Tiivistelmä

Iäkkäiden hoiva- ja hoitopalvelut tuotetaan pääasiassa kuntien järjestämänä. Senioriterveyspalveluja toteuttavat kuntien lisäksi yhdistykset, vapaaehtoisjärjestöt ja yksityinen sektori. Iäkkäiden osuus väestöstä kasvaa yhä. Kuntien mahdollisuudet henkilökunnan lisäämiseen ovat rajalliset, etenkin kun työikäisten määrän arvioidaan kääntyvän laskuun vuoden 2010 jälkeen. Ikääntyvän väestön parissa tehtävä työ, erityisesti terveyskeskusten vuodeosastoilla, koetaan raskaaksi eikä ikääntyvien työtä välttämättä pidetä erityisen houkuttelevana. Edellä mainitut asiat tuovat monia haasteita ikääntyvien ja iäkkäiden terveys- ja sosiaalipalvelujen kehittämiselle sekä sosiaali- ja terveysalan koulutukselle Pohjois-Karjalassa. Tarvitaan uudenlaisia toimintamalleja ja uudenlaista palvelujen tuotteistamista. Näihin haasteisiin Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun Senioriareenahankkeessa vastataan.

Senioriareena on mahdollistanut opettajien ja opiskelijoiden uudenlaisen kumppanuuden. Opiskelijat ja opettajat yhdessä ovat kehittäneet työelämäyhteistyötä. Yhteistyökumppaneina on toiminut muun muassa Joensuun kaupunki sekä kolmatta ikää elävät ja muut eläkeläiset. Hankkeessa toiminta on mahdollistettu muodostamalla yhteistyökumppaneiden kanssa ”toimintatiimejä”, joiden avulla yhteistoimintaa on voitu tiivistää. Hankkeen tiimoilta on pidetty lukuisia kokouksia, joissa mukana ovat olleet mm. Joensuun kaupungin, Vanhusneuvoston ja Omaiset ja läheiset ry:n edustajia sekä perusterveydenhuollon palvelukeskusjohtoa lähikunnista. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat toteuttaneet käytännön harjoitteluina moniammatillisia projekteja Senioriareenalla. Lisäksi Senioriareenalla kokeillaan erilaisia menetelmiä käytännön työn kehittämiseksi hyödyntäen kehittävää työntutkimusta tausta-ajatuksena. Tästä esimerkkinä voidaan mainita kehitysvuoropuhelumenetelmä.

1. Johdanto

Kolmas ikä on gerontologisessa kirjallisuudessa yleistynyt käsite, joka tarkoittaa työiän ja varsinaisen vanhuuden välissä olevaa ikävaihetta, eläkeiän alkupäätä, joka on erilainen kuin varsinainen vanhuus. Kolmas ikä on nuorten eläkeläisten elämää, joka ei ole enää työn, mutta kylläkin monien muiden toimintojen ja mahdollisuuksien täyttämää. Tällöin ihminen voi antautua asioille, joihin ei aiemmissa elämänvaiheissa ole ollut aikaa tai tilaisuutta. Näiden senioreiden koulutustaso on yhä korkeampi. He ovat tiedostavampia, kriittisempiä ja osallistuvampia kuin aiemmin. He ovat myös aktiivisempia, elämyksiä ja kokemuksia hakevia kansalaisia, joiden kulutushalukkuus ja maksukyky lisääntyvät. He tarvitsevat muitakin kuin julkisin varoin tuotettuja palveluja. (Luoma, Räty, Moisio, Parkkinen, Vaarama, & Mäkinen 2003). Seniorit eivät ole yhtenäinen ryhmä. Ikääntymistä ja ikääntyneitä koskevissa asenteissa tarvitaan muutosta yhteiskunnan kaikilla alueilla. Ikääntyvä väestö tulee nähdä yhä enemmän mahdollisuutena ja haasteena eikä aina ongelmana. Vasta neljäntenä ikävaiheena on varsinainen vanhuus, jolloin riippuvuus muista ihmisistä kasvaa ja autonomia kaventuu. (Heikkinen, Rantanen & Aromaa 2003)

Erityisesti heti eläkkeelle jäämisen jälkeen, kolmatta ikää elävän väestön terveyspalveluissa on todettu olevan puutteita. Työelämästä eläkkeelle siirtyminen voi olla monelle kriisivaihe, johon he tarvitsisivat tukea. Esimerkiksi alkoholiongelmat voivat lisääntyä nimenomaan eläkkeelle jäämisvaiheessa. Eläkkeelle siirtyminen lisää myös passivoitumisen riskiä erityisesti silloin, jos työ on ollut elämän keskipiste eikä henkilöllä ole riittävästi harrastuksia tai sosiaalista verkostoa. Tuki on tarpeen omien voimavarojen vahvistamiseksi ja itsenäisen toimintakyvyn säilyttämiseksi läpi elämän. Kansantaloudellisesti on myös hyvin tärkeää, että ikääntyneiden terveydentila ja toimintakyky pysyvät hyvänä tai paranevat, jolloin hoito- ja hoivapalvelujen käytön aloittaminen siirtyy myöhäisempään ajankohtaan tai tarve kokonaan häviää.

