San Luis Obispossa, Los Angelesin ja San Franciscon puolivälissä, sijaitsee yksi Kalifornian "ammattikorkeakouluista", California Polytechnic State University eli Cal Poly. Tutustuin tuon korkeakoulun ja erityisesti sen luonnonvarayksikön toimintaan parin kuukauden ajan keväällä 2006. Kuten suomalaisissakin ammattikorkeakouluissa, käytännön taidot ovat Cal Polyssa tärkeä osa opetusta. Koko toiminnan kaikkialla näkyvänä mottona on learn by doing.

Kalifornia tunnetaan muustakin kuin aurinkorannoistaan ja elokuvajulkimo-kuvernööristään, Arnold Schwarzeneggeristä. Yhdysvalloille Kalifornia on merkittävä osavaltio yli 30 miljoonan asukkaan vaikutusvallallaan. Pinta-alaltaan Kalifornia on noin neljänneksen Suomea suurempi, mutta omana kansantaloutenaan se kuuluisi jo yksinään maailman isoimpien maiden joukkoon.

Kalifornian väestömäärä kasvaa jatkuvasti, ja seuraavan 30 vuoden aikana osavaltion asukasluvun ennustetaan kaksinkertaistuvan. Uusia asukkaita tulvii osavaltioon sekä laillisesti että laittomasti. Huikea kasvuvauhti tulee asettamaan suuria haasteita mm. maataloudelle, makean veden saatavuudelle, energiahuollolle ja ympäristölle etenkin tiheimmin asutuissa osavaltion eteläosissa.



Kalifornian "duaalimalli"

Kaliforniassa korkeakoulujärjestelmä muistuttaa paljon Suomen duaalimallia. Vuonna 1960 voimaan astunut korkeakouluopetuksen kokonaissuunnitelma Master Plan for Higher Education määrittää eri osapuolten roolin ja työnjaon. Yliopistoon haluaville on tarjolla 33 korkeakoulua, yli 100 Community Collegea ja lisäksi yksityisiä opinahjoja.

University of California (UC) -statuksen saaneet korkeakoulut vastaavat suomalaisia yliopistoja. Niiden tehtäviin kuuluvat sekä opetus alemmista tutkinnoista väitöskirjoihin asti että (perus)tutkimus. UC-korkeakouluja on kymmenen, ja niissä riittää aloituspaikkoja kahdeksasosalle Kalifornian nuorista. Yhteensä UC-järjestelmässä on yli 208 000 opiskelijaa ja 121 000 henkilökuntaan kuuluvaa.

Tutkimuksessa UC on profiloitunut erityisesti maatalouden, lääketieteen, tekniikan ja ympäristötieteen aloilla. Monet johtavat yritykset pitävät säännöllistä yhteyttä UC-kampuksille. UC-korkeakoulujen palvelutoiminnalla tarkoitetaan yhteistyötä teollisuuden ja työelämän kanssa, tutkimustulosten ja innovaatioiden levittämistä sekä kirjastojen, museoiden, tiedekeskusten ja erilaisten kulttuuritoimintojen ylläpitämistä. UC järjestää myös täydennyskoulutusta.

California State University (CSU) -korkeakoulut muistuttavat suomalaisia ammattikorkeakouluja. CSU-kampuksilta valmistuu sekä alemman (bachelor) että ylemmän (master) korkeakoulututkinnon suorittaneita, mm. opettajia, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja insinöörejä. Myös tohtorintutkinnot ovat mahdollisia joillain aloilla yhteistyössä UC-yliopistojen kanssa.

CSU-korkeakoulujen 23 kampusta sijaitsevat eri puolilla Kaliforniaa, ja niihin on varattu aloituspaikkoja kolmannekselle osavaltion nuorisoikäluokasta. Kooltaan CSU on Yhdysvaltain suurin bachelor-tason yliopistojärjestelmä: opiskelijoita on 405 000 ja henkilökuntaa 44 000. CSU:n vanhin kampus avattiin vuonna 1857 ja uusin vuonna 2002.

