Tiivistelmä


Tässä artikkelissa selvitettiin, missä määrin koulutus- ja uravalinnan tavoitteen saavuttamista haittaavat ajatukset ovat yhteydessä ammattikorkeakouluopintojen keskeyttämiseen. Artikkelissa lähestyttiin haittaavia ajatuksia Petersonin, Sampsonin ja Reardonin (1991) kehittämällä kognitiivisen informaation prosessoinnin mallilla (Cognitive Information Processing, CIP) ja niitä mitattiin Suomeen lokalisoidulla Ura-ajatusmittarilla (CTI) (Lerkkanen 2002; Sampson, Peterson, Lenz, Reardon & Saunders 1996).

Tutkimukseen osallistui 956 Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) nuorten koulutuksessa syksyllä 1998 aloittanutta opiskelijaa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla opintojen alkaessa (N=666). Lisäksi opintojen keskeyttämistä ja sen syytä seurattiin opiskelijarekisteristä (N=956).

Tutkimuksessa havaittiin, että koulutus- ja uravalinnan tavoitteen saavuttamista haittaavilla ajatuksilla oli yhteyttä opintojen ennalta suunnittelemattomaan keskeyttämiseen: erityisesti JAMK:sta eroamiseen sekä koulutusohjelman ja koulutusalan vaihtamiseen.

Tulosten perusteella todetaan, että Ura-ajatusmittarin kokonaispistemäärä ja faktorin 2 vaikeus aloittaa valintaprosessi faktoripistemäärä indikoi jo opintojen aloitusvaiheessa opintojen myöhempää keskeyttämistä. Erityisesti mittarin avulla pystyttiin tunnistamaan keskeyttämistä, joka ei ollut ennalta suunniteltua ja siten tavoitteellista. Tästä syystä on perusteltua esittää Ura-ajatusmittaria julkaisemista ohjausammattilaisten työvälineeksi. Jatkossa ohjauspalvelujen kehittämisessä tulee kiinnittää enemmän huomiota ohjauksen kohdentumiselle niille opiskelijoille, joilla on suurin ohjaustarve.

Avainsanat: tavoitteen saavuttamista haittaavat ajatukset, opintojen keskeyttäminen, ammattikorkeakoulu



1. Koulutus- ja uravalinnan tavoitteen saavuttamista haittaavat ajatukset


Koulutus- ja uravalintaa ja sen ohjausta voidaan tarkastella useasta teoreettisesta näkökulmasta ja suuntauksesta. Tässä luvussa esitellään lyhyesti kognitiivista näkökulmaa sekä koulutus- ja uravalinnan tavoitteen saavuttamista haittaavien ajatusten käsitettä.

Kognitiivisessa näkökulmassa painotetaan henkilön ajatusten, tiedon käsittelyn ja oppimisprosessin yhteyttä koulutus- ja uravalintaan. Tällöin ohjauksen tehtäväksi katsotaan aluksi selvittää, miten asiakas konstruoi maailmaansa sekä todellisuuttaan. Vasta sen jälkeen häntä tarvittaessa autetaan muuttamaan tapaa, jolla hän tarkastelee suhdettaan ympäristöönsä (Ivey, Bradford Ivey & Simek-Downing 1987, 303). Kognitiivinen näkökulma koulutus- ja uravalinnan ohjaukseen on kehittynyt kognitiivisen psykoterapian saavutusten myötä (McLeod 1998, 71). Kognitiivisessa psykoterapiassa pyritään löytämään käyttäytymisen ja ympäristötekijöiden välisiä yhteyksiä. Kognitiivinen psykoterapia korostaa asiakkaan päätösten ja oman toiminnan merkitystä muutoksessa. (Peavy 1999, 241.)

Tässä artikkelissa on rajauduttu yhteen kognitiivisesta psykologiasta ja kognitiivisesta terapiasta johdettuun koulutus- ja uravalinnan ohjauksen malliin, kognitiiviseen informaation prosessointiin (CIP). Sen käsite, koulutus- ja uravalinnan tavoitteen saavuttamista haittaavat ajatukset (dysfunctional career thoughts), on toinen tämän artikkelin muuttujista (Peterson, Sampson & Reardon 1991). Käsitteen suora suomalainen vastine on dysfunktionaaliset ura-ajatukset. Ilmaisu dysfunktionaalinen ei ole kovin informatiivinen. Sen sijaan artikkelissa käytetään ilmaisua, jonka katsotaan paremmin kuvaavan haitallisten ajatusten luonnetta. Olennaista on, että dysfunktionaaliset ajatukset sabotoivat eri tavoin tavoitteen saavuttamista (Toskala 2001, 395). Sen sijaan funktionaaliset ajatukset auttavat saavuttamaan erilaisia tavoitteita. Luettavuuden parantamiseksi artikkelin jatkossa käytetään käsitteestä myös lyhyempää ilmaisua haittaavat ajatukset.

