Ammattikorkeakoulujen tehtävät koostuvat koulutuksesta, tutkimus- ja kehittämistoiminnasta sekä aluekehitystoiminnasta. Koulutuksessa opiskelijat opiskelevat työelämän ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja niiden kehittämiseen. Valmistuttuaan he sijoittuvat pääosin ammattikorkeakoulujen omien toiminta-alueiden yritysten ja muun työelämän palvelukseen - kasvattavat ja monipuolistavat niiden ja toimintaympäristöjensä osaamispääomaa. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tehtävänä on puolestaan palvella opetusta, työelämää ja aluekehitystä. Tehtäväalueen toiminnoilla on tarkoitus kohottaa koulutuksen ja opetuksen laatua, edistää yritysten ja muun työelämän toimintaa sekä vaikuttaa laajemminkin ammattikorkeakoulujen toimintaympäristöjen aluekehitykseen. Ammattikorkeakoulujen oman osaamisen ja asiantuntijuuden jatkuvan kehittämisen kannalta on tärkeää, että nämä eri tehtäväalueet palvelevat kiinteässä vuorovaikutus- ja yhteistyösuhteessa toisiaan.

Useiden kansallisten ja kansainvälisten arviointien mukaan ammattikorkeakoulut ovat menestyneet hyvin kaikilla tehtäväalueillaan. Koulutuksen tasoa on kohotettu merkittävästi aiemmasta opistoasteen koulutuksesta eikä sen korkea-asteelle sijoittumista ole asetettu kyseenalaiseksi yhdessäkään arvioinnissa. Samoin niiden työelämäsuhteen ovat syventyneet ja monipuolistuneet niin koulutuksessa kuin tutkimus- ja kehittämistoiminnassakin. Opiskelijoiden työharjoittelua on kehitetty yhdessä työelämätahojen kanssa osaksi ammatillisiin asiantuntijatehtäviin opiskelua. Opiskelijat tekevät yhä yleisemmin opinnäytetyönsä hankkeistettuina eli yritysten ja muun työelämän tarpeisiin. Työelämää ja opetusta palveleva tutkimus- ja kehittämistoiminta on niin ikään vahvistunut. Miten tämä kaikki näkyy käytännössä?

Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot ovat olivat vuonna 2005 yhteensä 88 miljoonaa euroa. Tästä summasta oli ulkopuolisen rahoituksen osuus 75,6 %. Siitä oli EU- rahoitusta 24,2 %, opetusministeriön hankerahoitusta 18 % ja muuta julkista rahoitusta 10 %. Oman rahoituksen osuus oli 24,4 %. Oma rahoitus on irrotettu koulutus- ja opetustehtäviin tarkoitetusta rahoituksesta, koska ammattikorkeakouluille ei ole myönnetty perusrahoitusta tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Perusrahoituksen puuttuminen on luonut ammattikorkeakoulujen keskuuteen mittavia ongelmia. Niillä on osaamispotentiaaliinsa verrattuna heikot mahdollisuudet pitkäjänteiseen ja toiminta-alueensa työelämää tehokkaasti palvelevaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan. T&k- toiminta on lyhytjänteistä ja haavoittuvaa eikä se luo riittäviä edellytyksiä ammattikorkeakoulujen asiantuntijatyön kehittämiselle. Ammattikorkeakoulujen mahdollisuudet ulkopuolisen rahoituksen, esimerkiksi EU-rahoituksen hankkimisessa vaihtelevat huomattavasti ammattikorkeakoulujen sijainnista riippuen. Toiminnan resurssoinnissa ja oman rahoituksen osuuksissa on erittäin suuria eroja. Ammattikorkeakoulukohtaisesti alhaisimmat t&k- toiminnan menot olivat vuonna 2005 vain
457 000 euroa ja korkeimmat 7,3 miljoonaa euroa, ulkopuolisen rahoituksen osuudet vaihtelivat 9 prosentista 100 prosenttiin ja oman rahoituksen osuudet 0 prosentista 91 prosenttiin.

Vaikka ammattikorkeakoulujen t&k- toiminnan vaikuttavuus onkin kasvanut merkittävästi viime vuosina, ovat niiden keskinäiset erot erittäin suuria. Merkittävää on myös se, ettei t&k- toiminnan rahoituksen ja ammattikorkeakoulujen koon välillä ole positiivista riippuvuussuhdetta. Tutkimuksellisen osaamisen käyttö t&k- toimintaan vaihtelee näin huomattavasti ammattikorkeakoulujen keskuudessa niiden koosta riippumatta. Osaamista kyllä löytyisi nykyistä merkittävästi enemmän erityisesti ammattikorkeakoulujen lähes 1000 tohtorin tai lisensiaatin tutkinnon suorittaneiden joukoista. Joissakin yhteyksissä onkin aiheellisesti kummasteltu, miksi tutkimuksen merkitystä maamme menestymisen keskeisenä tekijänä korostavassa yhteiskunnassamme ei hyödynnetä riittävästi tätä ammattikorkeakoulujen merkittävää t&k- toiminnan osaamista ja asiantuntijuutta.

Opiskelijoiden opinnäytetöiden osuus ja merkitys ei ole ollut riittävästi esillä ammattikorkeakoulujen ja työelämän yhteistyössä. Vuonna 2005 Suomen ammattikorkeakouluissa tehtiin yhteensä yli 21 000 opinnäytetyötä. Niistä hankkeistettuja eli työelämän tarpeista lähteviä opinnäytetöitä oli 76 % (16 000). Korkeimmat hankkeistettujen opinnäytetöiden osuudet olivat tekniikan ja liikenteen alalla (91 %), luonnonvara-alalla (85 %), luonnontieteiden alalla (77 %) ja matkailu- ja ravitsemisalalla (77 %). Samoin kuin t&k- toiminnassa on tässäkin ammattikorkeakoulujen välillä selviä eroja. Korkein hankkeistamisen aste ammattikorkeakoulukohtaisesti oli 93 % ja alhaisin 41 %.

Hankkeistettujen opinnäytetöiden määrä ja niiden hankkeistamisen korkeat prosenttiosuudet kertovat, että opinnäytetöillä on jo nyt merkittävä asema ja myös vaikuttavuus työelämän eri tahojen ja ammattikorkeakoulujen keskinäisessä yhteistyössä. Tämän vuoksi yhteistyön edelleen vahvistaminen opiskelijoiden opinnäytetöiden suunnittelussa ja toteuttamisessa on tärkeä tehtäväalue näille molemmille osapuolille. Laatutason kohottaminen näissä yhteyksissä tuo lisäarvoa niille molemmille. Erittäin tärkeäksi yhteistyön voimistamisen tarve kasvaa tällä tehtäväalueella tulevina vuosina ylempien ammattikorkeakoulututkintojen opinnoissa. Näin voidaan päätellä siksi, että näissä opinnoissa jo korkeakoulututkinnon suorittaneet ja sen jälkeen vähintään kolme vuotta työkokemusta työelämässä hankkineet opiskelijat tekevät opinnäytetyönsä oman työpaikkansa kehittämistehtävänä.