Tiivistelmä

Yhtenäistyvässä Euroopassa ja globalisoituvassa maailmassa moniarvoisella alueellisella kulttuurilla on kasvava merkitys niin ihmisten hyvinvoinnille kuin elinkeinoelämän kehittymiselle. Arvokkaan perinteen vaaliminen modernisaation vaatimuksiin reagoiden on kulttuurialan suuria haasteita. Tässä kirjoituksessa pohditaan alueellisen kulttuurin, musiikin ja ammattikorkeakoulun suhteita erityisesti Pohjois-Karjalassa muusikon ja ammattikorkeakouluopettajan näkökulmasta. Tarkoituksena on herättää keskustelua ammattikorkeakoulujen toiminnasta, tulevaisuudennäkymistä ja vastuusta suhteessa alueellisiin kulttuurisiin arvoihin, erityisesti elävään musiikkikulttuuriin.

1. Johdanto

Suomea halutaan kehittää sivistys- ja hyvinvointiyhteiskuntana, jossa luovuus, osaaminen ja tieto kukoistavat kansainvälistyvässä, yhä monikulttuurisemmassa ympäristössä. Hallitus- ja maakuntaohjelmatasoilla korostetaan alueellisen talouden ja kulttuurin merkitystä kansallisen kehityksen pontimena. Paikallisen elinkeino- ja kulttuurielämän kehittäminen painottuu myös kansainvälisesti toimivien ammattikorkeakoulujen työssä.

Paikalliset kulttuurit tukevat kansallisen kulttuuri-identiteetin jatkuvuutta. Mikään eurooppalainen alue ei nuoku tyhjiössä vaan kehittyy globaalissa vuorovaikutusverkostossa. Tästä syystä kestävään aluekehitykseen pyrittäessä ei voida jättää huomioimatta kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden vaatimuksia. Toisaalta kansainvälisen tason tuloksiin ei päästä ilman ”alueellista intentiota”, tahdonvoimalla sementoituja yhteisiä tavoitteita. Alueellinen intentio on mahdollinen vain riittävän vahvassa kulttuuriyhteisössä.

Teollisuuden on menestyäkseen välttämätöntä pyrkiä laajentumaan kansallisten rajojen yli. Kulttuuria on hedelmällistä kehittää paikallisella tasolla, kuitenkin avoimesti verkottuneessa yhteistyössä kansallisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Musiikkiala on pieni koulutusala, mutta musiikilla on merkitystä kaikille ihmisille. On muistettava, että kulttuuri ei periydy, sitä pitää luoda, opettaa ja opiskella.


2. Ammattikorkeakoulu juurtuu aitoon alueelliseen kulttuuriin

Arkiajattelussa sanomalehtien kulttuurisivut määrittävät käsitystämme kulttuurista. Laajemman tulkinnan mukaan oikeastaan kaikki mistä sanomalehdessä kirjoitetaan, ja tietenkin lehti itse, kuuluvat kulttuuriin. Tässä katsannossa kulttuuri lähestyy sivilisaation käsitettä. Kulttuuri voidaan nähdä nimenomaan hengenviljelynä (tieteet, taiteet, tekniikka, uskonnot) tai elämäntapana, yksilöiden ja yhteisön ajattelun ja toiminnan saavutuksina, tai jopa yksilöiden maailmanjäsennyksen perustana olevina mielikuvarakennelmina (mm. Virta 1998, 219).

Suomalaisen kulttuurin ja taiteen leimallinen piirre on syvällinen, kunnioittava suhde luontoon. Toinen ominaispiirre on tasapainoinen suhtautuminen esteettisyyteen ja utilitaristisuuteen. Kaunis on hyödyllistä ja hyödyllinen tehdään usein kauniiksi. Suomalaisuus kasvaa paikalliskulttuuriensa summaa suuremmaksi, mutta maailman mittakaavassa se on pieni alueellinen kulttuuri.

