Artikkelissani tarkastelen sukupuolen näyttäytymistä kansalaistoiminnassa ja nuorisotyössä sekä muutamaa keskeistä sukupuolisensitiiviseen työotteeseen liittyvää käsitettä. Lisäksi esittelen vuosina 2005–06 meneillään olevan sukupuolisensitiivisen nuorisotyön menetelmien kehittäminen Itä-Suomessa –hanketta.

Artikkelini on saanut vaikutteita vuorovaikutuksesta työelämän kanssa sekä aihepiiriin liittyvistä koulutustilaisuuksista, opintokäynneistä, menetelmäpajoista sekä keskusteluista sukupuolisensitiivistä työtä tekevien kanssa viimeisten kolmen vuoden aikana. Opettajana olen voinut olla pohtimassa toimialan opiskelijoiden kanssa sukupuolen rakentumista, näyttäytymistä ja sukupuolisensitiivistä työotetta.


1. Johdanto

Suomalaisnuorten elämä näyttäytyy monien tilastotietojen, arkihavaintojen ja median mukaan haasteelliselta. Lapsuus vaikuttaa lyhenevän. Tyttöihin ja poikiin kohdistuu yhä kovempia ulkonäköpaineita. Yhä useammalla nuorella olisi tarvetta luotettavan aikuisen läsnäololle. Nuoriin kohdistuva seksuaalinen häirintä tai kaltoinkohtelu (vrt. Väestöliitto 2006) on noussut yhteiseen keskusteluun. Huolta kannetaan myös esim. tyttöjen yhä aggressiivisemmasta käyttäytymisestä sekä lisääntyneestä alkoholin käytöstä.

Median ja arjessa esiintyvien mainoskuvastojen vaikutukset lapsiin ja nuoriin huolestuttavat monia tahoja. Keväällä 2006 asiaan kantaa on ottanut myös lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula, jonka mukaan lapsilla on oikeus tulla suojelluksi julkisilla paikoilla esillä olevista haitallisilta mediasisällöiltä. Julkisilla paikoilla esillä olevaa haitallista mediasisältöä voidaan tarkastella visuaalisena häirintänä tai ainakin yhtenä sen ulottuvuuksista.

Visuaalisella häirinnällä viitataan erityisesti seksuaalisuuden kaupallistumiseen ja sen heijastumisena normaaliin arkielämään: julkisilla paikoilla esitettyjen mainosten eroottisuus ja seksuaalinen alleviivaavuus ovat lisääntyneet. (Friidu 2004, 79). Näre (2005, 69) toteaa kuvien vaikuttavan meihin normittavasti, tahdoimmepa tai emme. Samaten hän (emt. 69) kuvaa prosessia, jossa julkisuuden intimisoituminen on johtanut myös mainoskuvien intimisoitumiseen. Visuaalisessa häirinnässä sen kohde ei välttämättä tunnista integriteettiinsä kajoamista. Lapsilla ja nuorilla ei ole myöskään välineitä tunnistaa visuaalista häirintää. (Näre 2005, 68.)

Näre (2003) kuvaa visuaalista häirintää mm. seuraavasti:

”Visuaalinen ärsyketulva toistuvine sisältöineen toimii tehokkaana muistivihjeenä ja piirtää jäljet syvälle tahattomaan muistiin ja tunnemuistiin, josta se saattaa pulpahdella tietoisuuteemme asenteiden ja käsitysten muodossa. Seksuaalisesti vihjaileva ympäristö voi toimia eräänlaisena imaginaarisena pakkona, joka mallintaa minäihanteita. Ruumis muistaa vaatimukset vaikka mieli tietäisikin, ettei niihin tarvitse vastata.”

Edellä mainitut muutamat esimerkit heijastuvat myös nuorisotyöhön ja kansalaistoimintaan sekä toimialan koulutukseen. Nuorten parissa työskentelevät kantavat huolta nuorten hyvinvoinnista ja ovat ilmaisseet myös halunsa kehitellä uusia työmuotoja ja –menetelmiä vastaamaan nuorisotyön haasteisiin.


