri järjestyksessä. Sanonta on viimeisemmäksi päässyt nimeksi AMK-jatkotutkintokokeilun kansainvälisen arviointiryhmän raporttiin (ks. Pratt ym. 2004).

Duaalijärjestelmämallissa on katsottu olevan ennen kaikkea kysymys painotuseroista korkeakoulusektorien tehtävissä (Kekäle ym. 2004a), jossa ammattikorkeakouluille on varattu työelämälähtöisyys ja yliopistoille tiedelähtöisyys. Nämä arkipäivän dikotomiat (esim. työelämälähtöisyys vs. tieteellisyys; käytännöllisyys vs. teoreettisuus) tukevat Välimaan (2004, 60) mukaan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen eroa, joka monesti on vähäinen: samaa koulutusta annetaan molemmilla sektoreilla. Käytännön hyödyllisyyden tavoittelu korkeakoulutuksessa ei kuitenkaan ole uusi asia. Esimerkiksi yliopistojen tehtävänä on alkujaan ollut mm. pappien, lakimiesten ja lääkärien sekä muiden virkamiesten kouluttaminen (mt. 43). Välimaa (mt. 62-63) katsookin eroja tehtävän enemmän koulutusinstituutioiden ja oppilaitosten näkökulmasta kuin koulutustehtävästä käsin. Hän haluaa ulottaa tarkastelun koulutusjärjestelmän toimivuuteen ja korkeakoulutuksen vastuuseen yhteiskunnan kehittämisestä. Välimaalle duaalijärjestelmä näyttäisi merkitsevän myös kilpailua edistävien rakenteiden vahvistamista eri sektoreilla ja niiden välillä. Duaalijärjestelmällä on siis merkitystä erityisesti ammattikorkeakoulujen kannalta.

Juha-Pekka Liljander (2004) on selvitysmiehen raportissaan ammattikorkeakoulutuksen asemasta eurooppalaisella korkeakoulutusalueella pohtinut keskeisesti jatkotutkinnon asemaa ja roolia korkeakoulujärjestelmässä. Raportin perusteella jatkotutkinnon merkitys kiinnittyy pitkälti kysymykseen kahden syklin tutkintojärjestelmän ulottamisesta yliopistojen lisäksi myös ammattikorkeakoulutukseen eurooppalaisen vertautuvuuden vuoksi. Kyse on ammattikorkeakoulujen kansainvälistymisen kehittämisestä – tämän perusedellytysten turvaamisesta. Ammattikorkeakoulujen osallistuminen esimerkiksi kansainvälisiin vaihto-ohjelmiin voitaisiin turvata, jos ammattikorkeakouluissa olisi omat toisen syklin eurooppalaisittain vertautuvat master-tason tutkintonsa.

Duaalimallin ylläpitämisen kannalta ammattikorkeakoulujen työelämälähtöisinä kehitettäviä jatkotutkintoja pidetään keskeisen tärkeinä (Kekäle ym. 2004a). Tätä Kekäle ym. perustelevat sillä, että jatkotutkinnot takaavat ammattikorkeakoulujen perustutkinnon suorittaneille pääsyn tekemään eurooppalaista master-tason toisen syklin tutkintoa jo aiemmin valitsemallaan väylällä. Ilman tätä mahdollisuutta vaarana olisi Kekäleen ym. mukaan ammattikorkeakoulujen sulautuminen yliopistoihin: ammattikorkeakoulujen ”kehittyminen” yliopistokoulutukseen valmistaviksi laitoksiksi ja korkeakoulutusjärjestelmän muuttuminen binäärimallin kautta integroiduksi järjestelmäksi.

Myös jatkotutkintokokeilun loppuarvioinnissa (Pratt ym. 2004) ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoa pidetään keskeisenä ja tärkeänä tekijänä korkeakoulutuksen duaalijärjestelmän säilymisen ja kehittämisen kannalta. Raportissa on todettu, että Suomessa näyttäisi vallitsevan vahva sitoutuminen duaalijärjestelmään ja sen edelleen kehittämiseen. Kuitenkin raportissa muistutetaan myös aiheellisesti, että pelkkä sitoutuminen ei tässäkään riitä, vaan tarvitaan duaalijärjestelmää tukevia toimia (mt. 18-19). Tosin näitä toimia ei tarkemmin ehdoteta, vaikkakin käydään keskustelua rahoituksesta, joka on hyvin keskeinen instrumentti jatkotutkintoa kehitettäessä. Rahoituksen ongelmiin puututtiin jo jatkotutkintokokeilun väliarvioinnissakin (Kekäle ym. 2004b).