Kulttuuri ilmentää yhteisiä perusarvoja, yhteenkuuluvuutta ja eroavaisuutta muista. Paikallinenkin kulttuuri muuntuu, mutta paikallisuuteen kätkeytyy jotain ”hiljaista viisautta”, jonka paikallinen tuntee varmasti muita paremmin. Alueellinen, paikallinen kulttuuri on kokonaisuus, jota on tärkeä pohtia, mutta jota voi kuvata vain suuntaa antavasti. Pohjoiskarjalaista kulttuuria on vaikea määritellä, mutta pohjoiskarjalaisuus tuo monelle haeskelematta mieleen Suomen kauneimmat maisemat, maukkaimmat karjalanpiirakat, mie—sie -murteen ja haikeanräväkän musiikin.

Aitous ja paikallisuus liittyvät läheisesti toisiinsa. Jos ei ole uskottavaa kulttuuria, ei ole brändiä mitä myydä, tai – kouluttajan näkökulmasta – visiota mitä opettaa. Aitous voi olla hitaasti kypsynyttä vuosikertaa, mutta myös modernia, uraauurtavaa keksimistä. Paikallisiin kulttuuriarvoihin takertuminen ei saa kahlita maailmalle avartumista, mutta arvojen ymmärtäminen antaa syvyyttä luovalle työlle ja rohkeutta pysyä kilpailussa omana itsenä. Paikallisuuteen fokusointi ei ole este vaan usein edellytys kulttuurin ja taiteen mahdolliselle kaupallistamiselle. Menestyäkseen myös korkeakoulun täytyy profiloitua sekä tarjonnallaan että toimintakulttuurillaan aidoksi.

Onko ammattikorkeakouluista tullut suhteellisen lyhytaikaisen olemassaolonsa aikana orgaanisia alueellisten kulttuurien vaikuttajia? Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun musiikin koulutuksen osalta vastaus lienee myönteinen, onhan koulutus rakentunut muun muassa sangen perinteikkään Joensuun konservatorion vaaliman asiantuntijuuden perustalle. Musiikkipedagogien ja muusikoiden koulutustoiminnassa on kuitenkin tapahtunut merkittävä murros yksialaisen koulutuksen käytänteiden telakoituessa 2000-luvun ammattikorkeakouluun. Musiikki on liittynyt osaksi monialaista korkeakoulutus- sekä tutkimus- ja kehitysyhteisöä. Vaatimukset niin opiskelijoille kuin opettajille ovat kasvaneet ja monipuolistuneet, mutta niin myös mahdollisuudet reagoida osaamisvaatimusten muutoksiin työmarkkinoilla sekä saavuttaa merkittäviä taiteellisia ja kaupallisia tuloksia.

Ammattikorkeakouluun hakeudutaan opiskelemaan yleensä lähialueelta. Tutkimus- ja kehitystyö ammattikorkeakoulussa keskittyy sovelluksiin alueen elinkeinoelämän edistämiseksi. Aluekehitystyö on kumppanuutta, verkottamista ja aktiivista läsnäoloa alueella. Koulutus ja tutkimuskin voidaan enenevästi siirtää esimerkiksi virtuaalitilaan, mutta tehtävä alueellisena kehittäjänä kiinnittää ammattikorkeakoulun juuret kotiseutuunsa.


3. Paikalliset kulttuuriarvot hyödyttävät ihmisläheisesti

Alueen elinvoima voi kehittyä vain henkisen hyvinvoinnin ilmapiirissä. Kulttuuri- ja taidetyön tekijät (ammattilaiset ja harrastajat) ovat avainasemassa ilmapiirin ja identiteetin muodostajina, mutta työnsä välityksellä myös teräviä yhteiskuntakriitikkoja. Kulttuuri- ja taide-elämä voi heijastaa komiteamietintöjä tai asiantuntijalausuntoja kirkkaammin ihmisten tuntoja, todellisia ajatuksia. Vireällä kulttuurilla on tunnetusti myönteinen vaikutus paitsi alueen vetovoimaan, myös ihmisten terveyteen.