Dryden (1979), Krumboltz (1983) sekä Cornbisley ja Yost (1989) ovat tutkimuksissaan havainneet ihmisten ilmaisevan sellaisia ajatuksia, jotka vaikeuttavat heidän koulutus- ja uravalintoihin liittyvää ongelmanratkaisua ja päätöksentekoa (CASVE-kehä) (Peterson, Sampson, Reardon &Lenz 1996, 452; Lerkkanen 2002, 26-28). Sampson tutkimusryhmineen (1996, 12.) on todennut, että suuri määrä koulutus- ja uravalinnan tavoitteen saavuttamista haittaavia ajatuksia on yhteydessä ongelmiin valintaan liittyvässä informaation prosessoinnissa. Lisäksi on havaittu, että opiskelijat ilmaisevat haittaavia ajatuksiaan usealla tavoin: käyttäytymisellään, tunteillaan ja lausunnoillaan (Cornbishley & Yost 1989, 20-22).



2. Ammattikorkeakouluopintojen keskeyttäminen


Artikkelin toiseen muuttujaan, opintojen keskeyttämiseen, on tunnettu verrattain laajaa mielenkiintoa, sillä lähestytäänpä opintojen keskeyttämistä mistä näkökulmasta hyvänsä, aiheutuu opintojen keskeyttämisestä oppilaitoksille ja yhteiskunnalle taloudellisia menetyksiä. Lisäksi keskeyttämisestä voi olla negatiivisia seuraamuksia yksilön urakehitykselle.

Opintojen keskeyttämisen käsite on määriteltävissä monesta eri näkökulmasta: yksilön, ammattikorkeakoulujärjestelmän, yhteiskunnan ja aloitusyksikön näkökulmasta. Edelleen opintojen keskeyttämisen luonne vaihtelee. Keskeyttäminen voidaan määritellä joko tilapäiseksi, lopulliseksi, ammattikorkeakoulusta eroamiseksi, siirtymäksi ammattikorkeajärjestelmän sisällä tai koulutusalan tai –ohjelman vaihdoksi. Voidaan puhua myös opintojen keskeytymisestä. Lisäksi opintojen keskeyttäjät eivät ole homogeeninen joukko, vaan heidän keskeyttämisensä syyt vaihtelevat. Tästä seuraa, että opintojen keskeyttämistä on vaikea käsitellä yhtenäisenä ilmiönä ja että keskeyttäneistä opiskelijoista ei voida puhua yhtenäisenä ryhmänä.

Yksilön näkökulmasta määriteltynä opintojen keskeyttäminen tapahtuu, kun yksilö itse katsoo, että hän on eronnut koulutuksesta ja keskeyttänyt opintonsa (Silvennoinen 1988, 5). Yksilötasolla keskeyttämisen merkitys voi olla positiivinen, neutraali tai negatiivinen. Komonen (2001) laajentaa keskeyttämisen merkitystä yksilön elämänkululle ja kyseenalaistaa opintojen keskeyttäjistä luotua stereotyyppistä kuvaa syrjäytyjinä. Hän näkee keskeyttämisen koulutusuran päätepisteen sijasta yhtenä vaiheena ja valintana koulutukseen sijoittumisen polulla. Opintojen keskeyttäminen ei välttämättä merkitse koulutuksen keskeyttämistä, vaan keskeyttäminen voi tarkoittaa myös koulutuksesta toiseen siirtymistä. (Komonen 2001, 102-171.)

Ammattikorkeakoulujärjestelmän näkökulmasta määriteltynä opintonsa keskeyttäneillä tarkoitetaan niitä opiskelijoita, jotka jättävät kokonaan ammattikorkeakouluopinnot ja siirtyvät muuhun oppilaitokseen kuin toiseen ammattikorkeakouluun tai siirtyvät päätoimisesti työelämään. Heleniuksen (1991, 7) yliopistokontekstiin luotua määritelmää voidaan soveltaa ammattikorkeakouluunkin: keskeyttäminen on poistumista ammattikorkeakoulusta ilman ammattikorkeakoulututkintoa.

Aloitusyksikön näkökulmasta opiskelija on keskeyttäjä, kun hän lopettaa opintonsa aloitusyksikössään ilman loppututkintoa. Määritelmä pohjautuu korkeakoulujen resurssisuunnittelun perusteisiin (1978), jonka mukaan tiedekuntaa tai korkeakoulua vaihtava opiskelija luetaan keskeyttäneeksi siinä yksikössä, josta hän lähtee. (Silvennoinen 1988, 5-6.)

Yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna keskeyttäminen voi olla merkki yksilön epäonnistumisesta. Tästä näkökulmasta tarkastelevissa tutkimuksissa keskeyttämisen syytä on etsitty yksilöstä, perheestä ja lähiympäristöstä. Tällöin keskeyttäminen on nähty kouluallergian, koulutuksellisen epäonnistuminen tai kehityksellisen vajavaisuuden ilmentymänä (Takala 1992, 37-38). Tosin edellä esitetty näkökulma keskeyttämiseen vaikuttaa varsin yksipuoliselta, sillä opintojen keskeyttämiseen ei aina liity koulu- tai koulutuskielteisyyttä, vaan keskeyttäneiden joukosta löytyy koulussa viihtyneitä ja koulussa hyvin menestyneitä opiskelijoita.