2. Sukupuolisensitiivisyys ja sosiaalinen vahvistaminen

Sukupuolisensitiivisyydellä voidaan tarkoittaa sukupuolinäkökulman huomioonottamista kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja toiminnoissa (Sukupuolten välisen valtavirtaistamisen perussanasto). Punnosen (2006) mukaan sillä voidaan tarkoittaa kykyä tunnistaa miesten ja naisten erilaisuus sekä erot esim. tarpeissa ja viestintätavoissa sekä kykyä kuunnella ja havainnoida miesten ja naisten erilaisuutta eri konteksteissa. Se on sukupuoleen liitettyjen arvojen ja asenteiden näkyväksi tekemistä ja tunnistamista. Sukupuolisensitiivisyyttä on pidetty edellytyksenä todelliselle sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiselle.

Juutilainen (2003) kuvaa väitöskirjassaan opinto-ohjauskeskustelun rakentumista prosessina. Hän tarkastelee sukupuoliherkkää ajattelua ja ohjaajaa. Juutilaisen mukaan sukupuoliherkkyys jäsentyy vaiheiksi kohti moninaisesti rakentuvaa sosiokulttuurista todellisuutta, jossa sukupuoli ei muodosta avointa eikä piilevää kahtia jakavaa kategoriaa. Sukupuoliherkän toiminnan ja ajattelun tavoitteena on itsensä tarpeettomaksi tekeminen. Hän kuvailee myös sukupuoliherkän ohjaajan kompetensseja opinto-ohjauksessa. Kompetensseja ovat narratiivinen, sosiologinen, kielikulttuurinen, kriittisen arvioinnin ja oppimiskumppanuuden kompetenssit. (emt. 206-208.) Esittlen tässä artikkelissa joitakin alustavia ajatuksia sukupuolisensitiivisen työotteen kompetensseja toimialaamme sovellettuina.

Määrittelen sosiaalisen vahvistamisen yksilön ja yhteisön kasvun tukemiseksi. Sosiaalinen vahvistaminen voidaan nuorisotyön kentällä hahmottaa ennaltaehkäisevän työn menetelmäksi, jonka tavoitteena on mm. nuoren elämänhallinnan tukeminen. Sukupuolisensitiivisellä työotteella kansalaistoiminnassa ja nuorisotyössä tavoittelemme sosiaalista vahvistamista, jolla voidaan tukea nuoren kasvua ja myönteisen sukupuoli-identiteetin kehitystä.


3. Sukupuolisensitiivisen nuorisotyön lähtökohtia ja toteuttajia

1990-luvulla koottujen aineistojen mukaan (ks. esim. Horelli sekä Muukkonen-Tulensalo 1997) nuorisotyö ei toimi tasa-arvoisesti. TasaNupo-hankkeessa (Horelli; Immonen) nuorten palautteesta saatiin viitteitä jonkinlaisesta sukupuolisesta epätasa-arvoisuudesta: tytöt ja pojat viestittivät tämän suuntaista esimerkiksi nuorisotilojen käytön ja niihin hankittavien harrastusvälineiden suhteen, joissa he kokivat suosittavan liiaksi joko tyttöjä tai poikia. Arkihavaintojen mukaan nuorisotalojen toiminta näyttäisi suosivan poikia (tilojen käyttö, hankittu tarpeisto harrastuksiin).

Punnosen (2006) mukaan sukupuolisensitiivinen nuorisotyö ottaa huomioon kasvatustehtävän sekä sukupuolen yhteiskunnallisen merkityksen. Se pohjautuu tietoisiin valintoihin ja perusteisiin. Sen avulla voidaan a) vähentää sukupuoliroolien aiheuttamaa jännitettä, b) tarkastella sukupuoleen liittyviä viestejä, c) antaa samaa sukupuolta olevan turvallisen aikuisen tukea ja roolimallia, d) antaa ryhmän tukea ja e) parantaa työn laatua nuorten kasvua ja sen tukemista.

