Tarkastelen artikkelissa aikuisten ohjaukseen liittyviä kysymyksiä ennen opintojen aloittamista. Artikkeli perustuu opinto-ohjaajakoulutuksessa tekemääni kehittämishankkeeseeni, jossa selvitin aikuisten kokemuksia tiedotus-, neuvonta- ja ohjauspalveluista (Lätti 2004). Kehittämishankkeen lähtökohtana oli työni koulutussuunnittelijana Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun aikuiskoulutustoimistossa, josta annetaan keskitetysti tietoa ja opastusta ammattikorkeakoulun aikuiskoulutukseen liittyen. Työssäni kohtasin lähes päivittäin aikuisia, jotka tiedustelivat jatko- ja lisäkoulutusmahdollisuuksia. Ennen opintojen aloittamista tapahtuva aikuisten ohjaus on merkittävä kysymys elinikäisen oppimisen näkökulmasta: miten tiedotus-, neuvonta- ja ohjauspalveluilla (TNO -palvelut) voidaan tukea aikuisten opiskelemaan lähtemistä, opiskelusuuntien löytymistä ja miten aikuisen ura- ja elämäsuunnitteluun liittyvää päätöksenteon toteutumista tuetaan.



Tulokset


Kokosin aikuisopiskelijoiksi hakeutuvien kokemuksia ja näkemyksiä TNO –palveluista Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa tekemällä strukturoidun kyselyn keväällä 2004 tutkintoon johtavaan aikuiskoulutukseen hakeneille. Syventävää tietoa aikuisopiskelijoita askarruttavista kysymyksistä ennen pitempikestoisen opiskelun alkamista sain keväällä 2004 osallistumalla havainnoijana avoimessa ammattikorkeakoulussa järjestetylle opintojaksolle Aikuisena ammattikorkeakouluopiskelijaksi. Opintojakson aikana tein havaintoja ja kirjasin ylös aihealueita ja kysymyksiä, jotka askarruttivat opiskelijaksi aikovien mieltä.

Kysely lähetettiin kaikille keväällä 2004 tutkintoon johtavaan aikuiskoulutukseen hakeneille 162 hakijalle. Vastauksia palautui määräaikaan mennessä 66 kappaletta eli 41 % kaikista hakijoista vastasi kyselyyn. Vastaajista naisia oli 65 % ja miehiä 35 %. Miesten osuus vastanneiden määrästä oli myönteinen yllätys sillä kaikista hakijoista heidän osuutensa oli 27 %. Vastaajat edustivat kaikkia (13) haettavana olleita amk –tutkintoja. Eniten vastauksia saapui sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajatutkintoon (amk) sekä agrologi (amk) –tutkintoon hakeneilta.



Tiedonsaannin kanavat


Aikuiskoulutuksesta tiedotetaan Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa koulutusorganisaatioille tyypilliseen tapaan: esitteet, lehti-ilmoitukset, Internet sekä koulutusneuvonta puhelimitse ja sähköpostitse. Vastaajista 71 % oli tutustunut Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun aikuiskoulutuksen Internet -sivuihin, 63 % oli soittanut ammattikorkeakouluun ja 62 % oli tutustunut esitteeseen. Lehti-ilmoituksen oli huomannut hieman yli puolet (56 %) vastaajista. Vastaajista 20% oli käynyt kysymässä henkilökohtaisesti tietoja ja 14 % oli osallistunut aikuiskoulutuksesta järjestettyyn informaatiotilaisuuteen.

Muina tiedonsaannin kanavina olivat valtakunnallinen aikuiskoulutusopas, ammattikorkeakoulussa opiskeleva tuttava, työnantaja, työvoimatoimisto, opiskelu avoimessa ammattikorkeakoulussa tai ammattikorkeakoulun opettajat sekä ammatillisen toisen asteen opettajat.



Hakuvaiheessa saadun tiedon riittävyys


Kyselyssä selvitettiin millaisista asioista hakijat hakuvaiheessa halusivat tietoja. Hakijoita pyydettiin arvioimaan kolmiportaisella asteikolla (riittävästi – tyydyttävästi – ei lainkaan) hakuvaiheessa saamaansa tietoa opintojen sisällöstä, ajoituksesta, hakukelpoisuudesta ja aikaisempien opintojen hyväksi luvusta.