Jaakko Sirkjärvi (2004) käyttää duaalia mielenkiintoisella tavalla yhdistäen sen ammattikorkeakoulujen ohjausmalliin, jossa opetusministeriö (valtio) ohjaa tavoite- ja tulossopimuksin yms. keinoin ja ylläpitäjä (kunnat, kuntayhtymät ja kunnalliset yhtiöt) omistajan ohjauksen keinoin kutsuen mallia dualistiseksi ohjausmalliksi. Mallista seuraa erilaisia käytännön ongelmia, joista mainittakoon talouskysymykset (Sirkjärvi 2004; Varmola 2004). Ohjausmalliin liittyvät kysymykset ovat tärkeitä ja kauaskantoisia, mutta tämän artikkelin näkökulmasta enemmänkin mielenkiintoinen sivujuonne, vaikkakin saattaa jatkotutkinnon rahoituksen kannalta ennen pitkää kehittyä merkittäväksi. Miten yhdistää alueellinen ohjaus ja vaatimukset maisteritasoiseen koulutukseen?

Duaalijärjestelmään sanotaan siis sitoudutun, ja Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2004-2008 (Kesu) on linjattu duaalijärjestelmän kehittämistä tukevia toimenpiteitä. Kesussa määritellyt toimenpiteet voivat kuitenkin helposti johtaa korkeakoulusektorien yhtenäistymiseen ja samankaltaistumiseen esimerkiksi työelämän ja alueellisten toimijoiden kanssa tehtävän yhteistyön ja rahoituksen osalta. Tätä OECD:n arviointiryhmäkin (2002) epäili, että samanlainen status- ja tutkintorakenne johtaa yliopistosektorin hallintaan arvojärjestelmänä, jos ammattikorkeakouluilla ei ole vahvaa omaa arvo- ja uskomusjärjestelmää. Duaalijärjestelmään kohdistuukin paineita, joita vain ammattikorkeakoulut yhdessä voivat kohdata pohtimalla ammattikorkeakoulujen perustavia kysymyksiä (vrt. esim. Kotila & Mutanen 2004) ja rakentamalla omaa arvojärjestelmäänsä, joka aidosti perustuu työelämän tarpeisiin. Jatkotutkinto näyttäisi olevan keskeisessä asemassa kehitettäessä ammattikorkeakouluja eurooppalaisessa hengessä – duaalijärjestelmä säilyttäen.


Lähteet

Ahola, S. 1996. ”Different but equal”. Eli mikä ammattikorkeakoulussa on erilaista? Teoksessa J.-P. Liljander (toim.) Erilaistuva korkeakoulutus. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos, 37-49.

Kekäle, T., Tynjälä, P. & Heikkilä, J. 2004a. Duaalimalli, Bologna ja ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnon arviointi. Teoksessa E. Okkonen (toim.) Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto – toteutuksia ja kokemuksia. Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu, HAMK-julkaisuja 1, 23-28.

Kekäle, T., Heikkilä, J., Jaatinen, P., Myllys, H., Piilonen, A-R., Savola, J., Tynjälä, P. & Holm, K. 2004b. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilu. Käynnistysvaiheen arviointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja. 1:2004.

Kotila, H. & Mutanen, A. (toim.) 2004. Tutkiva ja kehittävä ammattikorkeakoulu. Helsinki: Edita.

Koulutus ja tutkimus vuosina 2004-2008 – Kehittämissuunnitelma 2004. Opetusministeriö. Helsinki: Yliopistopaino.

Liljander,J.-P. 1997. Erottautumisen ja jäljittelyn jännitekentässä kahdentuva korkeakoulutus kasautuneen koulutuskysynnän kanavoijana. Teoksesa J. Välimaa (toim.) Korkeakoulutus kolmiossa – Näkökulmia korkeakoulutuksen muutoksiin. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos, 35 56.

Liljander, J.-P. 2004. Ammattikorkeakoulutuksen asema eurooppalaisella korkeakoulutusalueella. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:10.

OECD 2002. Review of Education Policy in Finland: The AMK Sector. Examiners´ Report.

Pratt, J., Kekäle, T., Maassen, P., Papp, I., Perellon, J. & Uitti, M. 2004. Equal, but Different. An evaluation of the Postgraduate Polytechnic Experiment in Finland. Final Report. FINHEEC.

Sirkjärvi, J. 2004. Dualistinen ohjausmalli – kunnallinen ammattikorkeakoulu puun ja kuoren välissä? Kunnallistieteellinen aikakauskirja 3/2004, 231-235

Varmola, T. 2004. Onko kunnallinen ammattikorkeakoulu mahdollinen? Kunnallistieteellinen aikakauskirja 3/2004, 236-240.

Välimaa, J. 2004. Kolmas tehtävä korkeakoulutuksessa: tavoitteena joustavuus ja yhteistyö. Teoksessa K. Kankaala, E. Kaukonen, P. Kutinlahti, T. Lemola, M. Nieminen & J. Välimaa (toim.) Yliopistojen kolmas tehtävä? Helsinki: Edita, 43-68.