Kever 3/2005, ISSN 1796-8283


Referee-artikkelit
Hyvä ammattikorkeakoulun opinnäytetyö


Kari Salo
Timo Toikko
Minna Söderqvist


    Tiivistelmä

    Tässä artikkelissa tarkastellaan hyvää ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä. Tarkastelun näkökulmia on kolme: opinnäytteenä, osana ammattikorkeakouluinstituution harjoittamaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa (T&K) ja osana ammattikorkeakouluinstituution identiteetin kehittymistä. Opinnäytetöiden roolin voidaan nähdä olevan laajenemassa. Yleisten opinnäytetöiden kriteereiden ja muodoltaan erilaisten opinnäytetöiden tarkastelussa esiin nousevat opiskelijoiden, opettajien ja ammattikorkeakouluinstituution erilaiset tavoitteet. Koulutussosiologinen näkökulma ammattikorkeakoulun opinnäytetöihin nostaa esiin kysymyksiä opintojen sisällöistä ja ympäristöistä sekä pedagogisista kehyksistä, joiden osalta artikkelissa painotetaan ammattikorkeakoulujen identiteettiä. Vielä tällä hetkellä opinnäytteet määrittävät suurelta osin ammattikorkeakoulun roolia suomalaisessa T&K:ssa. Ammattikorkeakoululain (2003) myötä T&K -toiminta ja alueellinen vaikuttaminen ovat nousseet keskeisiksi tehtäviksi koulutuksen rinnalle. Opinnäytetyön osalta uudessa laissa poistui aiempi 10 opintoviikon määrite, joka antaa uusia mahdollisuuksia ammattikorkeakouluille määritellä T&K:n toimintatapoja. Artikkelin päähaaste on pohtia millaisen suunnan voidaan ennakoida toteutuvan opinnäytetöiden kohdalla nykyisiä toimintatapoja analysoiden. Duaalimallin eri korkeakoulutyyppien yhdentymiskehitys on yhteiskunnallisten tehtävien määritysten muodossa yhä edennyt harmonisoiden myös niiden T&K:n toimintatapoja. Samanlaistumiseen ovat olleet vaikuttamassa myös tieteen yleiset ja koetellut toimintatavat, henkilöstön koulutus ja korkeakoulu- sekä instituutioiden tavoitteiden samankaltaisuus, mutta toisaalta ammattikorkeakoulun velvoitteiden työelämän suuntaan tulisi tarkoittaa muunlaista identifioitumista opinnäytetöiden osalta. Artikkeli tavoittelee ammattikorkeakoulun T&K:n ja opinnäytetöiden toimintatapojen uudistamista oman identiteetin löytämiseksi. Erään mahdollisuuden tällaiseen tarjoaa avoimeen saatavuuteen (open access) perustuva julkaiseminen ja multimedian hyödyntäminen tulevaisuudessa ammattikorkeakoulujen T&K -julkaisemisessa.

    Avainkäsitteet: opinnäytetyö, ammattikorkeakoulu, T&K, verkkojulkaiseminen


    Ammattikorkeakoulun kehittämisen vaateet

    Korkeakoulupolitiikan ja hallinnon asettamat strategiat, ohjelmat ja tavoitteet ohjaavat nykyisin toimintaa niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissakin. Uudistustoimet ovat olleet kymmenen ensimmäisen ammattikorkeakouluvuoden aikana sangen mittavat. Ammattikorkeakouluista on tullut merkittävä osa alueidensa innovaatiojärjestelmää. Instituutioina niistä on tarkoitus tulla aluekehityksen vetureita. Ammattikorkeakoulun sisäisten ohjausmekanismien vaikutukset välittyvät monipuolisin kerrannaisvaikutuksin myös ammattikorkeakoulun ulkopuolelle. Alueellisista, hallinnollisista ja yksilöllisistä eroista riippuen nämä koulutusinstituution toimintatapojen vaikutukset ovat erilaisia eri puolilla maata. Ammattikorkeakouluja tulisikin tarkastella kriittisesti kunkin alueen omista lähtökohdista käsin. Toisaalta hyvää tarkoittavalla kehittämistoiminnalla saattaa olla myös ennustamattomia ja negatiivisia vaikutuksia.

    Entisistä opiston opettajasta on tullut niin sanotun uuden opettajuuden kautta tietoyhteiskunnan moniosaaja, joka opettamisen, ohjaamisen, kouluttamisen ja hallinnoinnin ohella, myös tuottaa, tutkii ja kehittää (ks. Laakkonen 2003, 280). Opettajakuvan muutosta voidaan pitää eräänlaisena korkeakoulupoliittisena menestystarinana. Muutosprosessissa opettajan asiantuntijuustehtävät ovat edelleen lisääntyneet. Samalla opettajan työn itsenäisyys on muuntumassa myös sisältä päin, esimerkiksi stressin ja verkostojen välityksellä. Opettajan työn laajentunut tehtäväkuva on lisännyt opettajan työtaakkaa ja aiheuttanut työstressiä (Salo 2002). Opettajan työn uudet tehtävät ovat usein myös työuupumuksen syynä. Uudet tehtävät on kuitenkin sisäistetty enemmän tai vähemmän kritiikittä.