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa ikääntymiseen liittyvät opintojaksot eivät ole kovin suosittuja terveysalalla eikä näihin erikoistumisopintoihinkaan ole ollut riittävästi hakijoita. Terveysalan koulutuksessa on tarvetta kehittää myönteisiä toimintamalleja iäkkäiden ihmisten terveyden edistämiseen, jotta alalle valmistuvien ammattihenkilöiden näkökulma ei kapene. On erittäin tärkeää, että tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden keskuudessa riittää kiinnostusta vanhustyöhön.

Opiskelijat tarvitsevat oppimiseen mielekkään kontekstin, jonka Senioriareenahanke voi heille tuottaa palvelukeskustoimintaympäristössä. Lisäksi opiskelijoille on opetussuunnitelmallisin keinoin tuotettu teoreettista tietoa niin projektityöskentelystä kuin ikäihmisistä ja heidän erityispiirteistään asiakkaana terveyden edistämisen viitekehyksessä. Näin opiskelija voi yhdistää teoriaa käytäntöön ja aikaisempiin kokemuksiinsa erilaisissa terveydenhuollon toimintaympäristöissä. Terveys- ja sosiaalialan opiskelijat opiskelevat yhteistoiminnallisesti moniammatillisissa tiimeissä, joissa jaetaan asiantuntijuutta ja yhdistetään osaamista.


2. Senioriareena-hankkeen tausta ja tavoitteet

Senioriareenahankkeen toimintamallin kehittämisessä on huomioitu Terveys 2015 -kansanterveysohjelman pitkän aikavälin terveyspoliittiset tavoitteet, Kansallinen tavoite- ja toimintaohjelma 2004 - 2007 ”Terveyttä ja hyvinvointia näyttöön perustuvalla hoitotyöllä” sekä Joensuun kaupungin vanhuspoliittinen strategia 2002 ”Joensuussa ikäihmisten on hyvä elää”. Terveyden edistämisen näkökulmaa on vahvistettava ikääntyvien terveyspalveluissa. Senioriareenahankkeen toimintamallissa tuetaan ikääntyneiden hyvää elämänlaatua, itsemääräämisoikeutta, itsenäistä suoriutumista ja toimintakykyä mm. erilaisia palveluja järjestämällä. Toiminnassa korostetaan kansalaisen omaa roolia terveyden edistämisessä sekä arkielämän ympäristöjen merkitystä. (KUVIO 1).

Lisäksi tarvitaan tutkimusta nykytilanteesta ja arviointeja kehittämistarpeista. Haasteena ovat uusien toimintamuotojen löytäminen sekä tuotteiden ja palvelujen kehittäminen ennen palveluiden tarpeen seuraavaa vaihetta. Tähän tarvitaan uudenlaista dialogia sekä yhteistyötä ja verkottumista terveys- ja sosiaalialan sektoreiden ja toimijoiden kesken. Näihin edellä mainittuihin haasteisiin vastataan Senioriareenalla, jossa opiskelijat ovat kartoittaneet ikääntyvien voimavaroja, luennoineet kotitapaturmien ehkäisystä ja käyttäneet toimintakykymittareita apuna kotona selviytymisen tukemisessa ja laitoshoidon tarpeen ehkäisemisessä. Omaishoitajille sekä sosiaali- ja terveysalan nykyisille ja tuleville ammattilaisille on järjestetty koulutusta ja ohjausta valmiuksien ja jaksamisen tueksi. Tavoitteena on, että suurin osa ihmisistä selviäisi tulevaisuudessa ilman varsinaisia vanhuspalveluja.





KUVIO 1. Senioriareenahankkeen toimintamalli.

Yleiset Senioriareenahankkeelle asetetut tavoitteet ovat: lisätä koulutuksen ja yhteistoiminnallisen työskentelyn avulla asiantuntijoiden ja ikääntyvien itsensä tietoa ikääntymisestä ja terveydenedistämisen erilaisista mahdollisuuksista sekä integroida tutkimus- ja kehittämistyö osaksi toimintaa. ohjata ja kannustaa ikääntyvää väestöä oman elämänhallinnan lisäämiseen auttamalla vahvistamaan ikääntyvän ihmisen voimavaroja, ehkäisemällä syrjäytymistä sekä kehittämällä yhdessä erilaisia sosiaalisen ja produktiivisen toiminnan vertaistukimuotoja. lisätä opiskelijoiden keskuudessa ikääntyvien ja vanhusten parissa tehtävän työn vetovoimaisuutta sekä kehittää opiskeluun/oppimiseen uusia, moniammatillisia yhteistyö- ja harjoittelumahdollisuuksia.

2.1 Oppiminen

Työn muutoksen myötä koulutuksen ja työelämän yhteistyö on noussut kehittämisen kohteeksi. Oppimisympäristön käsite on laajentunut oppilaitosten ulkopuolelle. Projektiopiskelu on yksi laajimmin käytetty pedagoginen ratkaisu koulutuksen ja työelämän yhteistyölle sekä vastaus työelämän kehittämistarpeille. Projekti voi olla samalla opetusmenetelmä, opiskelumenetelmä sekä työelämän ja työelämäyhteistyön kehittämisväline. Projektilla tarkoitetaan tavoitteellista, kertaluonteista, ajallisesti määriteltyä, organisoitua ja erikseen resursoitua työelämän ja koulutuksen yhteistoiminnallista kehittämistehtävää. (Vesterinen 2003, 79)