Opintojen keskeyttämisen luonne vaihtelee. Keskeyttämiskäsitteen sisään voidaan tulkita tilapäinen ja lopullinen keskeyttäminen kuin myös koulutusalan tai –ohjelman vaihto. Tilapäinen keskeyttäjä on opiskelija, jonka opinnot tilapäisesti keskeytyvät ja hän väliaikaisesti siirtyy pois opintojen piiristä. Tilapäinen keskeyttäminen voi johtaa lopulliseen opintojen keskeyttämiseen ja koulutusalan tai –ohjelman vaihtamiseen. (Friman & Kokko 2000, 19.)

Koulutusalan tai -ohjelman vaihtaminen voi tapahtua saman ammattikorkeakoulun sisällä tai se voi suuntautua toiseen ammattikorkeakouluun. Pajala ja Lempinen (2001, 54) toteavat, että merkittävä osa opiskelupaikan saaneista hakee vielä alaansa opintojensa aloittamisen jälkeen, koska opiskelupaikka on jollakin tavoin pettymys. Koulutusalan tai -ohjelman vaihtaminen voi olla myös vain välivaihe ennen opintojen lopullista keskeyttämistä (Liljander 1996, 17).

Lopulliseksi keskeyttäminen tulkitaan, kun opiskelija ei ole ennen keskeyttämistään suorittanut mitään tutkintoa eikä hän ole kirjautunut opiskelijaksi toiseen koulutukseen (Silvennoinen 1988, 6). Kokoavasti todetaan, että opintojen keskeyttäminen on monitahoinen käsite ja tästä syystä keskeyttämistilastojen vertailu on vaikeaa. Opintojen keskeyttäminen tarkoittaa vain harvassa tapauksessa koulutusuran päätepistettä.

Tässä artikkelissa selvitetään koulutus- ja uravalinnan tavoitteen saavuttamista haittaavien ajatusten yhteyttä opintojen keskeyttämiseen. Tästä johtuen keskeyttämisilmiötä halutaan selvittää mahdollisimman laajasti ja tarkastelu suoritetaan aloitusyksikön näkökulmasta. Kuviossa 1 on esitetty tässä artikkelissa käytettyjen käsitteiden suhteita. Opintojen lopullinen keskeyttäminen on jaettu kahteen eri ryhmään: Jyväskylän ammattikorkeakoulusta (JAMK) eroamiseen ja yliopistoon siirtymiseen. JAMK:sta eroaminen pitää sisällään siirtymisen opiskelemaan muuhun ammattikorkeakouluun, siirtymisen muuhun oppilaitokseen ja siirtymisen työelämään tai muualle. Tällä ratkaisulla halutaan avata lopullisen keskeyttämisen sisältöjä tarkemmin jatkoanalyyseissä. Muut tutkimuksessa käytetyt opintojen keskeyttämisen luonnehdinnat ovat opintojen tilapäinen keskeyttäminen ja koulutusalan tai –ohjelman vaihto JAMK:n sisällä.





KUVIO 1. Artikkelissa käytetyt opintojen keskeyttämisen luonnehdinnat ja niiden keskinäiset suhteet

Kuitenkin on muistettava, että valittu aloitusyksilön näkökulma sisältää puutteita ja rajoituksia. Valittuun näkökulmaan kuuluu opiskelijan ratkaisuja, joita voi olla vaikea mieltää opintojen keskeyttämiseksi. Lisäksi aloitusyksikön näkökulma antaa opintojen keskeyttämisen määristä negatiivisen kuvan, sillä valtaosa aloitusyksikössään keskeyttäneistä jatkaa opintojaan muussa koulutuksessa.



3. Tutkimusongelma


Artikkelissa pyritään tutkimaan koulutus- ja uravalinnan tavoitteen saavuttamista haittaavien ajatusten ja amk-opintojen keskeyttämisen yhteyttä. Tavoitteena on selvittää, voidaanko Ura-ajatusmittarin tulosten perusteella indikoida sellaisia opiskelijoita, joilla on ”keskeyttämisriski”. Tavoitteena on etsiä opintojen keskeyttämiselle uudenlaisia selityksiä ja päänavauksia ohjauksen työmuotojen kehittämiseen. Tutkimuksen ongelmana on selvittää, missä määrin koulutus- ja uravalinnan tavoitteen saavuttamista haittaavat ajatukset ovat yhteydessä amk-opintojen keskeyttäminen?



4. Kohdejoukon kuvaus, aineiston keruu ja mittari


Tutkimuksen kohdejoukkona olivat elokuussa 1998 Jyväskylän ammattikorkeakoulussa (JAMK) nuorten koulutuksessa opintonsa aloittaneet opiskelijat (N=956). Aloitusvaiheen mittaukset suoritettiin kahden ensimmäisen opiskeluviikon aikana syyskuussa 1998. Mittaukseen osallistui 69,7 % kaikista JAMK:n syksyllä 1998 aloittaneista nuorten koulutuksen opiskelijoista (N=666).