    Opinnäytetyöt ovat nähtävissä eräänä keskeisenä ammattikorkeakouluinstituutiota, opettajuutta ja pedagogiikkaa yhdistävä seikkana. Opinnäytetyöt ovat saaneet keskeisen aseman muutoskeskustelussa, koska ne ovat nähtävissä sekä opiskelijan, opettajan että koko ammattikorkeakoululaitoksen osaamisen käyntikortteina. Ammattikorkeakoulujen tavoitteiden laaja-alaisuus on johtanut erilaisiin opinnäytetöiden muotoihin. Opinnäytetöitä kuvaavat ilmaisut ovat keskenään päällekkäisiä samoin kuin menetelmällisestikin ne ovat usein sekamuotoja. Opinnäytetyö voi olla esimerkiksi projekti, toiminnallinen, T&K –työhön integroitu, tutkimuksellinen, tuotekehityshanke tai produktio. Seuraavassa tarkastellaan joitain opinnäytetöihin ladattuja odotuksia.


    Hyvän opinnäytetyön kriteerit

    Käytännössä opinnäytetöiden hyvyyden päättää(vät) työtä ohjaava(t) opettaja(t) käytössä oleviin opinnäytetyön kriteereihin nojautuen. Kaikille asianosaisille avoimet ja auki kirjoitetut opinnäytetyön kriteerien jäsentävät myös opinnäytetöiden ohjausta. Opettajan tukena tässä arvottamisen prosessissa toimivat kollegat, työelämän edustajat, hallinnolliset järjestelmät ja ohjeet, vertaisopiskelijat sekä ohjaus- ja seminaarikäytännöt. Uuden ammattikorkeakoululain myötä opinnäytetyö on eräällä tavoin identifioitumassa uudelleen. Opinnäytetyöltä odotetaan entistä selkeämpää yhteyttä työelämään ja aluekehittämiseen. Opinnäytetöihin latautuu suuria odotuksia. Hakala (2004) on luonnehtinut hyvää opinnäytetyötä aiheeltaan ja taustaltaan perustelluksi, ajankohtaiseksi, syvälliseksi, omaperäiseksi, työelämälähtöiseksi, analyyttiseksi ja kantaaottavaksi. Hän on luettelossaan peilannut ammattikorkeakoulun opettajien käsityksiä onnistuneesta opinnäytetyöstä. Luonnehdinnat ”toiveiden opinnäytetyöstä” on tiivistetty taulukkoon 1.


    Taulukko 1. Hyvän opinnäytetyön kriteerit (Hakala 2004, 29 - 37).

    • aiheeltaan ja taustaltaan riittävän perusteltu
    • ajankohtainen ja tärkeä sekä arkijärkinen ja realistinen lähtökohdiltaan
    • mieluummin suppea ja syvällinen kuin laaja ja pinnallinen
    • aihevalinnaltaan ja/tai toteutustavaltaan omaperäinen, ennakkoluuloton, idearikas ja innovatiivinen sekä näkökulmaltaan ”perinteistä insinöörityötä” laajempi
    • käytännönläheinen ja yhteydessä työelämään (jopa työllistävä), osoittaa asiantuntijuutta ja tekijänsä itsenäistä ajattelua ja on (ammatillisen) toiminnan kehittämiselle tuloksekas
    • suunnitelmallisesti tavoitteisiin etenevä, analyyttinen ja looginen, ja sen tulee olla hyödynnettävissä ja hyödyllinen
    • tiedonhankintataitoja ja lähdekritiikkiä osoittava
    • pohtiva ja kantaa ottava sekä raportoinniltaan onnistunut



    Edellä esitetyille idealistisille vaatimuksille perustuva opinnäytetöiden ohjaus on ammattikorkeakouluissa pedagogisesti hyväksyttyä ja suositeltavaa. Miltei kaikilta ammattikorkeakoulujen internet- sivustoilta löytyy opiskelijoille suunnattu opas tai ohjeita opinnäytetyön kirjoittamiseksi, joissa on edellä mainittujen kaltaisia määreitä opinnäytetyölle.

    Hyvän opinnäytetyön kriteerejä voidaan myös kritisoida. Opinnäytetyölle asetetaan omaperäisyyden, ennakkoluulottomuuden, idearikkauden ja innovatiivisuuden vaatimuksia, vaikka kaikki opinnäytetyöt tuleekin raportoida perinteiseen kirjalliseen tapaan. Opinnäytetyöllä tavoitellaan yhteisöllistä merkittävyyttä, vaikka sen vastapainona toimivat myös hyvin yksilöllisesti suhteellistuvat ajankohtaisuuden, tärkeyden ja järkevyyden kriteerit. Opinnäytetöitä ohjaaville opettajille on tuttu opiskelijoiden kysymys sivujen lukumäärästä, joka vaaditaan hyväksyttävän opinnäytetyön tekemiseksi. Opettajan tulee näin ollen vastata vähän laajemmin kuin Hakalan taulukon ”mieluummin suppea ja syvällinen kuin laaja ja pinnallinen”, jotta vastauksesta olisi opiskelijalle konkreettista hyötyä. Opiskelijan asiantuntijuuden ja itsenäisen ajattelun osoittaminen sekä ammatillisesti tuloksekas toiminta edellyttävät huomattavaa sosiaalisuutta ja verkosto-osaamista. Vaatimus lienee nuorelle opiskelijalle kohtuuton (ks. myös Suontausta 2004, Vesterinen 2001). Noviisille on suuri vaade tehdä neljässäsadassa tunnissa hyödyllinen ja suunnitelmallisesti tavoitteisiin etenevä, tiedonhankintataitoja ja lähdekritiikkiä osoittava sekä pohtiva ja kantaa ottava opinnäytetyö, joka olisi vielä raportoinniltaan onnistunut.