Projektiopiskelun tavoitteena on valmentaa opiskelijoita, jotta he osaavat käynnistää projekteja, työskennellä niissä projektityöntekijöinä, kehittää työtään ja jopa työllistää itsensä projektien avulla. Koulutuksen on siis kyettävä vastaamaan uudella tavalla ammatillisen osaamisen vaatimuksiin. Projektityöskentelyssä pyritään tuottamaan opiskelijalle oman alansa valmiuksia ja työelämätaitoja sekä ideoimaan uusia toimintatapoja työelämän kehittämiseksi. Opiskelijan osaamisen kehittyminen oletetaan tapahtuvan projektissa yhdistämällä teoriaa ja käytäntöä työelämän kontekstissa. Todellisia kehittämistehtäviä tehdessään opiskelija oppii tavoitteenasettelua, tiedon keräämistä ja sen analysointia, tulosten tulkintaa, johtopäätösten tekoa, kommunikointitaitoa sekä oman oppimisen arviointia. (Vesterinen 2003, 80 – 81)

Projektiopiskelun perusidea on työelämässä havaittava kehittämistarve, joka Senioriareenahankkeessa on seniori- ja ikääntyvän väestön terveyden edistäminen ja itsenäinen suoriutuminen mahdollisimman pitkään. Tätä tehtävää ei terveydenhuoltojärjestelmämme tällä hetkellä pysty riittävällä tasolla takaamaan. Kolmatta ikäänsä elävä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas osaa itse määritellä niin tavoitteet, keinot, mahdolliset toteuttamistavat kuin arvioinninkin. Opiskelijan on vain valittava oman opetussuunnitelmansa pohjalta ne kehittämistavoitteet, joihin hän projektissaan pyrkii. Yhdessä tiimin kanssa sovitaan laajempi päämäärä, joka tukee asiakkaan tavoitetta.

Opettajien ja työelämän asiantuntijoiden toteuttama ohjaus tapahtuu rakentavan dialogin avulla tavoitteena laajentaa opiskelijan ajattelua ja auttaa opiskelijaa reflektoimaan oppimistaan. Opettaja seuraa myös opiskelijan oppimisprosessia ja antaa palautetta sekä arvioi opiskelua ja oppimista. Ohjaustilanteissa käydään läpi tavoiteorientaatiot ja oppimisstrategiat ja ohjataan sekä yksittäisen opiskelijan että moniammatillisen tiimin opiskelun toteutusta ja arviointia. Opettaja ohjaa opiskelijoita prosessitavoitteisiin, pohtimaan omia tavoitteitaan opetussuunnitelmassa ilmaistujen tavoitteiden lisäksi sekä suhteuttamaan oman oppimistavoitteensa projektin teemaan. (Vesterinen 2003, 88 – 91)

Senioriareenahankkeessa opettaja ohjaa opiskelijoita saavuttamaan sekä itse hankkeelle asetetut tavoitteet että kullekin projektille asetetut tavoitteet. Työelämän edustajat tukevat opiskelijoiden oppimisprosessin etenemistä tavoitteiden suuntaisesti. Työelämän edustajat lisäävät omalla asiantuntijuudellaan opiskelijoiden ja ikäihmisten välisen vuoropuhelun kehittymistä. Opettaja ohjaa opiskelijoita valitsemaan omat roolinsa, tehtävänsä ja asemansa tiimissä ja projektin toteuttamisessa painottaen opiskelijoiden omaa erityisosaamista (bioanalyytikko, fysioterapeutti, sairaanhoitaja, sosionomi, terveydenhoitaja). Opettajat muodostavat oman ohjaajatiimin eri ammattialojen edustajista niin että työskentely edistää ammatillisten opintojen oppimista. Eri ammattialojen opettajat ohjaavat opiskelijoita asettamaan asiantuntijuuden kehittämistavoitteita.

Toiminnan orientaation näkökulmasta opettaja ohjaa opiskelijoita asettamaan tavoitteet suhteessa käytettäviin resursseihin (Vesterinen 2003, 88). Opiskelija asettaa tavoitteensa suhteessa omaan elämäntilanteeseensa, käytettävissä olevaan aikaan, resursseihin sekä työelämän tarjoamiin mahdollisuuksiin ja resursseihin. Henkilökohtaisten tavoitteiden lisäksi projektitiimi laatii yhteiset oppimis- ja kehittämistavoitteet suhteessa Senioriareenahankkeen ja työelämän tavoitteisiin ja tehtäviin. Opettajan ja työelämänedustajan tehtävä on yhdessä opiskelijoiden kanssa arvioida yhteisiä tavoitteita. Projektien tavoitteissa näkyvät opiskelijoiden vahvuus- ja asiantuntijuusalueet. Opettajan ja työelämän edustajan tehtävä on ohjata opiskelijaa muun muassa aikataulujen laatimiseen sekä työtilojen ja -välineiden järjestelyihin. Edelleen opettaja yhdessä työelämän edustajan kanssa määrittää opiskelijoiden osallistumisen eri palavereihin, kokouksiin ja tilaisuuksiin projektin kokonaisuudessa. Opettajan tehtävä on tukea opiskelijoita itseohjautuvuuteen ja yhteistoiminnallisuuteen.

Senioriareenan projekteja toteuttaessaan opiskelijat voivat hakea ohjausta niin työelämän edustajilta kuin opettajilta. Opettajan ohjausvastuu liittyy niin projektityömenetelmän oppimisen ohjaamiseen kuin ammatin substanssin oppimiseen, työelämän edustajan ohjaus liittyy pääasiassa työelämän vaateisiin.