Aineistoa kerättiin myös JAMK:n opiskelijarekisterin avulla. Se muodostui opiskelijoista, jotka aloittivat opintonsa JAMK:n nuorten koulutuksessa (N=956). Aineistossa tarkasteltiin opiskelijoiden opintojen etenemistä opintoviikkosuorituksina ja opintojen keskeyttämisenä vuoden 2000 loppuun saakka.

Tässä tutkimuksessa keskeyttäneeksi määriteltiin opiskelija, joka siirtyi alkuperäisestä koulutuspaikastaan jollekin toiselle koulutus- tai ammattiuralle (N=268). Tässä tapauksessa keskeyttäneeksi opiskelijaksi katsottiin sellainen opiskelija, joka keskeytti opintonsa lopullisesti (N=164) tai tilapäisesti (N=47) tai vaihtoi koulutusalaansa (N=15) tai koulutusohjelmaansa (N=42). Koulutusalan tai koulutusohjelman vaihdot tarkoittivat JAMK:n sisällä tapahtuneita vaihtoja. Koulutusohjelman ja koulutusalan vaihtaneiden tulokset olivat jatkoanalyyseissä niin samankaltaiset, että nämä kaksi ryhmää yhdistettiin. Heistä käytetään jatkossa nimitystä ”koulutusohjelman tai –alan vaihtaneet” (N=57).

Lopullisesti keskeyttäneiden joukosta (N=164) tarkasteltiin erillisenä opiskelijoita, jotka keskeyttivät opintonsa siirtyäkseen yliopistoon (N=36) ja opiskelijoita, jotka erosivat JAMK:sta (N=128) siirtyäkseen muualle. Näin tehtiin, koska ryhmät saivat jatkoanalyyseissä toisistaan poikkeavia tuloksia.

Aineiston keruun aikana havaittiin, että opintojen keskeyttämisen tiedot muuttuivat koulutusprosessin aikana. Opiskelija saattoi keskeyttää opintonsa tilapäisesti mennäkseen armeijaan. Sen jälkeen hän palasi opintoihinsa, mutta vaihtoi koulutusohjelmaa, kunnes lopuksi hän erosi JAMK:sta siirtyäkseen muualle. Tällaisissa tapauksissa opintojen keskeyttämisaineistoon otettiin vain opiskelupolun viimeisin vaihe eli esimerkkitapauksessa hänet luokiteltiin keskeyttämisryhmään ”JAMK:ista eronneet”.

JAMK on monialainen ammattikorkeakoulu ja näin ollen tutkimuksen kohdejoukon voidaan katsoa edustavan jossain määrin ammattikorkeakouluopiskelijoita ylipäätään. Aineistoa eivät kosketa kuitenkaan suurimpien kaupunkien ja pääkaupunkiseudun koulutus- ja uravalintaan liittyvät erityispiirteet. Näitä erityispiirteitä ovat elämisen ja asumisen kalleus, joka on yhteydessä opintotuen riittävyyteen sekä hyvä työllisyystilanne, joka houkuttelee ansiotyöhön opintojen aikana.
Kohdejoukkoa, aineiston keruuta ja tulosten yleistettävyyttä on tarkemmin käsitelty kirjoittajan aikaisemmassa julkaisussa (Lerkkanen 2002, 65-78). Artikkelissa haittaavia ajatuksia tarkastellaan Career Thoughts Inventory (CTI)–mittarin Suomeen lokalisoidulla versiolla. Mittarin analyysi ja sen tulosten luotattavuus sekä vertailu amerikkalaiseen aineistoon on esitetty kirjoittajan aikaisemmassa julkaisussa (Lerkkanen 2002).



5. Koulutus- ja uravalintaa haittaavat ajatukset ja opintojen keskeyttäminen


Koulutus- ja uravalinnan tavoitteen saavuttamista haittaavien ajatusten määrän yhteyttä opintojen keskeyttämiseen tutkittiin tarkastelemalla Ura-ajatusmittarin kokonais- ja faktoripistemääriä opintojen aloitusvaiheessa sekä opintojen keskeyttämistä kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana.

Ura-ajatusmittarin kokonaispistemäärä oli yhteydessä opintojen keskeyttämiseen (F=4,004; df=4,661; p=0.003). Tämä kävi ilmi, kun tarkasteltiin ryhmien välisiä eroja varianssianalyysilla (taulukko 1). Aluksi ryhmien hajontojen yhtäsuuruutta mitattiin Levenen testillä. Sen mukaan Levenen testisuure oli tilastollisesti merkitsevä (testiarvo=2,828; df=4,661; p=0.024), mutta keskiarvojen erot olivat niin selvät, että varianssianalyysin tuloksia voidaan silti pitää uskottavina.