    Opinnäytetöissä tutkimusmenetelmien käytön tulee olla oikeaoppista, niin oppimisen ja asiantuntijuuden osoittamisen kuin itse projektien laadun johdosta. Erilaisten opinnäytetöiden menetelmät ovat kuitenkin hyvin erilaisia ja tämä aiheuttaa pedagogisia ongelmia, sillä tutkimusmenetelmäopintoja ammattikorkeakouluissa järjestetään erittäin vähän. Erityisen tärkeätä opinnäytetöille on nähty se, että niiden tutkimusaiheet tulevat käytännöstä ja mieluiten työelämästä. Ammattikorkeakoulun opiskelijan ja opettajan tarkoituksena ei ole kasvattaa kansainvälistä tietovarantoa sinänsä, vaan kehittää alansa ja erityisesti oman alueensa työelämää. Tutkimus- ja kehittämishankkeiden asetelmat tulevat perustelluksi käytännöstä ja rahoituksesta käsin, eikä niinkään aikaisempien tutkimustulosten kautta. Opinnäytetöiden arviointi yhtenä kokonaisuutena on problemaattinen, koska siihen saattaa liittyä totalitaristisia piirteitä. Arvioinnin perustana toimivat laajat tavoitteen asettelut ovat lähtöisin ammattikorkeakoulun koulutustehtävän laaja-alaisuudesta, tieteellisistä ihanteista, opettajien oppimisvaatimuksista sekä työelämän tehokkuus- ja hyötyvaatimuksista. Opinnäytetöiden arvioinnissa opettaja realisoi käytännössä nämä laajat vaatimukset kunkin opiskelijan kohdalla.

    Opinnäytetöiden ideaalimallit ovat useimmiten epärealistisia. Myös Hakala (2004, 29–37) toteaa, että hyväkin opinnäytetyö on aina puutteellinen. Voidaankin kysyä, mihin epärealistisia ideaalimalleja itse asiassa tarvitaan. ”Pitäisi sitä ja pitäisi tätä” – ajattelu ja sen myötä syntyvä ahdistus ja voimattomuus ottavat valtaansa yhä useampia opiskelijoita ja opettajia. Suomalaisesta työstä ja siinä kuormittumisesta huolestuneissa kirjoituksissa on tunnistettavissa, miten koulutusjärjestelmässämme tätä kulttuuria uusinnetaan yhä yksilöllisemmin (ks. Seppänen, 2004; Siltala 2004; Vähämäki, 2003). Kasvavat vaatimukset eivät lisää joukkojen oikeuksia, vaan antavat ainoastaan yksilöille mahdollisuuden ilmaista itseään.


    Uudet tiedon tuottamistavat

    Tiedon tuottamisen uudet teoreettiset mallit ovat tukeneet ammattikorkeakoulujen näkemystä tehokkaasta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Peter Scott (2005) väittää brittiläiseen kokemukseen perustuen, että sikäläiset entiset ammattikorkeakoulut eivät ole kopioineet tiedekorkeakoulujen tiedontuotannon tapoja, vaan pikemminkin tiedekorkeakoulut ovat pyrkineet monistamaan ammattikorkeakoulujen lähestymistapaa. Perinteisen tiedeperustaisen tiedon tuottamisen rinnalle on noussut uusia tiedon tuottamistapoja. Ammattikorkeakoulujen kehittämistyötä voidaan pitää eräänä osoituksena uudenlaisesta lähestymistavasta.

    Gibbonsin ym. (1994) sekä Nowotnyn, Scottin ja Gibbonsin (2004) mukaan uusi tieto syntyy pääosin niissä ympäristöissä, joissa toiminta tapahtuu. Tieto syntyy siis sovelluskohteensa yhteydessä. Tämä ei ole sama asia kuin puhuminen soveltavasta tieteestä, joka kuitenkin lepää pääosin ”puhtaan” tieteen ideaalin ja olemassaolon perustalla. Sovelluskohteessa syntyvä tieto nousee aidosta käytännön toiminnasta ja käytännön toiminnassa nousevasta tarpeesta ratkaista ongelmia. Yliopistollista tieteenalakohtaista tutkimusta voidaan nimittää tiedontuotannon tyypiksi 1 (mode 1) ja sen rinnalle kehittynyttä uutta tiedonmuodostuksen tapaa voidaan nimittää tyypiksi 2 (mode 2). Erityisesti toisen tyypin tietoa tuotetaan käytännön toimintaympäristöissä. Käytännön toiminnassa ilmeneviä ongelmia ei siirretä ratkaistavaksi erillisiin yliopistollisiin laboratorioihin, vaan käytäntö itsessään on uuden tiedontuotannon paikka ja ympäristö.

