Filoteknia – rakkaus taitoon – on vanha, mutta tiedonystävien, filosofien, vähemmän vaalima ajatus. Filosofit ovat unohtaneet kätensä. Käsityöläistyö sitoo yhteen filoteknian kolme peruskysymystä: kuinka asiat ovat, kuinka ne ovat kun ne ovat hyvin ja kuinka ne saadaan kauniisti tuotettua? – siis epistiikan, etiikan ja estetiikan teemat käytännöllisenä haasteena, työnä; pään, sydämen ja käsien yhteispelinä. Käsityöläistyö on – parhaimmillaan – sivistävää työtä. Tässä kirjassa käytetään sivistävää työtä metodologisena peilinä modernin teollisen palkkatyön ja sen vastininstituutioiden – tieteen, taiteen, politiikan – ristivalaisemiseksi.

Nykyajan käsityöläinen, asiantuntija ei iske käsiään saveen. Hän on kuitenkin tuottaja, joka tuottaa sen sosiaalisen tilanteen, jossa filoteknian kaikki kolme kysymystä asetetaan ja ratkaistaan. Asiantuntijuuteen ei asioiden tietäminen riitä. Modernin teollisen kumouksen myötä palkkatyöstä irroitetut kysymykset todesta, hyvästä ja kauniista onkin palautettava osaksi kaikkea työtä. Se on runoutta, poeta faber, jota tarvitsemme Auschwitz’in jälkeen.