Talouden ja ihmisten liikkuvuuden kehityksen myötä avautuu uusia mahdollisuuksia paikallisia kulttuuriarvoja hyödyntäville elinkeinoille muun muassa taide- ja matkailualoilla. Tietyn paikallisen taiteenharjoittajan työ tai tietyssä paikassa harjoitettava taiteellinen työ voivat saavuttaa laajoissa verkostoissa tunnettuuden, jolle esimerkiksi alueen matkailun markkinointia voidaan perustaa. Taiteilija rakentaa tietoisesti tai tiedostamattaan edustamansa alueen imagoa ja omaa taiteellista imagoaan paikallisiin piirteisiin nojaten. Yleisö yhdistää mielikuvat maantieteellisestä alueesta ja siellä toimivasta taiteilijasta ja nauttii taiteesta, joka pääsee oikeuksiinsa juuri kyseisessä paikassa (tiettyyn vuodenaikaan). Tietyin odotuksin saapuva yleisö on keskeinen kulttuurinen tekijä. Joensuu on Ilosaarirock-tapahtuman aikaan varsin erilainen paikka kuin milloinkaan muulloin. Kuitenkin Ilosaarirock on kaupungin ja koko maakunnan kulttuurin pysyviä tunnusmerkkejä.

Kulttuuriarvojen ja liiketalouden kosketus paikallisessa toiminnassa kumpuaa sympaattisimmillaan aidosta inhimillisestä vuorovaikutuksesta. Kyläkauppa ei ehkä ole taideteos, mutta se voi sinnikkään yrittäjän käsissä ilmentää ainutlaatuisella tavalla seudun kulttuuriperinnettä. Itsessään paikallinen puoti tai ylikansallinen konserni eivät edusta hyvää tai pahaa, mutta kyläkaupan leppoisan tunnelman voi Järnefelt maalata tai Pölönen elokuvata. Pienessä puutalossa sijainneen Hassisen koneen näyteikkunassa ”tarjolla tänään” ollut ompelukone iski kokonaisen rock-sukupolven sytyttävän kipinän Ismo Alangon taitelijasieluun.


4. Pohjoiskarjalaisen musiikkikulttuurin piirteitä ja merkityksiä

Musiikki on soivaa kulttuuria. Laajaan musiikkikulttuuriin sisältyy kaikki musiikillinen viestintä ja ilmaisu. Kylvyssä lauletaan sydämestä ja jalkapallo-ottelussa stadionin täydeltä. Puhelimet ja pikkulasten potat soivat kun jollakin on asiaa tai asia on toimitettu. Kapeammin tulkittuna musiikkikulttuurilla voidaan tarkoittaa eri tyylilajien taiteellisesti tavoitteellista musiikkia, millaista esimerkiksi konserteissa kuullaan sekä konservatorioissa ja korkeakouluissa opetetaan. Beethovenin pianomusiikin soittajat kuuluvat maailmankatsomuksestaan, kielestään ja ruokavaliostaan riippumatta samaan musiikkikulttuuripiiriin (tai ”heimoon”). Pohjoiskarjalainen Beethoven-tulkinta on tärkeä yleisinhimillisen sivistyksen airut. Alueellisuus saa kuitenkin kasvavan merkityksen sellaisessa musiikissa, jonka luomisprosessit ja esittäminen liittyvät kiinteästi paikalliseen perinteeseen.

Pohjois-Karjalan musiikkitraditio hyötyy sijainnistaan itärajalla. Sibelius arvosti Tuupovaaran Öllölän Ristivaarassa viimeiset vuotensa viettäneen rajakarjalaisen runonlaulaja Pedri Shemeikan tapaamista ja kuulemista merkittävämpänä oppimiskokemuksena kuin opintojaan Berliinissä ja Wienissä. Kansallissäveltäjämme haki lohtua ja keskustelukumppaneita Kämpin huuruista, mutta Kolilta ja karjalaisilta runonlaulajilta hän sai inspiraation.

Kalevalainen kansanmusiikki on kehittynyt ja säilynyt idän metsissä ja vaeltanut metsistä myös rannikon kaupunkeihin. Pohjois-Karjala on musiikillisessa risteyksessä Suomen kartalla (ks. esim. Szabolcsi 1965, 267—284). Ikiaikainen runonlauluperinne elää ja kehittyy karjalaisten muusikkojen parissa yhä. Pohjois-Karjalan vireä klassinen musiikkisivistys ei niinkään tullut Turusta tai Helsingistä, vaan alueelle ominaisempana perintönä Sortavalasta (Sortavalan Seminaarin muutettua Joensuuhun) ja Viipurista. Klassinen taidemusiikki tuo elämänsisältöä erityisesti ikääntyvälle mutta kasvavalle yleisölleen.