    Uusi tieto on luonteeltaan raja-aidat ylittävää eli transdisiplinaarista. Tämä ei tarkoita yksinomaan monitieteistä tiedonmuodostusta, vaan erityisesti teorian ja käytännön rajat ylittävää tiedonmuodostusta. Tiedontuotannon tavat ja paikat ovat huomattavasti entistä moninaisempia. Kysymys ei ole enää pelkästään tutkijoista, vaan tiedon tuottamisen kentällä on tutkijoiden ohella erilaisia kehittäjiä ja konsultteja. Tiedon monopolit siis murtuvat ja keskiöön saattaa nousta myös kansalaislähtöinen tiedontuotanto, eräänlainen uusi tiedontuotannon aktivismi. Uusi tieto ei siis välttämättä perustu objektiivisen tutkimuksen ideaalille. Refleksiivisyys korostaa tiedontuotannon itsekriittisyyttä. Kysymys on kriittisestä arvioinnista, joka ohjaa tyypin kaksi mukaista tiedontuotantoa. Tieto nousee tutkijan ja tutkimuskohteen välisestä vuorovaikutuksesta ja sen kriittisestä tarkastelusta. Myös tiedon laadunvalvontaan on murtautumassa uusia elementtejä. Tiedon argumentaatiota ei osoiteta yksinomaan tiedeyhteisölle. Tieto myydään markkinoilla, tietoa kaupataan kysynnän mukaan. Tässä tilanteessa tiedon argumentaatio testataan myös käytännössä. Kysymys on uudenlaisesta laadunvarmistuksen järjestelmästä. Tiedon käytettävyys nousee keskeiseen asemaan. (Ks. myös Scott 2005.)

    Nowotny ym. (2001; 2004) lähtevät siis ajatuksesta, että perinteinen luotettavan tiedon idea ei enää riitä. Tiedon on oltava ennen kaikkea käyttökelpoista, ”yhteiskunnallisesti kestävää”, siis enemmän pragmaattisen totuusteorian kuin totuuden korrespondenssiteorian mukaista tietoa. Ajatus tiedon markkinoista liittyy juuri tähän. Markkinoilla tarkoitetaan eräänlaista tiedon kenttää, jolla asiantuntijat kilpailevat erilaisista yleisöistä; ja toisaalta myös yleisöt kilpailevat uudesta tiedosta. Tiedon kentät ovat monipuolistuneet niin paljon, että tiedon tuottamisesta ei voida puhua ilman yhteyttä tiedon käyttäjiin. On varsin epätodennäköistä, että tulevaisuudessa tietoa tuotettaisiin ja sovellettaisiin täysin eri kentillä. Tiedon välityskanavat eivät ole lineaarisia.

    Vaikka ajatus tiedontuotannon kahdesta tyypistä onkin pelkistetty ja yksinkertainen, niin se saattaa siitä huolimatta osoittaa jotakin olennaisia kehityssuuntia. Tässä yhteydessä erityisesti tutkiva kehittäminen voidaan nähdä eräänä toisen tiedontuotantotyypin mukaisena toimintatapana. Tutkivassa kehittämisessä on piirteitä sekä projektityöstä että toimintatutkimuksesta.

    Yliopistopedagogiikasta ja teknologisista tuotekehitysprojekteista tuttu kokeilutoiminta on tullut ammattikorkeakouluihin jäädäkseen, sillä se on edennyt virallista statusta nauttivan opinnäytetyön muotoon. Tämä kehityskulku on tukenut ammattikorkeakoulujen institutionalisoitumista. Tällaiseen kokeilevaan projektitoimintaan ei kuitenkaan aina välttämättä sisälly pedagogista suhdetta, vaan opiskelija toteuttaa hankkeen itsenäisesti ja aivan liian usein yksin. Näiltä osin jo opinnäytetyön kohdalla voidaan eritellä häviäjiä ja voittajia toisistaan. Kokeilemiseen ja yrittämiseen perustuva ammattikorkeakoulun opinnäytetyö voi mennä eräällä tavoin ”konkurssiin”. Kokemuksellisen oppimisen näkökulmasta tällaisella negatiivisella opinnäytetyökokemuksella saattaa olla laajoja vaikutuksia opiskelijan työllistymisprosesseille.

    Hyvän opinnäytetyöaiheen hankkimiseksi opiskelijoita ohjataan kääntymään usein oman koulutusalan työelämän toimijoiden eli yritysten ja yhteisöjen puoleen. Aiheen valinnan vastuu säilyy kuitenkin aina opiskelijalla itsellään. Luonnollisesti opinnäytteitä ohjaavat opettajat tuovat esille eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia sekä tarjoavat apua ja tukea aiheen valinnassa. Osa opinnäytetöistä tehdään ammattikorkeakouluille osoitettujen tilausten tai toimeksiantojen kautta. Usein opinnäytteiden ideat ja aiheet löytyvät opiskelijoille työharjoittelun aikana, jolloin he ovat verkostoituneena työelämän toimijoiden kanssa. Tekijää itseään kiinnostava ja työelämän käytännön kehittämistarpeita palveleva opinnäytetyö saa aikaan win-win-win tilanteen, jolla tarkoitetaan sitä, että myös ko. ammattikorkeakoulu voittaa. Ammattikorkeakoulujen tuloksellisuutta valvovana viranomaisena toimiva opetusministeriö tarkastelee vuosittain mm. hankkeistettuja opinnäytetöitä, joilla tarkoitetaan opinnäytetöitä, joissa täyttyy yksi oheisista kriteereistä (ks. Amkota 2004 –käsikirja, 29).


    1. työelämä maksaa joko ammattikorkeakoululle tai opiskelijalle työn tekemisestä ja tästä on kirjallisesti sovittu ennen opinnäytetyön aloittamista.
    2. opinnäytetyölle on nimetty ohjaajaksi työelämän edustaja ja tästä on kirjallisesti sovittu ennen opinnäytetyön aloittamista.
    3. työyhteisön tarkoituksena on alusta lähtien hyödyntää opinnäytetyön tuloksia omassa toiminnassaan ja tästä on kirjallisesti sovittu ennen opinnäytetyön aloittamista.