Vastaajat arvioivat saaneensa parhaiten (riittävästi) tietoa opintojen ajoituksesta (55%) ja hakukelpoisuudesta (67 %). Opintojen sisällöstä hakijat arvioivat saaneensa tietoa tyydyttävästi (57 %) tai ei lainkaan (8%). Vastaajista 42 % arvioi saaneensa tietoja opintojen sisällöstä riittävästi. Suurin tyytymättömyyden aihe oli tiedon puute aikaisempien opintojen hyväksi luvusta: 42 % oli saanut tietoa tyydyttävästi ja 24 % ei ollut saanut tietoa lainkaan ja vain 34 % koki saaneensa tietoa riittävästi.

Kyselyssä pyydettiin vastaajia kirjaamaan vapaamuotoisesti ylös asioita, joista he olisivat halunneet saada hakuvaiheessa enemmän tietoa ja neuvontaa. Vapaamuotoisissa vastauksissa korostuivat odotetusti opintojen sisältöön ja aikaisempien opintojen hyväksi lukuun liittyvät asiat.



Tiedotus-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden kehittämiseen liittyvät ideat


Hakijoilta kysyttiin myös TNO -palveluiden kehittämiseen liittyviä ideoita. Ideoita ja kommentteja oli kirjannut 23 vastaajaa. Lähes puolet vastauksista liittyivät Internet –sivuihin: Internet –sivuille toivottiin enemmän tietoa koulutuksen sisällöistä, nopeampaa sivujen päivittämistä sekä yleistä sivujen selkeyttämistä jopa uudesta nettiosoitteesta alkaen.

Myös opintojen hvväksiluku tuotti muutamia kommentteja sekä konkreettisia ehdotuksia Internetiin laitettavasti laskurista, jolla voisi hakuvaiheessa tarkistaa hyväksi luettavien opintojen määrä.



Aikuista askarruttavat kysymykset ja ohjauksen tarve


Aikuisena ammattikorkeakouluopiskelijaksi –opintojakson tarkoituksena on tukea opintojen suunnittelua ja toteutumista sekä ja tarjota aikuiselle ohjattu foorumi, jolla voi pohtia omia opiskelumahdollisuuksia, -valmiuksia ja –taitoja sekä opiskelun sijoittumista ja merkitystä elämänkentän kokonaisuudessa. Työskentely tapahtuu ryhmässä, itsenäisesti ja henkilökohtaisessa ohjauksessa. Opintojakso on osa ammattikorkeakouluopintoihin valmentavia opintoja, joita toteutetaan avoimessa ammattikorkeakoulussa. Valmentavat opinnot antavat mahdollisuuden päivittää osaamista oppimaan oppimisen taidoissa, kielissä, matematiikassa ja tietotekniikassa.

Keväällä 2004 järjestetylle opintojaksolle ilmoittautui kuusi henkilöä, joista opintojaksolle osallistui neljä. Opiskelijat olivat 40-50 vuoden ikäisiä ja miettivät hakeutumista ammattikorkeakouluun. Motiivit opiskelun aloittamiseen vaihtelivat: väsymys nykyiseen työhön, sairaudesta johtuva ammatin vaihtaminen, nuorena tehty ”väärä” koulutusvalinta ja uuden elämän aloittamisen toive. Opiskelijoista yhdellä oli opistoasteen koulutus taustalla ja muilla kouluasteen tutkinto.

Osallistujia askarrutti eniten omat mahdollisuudet opiskella ammattikorkeakoulussa. Mitä kauemman aikaa oli edellisistä opinnoista ja mitä alhaisempi koulutustaso oli, sitä suurempia kysymyksiä omat opiskelumahdollisuudet ja oma hakukelpoisuus olivat. Kysymyksiä aiheutti myös se onko hakukelpoisuutta aikuiskoulutuksena toteutettavaan koulutukseen vai ”joutuuko” hakemaan yhteisvalinnan kautta nuorisoasteen koulutukseen. Useimmista aikuiskoulutuksena järjestetty koulutus tuntui paremmalta vaihtoehdolta mm. lyhyemmän koulutusajan ja osallistujien samanikäisyyden takia. Hakukelpoisuuden ja omien mahdollisuuksien lisäksi aiheet, joista haluttiin keskustella ja saada tietoa liittyivät opintojen sisältöön, aikaisempien opintojen hyväksi lukuun, opintojen järjestämistapaan ja erilaisiin opiskelun rahoitusmuotoihin.