Rytmimusiikilla on suuri merkitys maakunnan imagon ja matkailuteollisuuden kehityksessä. (Alan keskeisten toimijoiden laatiman Rytmimusiikki 2010 vision mukaan ”rytmimusiikin piiriin kuuluvat kaikki jazz-, rock-, pop-, iskelmä-, tanssi- ja kansanmusiikeiksi mielletyt musiikin tyylilajit lukemattomissa eri muodoissaan”.) Rääkkylän Kihaus ja Joensuun Ilosaarirock ovat tästä esimerkkejä. Pohjoiskarjalainen ”musiikkierikoisuus”, hiljaisuus, voitaisiin kenties tuotteistaa nykyistä paremmin. Monelle eurooppalaiselle hiljaisuuden tai hiljaisten luonnonäänien kokeminen kotioloissa on mahdotonta.

Pelkistäen voisi sanoa, että pohjoiskarjalaisuudessa yhdistyy slaavilaista melankoliaa iloiseen karjalaisuuteen. Tämä poikkeuksellinen ilmaisuvoima vaikuttaa niin luovan kuin esittävän sävelkulttuurin alalla. Musiikkikulttuurin kehitystyö on järkevää perustaa paikallisiin vahvuuksiin, perinteiseen osaamiseen sekä alueen yleisiin kehitysennusteisiin nojaavaan suunnitelmallisuuteen (ks. esim. Maljojoki 2006 127—134; Mannermaa 2005, 39—68). Ammattikorkeakoulu voi osaltaan merkittävästi kehittää tätä kiehtovaa kulttuuriympäristöä vanhaa kunnioittaen ja uutta etsien.


5. Avartuvat musiikkialan mahdollisuudet ammattikorkeakoulussa

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun työn perusteita musiikkikulttuurin kehittäjänä on hahmoteltu musiikin koulutusohjelman toiminta-ajatuksessa ja visiossa, joiden yksi lähtökohta on edellisissä luvuissa kuvailtujen alueellisten kulttuurillisten arvojen ja tarpeiden tunnistaminen. Paikallisuusnäkökulma musiikissa ei tarkoita käytänteiden ja ideoiden kritiikitöntä kierrättämistä menneiden aikojen karvalakkioopperan tai tuohivirsurockin ympärillä. Alueen perinteisestä runoilmapiiristä inspiraationsa ammentavan musiikkikulttuurin kehittäminen tapahtuu uuden tiedon ja taidon valossa. Koulutuksen on oltava edistyksellistä ja tulosten valtakunnallisten ja eurooppalaisten laatukriteereiden mukaisia. Koulutus, tutkimus- ja kehitystyö, taiteellinen toiminta sekä aluekehitystyö muodostavat aktiivisesti vuorovaikutteisen toimintakokonaisuuden, jossa hyödynnetään tutkimustietoa ja taiteellisten virtausten mukanaan tuomia mahdollisuuksia.

Työelämäläheisempää koulutusta kuin musiikin koulutus Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa on vaikea kuvitella: tiivis yhteistyö Joensuun konservatorion kanssa tukee musiikkipedagogien koulutusta aidossa työympäristössä. Musiikin opetuksen alaa hyödyttävää soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä toteutetaan nimenomaan käytännön tasolla; esimerkiksi ammattikorkeakouluopettajien tutkimukselliset ja taiteelliset projektit kohottavat oleellisesti niin perusopetuksen, toisen asteen ammatillisen opetuksen kuin ammattikorkeakouluopetuksen laatua. Läheinen ammattikorkeakoulun ja musiikkioppilaitosten yhteistyö vaikuttaa positiivisesti koko maakunnan musiikin koulutuksen tasoon.

Tulevaisuuden muusikot ja musiikkipedagogit tarvitsevat vankan musiikillis-pedagogisen osaamisen lisäksi laaja-alaisen koulutuksen ja tukevat eväät mahdollisiin jatko-opintoihin. Tällaista koulutusta työ- ja elinkeinoelämäläheinen, realistisen yhteiskuntasuhteen omaava ammattikorkeakoulu tarjoaa. Yksilöllinen opintopolku voi musiikin ja pedagogiikan ohella johtaa esimerkiksi yrittäjyyden, tietotekniikan ja viestinnän tietotaitojen avulla edullisempiin asemiin työmarkkinoilla. Muusikkojen vaikutusmahdollisuudet oman alan ja yhteiskunnan kehitykseen kasvavat ammattikorkeakouluyhteisössä.