    Lisäksi hankkeistetusta opinnäytetyöstä tulee olla kirjallinen sopimus kahden sopijaosapuolen välillä. Opiskelija soveltaa opinnäytetyössä opinnoissa hankittuja teoreettisia tietoja työelämän käytännön vaatimuksiin, jolloin työ kuvastaa opiskelijan valmiuksia toimia itsenäisissä asiantuntijatehtävissä omalla koulutusalallaan. Opinnäytetyö on merkittävä osa opiskelijan ammatillista kasvua kohti asiantuntijuutta. Parhaimmillaan työssä kiteytyvät opiskelijan ammatillinen tieto, taito ja osaaminen. Opinnäytetyö opettaa tekijälleen muun muassa ongelmien ratkaisua, projektityöskentelyä, tutkimuksellista ajattelutapaa, itsenäistä tiedon hankintaa ja tulosten kirjallista esittämistä. Sen tarkoituksena on kehittää kriittisyyttä ja kykyä ratkaista ongelmia, mutta sallia myös luovuus, kokeilut ja omaperäiset sovellukset. Usein opinnäytetyö toimii myös siltana työelämään ja ensimmäinen työpaikka löytyy opinnäytetyön myötä. Tämä realiteetti suosittaa opinnäytetyön ja työharjoittelun suunnitelmallista integrointia ja työelämäyhteyden tiivistä hoitamista opinnäytetyön prosessin aikana.


    Ammattikorkeakoulun kehittymistä tukeva opinnäytetyö

    Ammattikorkeakoulun kehittämisessä voidaan nähdä hyvin sekä tietoisesti tavoiteltu että vaalittu korkeakoulustatus (vrt. duaalimalli). Suomalaiseen maailmankylän ja tietoyhteiskuntalaboratorion diskurssiin yliopistojen vaalimaa autonomiaa paremmin sopii ammattikorkeakoulujen valitsema verkostoitumisen strategia. Ammattikorkeakouluja koskevassa keskustelussa on pidetty yllä käsitystä työelämälähtöisyydestä, jota ei kuitenkaan vielä kokonaisuudessaan ole lunastettu. Opiskelijoiden opinnäytetöiden osalta tälle mielikuvalle on vastinetta. Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt olivat vuonna 2004 kokonaisuudessaan 73 %:sti hankkeistettuja (taulukko 2). Suontaustan (2004) mukaan ammattikorkeakoulujen opinnäytetöistä tehdään jopa 90 % erilaisina projekteina. Koulutusaloittainen vaihtelu oli suurta. Ääripäitä edustavien tekniikan ja liikenteen alalla opinnäytetöiden hankkeistus oli yli kaksinkertaisesti yleisempää kuin kulttuurialalla.


    Taulukko 2. Ammattikorkeakouluissa vuonna 2004 tehdyt opinnäytetyöt koulutusaloittain. (22.3.2005, Opetusministeriö, Amkota-tietokanta).


    Koulutusala Opinnäytetyöt yhteensä Hankkeistetut opinnäytetyöt Hankkeistettuja %
    Humanistinen ja kasvatusala 217 152 70
    Kulttuuriala 1685 739 44
    Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden
    ja hallinnon ala    		 4603 3273 71
    Luonnontieteiden ala 1113 829 75
    Tekniikan ja liikenteen ala 5510 4893 89
    Luonnonvara- ja ympäristöala 639 507 79
    Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 5466 3674 67
    Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 1457 1040 71
    Yhteensä 20690 15107 73



    Opinnäytetyön sidosryhmien eli työelämän edustajan ja projektirahoittajan sekä ammattikorkeakoulun opettajan ja hallintotoimijoiden näkemykset hyvän opinnäytetyön kriteereistä jakaantuvat sekä yrittämisen arvostuksiin että korkeakoulun perinteisiin arvoihin (ks. taulukko 3). Myös median voidaan jatkuvassa informaatiovirrassaan nähdä hyödyntävän jo enemmän taulukon sisältämiä yrittäjyyden arvostuksia kuin korkeakouluarvostuksia, huolimatta siitä että nykyistä yhteiskuntajärjestelmäämme kutsutaan yleisesti tietoyhteiskunnaksi. Opiskelijan suuntaan nämä arvostukset esiintyvät vaatimuksina ja muistuttavat monilta osin myös opinnäytetyön kriteereitä (ks. taulukko 1).


    Taulukko 3. Opinnäytetyö korkeakoulujen ja yritysten arvostusten välimaastossa (Gibb 1987, 17; Nyyssölä 1997, 106).


    TÄRKEÄÄ YRITTÄJÄLLE
    		TÄRKEÄÄ KORKEAKOULULLE
    1. Tulevaisuus Menneisyys 1.
    2. Luovuus Arvioiva erittely 2.
    3. Näkemys Tietäminen 3.
    4. Aktiivinen ymmärtäminen Passiivinen ymmärtäminen 4.
    5. Tunteilla sitoutuminen Objektiivisuus 5.
    6. Tapahtumien käsittely Symbolien käsittely 6.
    7. Henkilökohtainen viestintä Kirjallinen viestintä 7.
    8. Ongelmat ja mahdollisuudet Käsite 8.