Ihmettelyä ja runsaasti kysymyksiä aiheutti ylipäätänsä suomalainen, muutoksissa oleva koulutusjärjestelmä, oppilaitosten muuttuvat nimet, koulutuksiin hakeutuminen ja hakuajat. Suurimpana ongelmana osallistujat olivat kokeneet sen, miten ja mistä löytää oikean paikan kysyä itseään askarruttavia asioita. Koulutusjärjestelmän muutokset ja oppilaitosten vaihtuneet nimet aiheuttavat jatkuvaa tiedottamisen tarvetta, jotta koulutusta harkitseva aikuinen hahmottaa paikallisen koulutustarjonnan ja –tarjoajat sekä löytää itselleen sopivat vaihtoehdot. Koulutusta harkitsevalle voi olla vaikea hahmottaa esimerkiksi se millaista koulutusta tarjoavat maakunnan alueella Pohjois-Karjalan ammattiopisto, Pohjois-Karjalan aikuisopisto ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu sekä miten ja mistä niistä löytyy erityisesti aikuisille suunnattua koulutusta puhumattakaan miten näihin liittyy esimerkiksi avoin ammattikorkeakoulu, kesäyliopisto, avoin yliopisto, näyttötutkinto ja Noste-ohjelma. Yleistä sekavuutta lisää vielä aikuisten mielissä elävät entiset oppilaitosten nimet ja niissä suoritetut tutkinnot.

Osallistujat olivat saaneet tietoa koulutusmahdollisuuksista kuka mistäkin: ”soittelemalla eri paikkoihin”, työvoimatoimistosta ja/tai ammatinvalintapsykologin luota, käymällä ammattikorkeakoulun aikuiskoulutustoimistossa, aikuiskoulutusvastaavan tai koulutusohjelmajohtajan luona. Myös Internetin kautta osallistujat olivat yrittäneet hakea tarvitsemiaan tietoja. Informaation lisäksi osallistujat olivat saaneet opintojen suunnittelun tueksi neuvontaa ja ohjausta henkilökohtaisten käyntien aikana em. tahoilta.

Opintojaksolle osallistuminen oli kaikille merkittävä tuki ja ”tsemppipaikka”. Merkityksellistä oli kuulla toisten tarinoita ja havaita että hyvin samanlaisia ongelmia ja pohdintoja kävivät muutkin. Havaintojeni mukaan osallistujat kävivät erittäin tärkeitä keskusteluja toistuvasti liittyen kolmeen teemaan; ikä, perhe ja oma jaksaminen.

Ikään liittyvissä keskusteluissa kaikki pohtivat omaa ikäänsä ja sitä ”onko liian vanha opiskelemaan ja mitä nuoremmat opiskelijat minusta ajattelevat”. Opiskelun ja perheen yhteensovittaminen oli myös tärkeä ja osin myös kipeäkin keskustelunaihe. Erityisesti ryhmän naiset pohtivat omaa oikeutustaan lähteä opiskelemaan ja myös sitä kuinka perhe pikku hiljaa oli alkanut hyväksyä äidin opiskelusuunnitelmat. Naisilla oli oman perheen lisäksi ”huoltovastuuta” myös omista tai puolison vanhemmista. Oma jaksaminen nousi usein esiin kysymyksenä elämänkokonaisuudesta; perhe, työ, työttömyys, fyysinen ja psyykkinen terveys sekä mahdollinen opiskelun aloittaminen.

Uskon, että näillä pohdinnoilla ja ryhmältä saadulla tuella oli suuri merkitys opiskelijoiden päätöksille opintojen suunnittelussa (vrt. Putkuri 2003). Opintojen aikana osallistujat kokivat saavansa kannustusta ja rohkaisua omien ratkaisujen tekemiseen. Osallistujille oli tärkeää ryhmässä käydyt keskustelut sekä havainto siitä että samat kysymykset askarruttavat myös muita. Ratkaisemattomat kysymykset saattavat kasvaa ylitsepääsemättömiksi jos niitä jää yksin pohtimaan. Osallistujat sanoivat opintojaksolle osallistumisen yhdeksi merkittäväksi tekijäksi sen, että opintojaksolla on voinut esittää kaikkia mahdollisia kysymyksiä ja että esitettyihin kysymyksiin on myös saanut vastauksia.



Pohdinta


Työn ja yhteiskunnan jatkuva muutos heijastuvat yksilöihin kohdistuvina muuttuvina vaatimuksina. Elämänkulku ja ura vaativat aikaisempaa yksilöllisempiä ratkaisuja: työ, työttömyys ja koulutusvaiheet vuorottelevat yksilöllisesti. Jatkuva ja toistuva kouluttautuminen arkipäiväistyy ja on osa normaalia urakehitystä. (Onnismaa 2003, 2004.)

Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen elämä on muuttunut epävarmemmaksi ja ennakoimattomammaksi. Ohjaus- ja neuvontatyön merkitys korostuu muutoksissa. Ohjaus toimii minuuden koostamisen paikkana aikana, jolloin joudumme etsimään opiskelun, uran ja elämänkentän suuntia aina uudelleen. (Vanhalakka-Ruoho 2001.)

Elinikäisen oppimisen vaateen jatkuessa on todennäköistä, että koulutusjärjestelmien on omalta osaltaan vastattava haasteeseen elinikäisen ohjauksen järjestämisestä, ryhdyttävä tarkastelemaan mitä erilaisimmista lähtökohdista tulevien opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia ja eri tavoin hankitun osaamisen tunnustamista. (Koulutus ja tutkimus vuosina 2003-2008; Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustaminen koulutusjärjestelmässä 2004.)

Euroopan tasolla elinikäinen oppiminen, elinikäinen ohjaus ja uraohjaus on nostettu laajan strategisen keskustelun kohteeksi ja erilaisia toimintapoliittisia suuntaviivoja on laadittu. Keskeistä niissä on se, että tiedotus-, neuvonta- ja ohjauspalvelut ovat avainasemassa oppimistarpeiden ja tarjolla olevien opiskelumahdollisuuksien kohtaamisessa. Luomalla ja kehittämällä tiedotus-, neuvonta- ja ohjauspalveluita ohjataan oppija oikeaan suuntaan monimutkaistuvissa koulutusjärjestelmissä. Työvoimahallinnon järjestämän koulutus- ja urasuunnittelun rinnalla myös koulutusorganisaatiot ja työnantajat joutuvat miettimään millaisia ohjauspalveluja ne tarjoavat opiskelemaan aikoville aikuisille. Vaikka ohjauksen yleistä eurooppalaista toimintapolitiikkaan on luotu Euroopan komission tasolla on ohjausta koskeva päätöksenteko kuitenkin paikallista ja useimmiten vielä yhden oppilaitoksen sisällä tapahtuvaa. (Kasurinen & Vuorinen 2002; Vuorinen 2004.)

Pohdittaessa aikuisten ohjausta oppilaitostasolla joudutaan miettimään kuinka aikuisten ohjauspalveluita kehitetään kokonaisuutena huomioiden opintopolun eri vaiheet ja suhde nuorten koulutukseen. Ohjauspalveluiden kehittämisessä keskeinen kysymys on se kuinka erilaiset ohjaustarpeet tunnistetaan opintojen eri vaiheissa.

Tehokkaan tiedotuksen lisäksi osa aikuisista tarvitsee myös rohkaisua opintojen aloittamiseen. Opinto- ja koulutusneuvonnan lisäksi on tärkeää mahdollistaa tilanteita, joissa voidaan ohjatusti ja aikaa säästämättä selventää esim. yleisiä koulutusrakenteita, erilaisia hakuvaihtoehtoja ja omiin valintoihin liittyviä kysymyksiä. Henkilökohtainen ohjaus on tärkeää, mutta niukkojen resurssien takia se on usein melkeinpä mahdotonta järjestää. Ryhmäohjauksena toteutettavat tilanteet ovat sikäli hedelmällisiä että osallistujat kuulevat samalla myös muiden kysymyksiä ja pohdintoja opiskelun aloittamiseen liittyen. Selvää onkin että aikuisten opiskelemaan lähtemiseen vaikuttaa paljon kysymykset elämäntilanteen kokonaisuudesta (mahdollinen perhe, työ, työttömyys, terveys, oma jaksaminen, opintojen rahoitus jne.).