Projektiopiskelun arviointi parhaimmillaan on palautteen antamista ja saamista niin opiskelijoiden, opettajien kuin työelämän edustajien välillä. Se voi olla itse- tai vertaisarviointia ja sitä toteutetaan koko prosessin ajan. Tämä laajamittainen ohjaus ja arviointi on mahdollista vain erillisen hankerahoituksen turvin tai maksullisena palvelutoimintana liittyen työelämän kehittämistehtäviin. Opettaja osallistuu näin opiskelijan itsearviointiin rakentavan dialogin avulla samalla auttaen opiskelijaa löytämään kehittämishaasteita ja työelämää löytämään uusia kehittämiskohteita.


2.2 Kehitysvuoropuhelumenetelmä

Senioriareenahankkeen tavoitteena on integroida tutkimus- ja kehittämistyö osaksi toimintaa. Kehitysvuoropuhelumenetelmä on kehittävän työntutkimuksen menetelmä. Engeströmin (1995, 11) mukaan kehittävää työntutkimusta voidaan luonnehtia toiminnan teorian erityiseksi muodoksi ja sovellukseksi toimintojen tutkimiseen. Kehittävä työntutkimus ei tuota työpaikoille ulkoapäin valmiita ratkaisuja, vaan muokkaa työyhteisön sisällä välineitä toiminnan erittelyyn ja uusien mallien suunnitteluun.

Kehitysvuoropuhelu taas on Laura Mottin kehittämä menetelmä, jota on käytetty työyhteisössä uuden toimintakonseptin luomiseen. Keskeistä kehitysvuoropuhelussa on tukea sekä kehittäjien yksilöllistä kehittymistä että heidän yhteistä toimintansa kehittämistä. Tavoitteena on saada tietoa toimintakonseptin kehittäjien tilanteesta ja siitä, miten he näkevät omat ammatilliset mahdollisuutensa. Vuoropuhelun taustalla on tekijäkeskeisyyden periaate sekä lähikehityksen vyöhykkeen tunnistaminen. Kehitysvuoropuhelussa esiintyy kolme eri vaihetta. Ensimmäinen vaihe, analyysivaihe eli oman työskentelyn tutkiminen (ensimmäinen keskustelu). Toinen vaihe eli suunnitteluvaihe sisältää välitehtävän, jossa eritellään työtila ja konkretisoidaan kehittämis-/oppimistehtävä. Tässä vaiheessa käydään myös toinen kehitysvuoropuhelu eli yhteinen rakentava tutkiskelu ja sitä seuraava ongelman ratkaisemiseen tähtäävä kehittämistehtävän määrittely eli henkilökohtaisen kehittämisprojektin määrittäminen. Tässä vaiheessa keskustellaan myös omista psykologisista ja ulkoisista esteistä ja suunnitellaan toimenpiteen etenemissykli (mitä ensi viikolla, mitä lähimmän kuukauden kuluessa, mitä lähimmän kolmen kuukauden aikana). Kolmas vaihe on kokeiluvaihe, joka sisältää sitoutumisen kehitettävään tehtävään ja kolmannen keskustelun. (Helle 2002, 249-253.)

Kehitysvuoropuhelussa Senioriareenahankkeeseen osallistuville opiskelijoiden ja opettajille kasvaa luulojen ja selitysten sijalle tietoisuus omasta osaamisesta ja oman työn hallinnasta. Lisäksi yksilöille rakentuu kehityssuunnitelma, joka tukee sekä henkilökohtaista että koko ryhmän kehittymistä. Kehitysvuoropuhelua on kokeiltu keväällä 2006 ja kokemukset menetelmän käytöstä ovat olleet ristiriitaisia. Edellytys menetelmän onnistumiselle käytännön harjoittelussa on harjoittelujakson riittävä pituus, niin että menetelmän kaikki vaiheet voidaan toteuttaa.


3. Terveysalan opiskelijat ja opettajat toteuttamassa ja kehittämässä työelämäyhteistyötä

Toiminta Senioriareenalla aloitettiin syksyllä 2004 opiskelijoiden projektityyppisenä harjoitteluna. Harjoitteluprojekteja jatkettiin v. 2005 - 2006 ja toiminnan kehittäminen jatkuu edelleen. Kesäkuuhun 2006 mennessä on Senioriareenalla toteutettu seitsemän opiskelijaprojektia, joissa on toiminut yhteensä 45 opiskelijaa (liitteessä 1 opiskelijaprojektien nimet, ajankohdat ja projekteihin osallistuneet opiskelijat).


3.1 Palvelukeskusyhteistyö

Senioriareenatoiminta aloitettiin palvelukeskusyhteistyönä. Palvelukeskusten henkilökunta on toiminut opiskelijoiden tukihenkilöinä ja yhteistyökumppaneina ohjaavien opettajien lisäksi.

Opiskelijaryhmät ovat saaneet itse muotoilla oman projektinsa sisällön ja käyttää luovuuttaan harjoittelun toteuttamisessa ikäihmisten terveyden edistämiseksi ja toimintakyvyn tukemiseksi. Harjoittelutunteihin ovat kuuluneet varsinaisten kontaktien/ toiminnan lisäksi suunnittelu, tiedon keruu, yhteydenotot, tutustumiset, koulutukset ja raportointi. Harjoittelun suorittaminen ei ole ollut paikkaan sidottua. Yhteistyö palvelukeskusten kanssa on ollut eri projekteissa erilaista riippuen projektin ja järjestettävän toiminnan sisällöstä. Opiskelijat ovat tehneet kaikista projekteista projektiraportit, jotka on toimitettu Joensuun vanhustenhuollon ja palvelukeskusten johtajille. Kaikki projektiraportit on arkistoitu Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun terveysalan kirjastoon.