Korkeakoulujen opettajilta ja opiskelijoilta on perusteltua vaatia korkeaa taiteellista tasoa. Kuitenkin musiikkipedagogit koulutetaan kohtaamaan erityisesti perusopetuksen haasteita, joihin vastaamiseen ei yksin taiteellinen kompetenssi riitä. Uuden ajan musiikkipedagogin edellytetään opettavan yhä useampia musiikkityylejä, hallitsevan pedagogisia lähestymistapoja esimerkiksi ikääntyneitä tai erityisryhmiä varten, hyödyntävän uusinta teknologiaa ja luovan mielenkiintoisia virtuaalioppimisympäristöjä. Useat toimivat lisäksi itsenäisesti palveluja tarjoavina yrittäjinä.

Musiikkilajeja ei ole tarpeen luokitella taidemusiikiksi ja muuksi musiikiksi. Korkeatasoisen musiikin aineetonta ja aineellista hyvää tuottava arvo tunnustetaan genrestä riippumatta. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu mahdollistaa yksilölliset valinnat eri tyylilajien ja osaamistavoitteiden opinnoille sekä opiskelijoiden ja opettajien taiteelliselle toiminnalle. Ammattikorkeakoulun tehtävänä on auttaa musiikkialan toimivuutta, eikä määrätä miten alalla olisi meneteltävä.

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu tarjoaa edistyksellistä työelämäläheistä koulutusta (painopisteinä klassinen, kansanmusiikki ja pop-jazz) kokeilevan musiikillisen ilmaisun kehittämislaboratorion (esimerkiksi monialainen, kansainvälinen Kalevala-viesti -hanke vuonna 2004) taiteellis-pedagogisen ideahautomon (esimerkiksi Äärirajoilla-tapahtuma) teknologista asiantuntijuutta ja infrastruktuuria taiteellisten projektien ja hankkeiden toteutukseen (esimerkiksi EU-rahoitteinen Musiikkiteknologia-hanke) valmiuksia verkottaa nuorten koulutusta ja aikuiskoulutusta työ- ja elinkeinoelämään (yhteistyö alueen festivaalien, ammattilaisorkestereiden, kouluttajien, muusikoiden ja eri yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa) yhteistyöfoorumeja musiikin alan toimijoista (parhaillaan kootaan ammattikorkeakoulun aloitteesta Pohjois-Karjalan musiikkifoorumia) taiteellista aluekehitystoimintaa modernien toimintamallien avulla (esimerkiksi Olli Mustosen Pianopirtti) laajan kansallisen ja kansainvälisen yhteistyöverkoston (esimerkiksi asiantuntijavaihto sekä yhteistyöprojektit Sibelius-Akatemian ja ulkomaisten korkeakoulujen kanssa) sekä asiantuntija- ja tilausmusiikkipalveluja.

6. Musiikkikulttuurin monipuolistuminen ja aluekehitystyö

Musiikin alueellisesta tarjonnasta laaditun työryhmämuistion mukaan ”suomalaisen musiikkikulttuurin valtavirtojen lisänä ja rikkautena on erittäin vireä, moninainen ja aktiivinen marginaalimusiikkien kirjo (kuten moderni taidemusiikki, vanha musiikki, rockin alakulttuurit, jazz, kansanmusiikki ja maailmanmusiikki)” (OPM 2005:34, 10). On kuitenkin ristiriitaista puhua valtavirroista ja marginaalista samaan aikaan kun esimerkiksi rockin alakulttuurit sekä kansan- ja maailmanmusiikki ovat kohonneet Pohjois-Karjalan ja koko Suomen kulttuuriviennin menestystarinoiksi. Tyylipuhtaaseen tai tyylilajien rajat ennakkoluulottomasti ylittävään luovuuteen kannustetaan nykyisin sekä korkea-asteen koulutustoiminnassa (muun muassa Sibelius-Akatemiassa ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa) että kulttuuriteollisuudessa.