CSU-korkeakoulujen painopiste on opetuksessa. Tarjolla on yhteensä 1 800 bachelor- ja master-tason ohjelmaa, joista monet voidaan toteuttaa myös monimuoto-opetuksena pääasiassa iltaisin ja viikonloppuisin. CSU tuottaa noin puolet alemmista ja kolmanneksen ylemmistä korkeakoulututkinnoista Kaliforniassa.

Käytännössä kalifornialaiselle nuorelle siis on tiedossa aloituspaikka joko UC- tai CSU-korkeakoulussa, jos hän yltää High school-opinnoissaan parhaiten menestyneen 45 prosentin ryhmään. Lisäksi Community Colleget voivat antaa korkeakouluopetukseen liittyviä ja niihin valmistavia kursseja kaikille kiinnostuneille. UC- ja CSU-korkeakouluihin on varattu omia kiintiöitään tämän väylän kautta opiskelemaan pyrkiville.


Cal Poly

1900-luvun alussa perustettu Cal Poly on yksi vanhimmista ja tunnetuimmista CSU-korkeakouluista. Se on ollut pitkään kärkisijoilla Yhdysvaltain bachelor-tason korkeakoulujen keskinäisissä vertailuissa.

Cal Poly houkuttelee nuoria paitsi hyvällä maineellaan myös sijainnillaan. Säät ovat leppoisia suurimman osan vuotta, ja Tyynenvaltameren surffausrannoille on vain parikymmentä kilometriä. Korkeakoulun 18 000 opiskelijasta noin tuhat eli viitisen prosenttia suorittaa master-tutkintoa.

Suuri korkeakoulu näkyy 44 000 asukkaan San Luis Obispon katukuvassa. Nuoria on paljon, samoin pikaruokapaikkoja ja muita palveluita. Asunnoille on kova kysyntä, kuten suuressa osaa Kaliforniaa muutenkin, ja esimerkiksi talojen hinnat ovat 20–30 vuoden aikana moninkertaistuneet.

Missionsa Cal Poly määrittää ytimekkäästi: discover, integrate, articulate, and apply knowledge. Korkeakoulun toiminnassa pääpaino on selkeästi opetuksella, joskin myös tutkimus- ja kehitystoiminta sekä muu alueellinen yhteistyö mainitaan tavoitteistossa. Yli 1 000 hehtaarin kampus mukaan lukien Cal Polylla on maata omistuksessaan miltei 4 000 ha.

Cal Polyssa on seitsemän yksikköä eli collegea. Näistä suurimpia opiskelijamääriltään ovat tekniikka (engineering, 4 900 opiskelijaa), maatalous (agriculture, 3 700), kulttuuri (liberal arts, 2 800) ja liiketalous (business, 2 200). Kaikkiaan Cal Polyssa on tarjolla 66 erilaista bachelor-tason ja 23 master-tason tutkintoa. Lisäksi siellä on mahdollisuus suorittaa kasvatustieteen tohtorin tutkinto yhteistyössä UC Santa Barbaran kanssa.

Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja Cal Polyn liiketalouden yksiköiden välillä on ollut yhteistyötä jo usean vuoden ajan mm. luennoijavaihdon ja asiantuntijavierailujen kautta. Kumppanuutta tullaan syventämään myös luonnonvarayksiköiden välillä. Vuoden 2006 alussa Cal Polyn tekniikan yksikkö on lisäksi solminut opiskelijavaihtosopimuksen Stadian kanssa.


Opiskelusta Cal Polyssa

Useimmista muista CSU-korkeakouluista poiketen Cal Polyn opiskelijat joutuvat valitsemaan pääaineensa jo opiskelemaan hakeutuessaan. Lukuvuosi jakautuu neljään 11 viikon lukukauteen (Fall, Winter, Spring, Summer), joista kesä on muita hiljaisempi. Joka lukukauteen pyritään sisällyttämään heti opintojen alusta alkaen vähintään yksi kurssi pääaineopintoja, millä halutaan parantaa motivaatiota perusaineiden opiskeluun.