    Ammattikorkeakoulujärjestelmän on ollut erittäin järkevää ja onnistunutta tulla esiin korkeakouluna, jolloin se on korkeimman mahdollisen koulutusstatuksen myötä saanut itselleen myös sille kuuluvat tehtävät. Giddensin (1991, 54) mukaan identiteetissä onkin kyse kyvystä pitää yllä tiettyä kertomusta. Ammattikorkeakoulun kohdalla korkeakoulustatusta on hyödynnetty tehtävien lisäksi sen mukanaan tuoman arvokkaan menneisyyden ja hallintokoneiston osalta. Sekä ammattikorkeakoulu- että identiteettikeskustelussa painopiste on siirtynyt yhä enemmän ajan, paikan ja tilan konteksteihin, jolloin alueellisen identiteetin ja aluetietoisuuden käsitteet ovat nousseet keskeisiksi teemoiksi (ks. esim. Hänninen 1998, 9–10).

    Alueellisen identiteetin käsitteeseen liittyy kaksi näkökulmaa: alueen itsensä identiteetti sekä ihmisten alueellinen identiteetti. Alueen identiteetti koostuu sellaisista alueen ominaisuuksista, joiden perusteella alue erottuu muista. Näitä ominaisuuksia ovat alueellisen luokittelun perustekijät, kuten luonnonolot, historia, sosiaalinen rakenne, kulttuuri, kieli ja murteet. Näiden pohjalle perustuvat mielikuvat ja odotukset, joita alueeseen liitetään. Ihmisten alueellinen identiteetti voidaan ymmärtää aluetietoisuutena, mikä tarkoittaa ihmisen samaistumista jollekin tietylle alueelle (alueellisen identiteetin käsitteestä ks. Paasi 1986.). Korkeakoulupolitiikassa duaalimalli ei identifioitumisen mielessä ole riittävä kummallekaan huipulle, vaan rinnalle pääsyn jälkeen on syytä jatkaa suoraan ohi ja erilaistua. Aloitteellisuuden, ahkeruuden ja uutteruuden vaiheiden jälkeen ammattikorkeakoulu on nykyisin jo kypsä muodostamaan oman sukunimeltään korkeakoulu-identiteetin, jossa sen uskollisuus suhteessa työelämän tarpeisiin asettuu merkittävään rooliin. Erityisesti tämän alueellisen identiteetin osalta ammattikorkeakoulut ovat liittoutuneet vahvasti osaksi kansallista innovaatiojärjestelmää, joka antaa niille tieteen kansainvälistä toimintakenttää hallitumman alueellisesti rajautuvan areenan. Vaikka alueelliset näkökulmat painottuvat ammattikorkeakouluissa näkyen esimerkiksi niiden ylläpitäjien organisaatioiden muodossa, ei niiden suinkaan tule luopua kansainvälisestä toiminnasta.

    Tämän artikkelin päätehtävän osalta, eli ajatuskokeessa ammattikorkeakoulun identiteetin näkökulmasta hyvän opinnäytetyön tiimoilta, voidaan jatkaa myös artikkelimuotoisen opinnäytetyön ja avoimeen saatavuuteen perustuvan kaikki koulutusalat käsittävän verkkolehden kautta (ks. Salo, Söderqvist & Toikko 2004; 2005). ”Kaikki voittaa” - tavoite on nähtävissä ideoiden osalta realistisena sekä ammattikorkeakoulun hallinnon, opettajan ja opiskelijan sekä työelämän näkökulmista. Ideat jatkavat ammattikorkeakoulun toimintatapojen kehittymistä tulevaisuusorientoituneesti, mieluummin miksi ei – asenteella kuin vaikeita miksi -kysymyksiä tehden. Lisäksi ammattikorkeakoulun verkostoitumisen näkökulmaa voidaan ideoiden myötä jatkaa siten, että kaikille ammattikorkeakoulun eri toimialojen osaajille ominainen työelämää aktiivisesti ymmärtämään pyrkivä ote sekä akuuttien ongelmien ja mahdollisuuksien esiin ottaminen tapahtuvat moniäänisesti tietokonevälitteisen kommunikaation erilaisia tapoja hyödyntäen. Tällöin tapahtumien nopea käsittely mahdollistuu luovuuden rajoja rikkoen multimedian keinoin ja henkilökohtaiseen viestintään nopeasti päästen, jolloin myös toimijoiden näkemykset ja tunteet voivat sitoutua hankkeisiin.


    Lopuksi

    Vesterisen (2001, 182) mukaan ammattikorkeakoulujen projekteina toteutuvissa opinnäytteissä opiskelijoille tarjoutuu motivoivia tapoja opiskella yhteistyössä eri tahojen edustajien kanssa. Projektien vaatima prosessiajattelu ja yhteistyö työelämän toimijoiden kanssa vastaavat mielekkyyden ja elämänläheisyyden, käytännöllisyyden ja teoreettisuuden, vastuullisuuden ja moniammatillisuuden, omatoimisuuden sekä prosessipainotteisuuden ja tuloksellisuuden tavoitteisiin ja vaatimuksiin. Hyvällä opinnäytetyöllä on lupa olla tekijänsä näköinen. Opiskelijan oppineisuuden osoittaminen tulee olla mahdollista monin eri tavoin. Opinnäytetyön julkaisemisen näkökulmasta kehittämistoimin toteutetussa opinnäytetyön raportoinnissa ei ole mielekästä pyrkiä tutkimuksellisen raportoinnin standardien tasolle. Hyvän opinnäytetyön kriteerit voidaankin tulkita tietoyhteiskunnan psyykkisesti terveeltä korkeakoulutetulta aikuiselta edellyttämiksi tieteellisen ajattelun osoittimiksi (esim. Hakala 2004, 29 – 37; Ellis 1979). Samalla tavoin käytännölliset ongelmat opinnäytetöiden lähtökohtana ovat enemmän kuin tervetulleita.

