1. Taustaa

Ammattikorkeakoululaissa (2003/351) määritellään ammattikorkeakoulujen tehtäväksi antaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista kasvua ja harjoittaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä. Lisäksi ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa ja kehittää aikuiskoulutusta työelämäosaamisen ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi. Tärkeää on huomata, että ammattikorkeakoulujen tehtäväksi on lailla määritelty myös yksilön ammatillisen kasvun tukeminen. Keskeinen keino tehtävän toteuttamiseksi on opintojen ohjauksen vahvistaminen ja valjastaminen aidoksi toimintatavaksi valmistettaessa opiskelijoita ammatillisiin asiantuntijatehtäviin sekä huomioida heidän opintonsa ja muu opintojen aikainen toiminta osana opiskelijan elinikäistä oppimista.

Ammattikorkeakouluopinnoista annetussa asetuksessa on opiskelijoiden harjoittelun ohjaus nostettu erityisesti esille. Siinä todetaan harjoittelun tavoitteeksi perehdyttää opiskelija ohjatusti erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä. Näin asetus ottaa kantaa siihen, että opiskelijoiden ohjaus on ulotettava koskemaan opintojen ohjauksen lisäksi myös muita opiskelun osa-alueita. Lisäksi asetuksessa määritellään ohjaus keskeiseksi opettajan tehtäväksi sanomalla, että päätoimisen opettajan tehtävänä on opetus- ja ohjaustyö.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2003 – 2008 linjataan useassa kohdassa opintojen ohjauksen kehittämistarpeista. Tuki- ja ohjauspalveluiden riittävyys ja toimivuus halutaan turvata kaikilla koulutuksen tasoilla. Opintojen ohjaus nähdäänkin toimivaksi keinoksi edistää opintojen loppuun saattamista ja tutkintojen suorittamista. Kehittämissuunnitelman mukaan opetuksen laatutasoa voidaan kohottaa kiinnittämällä erityistä huomiota yksilöllisiin opintosuunnitelmiin, hyväksilukemiskäytäntöihin, opiskelijoiden ohjaus- ja neuvontapalveluihin sekä toimenpiteisiin, jotka vähentävät opintojen keskeyttämisiä.

Kehittämissuunnitelmassa ammattikorkeakoulujen toivotaan lisäävän opetuksessaan opiskelijoiden opintosisältöjen yksilöllisiä valintamahdollisuuksia. Kehittämissuunnitelman mukaan tarkoituksena on vahvistaa opiskelijoiden henkilökohtaiset opintosuunnitelmat, lisätä kesäajan opetustarjontaa ja tarjota kaikissa koulutusohjelmissa mahdollisuus suorittaa vähintään 20 opintoviikkoa virtuaaliopintoina. Näiden tavoitteiden toteuttaminen vaikeuttaa ohjauksen järjestämistä ja edellyttää ammattikorkeakouluissa opintojen ohjaukselle lisää voimavaroja, joustavuutta ja uusien, innovatiivisten ja tehokkaiden ohjaustoimintojen kehittämistä ja palvelumuotojen monipuolistamista. Lisäksi voimassa oleva kehittämissuunnitelma ottaa monella tapaa kantaa aikuiskoulutuksen vahvistamiseen. Myös aikuisopiskelijoiden ohjauksella ja neuvonnalla nähdään olevan keskeinen tehtävä yksilöllisten oppimisurien suunnittelussa.

Tässä artikkelissa kuvataan kahta Korkeakoulujen arviointineuvoston (KKA) toteuttamaa, opiskelijoiden aloitteesta noussutta arviointia. Opintojen ohjauksen arviointi korkeakouluissa 2001 ja Opintojen ohjaus korkeakouluissa -seuranta 2005 ovat osaltaan ottaneet kantaa koulutuspoliittiseen keskusteluun ja kehittämistyöhön korkeakouluopiskelijoiden ohjauksen parantamiseksi.


2. Opintojen ohjauksen arviointi korkeakouluissa 2001

KKA toteutti vuonna 2001 arvioinnin opintojen ohjauksesta korkeakouluissa. Aloitteen projektin käynnistämisestä teki Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten liitto — SAMOK ry.