Opiskelukustannukset Cal Polyssa ovat samaa tasoa kuin muissakin CSU-korkeakouluissa. Opintomaksut (fees) ovat 4 000–4 500 USD vuodessa, minkä lisäksi menoja kertyy kirjoista ja opiskelutarvikkeista, ruoasta ja asunnosta sekä muista henkilökohtaisista tarpeista. Kokonais-kustannukset lukuvuodelta ovat keskimäärin 16 500–17 000 USD (noin 14 000 €). Ellei oma tai vanhempien kukkaro riitä, opintojen rahoittamiseen on tarjolla erilaisia apurahoja, lainoja ja työmahdollisuuksia.

Opiskelijoista miehiä on 57 % ja naisia 43 %, ja keski-ikä on noin 21 vuotta. Kalifornialaisia (joko siellä alun perin asuvia tai opiskelun takia sinne kirjansa muuttaneita) opiskelijoista on 96 %. Karsinta on melko kovaa, sillä hakemuksensa jättäneitä on noin seitsenkertainen määrä suhteessa opiskelupaikkoihin, joskin alojen välillä on suurta vaihtelua.

Opinnot kestävät pääsääntöisesti neljä vuotta, mutta kaikki eivät suorita opintojaan loppuun. Viimeisimpien tilastojen mukaan 69 prosenttia opiskelijoista valmistui kuuden vuoden sisällä. Valmistuneista kaksi kolmannesta on vakituisessa työssä ja neljännes on jatkanut opintojaan master-ohjelmissa. Mediaani-aloituspalkka valmistuneilla on 39 000 USD vuodessa (33 000 € eli noin 2 700 €/kk).

Viime vuosina on Cal Polyssa joillain aloilla, mm. tekniikassa, kokeiltu yhtäjaksoista ylempään korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusohjelmaa (BMS-program). Nämä ohjelmat ovat houkutelleet paljon ja laadukkaita hakijoita. Samalla ne ovat osaltaan lievittäneet opiskelijoiden poismuutosta alueelle aiheutuvia ongelmia. Monet Cal Polysta valmistuneet näet lähtevät tekemään master-tutkintoaan Kalifornian suuriin keskuksiin ja usein myös jäävät sille tielleen.


T&k-toiminta opetuksen tukena

Laadukasta opetusta on pidetty perinteisesti – ja pidetään edelleenkin – Cal Polyn kulmakivenä. Tutkimus- ja kehitystoimintaan osallistumista toki kannustetaan. Sen katsotaan antavan opettajille mahdollisuuden tietojen päivittämiseen ja opetuksen uudistamiseen sekä opiskelijoille tilaisuuden kriittisen ja analyyttisen ajattelun kehittämiseen. Cal Polyssa kuten muissakin CSU-korkeakouluissa toiminnan pääpaino on soveltavassa tutkimuksessa.

Vaikka sekä t&k-toiminta että muu yhteistyö alueen kanssa (community services) kuuluvat Cal Polyssakin perustehtäviin, käytännössä t&k-työ jää selvästi opetustehtävien varjoon. Tämä ilmenee siitäkin, että opetuksen laatuarvioinneissa Cal Poly sijoittuu korkeakoulujen kärkeen, mutta t&k-toiminnassa ja aluevaikuttavuudessa menestys on paljon vaatimattomampaa.