Yleistajuisesti sukupuolisensitiivisen nuorisotyön ja kansalaistoiminnan tavoitteena voisi olla antaa nuorelle mahdollisuus ja tilaa olla ja kasvaa juuri omanlaisekseen, ainutlaatuiseksi ja arvokkaaksi itsekseen. Kasvatustyötä tekevältä ohjaajalta tämä edellyttää oman ohjaajuuden, siihen liittyvien arvojen, asenteiden ja normien reflektointia. Ohjaajalta edellytetään myös tietoista toimintaa sukupuolen huomioonottamiseksi ohjaustilanteissa sekä työmenetelmien kehittämistä. Sukupuolisensitiivinen työote on tietoista toimintaa sen puolesta, että sukupuoli ei olisi ainakaan tekemisen este (vrt. Hiltunen 2000, 139).

Erillistä tyttö- ja poikatyötä on tehty suomalaisen kansalaistoiminnan ja nuorisotyön historiassa mm. evankelis-luterilaisen kirkossa, partioliikkeessä sekä NNKY-/NMKY- liikkeen toiminnassa. Nuorten parissa tehtävässä erillis- ja yhteistoiminnassa voidaan tukea vallitsevia sukupuoleen liittyviä stereotypioita, roolimalleja ja arvoja tai toimia niiden purkamiseksi ja uudenlaisten mahdollisuuksien avaamiseksi.

Setlementtinuorten liitto on ollut merkittävä sukupuolisensitiivisen nuorisotyön kehittäjä maassamme. Sen aloitteesta, yhtenä Upea minä –projektin tuloksena, ja Raha-automaattiyhdistyksen tuella syntyi vuonna 1999 Tyttöjen Talo Helsinkiin. Se on edelleen toiminnassa ja laajentanut palvelujaan; nykyisin talon ylläpidosta vastaavat Kalliolan Nuoret, Setlementtinuorten liitto sekä Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus. Setlementtiliikkeen aloitteesta ja RAY:n tuella toiminta vuonna 2004 aloitti toimintansa Tampereen Tyttöjen Talo. Ouluun Tyttöjen Talo on parhaillaan perusteilla. Avoimet ryhmät, suljetut pienryhmät, pop in –tyyppiset palvelut sekä erilaiset teemaillat kuvaavat toiminnassa olevia tämän hetkisiä Tyttöjen talojen palveluja.

Oman ”poikavapaan” tilan tarve on ollut ilmeistä, ja erilaisia tyttöjen tiloja tai huoneita on syntynyt nuorisotaloille eri puolille maata. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ylläpitämiltä Tyttötyön ja –tutkimuksen kotisivuilta löytyy näistä ajantasaisinta tietoa. Maahanmuuttajataustaisten tyttöjen mahdollisuudet osallistua nuorille suunnattuun toimintaan ovat lisääntyneet, kun tarjolla on ollut vain tytöille suunnattua toimintaa ja vain tytöille sallituissa tiloissa.

Setlementtinuorten liitto toteuttaa parhaillaan ”Sinuksi” - Sukupuolisensitiivisen sosiaalisen nuorisotyön projektia, jonka tavoitteena on tehdä tavoitteellista työtä tyttöjen ja poikien sosiaaliseksi vahvistamiseksi sekä tukea nuoria kasvamaan oman itsensä näköisiksi tytöiksi ja pojiksi. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa nuorten omaa identiteettiä, sosiaalisia valmiuksia ja elämänhallintataitoja. Työtä edistetään tyttöjen ja poikien tasaveroiseen vuorovaikutukseen perustuvissa ryhmissä, joissa on mahdollista löytää juuri itselle sopiva tapa olla tyttö tai poika, nuori mies tai nuori nainen, ilman kaksijakoista ja jyrkkää jakoa tytöille sopiviin ja pojille sopiviin olemisen ja tekemisen tapoihin.

