Euroopassa syntyneet yliopistonäkemykset jaetaan tavallisesti kahteen kilpailevaan suuntaukseen; saksalaisperäiseen Bildung- näkemykseen ja anglosaksieen liberal education-perinteeseen. Näillä molemmilla on ollut valtaisat vaikutukset kaikkien maailman korkeakoulujen kehittymiseen.

Alun perin saksalaisen kielitieteilijän Wilhelm von Humboldtin 1800-luvulla muotoilemassa yliopistonäkemyksessä korostetaan opiskelijoiden tiedollisen kasvun merkitystä. Korkeakouluopetuksen tulee liittyä saumattomasti tieteelliseen tutkimukseen. Liittämällä opetus, oppiminen ja tutkiminen yhteen kehitetään opiskelijan ajattelua samalla kun tieteelliseen totuuteen pyrkivä toiminta sivistää yleisesti opiskelijaa.


Humboldtilainen yliopistoihanne vannoo kolmeen perustavaan lähtökohtaan:


- tutkimuksen, opetuksen ja opintojen vapauteen

- tutkimuksen, opetuksen ja opintojen erottamattomaan yhteenkuuluvuuteen, sekä

- sivistyksen ensisijaisuuteen suhteeessa ammatilliseen koulutukseen.


Institutionaalisella tasolla humboldtilaisuuteen kuuluu yliopistojen autonomian korostaminen. Omaa tehtäväänsä suorittaessaan yliopistojen tulee olla mahdollisimman riippumattomia valtiovallan ohjauksesta.

Humboldtilaisuudelle vastakkainen ajattelutapa syntyi 1800-luvun lopulla Englannissa. Tämän ns. liberal education-ajattelun tärkeimpänä teoksena pidetään kardinaali John Henry Newmanin teosta " The idea of a New University". Keskeistä Newmanin kehittämässä ajattelussa on opiskelijan kokonaispersoonan kehittäminen tiedollisen kasvun ohella myös eettisellä ja esteettisellä ulottuvuudella. Liberal education- perinne nojaa pedagogiikassaan vahvemmin opiskelijakeskeisyyteen eikä vanno samassa määrin tieteen nimiin kuin humboldtilaisuus. Liberal education- ajattelu korostaa vahvasti opiskelijoiden ja opettajien välisen sekä opiskelijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen kasvattavaa merkitystä.

Humboldtilaisen perinteen maissa professorit nostettiin alusta pitäen jalustalle tieteellisten ansioidensa perusteella. Opiskelija on joutunut näihin päiviin asti katsomaan omia tieteellisiä läänejään hallitsevia professoreita yläviistoon. Jokainen Englannissa tai Yhdysvalloissa opiskellut sen sijaan on voinut havaita, että opettajien ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus on mutkattomampaa kuin Suomessa. Opettajat eivät samaan tapaan kuin humboldtilaisessa maailmassa puhu katederin takaa eikä opintojen ohjaaaminen ole yhtä etäistä. Hallinnollisesti ja toiminnallisesti korkeakoulut toimivat näissä maissa tiiviiimmin yhteydessä lähiympäristöönsä.

Liberal education- traditiossa tieteellinen tutkimus tai puhtaan ajattelun kehittäminen ei ole yhtä tärkeällä sijalla kuin humboldtilaisessa maailmankuvassa. Yliopistojen tehtävä on ylläpitää elävää opetusta ja pyrkiä kehittämään sen kautta opiskelijoiden moraalisia, esteettisiä ja älyllisiä ominaisuuksia. Yliopistoissa pyritään valmistamaan opiskelijoita monipuolisesti maailmaan ja tulevan elämän kohtaamiseen.

Näiden kahden tradition vaikutus on näkynyt yliopistojen kehittymisessä eri maissa. Saksankielisessä maailmassa ja Pohjoismaissa vallitseva humboldtilainen perinne on pyrkinyt piirtämään eroa tieteelliseen totuuteen pyrkivän puhtaan tieteellisen koulutuksen ja käytännöllisen koulutuksen välille. Liberal education- perinteen maissa korkeakouluissa annetaan sen sijaan enemmän myös käytännöllisiin tavoitteisiin tähtäävää opetusta.

Käytännössä näiden kahden perinteen väliset eroavuudet ovat viime aikoina vähentyneet. Liberal education-ajattelu luotiin alun perin Englannin eliittiyliopistoja varten, eikä se ole voinut säilyä puhtaana korkeakoululaitoksen massoittuessa. Tieteellisen tutkimuksen eriytyminen ja kilpailun kiristyminen on puolestaan vähentänyt molempiin traditioihin kuuluvia sivistyksellisiä painotuksia.

Ammattikorkeakouluilla ei ole ollut lähtökohtinaan yhtä selväpiirteisiä ideologisia doktriineja kuin yliopistoilla. Koulutus on kaikkialla tähdännyt käytännön tavoitteisiin ja siihen on eri maissa yhdistetty vaikutteita sekä humboldtilaisuudesta että liberal education- perinteestä. Suomessa yliopistojen humboldtilainen luonne on ollut niin hallitseva että vaarana on pidetty siihen yksipuolisesti kuuluvien tieteellisten ja älyllisten ominaispiirteiden jäljittelyä ja seuraamista ammattikorkeakouluissa (academic drift-ilmiö). Onkin hyvä muistaa että myös laaja-alainen sivistyksellisyys, opiskelijakeskeisyys ja suuntautuminen ympäröivään maailmaan ovat yhtä vankasti osia klassisten yliopistojen perinteestä. Näiden piirteiden jäljittely ammattikorkeakouluissa tuskin ketään huolestuttaa.