Opetuksen "ylivaltaan" on useita syitä. T&k-toiminta on verrattain nuorta CSU-korkeakouluissa, sillä Master Plan ei aluksi edes määritellyt sitä CSU:n tehtäväksi. Vasta 1980-luvulla soveltava ja aluetta palveleva tutkimustyö nostettiin osaksi CSU-korkeakoulujen toimintaa. Lisäksi huomattava osa henkilökunnasta on pestattu tehtäviinsä 20–30 vuotta sitten aikana, jolloin opetusta korostettiin. Uusissa rekrytoinneissa on kiinnitetty huomiota myös tutkimusorientaatioon, mikä on johtanut t&k-aktiviteetin nousuun. Myös master-tutkintojen lisääntyminen on auttanut t&k-toiminnan kasvattamisessa.

Korkeakoulun maantieteellinen sijainti Kalifornian suurimpien väestökeskusten puolivälissä tuo omat haasteensa t&k-toiminnalle. Suurkaupunkeja lähempänä olevilla korkeakouluilla on paremmat mahdollisuudet mm. yritysrahoituksen hankkimiseen. Tutkimusrahoituksesta vastaavan toimiston johtajan Michael Fishin mukaan myös asenteissa olisi parantamisen varaa. Sitoutuminen laadukkaaseen opetukseen jättää vähän tilaa muille aktiviteeteille, ellei johto erityisesti innosta niihin.

Cal Polyn t&k-johtajan Susan Opavan näkemykset t&k-toiminnan haasteista kuulostavat varsin samanlaisilta kuin suomalaisissa ammattikorkeakouluissa: aktiviteettia pitäisi kasvattaa, mutta resursseja siihen ei myönnetä. Opavan mielestä ajoittain tuntuu jopa turhauttavalta motivoida ja kannustaa henkilöstöä tutkimustyöhön. Cal Polyn on vaikea olla kilpailukykyinen UC-yliopistoihin verrattuna haettaessa tutkimusrahoitusta, josta suurin osa on liittovaltiotasolla ja kovan kilpailun alaista.

Susan Opava painottaa, että t&k-aktiivisuutta tulee tarkastella muillakin tavoin kuin ns. akateemisilla mittareilla, kuten referee-julkaistuilla artikkeleilla. Vähintäänkin yhtä merkittävää on se, kytketäänkö opiskelijat projekteihin tai tarjoavatko hankkeet mahdollisuuksia opinnäytetöille. Soveltava tutkimus ja yhteistyö ympäröivän yhteiskunnan kanssa ovat korkeakoulun tärkeitä ja arvokkaita tehtäviä.


Monipuolista yhteistyötä

Cal Polyn tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat tutkimuksellisesti vahvat yliopistot Kaliforniassa (UC) ja muualla Yhdysvalloissa. Verkottuminen perustuu yleensä henkilökunnan aikaisemmissa hankkeissa tai työpaikoissa luomiin yhteyksiin. Yhteistyö Kalifornian muiden CSU-korkeakoulujen kanssa on melko vähäistä, joskin joitakin konsortioita on muodostettu. Kansainvälisiä kumppanuuksia on erityisesti Tyynenmeren alueelle sekä Etelä- ja Väli-Amerikan suuntaan.

Yhteyksiä teollisuuteen pidetään tärkeinä. Esimerkiksi luonnonvara-alan yksikkö on sopinut Gallo-yhtiön kanssa viinin valmistuksesta kampusalueen tarhassa kasvatetuista rypäleistä. Monia opinnäytetöitä tehdään alueen yrityksiin.

CSU-korkeakoulut ovat osa Kalifornian osavaltion hallintoa. Tämän vuoksi yhteydenpito sijaintipaikkakunnan ja korkeakoulun välillä on löysempää ja epämuodollisempaa kuin Suomessa yleensä on – ainakin maakunnallisissa ammattikorkeakouluissa. Cal Polyssa yhteydenpito pohjautuu enimmäkseen johdon henkilökohtaisiin yhteyksiin paikallisten päättäjien kanssa.