KKA halusi korostaa arvioinnin aiheen valinnalla opintojen ohjauksen merkitystä osana laadukasta korkeakouluopetusta. KKA ja SAMOK, kuten monet muutkin koulutuspoliittiset tahot näkivät, että onnistuneen ohjauksen avulla opiskelijan on mahdollista suunnitella ja arvioida opintojaan paitsi opiskelu- ja oppimisprosessin, myös ammattiuran ja työelämässä menestymisen kannalta. Näin opintojen ohjauksen kehittäminen voi samalla välillisesti ehkäistä tai ratkaista opintojen etenemiseen liittyviä ongelmia.

Arvioinnin yhteydessä määriteltiin laadukkaan opintojen ohjauksen piirteiksi

erilaisten ohjaustarpeiden tunnistaminen ja näihin tarpeisiin vastaaminen niin, että opiskelija voi hyödyntää järjestelmää itseohjautuvasti ohjauksen saavutettavuus ja oikea-aikaisuus ohjauksen määrällinen riittävyys ja laadukkuus opiskelijan kannalta ohjaustiedon ajantasaisuus.

Arvioinnin päämääränä oli tukea ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opintojen ohjauksen kehittämistä. Erityisinä tavoitteina arvioinnilla oli 1) tunnistaa miten ohjaus toteutuu opiskelijan ja korkeakoulun kannalta, 2) kiinnittää huomiota siihen, miten opintojen ohjausta koskevat strategiat ja käytännöt kohtaavat, 3) tunnistaa opintojen ja oppimisprosessin etenemisen kannalta kriittiset kohdat ohjauksessa ja 4) tuottaa tietoa arvioinnin tuloksena havaituista hyvistä käytänteistä ja esittää tältä pohjalta suosituksia asian kehittämiselle.

Arviointi rajattiin kohdentumaan perustutkintoon johtavien opintojen ohjaukseen arviointiin ilmoittautuneissa korkeakouluissa ja korkeakoulujen yksiköissä. Erityisesti arvioinnissa tarkasteltiin opintojen ohjausjärjestelmän toimivuutta, opiskelijan tarpeiden ja ohjauksen kysynnän näkökulmasta.

Arviointiryhmä koki merkittäväksi sen, että korkeakouluissa opintojen ohjausta tuli toteuttaa kokonaisvaltaisesti koko opiskelijan opintopolun ajan. Näin ollen arvioinnin kohteiksi päätettiin 1) opintojen alku, 2) opiskelijan sitoutuminen/sitouttaminen, 3) opiskeluprosessi, 4) tutkinnon rakentaminen, 5) tutkielman, lopputyön tai opinnäytetyön tekeminen, 6) työelämään siirtyminen ja 7) ohjauksen suunnittelu ja organisointi. Lisäksi koettiin tärkeäksi, että opiskeluprosessiin sisältyivät myös opiskelijan harjoittelu ja mahdollinen kansainvälinen vaihto.

Arvioinnissa kokeiltiin uusia arviointitapoja, jotka eivät aikaisemmin olleet käytössä KKAn tekemissä arvioinneissa. Näin arvioinnissa saatiin ohjauksesta kerättävän arviointitiedon lisäksi kokemuksia ja ideoita arviointiprosessin kehittämiseksi. Arviointimenetelmä perustui kolmeen vaiheeseen, joita olivat: korkeakoulujen itsearvioinnit, arviointiryhmän vierailut korkeakouluissa ja arviointiraportin tuottaminen.

Itsearviointivaiheessa arviointiin osallistuvien yksiköiden henkilökunta ja opiskelijat laativat erilliset itsearviointiraportit ja kommentoivat toistensa itsearviointiraportteja. Jo itsearviointiprosessit olivat korkeakoulujen opintojen ohjauksen kehittämisen kannalta merkittäviä, sillä projektiin osallistui 14 ammattikorkeakoulua ja 8 yliopistoa. Suurin osa ammattikorkeakouluista osallistui hankkeeseen koko ammattikorkeakoulun laajuudelta, kun taas yliopistoista osallistuvat yksiköt kattoivat yhdeksän tiedekuntaa, yhdeksän laitosta ja neljä oppiainetta/koulutusohjelmaa. Itsearviointeihin osallistui 800 henkilökunnan jäsentä ja 1200 opiskelijaa.