TAULUKKO 1. Ura-ajatusmittarin kokonaispistemäärän keskiarvot eri ryhmissä

opintojen keskeyttämisen luonne	N	kokonaispistemäärän keskiarvo	s
JAMK:sta eronneet	81	0,854	0,267
yliopistoon siirtyneet	21	0,772	0,319
tilapäisesti keskeyttäneet	31	0,691	0,379
koulutusohjelman tai –alan vaihtaneet	36	0,851	0,335
ei keskeyttänyt, jatkoi opintoja	497	0,727	0,323

varianssianalyysin tulos
	SS	df	MS	F	p
ryhmien välillä	1,6397	4	0,4099	4,0036	0,0032
ryhmien sisällä	67,6819	661	67,6819
yhteensä	69,3216	665

Taulukosta 1 havaitaan, että korkeimmat Ura-ajatusmittarin kokonaispistemäärien keskiarvot olivat JAMK:sta eronneilla opiskelijoilla (keskiarvo = 0,854) ja koulutusohjelmaa tai –alaa vaihtaneilla opiskelijoilla (keskiarvo = 0,851). Matalin Ura-ajatusmittarin kokonaispistemäärien keskiarvo oli opiskelijoilla, jotka olivat tilapäisesti keskeyttäneet opintonsa (keskiarvo = 0,691). Niiden opiskelijoiden, joiden opiskelu- ja urasuunnitelmaan ei ollut tullut kahden opiskeluvuoden aikana muutoksia, Ura-ajatusmittarin kokonaispistemäärien keskiarvo oli 0,727.

Ryhmien välisiä eroja testattiin tutkimalla, mitkä parit erosivat keskenään. Keskiarvoparin eron merkitsevyyttä mitattiin Duncanin testillä. Se osoitti, että JAMK:sta eronneilla ja koulutusohjelmaa tai –alaa vaihtaneilla opiskelijoilla oli enemmän haittaavia ajatuksia kuin opintojaan alkuperäisen opinto- ja urasuunnitelman mukaan jatkavilla opiskelijoilla. Samoin JAMK:sta eronneilla opiskelijoilla oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän haittaavia ajatuksia kuin tilapäisesti keskeyttäneillä. Muut keskiarvojen erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

Haittaavien ajatusten faktorin 1 vaikeus sitoutua valintaan faktoripistemäärä oli yhteydessä tulevaan opintojen keskeyttämiseen (F=3,451; df=4,661; p=0.008) (taulukko 2). Aluksi ryhmien hajontojen yhtäsuuruutta mitattiin Levenen testillä. Faktorin 1 vaikeus sitoutua valintaan ryhmien varianssit eivät Levenen testin tuloksen mukaan olleet yhtäsuuria (testiarvo=2,412; df=4,661; p=0.048), mutta F-testin tulos oli kuitenkin niin selvästi tilastollisesti merkitsevä, että faktoripistemäärillä oli eroja eri opiskelijaryhmissä.


TAULUKKO 2. Faktorin 1 vaikeus sitoutua valintaan faktoripistemäärän keskiarvot eri ryhmissä

opintojen keskeyttämisen luonne	N	F1 keskiarvo	s
JAMK:sta eronneet	81	1,240	0,393
yliopistoon siirtyneet	21	1,221	0,471
tilapäisesti keskeyttäneet	31	0,991	0,543
koulutusohjelman tai -alan vaihtaneet	36	1,242	0,335
ei keskeyttänyt, jatkoi opintoja	497	1,078	0,488

varianssianalyysin tulos
	SS	df	MS	F	p
ryhmien välillä	3,1867	4	0,7967	3,4508	0,0084
ryhmien sisällä	152,6000	661	0,2309
yhteensä	155,7866	665

Taulukosta 2 havaitaan, että korkeimmat haittaavien ajatusten faktoripistemäärien keskiarvot olivat koulutusohjelmaa tai –alaa vaihtaneilla opiskelijoilla (keskiarvo = 1,242), JAMK:sta eronneilla opiskelijoilla (keskiarvo = 1,240) ja yliopistoon siirtyneillä opiskelijoilla (keskiarvo = 1,221). Matalin faktoripistemäärien keskiarvo oli niillä opiskelijoilla, jotka olivat tilapäisesti keskeyttäneet opintonsa (keskiarvo = 0,991). Opiskelijoilla, joiden opiskelu- ja urasuunnitelmaan ei ollut tullut kahden opiskeluvuoden aikana muutoksia, faktoripistemäärien keskiarvo oli 1,107.

Ryhmien välisiä eroja testattiin tutkimalla, mitkä parit erosivat keskenään. Keskiarvoparin eron merkitsevyyttä testattiin Duncanin testillä. Se osoitti, että JAMK:sta eronneilla opiskelijoilla oli haittaavia ajatuksia enemmän kuin opintojaan alkuperäisen opinto- ja urasuunnitelman mukaan jatkavilla. Samoin JAMK:sta eronneilla opiskelijoilla oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän haittaavia ajatuksia kuin tilapäisesti keskeyttäneillä. Muut keskiarvojen erot eivät olleet merkitseviä.