Syksyllä 2005 PILKE -projekti oli viides Senioriareena-hankkeen projekti. Sana PILKE koostuu sanoista Piristystä Ikäihmisille Liikkumalla Kotoa Edemmäs. PILKE -projektin nimi kuvastaa myös projektin päämäärää ja tarkoitusta; saada ikääntyneet lähtemään harrastamaan ja tapaamaan muita ihmisiä. Tässä moniammatillisessa (bioanalytiikan, fysioterapian ja hoitotyön opiskelijat) projektissa toteutuksen lähtökohtana olivat ikäihmisten ohjauksen periaatteet, ikäihmisten terveysliikunnan laatusuositukset (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004:6, 3) sekä ikäihmisten terveysneuvontaa ohjaavat eettiset lähtökohdat. Kohderyhmä muodostui palvelutalojen asiakkaista, joilla oli itsenäinen liikkumiskyky. Toimintakertoihin voivat osallistua myös asiakkaat, joilla oli oma avustaja vastaamassa itsenäisestä toiminnasta. Toimintakertojen (kuminauhavoimistelu, vesijumppa, tasapainorata, ihon terveydenhoito, ravitsemus) tarkoituksena oli tarjota tietoa ajankohtaisista ja tärkeistä aiheista, ohjata ikäihmisille suunnattuja jumppa- ja liikuntaliikkeitä, jakaa kotiohjeita ja tietopaketteja sekä tarjota toimintatuokioita ikäihmisille vaihtuvan teeman merkeissä. Toimintakertoihin sai osallistua myös palvelukeskusten henkilökunta oman kiinnostuksensa mukaan. Jokaisesta toimintakerrasta osallistujat saivat kotiin luettavaksi pienen tietopaketin päivän aiheista ja kotiohjeita. Tietopaketin avulla ikäihmiset voivat palata eri teemoihin ja kerrata käsittelemiään asioita. Asiaan voitiin palata myös yhdessä palvelukeskusten työntekijöiden kanssa ja tarkentaa epäselviksi jääneitä asioita. Tämä helpottaa myös terveysneuvonnan ja liikunnanohjauksen siirtymistä osaksi ikääntyvän arkielämää.


3.2 Teemapäivät

Lähes jokaiseen opiskelijoiden toteuttamaan projektiin on kuulunut terveyspäivien järjestäminen ikäihmisille. Opiskelijat ovat neuvotelleet ajankohdista sekä tarvittavasta tila-, materiaali-, markkinointi- ja ohjausavusta palvelukeskusten henkilökunnan kanssa. Henkilökunnalla on ollut mahdollisuus yhdessä ikäihmisten kanssa osallistua terveyspäivän tapahtumiin, mistä on voinut saada ideoita oman ammatillisen toiminnan uudistamiseen ja kehittämiseen.

SENIORINEUVOLA -projekti oli ensimmäinen Senioriareenan opiskelijaprojekteista. Projektiryhmän muodostivat terveydenhoitajaopiskelijat. Tässä projektissa järjestettiin syksyllä 2004 pienimuotoinen, sydänystävälliseen ruokaan, suolan käyttöön ja kohonneeseen verenpaineeseen liittynyt kolmen tunnin tapahtuma palvelukeskuksissa. Verenpaineen mittauksen lisäksi palvelukeskusten asukkaat saivat yksilöllistä neuvontaa ja ohjausta sekä kirjallista materiaalia ohjauksen tueksi.

Ensimmäinen moniammatillinen projekti toteutui Senioriareenalla keväällä 2005. Moniammatillisen projektiryhmän (bioanalytiikan, fysioterapian, hoitotyön ja sosiaalityön opiskelijat) toteuttama terveyspäivä oli koko päivän kestävä tapahtuma, joka oli tarkoitettu sekä palvelukeskusten asukkaille että ulkopuolisille ikäihmisille. Opiskelijat huolehtivat kokonaissuunnittelusta ja markkinoinnista. Terveyspäivä oli avoin ikäihmisille ja sisälsi monipuolista toimintaa erilaisista mittauksista yksilölliseen ohjaukseen ja neuvontaan sekä mahdollisuuden osallistua yhteisötaiteen tekemiseen. Terveyspäivään sisältyi luentokeskusteluja arjen voimavaroista, lääkehoidoista ja ravitsemuksesta.

PILKE -projekti järjesti syksyllä 2005 terveyspäivän messutyyppisenä tapahtumana. Terveyspäivä toteutettiin samalla kaavalla kuin aiemmat terveyspäivät. Tällä pyrittiin lisäämään terveysneuvonnan jatkuvuutta. Terveyspäivänä ikäihmisillä oli mahdollisuus laboratorio- ja fyysisen toimintakyvyn mittauksiin. Periaatteena oli, että asiakkaat voivat seurata terveyteen liittyvien parametrien pysyvyyttä tai muutosta esim. verenpaineen mittaus, puristusvoiman mittaus. PILKE -projekti järjesti myös palvelutalojen yhteisen pikkujoulun yhteistyössä Suvituulen henkilökunnan kanssa. Tapahtumaan järjestettiin kyyditys kauempana olevista palvelutaloista ja pikkujoulussa esiintyivät läheisen päiväkodin lapset. Tapahtuma toimi samalla PILKE -projektin päätöstilaisuutena.