Helsingin nuorisoasiainkeskuksen Hesan Nuorten Ääni toteuttaa sukupuolisensitiivistä poikatyötä, jonka kotisivuilla se määritellään seuraavasti:

”Sukupuolisensitiivisessä poikatyössä tiedostetaan poikien ja miesten historia, heidän elämän teemoja sekä arvoja ja arvostuksia tänä päivänä. Tiedostus kulkee kahdella tasolla: oma itse ja tämän päivän poikien elämä yleisemmällä tasolla. Pyrkimys on tukea poikia ympäröivän maailman pohtimisessa ja toisaalta kyseenalaistaa arvoja, jotka estävät ihmisenä kehittymisen. Tässä käytetään apuna toiminnallisia menetelmiä.”

Mainitut esimerkit valottavat rajallisesti toimialalla toteutettua ja toteutettavaa sukupuolisensitiivistä nuorisotyötä ja kansalaistoimintaa. Pohjoismaista erityisesti Ruotsissa tyttötyötä on kehitelty laajalti, esim. Flicka-hankkeessa.


4. Sukupuolisensitiivisen nuorisotyön menetelmien kehittäminen Pohjois-Karjalassa

Suomen Humanistisen ammattikorkeakoulun Joensuun kampus koordinoi Sukupuolisensitiivisen nuorisotyön menetelmien kehittäminen Itä-Suomessa –hanketta. Humakin Joensuun kampuksella opiskelijat opiskelevat kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa valmistuen yhteisöpedagogeiksi (AMK). Koulutusohjelman opetussuunnitelman ytimen voi tiivistää sosiaalisen vahvistamisen ja osallisuuden käsitteisiin.

Hankkeessa kehitellään menetelmiä, joiden avulla voidaan tukea nuorten kasvua ja myönteisen sukupuoli-identiteetin kehittymistä. Tavoitteena on tarkastella sukupuolen merkitystä nuoren, vertaistoiminnan ja ohjaajuuden näkökulmasta. Hanketta voi luonnehtia pilottihankkeeksi.

Hankekehittelyä edelsi vuosina 2003–2005 aiheeseen perehtyminen, jolloin kartoitin jo olemassa olevia aineistoja ja hankkeita. Toukokuussa 2005 olimme mukana järjestämässä ” Onko sukupuolella väliä? Sukupuolisensitiivisen työn seminaari”. Seminaarin tavoitteena oli mm. avata käsitteitä sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolisensitiivinen työ, esitellä meneillään olevia valtakunnallisia ja paikallisia hankkeita sekä verkottua Itä-Suomen läänin alueella. Siihen osallistui n. 80 toimialan ammattilaista ja opiskelijaa Itä-Suomen alueelta.

Hankkeella on vahva yhteys työelämään. Se syntyi prosessimaisessa dialogissa pohjoiskarjalaisten kansalaistoiminnan ja nuorisotyön toimijoiden kanssa. Yhteistyötä ja verkostoja on rakennettu maakunnallisten toimijoiden kanssa sekä mm. Setlementtinuorten liittoon. Hankkeen kumppanit ovat Joensuun kaupungin nuorisotoimen Karsikon nuorisotalo sekä maahanmuuttajatyttöjen Leidit-hanke, Pyhäselän kunnan nuoriso- ja liikuntatoimi sekä Pelastakaa Lapset ry:n Joensuun paikallisyhdistyksen Meidän tyttöset –hanke.

Humakin Joensuun kampus koordinoi ja hallinnoi hanketta vastaten mm. hankkeen pedagogisesta kehittämistyöstä. Hankekumppaneiden roolina on osana omaa toimintaansa tarkastella esim. nuorten ryhmien sukupuolisensitiivistä ohjaamista. Hanke toteutetaan vuosina 2005–2006. Sitä rahoittavat Humak ja Itä-Suomen lääninhallitus.

