Ihmisten väliset suhteet voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen tyyppiin, puhtaisiin tai välineellisiin. Puhtaat suhteet perustuvat ihmisten välisen kiintymykseen, välineelliset puolestaan keskinäiseen hyötymiseen. Tavallisesti ajatellaan että yksityiselämä on puhtaiden suhteiden aluetta, kun taas työelämää hallitsevat välineelliset suhteet. Todellisuudessa jakolinja on häilyvä.

Työelämä on voittopuolisesti välineellisten suhteiden aluetta. Työntekijä myy markkinoilla työvoimansa ja saa vastineeksi palkkaa. Häneltä odotetaan tehtävän edellyttämää ammattitaitoa ja työpanosta. Kukaan ei pidä työntekijää pelkästään sen perusteella että hän on hyvä ihminen tai muuten vain hauska tyyppi. Työelämässä työtovereiden välille syntyy kuitenkin myös sympatiasuhteita. Monet saattavat ystävystyä jopa niin että viettävät vapaa-aikansakin työtovereiden kanssa.

Erik Allardtin mukaan työyhteisöt koetaan sitä tyydyttävämmiksi, mitä enemmän niissä on tunnepitoisesti myönteisiä ihmissuhteita. Ihmiset eivät saa tyydytystä pelkästä edistävästä, välineellisestä toiminnasta. Välineellisyyden ohella tarvitaan ilmaisullisuutta, joka on tyydyttävää sellaisenaan.

Mutta ovatko vapaa-ajan suhteet aina puhtaita. Suomalaistenkin hyvin tuntema saksalainen psykoanalyytikko Erich Fromm käsitteli vuosikymmeniä sitten tätä teemaa monissa suosituissa kirjoissaan. Fromm arvosteli ankarasti sodan jälkeistä amerikkalaista yhteiskuntaa rakkauden ja ihmissuhteiden väärinkäsityksestä.

Amerikkalaiset ajattelevat Frommin mukaan avioliittoa liian markkina- ja suorituskeskeisesti. Lukemattomissa onnellista avioliittoa käsittelevissä kirjoissa nostetaan ihannekuvaksi hyvin toimivan työryhmän (team) idea. Niinpä aviomiehen pitäisi aviolittoneuvojien mukaan "ymmärtää" vaimoaan ja olla tälle avuksi. Hänen pitäisi suhtautua suopeasti vaimonsa uuteen pukuun ja tämän valmistamaan ateriaan. Vaimon pitäisi olla miestään kohtaan ymmärtäväinen tämän saapuessa työstä kotiin väsyneenä ja huonotuulisena. Vaimon pitäisi kuunnella tarkkaavaisesti miehensä liikehuolia eikä vaimo saisi menettää malttiaan miehen unohtaessa hänen syntymäpäivänsä.

Amerikkalaisten avioliittoneuvojien ihannekuvassa ei Frommin mukaan ole kysymys mistään muusta kuin sellaisesta kahden ihmisen suhteesta, jossa osapuolet pysyvät koko elämänsä vieraina toisilleen. He eivät koskaan pääse läheiseen kosketuksen toistensa kanssa, vaikka ovatkin toisilleen kohteliaita ja pyrkivät kaikin tavoin tekemään toinen toisensa elämän miellyttäväksi.

Tässä Frommin kuvaamassa ilmiössä samaistetaan avioliitto vapailla markkinoilla tapahtuvaan kaupankäyntiin. Amerikkalaisen avioliittoneuvojan mielikuva ihanneavioliitosta on kuin hyvin toimiva kauppasuhde. Kumpikin saa avioliittomarkkinoilta juuri sen mitä hänen resursseillaan on mahdollista saada. Hääkellojen soitua kaupankäynti sujuu mutkattomasti." Jos olen hyvä sinulle, niin lupaatkos sitten laittaa mukisematta ikkunaverhot paikalleen huomenna". "Ruoka oli oikein hyvää, ansaitset tästä suukon, rakkaani". Jos kauppasuhde ei ole tasapainoinen, vähemmälle jäänyt osapuoli voi katsoa joutuneensa alistetuksi, hänen on kohdistettu "henkistä julmuutta", hän irtautuu avioliitosta ja se särkyy.

Frommin esitys voi olla yliampuva. Se kuitenkin osoittaa kuinka pitkälle liike-elämän ajattelutapa voi pahimmillaan laajentua. Suuri osa ihmisistä ei Frommin mukaan ymmärrä että antaminen, auttaminen, palveleminen ja rakastaminen ovat sellaisenaan elämään kuuluvia. Tavaramarkkinoilla on "hölmöä" antaa saamatta mitään vastineeksi. Tekikö toinen väärin vai oikein, näyttää merkitsevän samaa kuin pettikö hän vaihtokaupassa vai ei.

Puhtaissa suhteissa vaikuttavat toiset voimat kuin vaihtokaupassa. Rakkaus on pyyteetöntä. Siihen ei kuulu vastapalvelusten pyytäminen, vaikka rakkaus tavallisesti synnyttää vastarakkautta.