Arviointiryhmä vieraili viidessä ammattikorkeakoulussa ja viidessä yliopistossa. Erityistä arviointivierailuissa oli se, että arviointiryhmä nosti itsearviointiaineistojen perusteella keskustelun kohteeksi viisi sellaista teemaa, joilla oli erityistä merkitystä opintojen ohjauksen laadulle juuri kyseisessä vierailukohteessa.

Arvioinnin lopuksi arviointiryhmä laati itsearviointiraporttien ja vierailujen perusteella julkisen arviointiraportin. Raportissa on kuvattu kattavasti opintojen ohjauksen tilaa suomalaisissa korkeakouluissa 2000 luvun alussa. Lisäksi siinä on lukuisia esimerkkejä korkeakouluissa toimivista ohjauksen hyvistä käytänteistä ja suosituksia opintojen ohjauksen kehittämiseksi, niin korkeakouluittain kuin valtakunnallisestikin. Raportin ansiona voidaan erityisesti pitää kahdeksaa kansallista suositusta, jotka edelleen ovat täysin käyttökelpoisia.

Arviointiryhmän kansallisista suosituksista keskeisimpiä ovat seuraavat:

Opintojen ohjauksen lähtökohtana tulisi olla opiskelijan vastuu omista opinnoistaan ja toisaalta korkeakoulun vastuu koulutuksen ja opintojen ohjauksen järjestämisestä siten, että opiskelijan on mahdollista rakentaa itselleen elinikäisen oppimisen ja työelämän kannalta mielekäs tutkinto, joka on suoritettavissa mielekkäässä ajassa. Korkeakoulujen tulisi järjestää opintojen ohjauspalvelut porrastetusti siten, että jokaiselle opiskelijalle on tarjolla korkeakoulun määrittelemä minimäärä opintojen ohjausta ja lisäksi tarpeidensa mukaista lisä-ohjausta. Opintojen ohjauksen tulee kattaa kaikki opintojen eri vaiheet (ennen opintojen alkua, alkuvaihe, keskivaihe, opinnäytetyön laadinta ja työelämään siirtyminen) ja osa-alueet (oppimisen ja opiskelun ohjaus, ammatilliseen suuntautumiseen liittyvä ohjaus ja persoonallisuuden kehittymiseen liittyvä ohjaus). Ohjaussisällöistä huomiota tulee kiinnittää opintojen tavoitteellisuutta tukevien henkilökohtaisten opintosuunnitelmien laadintaan ja seurantaan. Ohjausmenetelmistä erityisesti ryhmäohjauksen ja verkko-ohjauksen (intra- ja internet) käyttöä tulee tehostaa. Opettajan ja opiskelijan välisellä vuorovaikutuksella on opintojen ohjauksessa ja opiskelijan oppimisessa keskeinen rooli. Opiskelijalle tulisi turvata normaalien opetustilanteiden lisäksi mahdollisuus myös henkilökohtaiseen ohjaukseen. Opintojen ohjaustehtävissä toimivan opetus- ja ohjaushenkilöstön sekä opiskelijatuutoreiden koulutusta tulee kehittää ja resursoida riittävästi. Korkeakoulujen tulisi laatia kokonaisstrategiaansa perustuva opintojen ohjauksen suunnitelma, jossa on määritelty ohjauksen tavoitteet ja sisällöt. Ohjauspalveluiden koordinointia, niistä tiedottamista ja niiden arviointia tulee lisätä. Korkeakouluissa tulisi tutkia opintojen ohjauksen teoreettisia malleja ja ohjauksen palvelujärjestelmien kehittämistä. Opetusministeriö voisi nostaa opintojen ohjauksen yhdeksi keskustelun kohteeksi korkeakoulujen kanssa käytävissä tavoite- ja tulossopimusneuvotteluissa.

3. Opintojen ohjaus korkeakouluissa -seuranta 2005

Seuranta on tärkeä osa arviointiprosessia ja seurantojen sisällyttäminen arviointeihin vastaa osaltaan myös kansainvälisiä arviointikäytäntöjä. Näin myös vuonna 2005 tehty Opintojen ohjaus korkeakouluissa -seuranta pohjautuu vahvasti Opintojen ohjauksen arviointi korkeakouluissa projektiin ja arvioinnissa esitetyt tulokset toimivat seurannassa toteutettujen itsearviointien perustana.