Cal Poly saa Kalifornian osavaltiolta suurimman osan rahoituksestaan: yli 170 milj. USD yhteensä 250 milj. USD:n kokonaisbudjetista. Opiskelijoiden lukukausimaksut menevät osavaltion kassaan lähes kokonaan pientä korkeakoululle jäävää summaa lukuun ottamatta. Osavaltiolta saatava rahoitus perustuu opiskelijoiden kokonaismäärään, mutta se on opiskelijaa kohti sama alasta riippumatta, mitä pidetään varsin ongelmallisena eri koulutusalojen tasapuolisen kohtelun näkökulmasta. Yhdysvaltalaisten yliopistojen tapaan myös Cal Poly saa merkittävän osuuden rahoituksestaan, noin 50 milj. USD vuodessa, lahjoituksina yrityksiltä, yksityisiltä ja yhteisöiltä.

Viime vuosina t&k-toimintaan saatavan ulkopuolisen rahoituksen määrä Cal Polyssa on ollut noin 15–18 milj. USD eli noin seitsemän prosenttia korkeakoulun kokonaisbudjetista. Osuus ei ole iso, ja Michael Fishin mukaan sitä olisi mahdollista lisätä, jos niin haluttaisiin. Säädökset tms. eivät ole toiminnan kasvattamisen rajoitteena; kyse on enemmänkin siitä, että perinteet ohjaavat vahvaan opetukseen. Eniten ulkopuolista rahoitusta tutkimushankkeisiinsa ovat viime vuosina pystyneet hankkimaan luonnonvara-alan ja tekniikan yksiköt.

Cal Polyssa toimii opetusyksiköiden yhteydessä erityisiä t&k-keskuksia ja -instituutteja. Ne luovat henkilöstölle ja opiskelijoille tilaisuuksia t&k-toimintaan, vahvistavat monitieteellistä yhteistyötä ja parantavat mahdollisuuksia ulkopuolisen rahoituksen hankintaan. Tällaisia yksiköitä on Cal Polyssa parikymmentä, esimerkkeinä maidontuotannon teknologian keskus, pienyritystoiminnan instituutti ja uusiutuvan energian instituutti.

Cal Polyn kampukselle on tekeillä teknologiapuisto C3RP, California Central Coast Research Partnership, jonka taustatahoina ovat alueen yksityiset ja julkiset tahot sekä Cal Poly. Puiston tehtävänä on edistää tiedon ja asiantuntijuuden vaihtoa yritysten ja korkeakoulun välillä sekä tarjota tiloja ja palveluita tämän toiminnan edesauttamiseksi. Yhtenä houkuttimena ovat uudet nopeat laajakaistayhteydet. Hanketta vetävä Susan Opava toteaa, että kokonaisuutta nimitetään tarkoituksella teknologiapuistoksi eikä esimerkiksi "tiedepuistoksi": Cal Poly haluaa profiloitua nimenomaan soveltavan ja yrityksiä hyödyttävän tutkimuksen tyyssijana.


Yrittäjyyttä luonnonvara-alalla

Luonnonvara-alan opetusta antava yksikkö, College of Agriculture, Food and Environmental Sciences, CAFES, on eräs Cal Polyn perinteisimmistä toiminnoista. Maatalous on erittäin tärkeä elinkeino Kaliforniassa, ja miltei puolet osavaltion luonnonvara-alan alemmista korkeakoulututkinnoista suoritetaan Cal Polyssa.

CAFESin koulutusmahdollisuudet luonnonvara-alalla ovat laajat: yhdeksällä osastolla on tarjolla yhteensä 18 pääainetta (major) ja 23 sivuainetta (minor). Uusin pääaine on viinintuotanto, joka kattaa koko ketjun viininviljelystä tuotantoon ja markkinointiin. Perustutkinnoista vastaavan varadekaanin Mary Pedersenin mukaan pääaineita aiotaan tulevaisuudessa mieluummin kuitenkin vähentää kuin lisätä. Pyrkimyksenä on saada aikaan nykyistä laajempia opintokokonaisuuksia.