    Pedagogisesta näkökulmasta projektiopiskelun on nähty vastaavan ammattikorkeakoulun lain edellyttämiin työelämän kehittämisvaatimuksiin, mutta Vesterisen (2001) näkemyksistä poiketen opinnäytetöiden ei nähdä sellaisenaan yksin riittävän täyttämään ammattikorkeakoulun yhteiskunnallisia T&K -toiminnan ja aluekehittämisen tehtäviä. Pk-yritysten toimintaa kehittävät ja uutta yritystoimintaa tuottavat opinnäytetyöt ovat olennainen osa ammattikorkeakoulun aluekehitystyötä tukevaa T&K -toimintaa, kuten esimerkiksi Rissanen (2003) ja Suontausta (2004) ovat tuoneet esiin. Opinnäytetöiden roolin kriittinen tarkastelu T&K -toiminnan ja ammattikorkeakouluinstituution identiteetin kehittämisen näkökulmista on erittäin tarpeellista juuri nyt, koska nämä osa-alueet ovat aktiivisen kehittämistoiminnan keskiössä ammattikorkeakouluissa.

    Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden tekemisessä on kyse opiskelijoiden toteuttamasta T&K -toiminnasta ja eräästä Suomen tietoyhteiskunnan resurssista, jota on mahdollista ammattikorkeakoulun toimesta suunnata ja identifioida tuoreella tavalla sekä kulttuurisesti innovatiivisesti mm. Scottin (2005) tiedon tuottamisen prinsiippejä ja uutta teknologiaa soveltaen. Sosiaalinen rohkeus on jäänyt usein suomalaisessa tietoyhteiskuntakehittämisessä teknisten näkökulmien varjoon sekä inhimilliset ja yksilölliset tarpeet ovat usein ohitettu yritysten teknisten sovellusten rajautuessa liiketoiminnan kannalta olennaisiin sovelluksiin. Yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien on teknisesti orientoituvien henkilöiden tavoin syytä laajentaa ajatteluaan kulttuurisen teknologian suuntaan oman alan sovelluksista tehokkuutta ja tuottavuutta omalle ja muiden ihmisten työlle tavoitellessaan.

    Kokonaisuudessaan viestintäkulttuurimme ja ammattikorkeakoulun identiteetti kestävät jo nykyisellään tiedekorkeakoulujen käytännöistä poikkeavia ja vaihtoehtoisia suoritus- ja toimintatapakokeiluja tutkimus- ja kehittämistoimintojen kohdalla. Esimerkiksi T&K -julkaisemista tulee voida ammattikorkeakoulujen toimesta kehittää uusiin suuntiin perinteiden liikaa sitomatta. Opinnäytetyö soveltuu erääksi tällaisen uudistavan toiminnan foorumiksi. Liian usein suomalaisen koulutusjärjestelmän toimijoiden konformistisuus on useiden muutostarpeiden kohdalla johtanut toimintatapoihin, jotka ovat käytännössä vain lisänneet varsinaisen työn tekijöiden eli opiskelijoiden ja opettajien työtaakkaa epäinhimillisellä tavalla. Tässäkin artikkelissa esiteltyjen muutosnäkymien kohdalla houkutus vaatia ko. toimijoilta mieluummin enemmän kuin vähemmän on tavallista suomalaiselle johtamis-, hallinto- ja koulutuskulttuurille. Tehokkaan ammattikorkeakoulututkimusverkon kehittäminen edellyttää oppilaitosten avautumista yhteistyöhön ja toiminnan näkyvyyden lisäämistä, mieluummin nykyisyyden ja tulevaisuuden vaateiden kestävin keinoin (vrt. Siuruainen 2004). Artikkelimuotoinen opinnäytetyö ja niiden avoin saatavuus verkosta sekä avoimeen saatavuuteen perustuva ammattikorkeakoulujen T&K -toimintaan ja aluevaikuttavuuteen keskittyvä yhteinen verkkolehti tukisivat ammattikorkeakoulun nuorta ja yhä liiaksi opiskelijoiden opinnäytetöiden varassa olevaa T&K -toimintaa sekä ammattikorkeakoulun jo tässä vaiheessa onnistuneeksi arvioitavissa olevaa koulutusstrategista identifioitumista (Salo, Söderqvist & Toikko 2004; 2005).

    Yliopistojärjestelmän aloittaessa ehkä tavoitella Helsingin innovaatioyliopistoa tulee jokaisessa ammattikorkeakoulussa selkeiden visioiden ja luottamuksellisuuden eli reiluuden, avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden hengessä kyetä innovatiivisiin tekoihin päivittäin hallinnon, opettajien ja opiskelijoiden sekä työelämän edustajien yhteistyössä (Niemi 2005a, 2005b). Käytännön problematiikasta ammentavan monialaisen ja ammatillisen vuorovaikutuksen myötä innovatiivinen toiminta ylittää väkisinkin raja-aitoja. Toiminta edellyttää siis uusia toimintatapoja, joiden kehittämistyössä tulee edetä rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja virheitäkin sallien.