Seurannassa opintojen ohjaus määriteltiin osaksi elinaikaista ohjausta, jolla Euroopan unionin ministerineuvoston päätöslauselman mukaan tarkoitetaan toimia, joiden avulla kaikenikäiset kansalaiset voivat määritellä valmiutensa, taitonsa ja kiinnostuksensa missä tahansa elämänvaiheessa, tehdä koulutukseen ja ammattiin liittyviä päätöksiä sekä hallita yksilöllistä kehityskaartaan oppimisessa, työssä ja muussa sellaisessa toiminnassa, jossa valmiuksia ja taitoja opitaan ja/tai käytetään. Esimerkkejä kyseisistä toimista ovat tietojen ja neuvojen antaminen, opinto-ohjaus, tietojen ja taitojen arviointi, opastus, neuvottelu, päätöksenteko- ja uranhallintataitojen opettaminen. Jäsenvaltioissa käytetään monenlaisia termejä kuvaamaan näihin toimiin liittyviä palveluja, mm. opinto-, ammatti- tai uraohjaus, ohjaus ja opastus, uraohjaus/-opinto-ohjauspalvelut (R. Vuorinen ym. 2005, 62).

Korkeakouluissa määritelmän voidaan olettaa kattavan esimerkiksi opintotoimistojen opiskelijapalvelut, kansainväliset palvelut ja ura- ja rekrytointipalvelut. Arvioinnin tapaan seuranta rajattiin koskemaan perustutkintoon johtavien opintojen ohjausta. Näin ollen esimerkiksi tutkintoon sisältyvien kieliopintojen ohjaus, avoimien yliopisto- ja ammattikorkeakouluopintojen ohjaus tai jatkotutkintoon johtavien opintojen ohjaus rajattiin hankkeen ulkopuolelle. Myöskään muut opiskelijapalvelut, kuten atk-, kirjasto- tai terveydenhoitopalvelut eivätkä ura- ja rekrytointipalvelut ja kansainvälisten asiain palvelut olleet arvioinnin kohteena, vaikka niissä tapahtuvaa ohjausta seurannassa sivuttiinkin. Samoin hankkeen ulkopuolelle rajattiin opiskelupaikan valintaa edeltävä ohjaus.

Seurannan lähtökohdiksi määriteltiin aikaisemman arvioinnin raportissa esitetyt kahdeksan keskeistä kansallista suositusta. Lisäksi arviointiryhmä määritteli seurannan kohdistumaan seuraaviin teemoihin:

Ovatko aikaisemmassa arvioinnissa annetut keskeiset suositukset toteutuneet korkeakouluissa, onko opintojen ohjauksen rooli osana korkeakoulun organisaatiota ja strategista tavoitteiden asettelua muuttunut ja jakautuuko opintojen ohjaus tasaisesti opiskelijan opintopolulle?

Keskeinen osa seurantaa muodostui korkeakoulujen itsearvioinneista. Seurannasta vastannut työryhmä laati yhdessä arviointitiedon kokoamista varten tarvittavat lomakkeet. Itsearviointikysymykset päädyttiin kohdentamaan korkeakouluissa kolmelle eri taholle, joita olivat 1) opiskelijat, 2) korkeakoulun hallinto ja 3) ohjaustehtävissä työskentelevät. Itsearviointilomakkeiden laadinnan pohjaksi otettiin käyttöön arvioinnissa käytetyt kysymykset.

Itsearviointilomakkeisiin saatiin arvokkaita kommentteja ohjauksen valtakunnallisista kehittämishankkeista (Oped-exo ja W5W) ja näiden palautteiden perusteella lomakkeita tarkennettiin. Itsearvioinnissa esitetyt kysymykset päädyttiin esittämään laadullisena, sillä myös vuoden 2001 arvioinnissa lähestymistapa oli ollut laadullinen. Lisäksi korkeakouluista saatava otos olisi jäänyt määrällisin keinoin tarkasteltavaksi liian pieneksi. Itsearviointitiedon kerääminen toteutettiin verkkokyselynä. Aineiston analyysista Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksella vastasivat tutkijat Merja Karjalainen ja Raimo Vuorinen. Ennakkotuloksia käsiteltiin arviointiryhmässä ja keskustelun pohjalta päätettiin yhdessä jatkoanalyysissa käytettävistä, seurannan kannalta olennaisista painotuksista.