Bachelor-tutkinnon tekemiseen tarvitaan pääsääntöisesti 180 opintopistettä (credit units, CU), mutta osastojen välillä on jonkin verran vaihtelua. Opinnäytetyön (senior project) tekeminen jakautuu yleensä kahdelle lukukaudelle. Sen laajuus on 4–6 CU-pistettä eli suhteessa vähemmän kuin esimerkiksi Suomen ammattikorkeakouluissa (15 / 210–240 ECTS).

Opinnäytetyöt pyritään aina yhdistämään meneillään oleviin t&k-hankkeisiin tai tutkimusprojekteihin. Niihin voi sisältyä uusien tuotteiden kehittämistä, kenttäkokeita, käytännön töitä tai liiketoimintasuunnitelmia. Yksikössä on tehty bachelor-töitä esim. persikan hintaennusteista, vapaakaupasta Yhdysvaltain ja Thaimaan välillä, Cal Polyn juustojen markkinoinnista, viinitarhan perustamistekniikoista ja durum-vehnän jalostuksesta.

Työelämään opiskelijat tutustuvat harjoittelujaksojen kautta. Yleensä kyse on päätoimisesta työskentelystä yrityksissä tms. 3–4 kk ajan, mutta luentojenkin seuraaminen on mahdollista, jos harjoittelupaikka on riittävän lähellä kampusta. Myös yrittäjyyttä tuodaan vahvasti esille osana opintoja. Opiskelijat voivat ansaita rahaa omilla yrityksillään, joiden toiminta voi kestää muutamasta viikosta jopa vuoden pituiseen jaksoon.

Esimerkkejä yrittäjyysprojekteista CAFESissa ovat joulutähtien kasvatus, sonnien testaus, hevosten alkionsiirto, omien jalosteiden kehittäminen ja markkinointi (suklaa, hunaja, lihatuotteet, hillot, juustot jne.) tai vihannesten viljely. Joillakin osastoilla nämä yrittäjyysprojektit ovat pakollinen osa opintoja, ja niistä saa luonnollisesti myös opintopisteitä.


Tulevaisuuden haasteita

Master-tutkintoja (graduate programs) CAFES tarjoaa kolmessa eri opintokokonaisuudessa. Tutkinnon laajuus on 45–50 CU-pistettä, ja sen suorittaminen opinnäytetyö (master's thesis) mukaan luettuna vie yleensä aikaa 1½–2 vuotta. Moni opiskelija tekee ylemmän korkeakoulututkintonsa työn ohessa, jolloin aikaa voi kulua enemmänkin. Toisin kuin Suomessa, master-ohjelmaan voi jatkaa heti bachelor-tutkinnon jälkeen ilman työelämäkokemusta.

Ylempää korkeakoulututkintoa suorittaa noin 300 opiskelijaa eli alle kymmenen prosenttia CAFESin yhteensä 3 500 opiskelijasta. Tutkinnoista ja t&k-toiminnasta CAFESissa vastaavan varadekaanin Mark Sheltonin mukaan tätä osuutta pyritään kasvattamaan nykyisestään noin kaksinkertaiseksi, mikä edesauttaisi myös tutkimustoiminnan vahvistamista.

T&k-aktiivisuus CAFES-yksikössä vaihtelee osastoittain ja henkilöittäin kuten koko Cal Polyssakin. Nuoret professorit ovat iäkkäämpiä kollegojaan kiinnostuneempia tutkimuksesta, mutta pitävät liian suurta opetusmäärää esteenä t&k-hankkeille. Mark Shelton haluaa osaltaan "arkipäiväistää" t&k:n käsitettä: rimaa ei saisi asettaa liian korkealle, vaan on löydettävä käytännönläheisiä sovelluksia. T&k:sta puhuttaessa paino on selkeästi k-kirjaimella, ei niinkään t:llä – eikä ainakaan perustutkimuksessa. Tulevaisuudessa t&k-toimintaa tullaan määrätietoisesti kasvattamaan.

