Ammattikorkeakoulujen rehtorit ovat uuden korkeakoulumuodon yksi symboli, joiden taustasta ja asemasta on tehty vähän tutkimusta. Ammattikorkeakouluja koskeva tutkimus on viime vuosina kehittynyt paljon ja muun muassa ammattikorkeakoulujen opettajuutta on tutkittu monissa eri väitöskirjatutkimuksissa.

Tarkoitukseni on seuraavassa valottaa hyvin yleisluonteisesti tätä teemaa. Esittämäni yhteenveto on varsin luonnosmainen. Se perustuu ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston ARENEn toimistosta saatuihin tietoihin. Niiden mukaan Suomessa on kokeiluvaihe huomioon ottaen toiminut 70 henkilöä ammattikorkeakoulujen rehtoreina.


1. Rehtorien asema ammattikorkeakoulu-uudistuksen eri vaiheissa

Ammattikorkeakoulujen toiminta alkoi Suomessa kokeilujen kautta. Kokeilulaki oli eri oppilaitosmuotojen yhteistoimintaa kannustava puitelaki. Kokeilujen koordinaatiota johtamaan nimitettiin johtavat rehtorit, joiden nimike olisi siis komea ja hyvin aikakauden – siis 1990-luvun alun aikaa – kuvaava. Nimike oli myös tietysti looginen, koska kokeilut olivat tavallisesti useiden oppilaitosten yhteistoimintakokeiluja, ja kokeilussa mukana olevilla oppilaitoksilla, eri alojen ammatillisilla oppilaitoksilla, oli oppilaitoksissa omat rehtorit. Tällaisessakin rakenteessa saatiin paljon aikaan, opittiin muun muassa ymmärtämään eri alojen toimintakulttuureja.

Ammattikorkeakoulujen toiminnan ensimmäisissä kansainvälisissä arvioinneissa kiinnitettiin huomiota kokeilun organisatorisiin heikkouksiin. Seinäjoen ja Vantaan ammattikorkeakoulujen kokeiluista julkaistiin tammikuussa 1994 arviointi, johon osallistuivat mm. professorit Rolf Dalheimer Saksasta ja John Pratt Iso-Britanniasta. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota kokeiluvaiheen puolittaisuuteen: ammattikorkeakouluilta odotettiin toimintaa täytenä ammattikorkeakouluna, mutta sen johdolla ei ollut siihen tarvittavia toimintaedellytyksiä. Raportissa käytettiin myös kielikuvaa paroni von Munchausenista: ilmaisulla tarkoitettiin sitä, että ammattikorkeakoulujen odotettiin nostavan itse itseään tukasta, kuten von Munchausen sadussa tekee. Arviointiraportissa lähetettiin siis terveisiä paitsi ao. ammattikorkeakouluille niin yhtä lailla ja ehkä enemmänkin opetusministeriölle ja maan hallitukselle.

Ammattikorkeakoulujen rehtorien asemaa koskeva keskustelu on saanut virikkeitä myös yleisemmästä korkeakoulujen johtamista koskevasta debatista. Suomessa on ainakin 1980-luvun lopulta lähtien esitetty vaatimuksia yliopistojen ammattimaisesta johtamisesta.

Ammattimaiseen johtamisen linjaa ovat taustoittaneet Suomen sisällä valtiovarainministeriö ja kansainväliset asiantuntijatahot, mm. OECD. Sen vuonna 1995 toteuttama Suomen korkeakoulupolitiikan maatutkinta nosti esille yliopistojen johtamiseen kohdistuvat vaatimukset.

90-luvun alku oli Suomessa myös taloudellisen laman aikaa. Se oli otollista aikaa uusien julkishallinnon johtamisajattelutapojen läpiviennille. New Public Management -koulukunnan eri linjauksia siirrettiin valtionhallintoon ja kunnallishallintoon nopeaan tahtiin. Toiminnan johdolta odotettiin tehokkuutta ja tulosvastuullisuutta myös yliopistoissa ja korkeakouluissa.