    Kari Salo, FT, YTM, KM Seinäjoen ammattikorkeakoulu, kulttuurialan ja muotoilun yksikkö
    Timo Toikko, YTT, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
    Minna Söderqvist, KTT, Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu



    Lähteet:
    Amkota 2004 –käsikirja. 2004. Opetusministeriö. Ammattikorkeakouluyksikkö. 11.6.2004. http://www.csc.fi/amkota/

    Ammattikorkeakoululaki (2003). Suomen säädöskokoelma N:o 351 – 358, N:o 351, s. 1751 - 1759. http://www.edilex.fi/pdf1/sk/03/vihko060.pdf

    Ellis, A. 1979. Reason and emotion in psychotherapy. New York. Institute for Rational Living.

    Gibb, A. A. 1987. Enterprice culture. Its meanings and inplications for education and training. Journal of European Industrial Training 11, 1 – 38.

    Gibbons, M., Limoges, C., Nowtny, H., Schwartzman, S., Scott, P. & Trow, M. 1994. The New
    Production of Knowledge: The Dynamics of Science and Research in Contemporary Societies. London: Sage.

    Giddens, A. 1991. Modernity and self-identity: Self and society in the late modern age. Cambridge: Polity Press.

    Hakala, J. T. (2004). Opinnäytetyöopas ammattikorkeakouluille. Gaudeamus. Helsinki.

    Hänninen, S. (1998). Johdanto. Teoksessa Hänninen, S. (toim.) Missä on tässä? Jyväskylän yliopisto. SoPhi. Yhteiskuntatieteiden, valtio-opin ja filosofian julkaisuja 18.

    Laakkonen, R.-L., (2003). Muuttuva opettajuus. Teoksessa H. Kotila (toim.) Ammattikorkeakoulupedagogiikka. Ajankohtaisia puheenvuoroja. Edita. Helsinki.

    Niemi K. 2005a. Sotamaa ehdottaa innovaatioyliopistoa. Talentum.comin Tekniikka & Talous verkkopalvelun päiväkirjeen artikkeli Koulutus palstalla. [Kauko Niemi 7.9.2005] http://www.tekniikkatalous.fi/doc.te?f_id=769847&s=u&wtm=tt-07092005.

    Niemi K. 2005b. Alahuhta: Innovaatiot vaativat selkeää visiota ja luottamusta. Talentum.comin Tekniikka & Talous verkkopalvelun päiväkirjeen artikkeli Talous & työ palstalla. [Kauko Niemi 8.9.2005] http://www.tekniikkatalous.fi/doc.te?f_id=770850&s=u&wtm=tt-08092005.

    Nowotny, H., Scott, P. & Gibbons, M. 2001. Re-Thinking Science. Knowledge and the Public in an
    age of Uncertainty. London: Polity Press.

    Nowotny, H., Scott, P. & Gibbons, M. 2004. Re-Thinking Science: Mode 2 in Societal Context.
    http//www.nowotny.ethz.ch&pdf/Nowotny_Gibbons_Scott_Mode2.pdf

    Nyyssölä, K. (1997). Akateeminen yrittäjyys ja sen esteet. Teoksessa K. Nyyssölä & T. Saarinen (toim.) Näkökulmia korkeakoulutettujen tuloksellisuuteen. Koulutussosiologian tutkimuskeskus. Raportti 41, 101 - 118.

    Opetusministeriö, Amkota-tietokanta. 2005. http://www.csc.fi/amkota/taulukot2005.html.

    Paasi, A. 1986. Neljä maakuntaa. Maantieteellinen tutkimus aluetietoisuuden kehittymisestä. Joensuu, Joensuun yliopisto.

    Salo, K. 2002. Teacher Stress as a Longitudinal Process. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, 208. Jyväskylän yliopisto.

    Rissanen, R. 2003. Työelämälähtöinen opinnäytetyö oppimisen kontekstina: fenomenografisia näkökulmia tradenomin opinnäytetyöhön. Acta Universitatis Tamperensis, 970. Tampereen yliopisto. Tampere. http://acta.uta.fi/pdf/951-44-5806-0.pdf

    Salo, K., Söderqvist, M. & Toikko, T. 2004. Ammattikorkeakoulujen artikkelimuotoinen opinnäytetyö. Ammattikorkeakoulututkimuksen verkkolehti, Kever, 4.

    Salo, K., Söderqvist, M. & Toikko, T. 2005. Open access -julkaisujärjestelmä. Teoksessa L. Vanhanen-Nuutinen & P. Lambert (toim.) Hankkeesta julkaisuksi. Kirjoittaminen ammattikorkeakoulun ja työelämän kehityshankkeissa.

    Scott, P. 2005. Uusi tiedon tuotanto. Tiedepolitiikka 1/2005, 50–54.

    Seppänen, J. (2004). Hullu työtä tekee. Otava. Helsinki.

    Siltala, J. 2004. Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Otava.

    Siuruainen, E. 2004. Valtion teknologiarahoituksen alueellinen hyödyntäminen. Selvitysmiehen loppuraportti. Kauppa- ja teollisuusministeriö.
    http://www.ktm.fi/chapter_images/476454_siuruainen.pdf

    Suontausta, H. 2004. Luovuus, asiantuntijuus, aluekehitys, pk-yritykset. Ammattikorkeakoulututkimuksen verkkolehti, Kever, 1.

    Vesterinen, P. 2001. Projektiopiskelu ja -oppiminen ammattikorkeakoulussa. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, 189. Jyväskylän yliopisto. http://selene.lib.jyu.fi:8080/vaitos/studies/studeduc/9513911691.pdf

    Vähämäki, J. 2004. Kuhnurien kerho. Vanhan työn paheista uuden hyveiksi. Tutkijaliitto.