3.3 Senioriareenatoiminta kunnallisen palvelujärjestelmän tukena

Joensuun vanhuspoliittisen kehittämisohjelman tavoitteena on 2002 - 2006 eläkeikäisten neuvolatoiminnan käynnistäminen, joka mahdollistaa ehkäisevät kotikäynnit kansallisen tavoite- ja toimintaohjelman mukaisesti. Ehkäisevän kotikäynnin tarkoituksena on arvioida monipuolisesti kotona asuvan ikääntyneen fyysistä, psyykkistä, kognitiivista ja sosiaalista toimintakykyä (Häkkinen & Holma 2004). Suomessa ehkäiseviä kotikäyntejä toteutettaessa on niiden arviointi tärkeää, koska vuosina 1981 - 2001 tehdyt kansainväliset satunnaistetut vertailututkimukset eivät selvästi pysty osoittamaan, että ehkäisevillä kotikäynneillä olisi vaikutusta ikääntyneiden toimintakykyyn, laitoshoitoon joutumiseen, kuolleisuuteen ja kustannuksiin (Toljamo, Haverinen, Finne-Soveri, Malmivaara, Sintonen, Voutilainen, & Mäkelä 2005). Senioriareenan harjoitteluissa opiskelijat pilotoivat erilaisia tapoja toteuttaa kotikäyntejä ikäihmisten itsenäisen selviytymisen ja toimintakyvyn tukemiseksi. Ideoimalla ja toteuttamalla kotikäyntejä projekteissaan opiskelijat toivat toimintaa tutuksi palvelukeskusten henkilökunnalle.

SENIORINEUVOLA -projektin tarkoituksena oli tukea Joensuun kaupungin vanhuspoliittisen strategian mukaista eläkeikäisten neuvolatoiminnan käynnistämistä suunnittelemalla ja pilotoimalla seniorineuvolatyyppisiä toimintoja. Seniorineuvolaprojektin aikana terveydenhoitajaopiskelijat toteuttivat kotikäyntejä palvelukeskuksen asukkaille. Kaikki asukkaat olivat jo jonkinlaisten säännöllisten palvelujen piirissä. Palvelukeskuksen sairaanhoitaja toimi yhdyshenkilönä ja tukena asiakkaiden valinnassa.

Tässä projektissa opiskelijat tutustuivat palvelukeskuksen asukkaisiin ja heidän arkeensa sekä osallistuivat ikäihmisten ryhmätoimintaan yhdessä palvelukeskushenkilökunnan kanssa; senioritanssiryhmiin, juhliin, painonhallintaryhmään sekä liikkumisresepti-koulutukseen. Opiskelijat myös ohjasivat ikäihmisten terveysaiheisia ryhmiä palvelukeskuksessa.

Voimavaralähtöinen kohtaaminen oli kotikäyntien lähtökohta. Kotikäyntejä tehtiin kuusi jokaisen asukkaan luokse. Ehkäisevän kotikäynnin periaatetta noudattaen opiskelijat järjestivät asukkaille heidän kodeissaan yksilöllisiä, ravitsemukseen, liikuntaan sekä toimintakyvyn ja elämänhallinnan tukemiseen liittyviä keskustelu-, ohjaus- ja neuvontatilanteita. Opiskelijat käyttivät terveyden ja toimintakyvyn arvioimisessa valmiita mittareita, kuten ravitsemuksen arviointilomake (MNA), Kuntaliiton Ehkäisevät kotikäynnit vanhuksille –haastattelulomake (toimintakyky ja selviytyminen), Ennakoiva riskitekijäkartoitus, Easy care-arviointi, MMSE- muistin arviointilomake.

Jatkohaasteiksi opiskelijat esittivät Seniorineuvolatoiminnan jatkamisen ja seurannan sekä moniammatillisten kotikäyntien aloittamisen. Toiseksi kehitettäväksi asiaksi raportissa esitettiin senioreiden palvelusivujen koostamista internetiin.

Ensimmäinen moniammatillinen, ehkäiseviin kotikäynteihin keskittynyt projektiharjoittelu edellytti erityisen tiivistä yhteistyötä palvelukeskuksen johtajan ja muun henkilökunnan kanssa. Palvelutalojen asukkaille toteutettiin opiskelijoiden arvioiman tarpeen mukaan kolme tai neljä erillistä kotikäyntiä. Ensimmäisen kotikäynnin kunkin asiakkaan luokse suoritti moniammatillinen työryhmä, joka koostui fysioterapeutti-, sairaanhoitaja- ja sosionomiopiskelijasta. Toimintakyvyn arvioinnissa käytettiin valmiita mittareita edellisen pilottiryhmän toteuttamien lomaketestausten pohjalta (MNA, Easy care soveltuvin osin, MMSE) sekä lisäksi mitattiin puristusvoima, tuolilta nousu 5 kertaa, olkanivelen liikelaajuus ja yhden jalan tasapaino sekä arvioitiin jalkineiden kunto ja apuvälineiden tarpeellisuus. Sosionomiopiskelija keskittyi henkisten voimavarojen ja viriketoimintaan osallistumisen kartoittamiseen ja tukemiseen. Mittausten ja haastattelujen jälkeen asiakkaille annettiin yksilöllistä, terveyttä ja toimintakykyä tukevaa ohjausta ja neuvontaa.