Haittaavien ajatusten faktori 2 vaikeus aloittaa valintaprosessi faktoripistemäärä oli myös yhteydessä tulevaan opintojen keskeyttämiseen (F=4,189; df=4,661; p=0.002) (taulukko 3). Aluksi ryhmien hajontojen yhtäsuuruutta mitattiin Levenen testillä. Faktorin 2 vaikeus aloittaa valintaprosessi varianssit olivat Levenen testin tuloksen mukaan samansuuruiset (testiarvo=0,228; df=4,661; p=0.923).


TAULUKKO 3. Faktorin 2 vaikeus aloittaa valintaprosessi faktoripistemäärän keskiarvot eri ryhmissä

opintojen eteneminen tai opintojen keskeyttämisen luonne	N	F2 keskiarvo	s
JAMK:sta eronneet	81	0,620	0,341
yliopistoon siirtyneet	21	0,452	0,333
tilapäisesti keskeyttäneet	31	0,464	0,375
koulutusohjelman tai -alan vaihtaneet	36	0,620	0,391
ei keskeyttänyt, jatkoi opintoja	497	0,473	0,356

varianssianalyysin tulos
	SS	df	MS	F	p
ryhmien välillä	2,1290	4	0,5322	4,1894	0,0023
ryhmien sisällä	83,9763	661	0,1270
yhteensä	86,1053	665

Taulukosta 3 havaitaan, että korkeimmat haittaavien ajatusten faktoripistemäärien keskiarvot olivat koulutusohjelmaa tai –alaa vaihtaneilla opiskelijoilla (keskiarvo = 0,620) ja JAMK:sta eronneilla opiskelijoilla (keskiarvo = 0,620). Matalin faktoripistemäärien keskiarvo oli yliopistoon siirtyneillä (keskiarvo = 0,452). Niiden opiskelijoiden, joiden opiskelu- ja urasuunnitelmaan ei ollut tullut kahden opiskeluvuoden aikana muutoksia, faktoripistemäärien keskiarvo oli 0,473.

Ryhmien välisiä eroja testattiin tutkimalla, mitkä parit erosivat keskenään. Keskiarvoparin eron merkitsevyyden testaamista jatkettiin Duncanin testillä. Se osoitti, että JAMK:sta eronneilla ja koulutusohjelmaa tai –alaa vaihtaneilla opiskelijoilla oli haittaavia ajatuksia enemmän kuin oli opintonsa tilapäisesti keskeyttäneillä. Samoin JAMK:sta eronneilla opiskelijoilla oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän haittaavia ajatuksia kuin yliopistoon siirtyneillä opiskelijoilla. Muut keskiarvojen erot eivät olleet merkitseviä.

Haittaavien ajatusten faktori 3 valinnan riippuvuus muista faktoripistemäärän keskiarvo opintojen aloitusvaiheessa oli myös yhteydessä tulevaan opintojen keskeyttämiseen (F=2,593; df=4,661; p=0.036) (taulukko 4). Aluksi ryhmien hajontojen yhtäsuuruutta mitattiin Levenen testillä ja siinä havaittiin, että faktori 3 valinnan riippuvuus muista varianssit olivat Levenen testin tuloksen mukaan samansuuruiset (testiarvo=0,239; df=4,661; p=0.917).


TAULUKKO 4. Faktorin 3 valinnan riippuvuus muista faktoripistemäärän keskiarvot eri ryhmissä

opintojen eteneminen tai opintojen keskeyttämisen luonne	N	F3 keskiarvo	s
JAMK:sta eronneet	81	0,708	0,338
yliopistoon siirtyneet	21	0,631	0,368
tilapäisesti keskeyttäneet	31	0,588	0,393
koulutusohjelman tai -alan vaihtaneet	36	0,733	0,377
ei keskeyttänyt, jatkoi opintoja	497	0,596	0,371

varianssianalyysin tulos
	SS	df	MS	F	p
ryhmien välillä	1,4085	4	0,3521	2,5931	0,0356
ryhmien sisällä	89,7570	661	0,1358
yhteensä	91,1654	665

Taulukosta 4 on havaittavissa, että korkeimmat haittaavien ajatusten faktoripistemäärien keskiarvot olivat koulutusohjelmaa tai –alaa vaihtaneilla opiskelijoilla (keskiarvo = 0,733) ja JAMK:sta eronneilla opiskelijoilla (keskiarvo = 0,708). Matalin faktorin 3 valinnan riippuvuus muista faktoripistemäärien keskiarvo oli yliopistoon siirtyneillä (keskiarvo = 0,588). Niillä opiskelijoilla, joiden opiskelu- ja urasuunnitelmaan ei ollut tullut kahden opiskeluvuoden aikana muutoksia, faktoripistemäärien keskiarvo oli 0,596

Ryhmien välisten erojen testaamista jatkettiin tutkimalla, mitkä parit erosivat keskenään. Keskiarvoparin eron merkitsevyyden testaamista jatkettiin Duncanin testillä. Se osoitti, että JAMK:sta eronneilla ja koulutusohjelmaa tai –alaa vaihtaneilla opiskelijoilla oli haittaavia ajatuksia enemmän kuin opintojaan alkuperäisen opinto- ja urasuunnitelman mukaan jatkavilla opiskelijoilla. Muut keskiarvojen erot eivät olleet merkitseviä.