Hankkeessa on koulutettu nuorten parissa työskenteleviä ja alaa opiskelevia. Koulutukset ovat käsitelleet esimerkiksi sukupuolisensitiivisen nuorisotyön perusteita sekä media- ja seksuaalikasvatusta. Menetelmätyöpajassa sekä hankekumppanien tapaamisissa on jaettu hyviä käytänteitä ja yhteisesti pohdittu niiden soveltuvuutta työskentelyyn erilaisten nuorten ryhmien kanssa. Hankkeessa on myös selvitetty tyttöryhmien ohjaajina toimivien ohjajuutta ja sen rakentumista. Opintomatkat suuntautuivat Tampereelle ja Savonlinnaan. Tulossa ovat vielä hankekumppanien ryhmätoimintaan osallistuvien nuorten toiminnallinen tapaaminen, sukupuolisensitiivisyyttä toimialalla käsittelevä julkaisu sekä päätösseminaari. Verkostoituminen sukupuolisensitiivistä nuorisotyötä ja kansalaistoimintaa toteuttavien valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa jatkuu edelleen.

Sukupuolisensitiiviseen kansalasitoimintaan ja nuorisotyöhön soveltuvia menetelmiä on kehitelty ja testattu hankkeessa. Yhtenä havaintona on se, että useat jo käytössä olevat menetelmät voivat soveltua sukupuolisensitiiviseen työskentelyyn, mikäli niitä tarkastellaan ja toteutetaan sukupuoli huomioonottaen. Tärkeänä kysymyksenä on tullut esiin se, voidaanko ja miten sukupuolisensitiivistä työotetta soveltaa tyttöjen ja poikien yhteistoiminnassa vaikkapa avoimessa nuorisotalotoiminnassa. Aihe on edelleen ajankohtainen ja vaatii jatkokehittelyä.

Esittelen lyhyesti kaksi esimerkkiä hankkeessa kehitellyistä, testatuista ja yhteisesti jaetuista menetelmistä: PeLa:n Joensuun paikallisyhdistyksen Meidän tyttöset –hankkeen ”Mitä tekisit, jos …?” –pelin sekä joensuulaisen Karsikon nuorisotalon ”Friidut filmaa” –leirillä kehitellyt valokuvaa hyödyntävän menetelmän.

Meidän tyttöset –hankkeen ohjaajat ovat kehitelleet STAKES:n turvataitoaineiston perusteella ja yhteistyössä ryhmiensä 10-12 –vuotiaiden tyttöjen kanssa turvataitoja käsittelevän pelin. Pelissä pienryhmätoimintaan osallistuvat tytöt kehittelevät itse ”Mitä tekisit, jos…?” –tyyppisiä kysymyksiä. Vastauksia pohdintaan ohjaajan ja oman ryhmän tyttöjen kanssa yhteisesti. Pelin avulla voidaan työstää esim. itsemääräämisoikeuteen sekä ruumiilliseen koskemattomuuteen liittyviä kysymyksiä ikäkauteen sopivalla tavalla. Pelissä ei pohdita kenenkään yksittäisen lapsen konkreettisia elämäntapahtumia tai kokemuksia, vaan aihepiiriä käsitellään yleisellä tasolla. Peli on osoittautunut hyväksi tavaksi pohtia vaikeiltakin tuntuvia kysymyksiä ja se soveltuu erinomaisesti ainakin työskentelyyn suljetun pienryhmän kanssa.

Karsikon nuorisotalon (Joensuu) ohjaaja on toteuttanut Friidut filmaa –leirin, jossa voimauttavan valokuvan inspiroimana hän kehitteli kahden tyttöryhmän kanssa valokuvatyöskentelyä. Leirillä tytöt ideoivat, millaisena, missä ja minä ajankohtana haluavat tulla valokuvatuiksi. Osallistujat ottivat kuvat pareittain, päättivät itse, mitkä kuvat tuodaan yhteiseen tarkasteluun ja kävivät työtavasta, valokuvaamisesta, kuvattavana olemisesta sekä kuvista keskustelua. Tavoitteena oli kohottaa nuorten itsetuntoa, tukea nuoria löytämään omaa persoonallista sisäistä ja ulkoista kauneutta sekä tarjota nuorille välineitä ymmärtää median välittämän tyttöyden ”taakse”. Tyttöjen palaute oli kannustavaa, ja he olivat saaneet tilaisuuden ”nähdä itsensä toisin” ja löytää itsestään myönteistä.