Terveydenhoitajaopiskelijat jatkoivat keväällä 2005 syventävien opintojen harjoitteluprojektissaan ehkäiseviä kotikäyntejä itsenäisesti asuvien, yli 65-vuotiaiden joensuulaisten koteihin. Projektin toteuttaneilla opiskelijoilla oli jo aiempi sairaanhoitajan tutkinto suoritettuna. Kotikäyntiin halukkaat ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi yleisötapahtumassa. Osa projektista toteutettiin yhteistyössä Dementiayhdistyksen kanssa. Nämä kotikäynnit kohdistuivat Dementiayhdistyksen ryhmätapaamisiin osallistuneiden ikäihmisten ja heidän omaishoitajiensa koteihin. Harjoitteluun kuului myös senioreiden palveluoppaan alustava koostaminen. Haasteeksi opiskelijat esittivät projektinsa jälkeen erilaisten ryhmätoimintojen kehittämisen ikäihmisille.

Sairaanhoitajaopiskelijat toivat omassa projektissaan syksyllä 2005 muistihoitajan vastikään perustettua virkaa tutuksi Joensuun kaupungin perusterveydenhuollon työntekijöille ja palvelukeskusten henkilökunnalle. Tietopaketti toimii myös hyvänä materiaalina opiskelijoille kotihoidon kokonaisuuden hahmottamiseksi Joensuun alueella.

PALA -projektin sairaanhoitaja-, fysioterapeutti- ja bioanalyytikko-opiskelijat toteuttivat uudenlaista toimintaa omassa, moniammatillisessa projektissaan Senioriareenalla keväällä 2006. Moniammatillista työskentelyä täydensivät espanjalaiset vaihto-opiskelijat tuomalla fysioterapian asiantuntijuutensa ryhmän käyttöön. He suunnittelivat ja toteuttivat kahdelle eläkeläisseniorien ryhmälle 10 viikoittaisen kokoontumiskerran ryhmätapahtumat, joiden aiheet he suunnittelivat yhdessä osallistujien kanssa. Ryhmät koottiin lehti-ilmoitusten avulla ilmoittautumisjärjestyksessä. Molemmissa ryhmissä oli 10 osallistujaa. Ryhmätoimintojen suunnittelussa kiinnitettiin huomiota ihmisten omiin voimavaroihin. Ryhmien muodostama vertaistuki toinen toisilleen oli tärkeässä roolissa, erilaisten toimintojen avulla rakennettiin ja vahvistettiin ryhmähenkeä. Tavoitteena oli myös saada eläkeläisille tietoa siitä, miten he itse voivat edistää terveyttään ja pysyä omatoimisina ja pirteinä pidempään. Fyysistä hyvinvointia tukevia toimintoja olivat vesijumppa, kuntosali, circuit, sauvakävely ja keilailu. Toiminnot pitivät sisällään myös terveyttä ja fyysistä kuntoa mittaavia testejä ja kokeita sekä keskustelua muun muassa monipuolisesta ruokavaliosta ja osteoporoosista. Psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia tuettiin erilaisin tutustumiskäynnein, muisteluin sekä pelien ja kilpailujen avulla.

Kesällä 2006 opiskelijat suorittivat vapaasti valittavia opintoja Kesätori -projektissa, jossa yhteistyökumppaneina olivat Joensuun kaupungin terveystoimi, vanhustenhuolto, Joensuun vanhusneuvosto ja vanhusjärjestö, Joensuun kaupunkikeskustayhdistys ry ja Kansalaistalo. Kesätori -projektissa, ”Eri sukupolvet kohtaavat yhteisessä toritapahtumassa”, opiskelijat vastasivat tapahtuman suunnittelusta ja toteutuksesta omalta osaltaan yhteistyökumppaneiden kanssa sekä raportoinnista ja tapahtuman arvioinnista. Tapahtuman tavoitteena oli saada tori eläväksi toimintaympäristöksi jo alkukesästä.


3.4 Koulutustilaisuuksien järjestäminen työelämän edustajille

Senioriareenahanke on järjestänyt ikäihmisten terveyden ja toimintakyvyn tukemiseen liittyviä koulutustilaisuuksia joko yksin tai yhteistyössä eri vanhustyön toimijoiden kanssa. Nämä koulutustilaisuudet ovat olleet maksuttomia yhteistyökumppaneille. Markkinointi ja mainonta on kohdennettu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja opiskelijoille.
”Ikäihmisten kuntoutusneuvolatoiminta” – ja ”Vanhusten yksinäisyys” -koulutustilaisuuksiin osallistui molempiin noin 30 ammattihenkilöä ja opiskelijaa. ”Ulkoilu osaksi ikäihmisten arkea” -koulutustilaisuus järjestettiin yhteistyössä Ikäinstituutin kanssa. Palautteet olivat hyviä. Palautteiden mukaan tilaisuudet antoivat ideoita ja tukea omaan työhön ja toiminnan kehittämiseen ikäihmisten parissa.