6. Päätelmät


Tuloksista ilmeni, että opintojen aloitusvaiheessa mitatut koulutus- ja uravalinnan tavoitteen saavuttamista haittaavat ajatukset olivat yhteydessä opintojen keskeyttämiseen. Koulutusohjelmaa tai -alaa vaihtaneilla sekä JAMK:sta eronneilla opiskelijoilla oli opintojensa aloitusvaiheessa enemmän haittaavia ajatuksia kuin niillä opiskelijoilla, jotka jatkoivat opinto- ja urasuunnitelmaansa ilman muutoksia.

Lisäksi havaittiin, että opiskelijoilla, jotka erosivat JAMK:sta tai vaihtoivat koulutusohjelmaansa tai –alaansa oli enemmän haittaavia ajatuksia kuin opintonsa tilapäisesti keskeyttäneillä opiskelijoilla. Erityisesti Ura-ajatusmittarin kokonaispistemäärä sekä faktorin 2 vaikeus aloittaa valintaprosessi pistemäärä ennusti parhaiten tulevaa opintojen keskeyttämistä. Saadut tulokset vahvistavat, että Ura-ajatusmittarin tulos ennusti sellaista opintojen keskeyttämistä, joka ei ollut suunniteltua tai tavoitteellista

Opintojen keskeyttämisriskin tunnistaminen voi luoda uusia mahdollisuuksia ammattikorkeakoulujen ohjaustoiminnan kehittämiselle. Yleisessä keskustelussa vaaditaan opintoaikojen nopeuttamista, opintojen keskeyttämisen ehkäisemistä ja ohjauksen tehostamista. Siitä huolimatta vain harvoin esitetään konkreetteja ratkaisuja tai niiden työvälineitä ongelmien ratkaisemiseksi.

Kun tarkastelua kohdennetaan faktorin 2 vaikeus aloittaa valintaprosessin ja CIP-mallin teoreettisiin sisältöihin ja opiskelijan päätöksentekotiloihin saatetaan löytää uutta selitystä opintojen keskeyttämiselle. Faktorin 2 sisällöiksi on analysoitu kiinnostuksen vähyys, valinnan käynnistämis- ja jatkamisvaikeudet, vähäiset valinnan vaihtoehdot ja tiedon puute (Lerkkanen 2002, 85-86). Faktori 2 muodostui CIP–mallin osioista, jotka sijoittuivat koulutus- ja uravalinnan merkityksen ymmärtämisen, valintainformaation jäsentämisen sekä synteesin teon sisältöalueille. Ne kaikki aloittavat valintaan liittyvän ongelmanratkaisu- ja päätöksentekoprosessin (CASVE –kehä). Lisäksi faktorin 2 vaikeus aloittaa valintaprosessi on havaittu ilmentävän päätöksentekotilaa, jossa asiakas on päätöksenteossaan neuvoton (Peterson ym. 1991, 168-174). Siispä saattaa olla niin, että osa ammattikorkeakouluun hakeutuvista tekee koulutus- ja uravalintaansa varsin hatarin perustein. He tarvitsevat opiskelujensa etenemisen ja urasuunnittelun tukea jo opintojensa aloitusvaiheessa.

Saadut tulokset avaavat uutta mahdollisuutta ammattikorkeakoulujen keskeyttämisproblematiikkaan ja ohjauspalvelujen jäsentämiseen. Frimanin ja Kokon (2000, 3) mielestä ammattikorkeakouluissa voidaan puhua tarkoituksenmukaisista ja turhista keskeyttämisistä. Tarkoituksenmukaisena keskeyttämisenä he pitävät sitä, jos opiskelija siirtyy hänelle mielekkäämpään opiskeluvaihtoehtoon. Turhana keskeyttämisenä he pitävät sitä, jos esimerkiksi yksikön opetusjärjestelyt ovat sellaisia, että opiskelija pettyy hänelle tarjottuihin mahdollisuuksiin ja keskeyttää opintonsa. Opinto-ohjaus on heidän mielestään parhaimmillaan silloin, kun se kannustaa tarkoituksenmukaisiin keskeyttämisiin ja ennaltaehkäisee turhia keskeyttämisiä.