Seurannasta vastaava työryhmä kokosi korkeakoulujen itsearviointien ja niistä tehdyn analyysin sekä työryhmän kokouksissa käytyjen keskustelujen perusteella arviointiraportin. Raportissa on tarkasteltu korkeakoulujen itsearvioinneissa antamiaan vastauksia suhteessa aikaisemmassa arvioinnissa esitettyihin keskeiseen kahdeksaan kansalliseen suositukseen. Seurannassa ei päivitetty kattavasti kaikkea sitä tietomäärää, joka aikaisemmassa arvioinnissa kerättiin, vaan siinä keskityttiin aikaisemmassa arvioinnissa tehtyjen suositusten mukaisten toimenpiteiden etenemisen tarkasteluun.


4. Lopuksi

Seurannasta kirjoitettuun raporttiin on kerätty arvioinnissa nousseita kehittämisajatuksia. Siinä haluttiin tarkastella opintojen ohjausta kokonaisvaltaisesti eikä niinkään arvioida yksittäisiä korkeakouluja. Näin ollen raporttiin kootut kehittämisajatukset ovat hyödynnettävissä eri korkeakoulujen toiminnassa.

Keskeiseksi ongelmaksi seurannasta vastannut ryhmä näki sen, että korkeakoulujen itsearvioinneissa esitetyt kehittämistoimenpiteet eivät vahvista olennaisesti ohjauksen asemaa korkeakoulussa, vaan tehostavat lähinnä jo olemassa olevia ohjauspalveluita. Valitettavasti korkeakoulujen itsearviointien perusteella huomataan, että korkeakoulujen ohjaustoiminta ei nivoudu vielä riittävän voimakkaasti koko organisaation toimintaa. Ohjaukselle asetetaan edelleen, puheista huolimatta, tavoitteeksi opintojen suorittamisen tukeminen, eikä nähdä opintoja ja niiden ohjaamista osana opiskelijan elinikäistä oppimista.

Erittäin tärkeää olisi jokaisessa korkeakoulussa, arvioinnissa annetun kuudennen suosituksen mukaisesti, laatia tai päivittää opintojen ohjauksen suunnitelma. Tärkeää on, että ohjauksen suunnitelma perustuu korkeakoulun kokonaisstrategiaan ja osaltaan linjaa ohjaustoiminnan ja opiskelijan ammatillisen kasvun tukemisen korkeakoulun yhdeksi keskeiseksi tehtäväksi.

Jokaisessa korkeakoulussa valmistaudutaan tällä hetkellä olemassa tai kehitteillä olevan laadunvarmistusjärjestelmän voimakkaaseen vahvistamiseen. Tavoitteena on luoda järjestelmä jonka avulla varmistetaan pitkäjänteisesti korkeakoulun laatu koko toiminnan, ei vain koulutuksen tai koulutusohjelmien osalta. Monissa korkeakouluissa tavoitteet laatutyölle asetetaan kuitenkin muutaman vuoden päähän, KKA:n tekemien auditointien näkökulmasta. Auditointi kohdistuu kahdelle tasolle: korkeakoulun laadunvarmistuksen kokonaisuuteen ja korkeakoulun perustehtävien laadunvarmistukseen, jossa painotetaan tutkintotavoitteisen koulutuksen laadunvarmistusta vastaavalla tavalla kuin eurooppalaisessa korkeakoulujen laadunvarmistuksessa.

Laadunvarmistusjärjestelmien auditoinnin käsikirja ei jätä arvailujen varaan sitä, mihin kaikkialle auditointi kohdistuu. Laadunvarmistusjärjestelmän tavoitteiden, dokumentaation, korkeakoulun laatupolitiikan, koulutuksen, T&K –toiminnan ja henkilöstön kehittämisen lisäksi auditoinnin kohteena ovat myös korkeakoulun tuki- ja palvelutoiminnot. Toivottavaa onkin, että myös opiskelijoiden ohjaus ja ammattikorkeakoulun yhden perustehtävän, yksilön ammatillisen kasvun tukeminen ovat myös auditoinnissa kiinnostuksen kohteena. Myös tästä näkökulmasta ajatellen, on tärkeää, että jokaisessa korkeakoulussa opintojen ohjaus ymmärretään osaksi koko korkeakoulun toimintaa, ei vain yksittäisen opettajan tai opinto-ohjaajan ja opiskelijan väliseksi puuhasteluksi.