Tavallisessa kielenkäytössä anarkialla tarkoitetaan kahta asiaa Joillekin anarkia merkitsee täyttä sekasortoa. Toisille anarkia tarkoittaa vallan puuttumista, vallattomuutta. Saattaa olla, että molemmat tulkinnat ovat yhtä lailla oikeassa.

Historiallinen anarkismi, Bakulin, Proudonin, Stirner, tavoitteli yhteiskuntamuotoa, jossa valta jakaantuisi mahdollisimman tasan kansalaisten kesken. Kuten tiedetään, kehitys ei sen enempää Venäjällä, Espanjassa kuin Ranskassakaan ajautunut tähän suuntaan. Venäjällä ja Espanjassa valta keskittyi viime vuosisadan alussa kahden ääripään totalitarismin käsiin.

Olisi mieluisaa kuvitella yhteiskuntaa, joka toimisi ilman muodollisia valtarakenteita. Tämä edellyttäisi vahvaa, yhteisesti hyväksyttyä normipohjaa, jonka varassa voitaisiin toimia kaikkien hyvän edistämiseksi. Tämän utopian tiellä on kaksi ongelmaa. Yhteisiä normeja ei ole tai ne ovat hyvin tulkinnanvaraisia. Luultavasti koskaan ei voida päätyä kaikille täysin yhteisiin normeihin.

Toinen ongelma on mielestäni vakavampi. Vaikka yhteinen normisto olisikin olemassa, siitä poikkeamista ei voitaisi mitenkään estää. Konflikteja ei voitaisi ratkoa yhteisesti hyväksyttyjen menettelytapojen kuten, lakien, tuomioistuinten, virkavallan, avulla. Lopullisesti ne ratkaistaisiin yksilöiden välisessä valtakamppailussa. Seurauksena olisi sekasorto, anarkia.

Anarkia edustaa utopiana täydellistä individualismia, missä ei hyväksytä minkäänlaista joukon harjoittamaa kontrollia yksilöihin. Se johtaa väistämättä valtakamppailuun ja päästää vahvat sortamaan heikompia.

Historiassa anarkismin kaudet ovat olleet välivaiheita. Kun vanha valta sortuu, kenelläkään ei ole vähään aikaan legitiimiä oikeutta vallankäyttöön. Valta luisuu hyvin organisoitujen ääriainesten käsiin. Melko nopeasti näille ilmestyy vastavoimia, jolloin on pakko alkaa sovitella vallankäytön uusia sääntöjä. Lopulta päädytään vakiintuneemman hallinnan muotoihin.

Anarkismi voi ravita yhteiskunnallista keskustelua asettamalla kyseenalaiseksi vallitsevan valtajärjestelmän. Miksikään yhteiskunnan perustaksi siitä ei ole. Sitä paitsi, kun torilla tapellaan, pahiten kärsivät aina vähäisimmät torimyyjät.