Hankkeen päätösseminaari järjestetään lokakuussa 2006 Humakin Joensuun kampuksella. Tavoitteena on jakaa sekä tiedollista että taidollista, hankkeen aikana karttunutta osaamista. Tuolloin on myös mahdollista tavata virolaisia nuorten parissa työskenteleviä ja päästä vuoropuheluun heidän kanssaan. Hanketoteuttajien tavoitteena on luoda kansainvälisiä yhteyksiä ja tutkia mahdollisuuksia esim. kansainväliseen hankkeeseen.

Hankkeen loppuraportti sekä sukupuolisensitiivistä ohjausta kansalaistoiminnassa ja nuorisotyössä käsittelevä oppimateriaali valmistuvat alkuvuodesta 2007. Tulokset ja aineisto jaetaan myös laaja-alaisesti toimialan kanssa Itä-Suomen läänin alueella sekä hankkeen aikana syntyneissä verkostoissa.

Sukupuolen määrittelyt ja rakentuminen, sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolisensitiivinen työote ovat siirtymässä myös osaksi Humak Joensuun opetuksen arkea. Yhteistyössä koulutusohjelman yliopettaja Jatta Herrasen kanssa olemme arvioineet koulutusohjelmamme opetussuunnitelmaa ja lähteneet integroimaan sukupuolisensitiivistä näkökulmaa oman yksikkömme opetukseen.

Opetukseen liittyvää yhteistyötä on myös tehty Pelastakaa Lapset ry:n Joensuun paikallisyhdistyksen Meidän tyttöset –hankkeen kanssa. Meidän tyttöset –hankkeessa on toiminut sekä sosionomi- että yhteisöpedagogiopiskelijoita mm. tyttöryhmien ohjaajina sekä suuntautumisopintojen projektejaan toteuttamassa. Yksikkömme lehtoreista osa on syventänyt osaamistaan mm. täydennyskouluttautumalla ja hankkimalla lisätietoa jo tehdyistä aineistoista sekä sukupuolisensitiivisen työn hankkeista.


5. Lopuksi

Tarve tarkastella nuorten parissa työskentelevien ja alaa opiskelevien omia sukupuoleen liittyviä arvoja ja asenteita, järjestää aiheeseen liittyvää koulutusta sekä jakaa hyviä käytänteitä ja työmenetelmiä. Käsitteiden ”sukupuolisensitiivisyys” ja ”sukupuolisensitiivinen nuorisotyö” tarkasteluun, avaamiseen ja yhteiseen reflektointiin on käytetty runsaasti aikaa.

Suomalaiset työmarkkinat ovat eurooppalaisessa vertailussa erityisen segregoituneita. Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutukseen valituista enemmistö on naisia ja nuorisotyön parissa työskentelevistä valtaosa on naisia. Ainakin pohjoiskarjalaisittain tilaa ja tilausta vaikuttaisi olevan miehille ohjaajina sekä pojille suunnattavan toiminnan sisältöjen ja työtapojen kehittelyssä.

Sukupuolisensitiivisen työotteen lisäksi lähempään tarkasteluun ovat nousseet median rooli sekä mediakasvatuksen mahdollisuudet olla tarjoamassa vaihtoehtoisia tapoja ja malleja olla tyttönä ja poikana nyky-yhteiskunnassa. Seksuaalikasvatus ja sen tarjoamat työmenetelmät on koettu hyödyllisiksi. Nuorten välisissä seurustelu- ym. suhteissa seksuaalinen kaltoinkohtelu on yleistynyt ja nuorten kohtaama seksi raaistunut, mistä ovat raportoineet esimerkiksi Väestöliitto ja Tampereen Tyttöjen Talo. Oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus eivät vaikuta olevan itsestäänselvyyksiä.

Hanketoimijat ovat kokeneet sukupuolisensitiivisen työotteen kehittelyssä merkittäväksi moniammatillisen työn, työelämän ja oppilaitosten välisen yhteistyön sekä verkostoitumisen niin paikallisesti, alueellisesti kuin kansallisestikin. Sukupuolisensitiivisen työotteen juurruttaminen kansalaistoiminnan ja nuorisotyön arkeen Itä-Suomessa on meneillään.