Tällaisessa tilassa muotoiltiin ammattikorkeakoulujen vakinaistamiseen tähtäävä lainsäädäntö. Lainsäädännön valmistelussa olivat rinnakkain instituutiomalli ja niin sanottu tutkinnonantomalli (Mäenpää, 2002). Varsinainen laki oli eräänlainen kompromissi näiden linjausten välillä. Lain mukaan ammattikorkeakoulun yleistä hallintoa hoitavat hallitus ja rehtori sekä tarvittaessa valtuuskunta.

Rehtorin kelpoisuusvaatimuksista säädettiin asetuksessa, jossa kelpoisuusvaatimuksena oli tieteellinen jatkokoulutus, perehtyneisyys ammattikorkeakoulun toimialaan ja hallinnollinen kokemus. Rehtoriksi voitiin nimetä myös ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, jos hänet katsotaan erityisen ansioituneeksi tehtävään (A 256/95) : tämä vastaa muodollisesti tuolloisten eri alojen ammatillisten oppilaitosten rehtorien tasoa.

Tätä artikkelia kirjoittaessani ei ole ollut mahdollisuutta palata lakiesityksen käsittelyn yksityiskohtiin, mutta ymmärtääkseni rehtorin asemaa koskeva kysymys ei ollut kovin merkittävä. Ammattikorkeakoululain käsittelyn kuvauksista – muun muassa Heikki Mäenpään (2002) ja Osmo Lampisen (1995) kirjoituksista – en ole löytänyt kirjauksia siitä, että rehtorin asemaa olisi kovin kriittisesti pohdittu lain eduskuntakuntakäsittelyn aikana.

Rehtoreiden aseman kannalta merkityksellistä on se, että samassa lainsäädännössä ammattikorkeakoulujen ylläpitovastuu tuli kunnille, kuntayhtymille, yksityisille osakeyhtiöille ja säätiöille. Ammattikorkeakoulujen rehtorit siis valitsee ja nimittää ylläpitäjä, ei korkeakouluyhteisö niin kuin yliopistoissa. Kansainvälisessä korkeakouluajattelussa tämä vastaa jollain lailla angloamerikkalaista järjestelmää, jossa yliopiston tai korkeakoulun ylimmän toimivan johdon valitsee ulkopuolinen elin: ”board of trustees” tai ”board of governors”.

Uusi ammattikorkeakoululainsäädäntö valmisteltiin vuonna 2002 ja se annettiin vuonna 2003. Ammattikorkeakouluille määriteltiin aikaisempaa selvemmin autonominen asema. Autonomian asteesta kiisteltiin ja keskusteltiin valmistelussa ja lain eduskuntakäsittelyssä paljon. Lain valmisteluryhmässä rehtorin asemasta ei käyty keskustelua: sen sijaan paljon keskusteltiin ammattikorkeakoulujen tehtävämäärittelystä, uuden ”sisäisen” hallituksen kokoonpanosta ja ammattikorkeakoulujen toiminnan rahoituksesta.

Lakiesityksen käsittelyssä rehtorin asemaan tuli kuitenkin pieniä kommentteja. Kuntakentässä oli tahoja joiden mielestä ammattikorkeakoulun hallitusta tulisi johtaa ylläpitäjän edustaja, ei rehtori. Valtakunnallinen ammattikorkeakoulujen opiskelijajärjestö SAMOK taas esitti, että rehtorin valinta tulisi siirtää korkeakouluyhteisölle yliopistomallin mukaisesti.


2. Ammattikorkeakoulujen rehtorien profiilitietoja

Millaisia rehtoreita ammattikorkeakouluissa on ja on ollut? Suomessa on ollut kokeiluvaihe huomioon ottaen 70 rehtoria, osa kuitenkin vain kokeiluvaiheessa siirtymävaiheen rehtoreina.

Rehtorikuntaa on muodostunut kahdessa vaiheessa. Osa rehtoreista on tullut tehtäviinsä kokeiluvaiheen aikana tai vakinaistumisvaiheen alkupuolella. Tuon ajan rekrytoinneissa pääväylä oli siirtyminen jonkin ammatillisen oppilaitoksen rehtorin tehtävistä ammattikorkeakoulun rehtoriksi.

Rehtorien rekrytoitumisväylästä voidaan tehdä seuraava kuvaus



Taulukko 1. Ammattikorkeakoulujen rehtorien rekrytoitumisväylä (lkm)