Kuitenkin opinto-ohjauksen ongelmana on, miten tunnistaa opiskelijoiden yksilöllisiä ohjaustarpeita, toisin sanoen, miten tunnistaa esimerkiksi tarkoituksenmukaiset ja turhat keskeyttäjät toisistaan. Yksi vaihtoehto ohjaustarpeen tunnistamiseen näyttää olevan Ura-ajatusmittari. Sen kokonaispistemäärä ja erityisesti faktorin 2 vaikeus aloittaa valintaprosessi faktoripistemäärä indikoi jo opintojen aloitusvaiheessa opintojen keskeyttämistä, joka ei ollut ennalta suunniteltua ja siten tavoitteellista. Tästä syystä on perusteltua esittää Ura-ajatusmittaria julkaisemista ohjausammattilaisten työvälineeksi.

Tässä artikkelissa on paneuduttu vain kahden muuttujan, haittaavien ajatusten ja opintojen keskeyttämisen, väliseen yhteyteen. Näkökulma on rajattu ja ilmiö on merkittävästi monipuolisempi kuin tässä esitetty tarkastelu osoittaa. Keskeyttäjiä on vaikea käsitellä yhtenäisenä ryhmänä. Näistä syistä opintojen keskeyttäminen on tutkimuksellisesti haastava kohde. Kuitenkin aikaisemmin selvitetyistä taustamuuttujista osoittautui, että vain opiskelijan pohjakoulutuksella ja koulutusalalla oli selkeää yhteyttä haittaavien ajatusten määrään ja opintojen keskeyttämiseen. Lisäksi on todettu haittaavien ajatusten yhteys ohjaustarpeen pysyvyyteen opintojen jatkuessa. (Lerkkanen 1999, 2002).


Lähteet


Cornbishley, M. A. & Yost E. B. 1989. Assessment and treatment of dysfunctional cognitions in career counselling. Career Planning and Adult Development Journal 5, 20-26.

Friman, M. & Kokko, P. 2000. Raportti Hämeen ammattikorkeakoulussa tapahtuneista opintojen keskeyttämisistä lukuvuonna 1998-99. Oped-projekti. Hämeen ammattikorkeakoulu.

Helenius, B. 1991. Korkeakouluopintonsa keskeyttäneiden sijoittuminen. Korkeakouluneuvoston julkaisuja 4/1991. Helsinki: Opetusministeriö.

Ivey, A. E., Bradford Ivey, M. & Simek-Downing, L. 1987. Counseling and psychotherapy. Integrating skills, theory and practice. Massachusetts: Allyn and Bacon.

Komonen, K. 2001. Koulutusyhteiskunnan marginaalissa? Ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden nuorten yhteiskunnallinen osallisuus. Joensuun yliopisto. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja N.o 47.

Lerkkanen, J. 1999. Ammattikorkeakoulun aloittavien opiskelijoiden koulutus- ja uravalinnan ongelmat. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Opettajankoulutuslaitos. Lisensiaatintutkimus.

Lerkkanen, J. 2002. Koulutus- ja uravalinnan ongelmat. Kouloutus- ja uravalinnan tavoitteen saavuttamista haittaavat ajatukset sekä niiden yhteys ammattikorkeakouluopintojen etenemiseen ja opiskelijoiden ohjaustarpeeseen. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 14.

Liljander, J-P. 1996. Statusvoittojen ja –tappioiden tiet korkeakoulutuksessa. Keskeyttäminen ja koulutuksen vaihtaminen opintouran taitekohtina. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tutkimuslaitos.

McLeod, J. 1998. An introduction to counselling. Buckingham: Open University Press.

Pajala, S. & Lempinen, P. 2001. Pitkä tie maisteriksi. Selvitys 1985, 1988 ja 1991 yliopistoissa aloittaneiden opintojen kulusta. Helsinki: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 21/2001.

Peterson, G. W., Sampson, J. P. Jr. & Reardon, R. C. 1991. Career development and services: A cognitive approach. Brooks/Cole: Pacific Grove.

Peterson, G. W., Sampson, J. P. Jr., Reardon, R. C. & Lenz, J. G. 1996. A cognitive information processing approach to career problem solving and decision making. Teoksessa D. Brown & L. Brooks (toim.) Career choice and development. San Francisco: Jossey-Bass, 423-475.

Peavy, R. V. 1999. Sosiodynaaminen ohjaus. Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön. Helsinki: Psykologien Kustannus Oy.

Sampson J. P. Jr., Peterson G. W., Lenz J. G., Reardon R. C. & Saunders D. E. 1996. Career Thoughts Inventory. Professional manual. Odessa: Psychological Assessment Resources.

Silvennoinen, H. 1988. Opintojen keskeyttäminen Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Opintoasiaintoimisto. Turun yliopisto. Hallintoviraston julkaisusarja 3/1988.

Takala, M. 1992. “Kouluallergia” – yksilön ja yhteiskunnan ongelma. Tampereen yliopisto. Acta Universitatis Tamperensis 335.

Toskala, A. 2001. Kognitiivisten psykoterapioiden historia. Teoksessa S. Kähkönen, I. Karila & N. Holmberg (toim.) Kognitiivinen psykoterapia. Jyväskylä: Duodecim, 388-399.