Ohjauspalveluiden kehittämisessä on etsittävä erilaisia vaihtoehtoja palvelujen järjestämiseksi itsepalvelusta ja henkilökohtaisesta neuvonnasta pidempikestoisiin ohjausprosesseihin. Tällaista lähestymistä voidaan kuvata ohjaavan ympäristön mallin avulla. Mallissa lähdetään siitä ajatuksesta, että ohjauspalvelujen määrä ja muoto vaihtelevat suhteessa asiakkaan valmiuteen tehdä itsenäisesti koulutus- ja uravalintoja (Vuorinen & Sampson 2002). Mallilla pyritään siihen, että asiakas saa tilannettaan parhaiten auttavaa palvelua ja riittävää ohjausta. Tämä tarkoittaa erilaisten ohjaustarpeiden tunnistamista sekä ohjausresurssien oikeanlaista suuntaamista (Lerkkanen 2002, 59). Tältä pohjalta olen tarkastellut keräämääni empiiristä aineistoa ajatusleikinomaisesti ja jakanut tutkintoon johtavaan aikuiskoulutukseen hakeneet kuvitteellisiin ryhmiin suhteessa tarvittavan ohjauksen luonteeseen ja määrään. Ryhmittelyllä haluan havainnollistaa ohjauspalveluiden erilaisia käyttäjiä ja heille tarjottavia ohjausmuotoja.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat aikuiset, jotka tietävät ja tunnistavat tavoitteensa. He osaavat suunnistaa itsenäisesti ja löytävät kaipaamansa informaation olemassa olevista tiedonlähteistä. Tähän ryhmään kuuluvat henkilöt löytävät tarvitsemansa tiedot itsenäisesti hyödyntäen tarjolla olevaa tiedostusmateriaalia tai materiaalin ollessa puutteellista he etsivät tiedon puhelimitse tai tapaamalla henkilökohtaisesti tarvittavia tiedonlähteitä. Tätä ryhmää ajatellen on kiinnitettävä erityistä huomiota tiedottamisen kehittämiseen ja materiaalin ajantasaisuuteen. Internet lisää jatkuvasti suosiotaan tiedonhaun kanavana, joten Internet-sivustojen kehittäminen ja monipuolistaminen on avainasemassa ”itsepalveluna” toteutettavassa ohjauksessa.

Toiseen ryhmään kuuluvat tarvitsevat enemmän tietoja ja neuvontaa tavoitteiden tunnistamiseen sekä ainakin mahdollisuutta ohjauskeskusteluihin. Nämä aikuiset eivät ole varmoja taidoistaan ja tavoitteistaan ja he kaipaavat tukea ennen kuin pystyvät itsenäisesti hyödyntämään olemassa olevaa tiedotusmateriaali ja tekemään itsenäisiä päätöksiä. Tähän ryhmään kuuluvat etsivät myös tietoja Internetistä ja esitteistä, mutta edellistä ryhmää enemmän he tarvitsevat henkilökohtaista neuvontaa puhelimitse tai henkilökohtaisesti sekä mahdollisuutta palata uudelleen askarruttavien kysymysten kanssa. Ryhmään kuuluvat henkilöt hyötyvät esimerkiksi valmentavista kieliopinnoista tai opinnoista avoimessa ammattikorkeakoulussa, sillä näin he saavat opiskelukokemusta ja tuntumaa omien valintojensa tueksi.

Kolmanteen ryhmään kuuluvilla aikuisilla on paljon kysymyksiä omien tulevaisuuden suunnitelmien osalta. He tarvitsevat niin tietoja, neuvontaa kuin ohjaustakin. Ohjaus auttaa tavoitteiden selkeyttämisessä ja omien, vaihtoehtoistenkin polkujen rakentamisessa huomioiden elämänkentän kokonaisuus. Tähän ryhmään kuuluvat tarvitsevat enemmän kannustusta ja rohkaisua omien tavoitteiden selkiyttämiseksi. Nämä aikuiset hyötyvät henkilökohtaisen ohjauksen lisäksi erilaisista ryhmäohjauksista ja heidän ohjaukseen olisi suunnattava myös resursseja sekä erilaisia toimintamalleja. Aikuisen elämänkokonaisuuteen liittyvät kysymykset saattavat muodostua joillekin tärkeämmäksi ratkaistaviksi kuin ”viralliset” kysymykset esimerkiksi hakukelpoisuudesta, opintojen sisällöistä tai ajoituksista. Elämäntilanteisiin liittyvät kysymykset on tärkeä ratkaista ennen koulutuksen aloittamista, sillä ratkaisemattomina ne voivat aiheuttaa myös opintojen keskeytymisiä.

Edellä olen tarkastellut yhden oppilaitoksen näkökulmasta sitä kuinka aikuisten ohjaustarpeet tunnistetaan ja millaisia haasteita ne asettavat tiedotus-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden järjestämiselle. Laajempana yhteiskunnallisena ja koulutuspoliittisena kysymyksenä on se missä ja miten elinikäisen koulutus- ja uraohjauksen haasteisiin vastataan ja mikä taho järjestää tarvittavat ohjauspalvelut. Elinikäiseen oppimiseen ja ohjaukseen liittyvänä haasteena on myös se kuinka, missä ja miten aikaisemmin hankittu osaaminen tunnustetaan ja tunnistetaan.