4. Johtopäätökset

Ammattikorkeakoulujen velvollisuus on harjoittaa työelämää palvelevaa ja soveltavaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Toiminnan tulee tukea alueellisia innovaatioita, pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä hyvinvointipalvelujen kehittämistä. Uutta tietoa tavoittelevat tutkimus- ja kehittämisprojektit ovat samalla oppimisympäristöjä, joissa opiskelijoiden on mahdollista kehittyä kohti asiantuntijuutta. Ammattikorkeakouluilla on hyvät mahdollisuudet luoda käytäntöjä, joilla tutkimus- ja kehittämistoiminta liitetään opiskeluprojekteihin ja opiskelijoiden ammatilliseen kehittymiseen. Työelämän toimintaympäristö on lähes poikkeuksetta monialainen. Nykyisissä työyhteisöissä edellytetään työntekijöiltä vahvaa sosiaalista osaamista. Tutkimus- ja kehittämisprojekteihin osallistuminen edellyttää sosiaalisuutta ja oma-aloitteisuutta. Monialaisuuteen panostaminen antaa ammattikorkeakoululle mahdollisuuden profiloitua tutkimus- ja kehittämistoiminnassa suhteessa tiedekorkeakouluihin. (Suomaa 2003, 95 – 98.)

Senioriareenalla opiskelijoiden toteuttamat projektit ja tuottamat projektiraportit ovat näyttö koulutuksen ja työelämän kehittämistoiminnasta. Opinnäytetyöt tuottavat tutkittua tietoa toiminnasta. Työelämänedustajat saavat opiskelijoilta uusia ideoita työnsä kehittämiseksi ja innostuvat ideoimaan itsekin uusia kehittämiskohteita. Senioriareena monialaisena ja uudentyyppisenä oppimisympäristönä mahdollistaa projektioppimisen kautta opiskelijoiden asiantuntijuuden ja sosiaalisen verkosto-osaamisen kehittymisen. Näitä taitoja tarvitaan ammattiin valmistumisen jälkeen työyhteisöjen kehittämistoiminnassa. Kehittämisideoiden ja innovatiivisten kokeilujen mahdollisuus Senioriareenalla antaa opiskelijoille valmiuksia ja uskallusta tuottaa uusia ideoita ja myös toteuttaa niitä valmistuttuaan omissa työyhteisöissään. Tähän asti saatujen kokemusten pohjalta opiskelijat ovat innostuneet senioreiden parissa tehtävästä työstä aivan uudella tavalla. Opiskelijat ovat kokeneet seniorit haasteelliseksi ryhmäksi ennaltaehkäisevässä terveyden edistämistyössä. Seniorit ovat yksilöitä, jotka tarvitsevat aktiivisen sosiaalisen ympäristön oman toimintakykynsä ylläpitämiseen ja edistämiseen, jossa terveyteen liittyvää ohjausta on tarvittaessa saatavilla.


LIITE 1.

TAULUKKO 1. Senioriareenan opiskelijaprojektit 2004 - 2006

Ajankohta	Projektin nimi	Opiskelijat
Syksy 2004	SENIORINEUVOLA -projekti	Kaisa Hiltunen (terveydenhoitotyö) Sanna Nuutinen (terveydenhoitotyö) Tiina Ovaskainen (terveydenhoitotyö) Maiju Piiroinen (terveydenhoitotyö)
Kevät 2005	Ensimmäinen moniammatillinen -projekti	Marjo Gröhn (sosiaalityö) Olli Kaasinen (fysioterapia) Tomi Lautanen (fysioterapia) Mirja Heiskanen (hoitotyö) Sari Mehtonen (hoitotyö) Hanna Mutanen (hoitotyö) Lari Törrönen (hoitotyö) Tiina Vainikainen (hoitotyö) Outi Vessonen (hoitotyö) Saija Kärnä (hoitotyö) Piia Viili (hoitotyö) Tiina Paunimo (bioanalytiikka)
Kevät 2005	”Ehkäisevät kotikäynnit”	Sirpa Riikonen (terveydenhoitotyö) Sirpa Tolvanen (terveydenhoitotyö)
Syksy 2005	”Muistihoitaja tutuksi”	Marjaana Jaatinen (hoitotyö) Merja Mutanen (hoitotyö) Tarja Rytkönen (hoitotyö)
Syksy 2005	PILKE -projekti, Piristystä Ikäihmisille Liikkumalla Kotoa Edemmäs	Tiina Paunimo (bioanalytiikka) Kirsi Kähkönen (fysioterapia) Leena Korhonen (fysioterapia) Mira Lätti (hoitotyö) Tiina Moilanen (hoitotyö) Lea Starck (hoitotyö) Susanna Keverkloglou (terveydenhoitotyö)
Kevät 2006	PALA -projekti	Sanna Huurinainen (bioanalytiikka) Ulla Hyvönen (fysioterapia) Riikka Immonen (bioanalytiikka) Heidi Kinnunen (hoitotyö) Saija Kärnä (hoitotyö) Taija Lippojoki (bioanalytiikka) Eveliina Martiskainen (hoitotyö) Armi Miettinen (hoitotyö) Lassi Peuhkurinen (hoitotyö) Heidi Piiroinen (fysioterapia) Reija Riipinen (hoitotyö) Mira Romppanen (bioanalytiikka) Anna Tiainen (bioanalytiikka) Laura Turunen (hoitotyö)
Kesä 2006	Kesätori -projekti	Anne Hirvonen (hoitotyö) Reija Riipinen (hoitotyö) Elina Lautanen (sosiaalityö)