Korkeakoulun "kolmas tehtävä", suhteet ympäröivään yhteiskuntaan, tapahtuu Sheltonin mukaan pääosin ad hoc -pohjalta. Toiminta ei ole organisoidusti johdettua. Shelton itse hoitaa sidosryhmäsuhteita puheluin, yrityskäynnein ja vapaa-ajan harrastusten kautta. Sekä koko CAFESilla että sen eri osastoilla on omat neuvottelukuntansa (advisory council), joiden tehtävänä on tukea Cal Polya eri tavoin toimintansa kehittämisessä. Neuvottelukunnat koostuvat yleensä alumnin jäsenistä sekä muista korkeakoulun näkökulmasta merkittävistä yhteistyötahoista.

CAFESin käytössä on yli 2 000 ha maata, jolla on varsin monipuolista toimintaa: liha- ja lypsykarjaa, hevosia, lampaita, sikoja ja siipikarjaa, viini- ja hedelmätarhoja, kasvihuoneita ja taimituotantoa. Opiskelijat osallistuvat vahvasti myös kampuksen luomuvihannestilan toimintaan osana Community Supported Agriculture -ohjelmaa. He pakkaavat tuotteet laatikoihin, jotka paikalliset asukkaat käyvät kahdesti viikossa hakemassa.

Noin 300 km San Luis Obisposta pohjoiseen sijaitsevalla Swanton Pacific Ranchilla (1500 ha) kasvatetaan lihakarjaa ja harjoitetaan metsätaloutta sekä toteutetaan erilaisia luonnonvara-alan tutkimushankkeita, joihin myös opiskelijat osallistuvat. Siellä pidetään lisäksi luentokursseja ja suoritetaan opiskelijoiden maa- ja metsätalouden harjoittelujaksoja. Tilan pellot on vuokrattu luomuyrttien ja -vihannesten tuotantoon luomuyritykselle, mutta opiskelijat voivat tutustua halutessaan myös näiden kasvien tuotantoon. Swantonissa voi harjoitella vaikkapa vasikan lassoamista hevosen selästä tai nautojen polttomerkintää.


Lopuksi

Cal Poly toimii jopa yllättävän samoilla tavoilla kuin suomalaiset ammattikorkeakoulut, tosin erilaisessa yhteiskunnassa ja ympäristössä. Sen historia osana CSU-järjestelmää on kuitenkin pidempi kuin Suomen AMK-laitoksella, minkä vuoksi jotkut toimintamallit ovat ehtineet hioontua meitä pidemmälle – ja ehkä myös vaikeammin muutettaviksi.

Opiskelijat pyritään Cal Polyssa kytkemään mukaan työelämätehtäviin ja t&k-projekteihin. Opintoihin kuuluu usein myös omaa yrittäjyyttä tavalla tai toisella. Luentojen ohella painotetaan käytännön taitoja hands at work -periaatteella. Missio on siis sama kuin suomalaisilla ammattikorkeakouluilla: teoriaa ja käytäntöä.

Yhtenä Cal Polyn haasteena on vahvistaa t&k-toimintaa laadukkaan opetuksen rinnalla. Kilpailu korkeakoulujen välillä on kovaa, eivätkä osavaltion määrärahojen leikkaukset jo monen vuoden ajalta ainakaan helpota tilannetta. Nuoret professorit tekisivät mielellään myös tutkimusta, mutta täyden opetusvelvollisuuden ohessa se ei ole helppoa.

Ilmapiiri Cal Polyssa vaikuttaa amerikkalaiseen tyyliin välittömältä joskin samalla kiireiseltä. Pinnallinen tutustuminen on helppoa, mutta syvällinen keskustelu on Suomea harvinaisempaa. Asiat on hoidettava nopeasti, sillä neuvottelutapaaminen kestää vain harvoin yli puoli tuntia. Omalla kohdallani tilaisuus "tutun järjestelmän tarkasteluun erilaisessa ympäristössä" oli kokemuksena kasvattava ja avartava.