Edellä mainittu muistio rajautui kuvaamaan esiintyvien ammattimuusikoiden työkenttää pois lukien sotilassoittajat ja kirkkomuusikot. Kuitenkin, kuten muistiossa todetaan, myös opiskelijakonsertit voivat olla taiteellisesti tasokkaita ja siksi myös alueellisesti merkittäviä. Esimerkiksi musiikin tarjontaa Pohjois-Karjalassa on mielekästä tarkastella ja arvottaa nimenomaan sisällyttäen kokonaisuuteen klassisen ja rytmimusiikin alan ammattimuusikoiden toiminnan lisäksi koulutustoiminnan piiriin kuuluvan musiikin tarjonnan (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun musiikin koulutus, Joensuun konservatorio, alueen musiikkiopistot, Joensuun yliopisto, kansalaisopistot, vapaaopistot, koulut), Karjalan sotilassoittokunnan tuottaman seremonia-, viihde- ja taidemusiikin sekä seurakunnissa ja eri musiikkilajien korkeatasoisissa harrastajapiireissä, kuten kuoroissa harjoitettavan musiikin.

Alueelliset toimijat täydentävät toistensa työtä. Esimerkiksi musiikin opiskelijat muodostavat tärkeän osan ammattilaisten yleisöä ja oppilaita. Ammattikorkeakouluopiskelijat tuottavat paikalliselle yhteisölle koko opiskeluaikansa iloa ja hyötyä sekä harjoittelevina opettajina että nuorina taiteilijanalkuina. Harrastajien joukosta nousee opiskelijoita tai ammattilaisia systemaattisesti järjestetyn koulutuksen avulla. Tarjonta luo kysyntää ja kysyntä tarjontaa. Pienen alueen ”musiikillinen ekosysteemi” on kuitenkin herkästi haavoittuva: jonkin oksan kuihtuessa kaikki menettävät osan vaikuttavuudestaan ja toimintaedellytyksistään. Paikallisten toimijoiden aktiivinen yhteistyö merkitsee organisoijille ponnistuksia, mutta tuloksena saatu lisäarvo on huomattu niin yleisön taholla kuin musiikin tekijöiden piireissä.

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelman toiminta on laajasti vaikuttavaa. Yhtäältä rakennetaan paikallista sivistystä vastuullisella koulutuksella ja korkeatasoisella taiteellisella toiminnalla, toisaalta tilausta on myös kaupallisille sovelluksille, musiikkiyrittäjyyden mahdollisuuksille. On tärkeää tuoda musiikkialan toimijoiden näkemys monialaiseen kehitystyöhön, jolla parhaiten saavutetaan työllistäviä ja kaupallisia tavoitteita.

Verkottunut yhteistyö muiden korkeakoulujen kanssa tukee aluekehitystyön vaikuttavuutta. Valtakunnallisena musiikkiyliopistona Sibelius-Akatemia voi tukea ammattikorkeakouluja sekä taiteellisessa toiminnassa että koulutuksessa. Ammattikorkeakoulut tarjoavat Akatemialle ennen kaikkea alueellisten musiikillisten olosuhteiden asiantuntijuutta, jolla voi olla merkitystä niin Sibelius-Akatemian toiminnan kuin valtakunnallisen musiikkikulttuurin kehittämisessä.

Aluekehitystyö on Itä-Suomessa myös aktiivista kansainvälistä toimintaa. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun musiikin koulutuksen yhteistyö lähialueen venäläisten osapuolten, lähinnä Petroskoin Valtiollisen konservatorion kanssa, todistaa moniarvoisen karjalaisen kulttuuriperinteen rajattomuutta. Kansainvälinen kulttuurivaihto on edelleen hieno, fyysisen kielen rajoja ja kommunikaatiovaikeuksia hälventävä vuorovaikutuksen väline, jolla voidaan solmia yhteyksiä myös elinkeinoelämän tarkoituksiin. On lisäksi opittava yhä paremmin hyödyntämään niitä kulttuurisia pääomia, millä Suomessa asuvat, taustoiltaan erilaiset ihmiset voivat rikastuttaa yhteiskuntaa.

Musiikilla on yhteenkuuluvuuden tunnetta herättävä vaikutus. Musiikki muodostaa luonnollisen ja kiehtovan portin monikulttuuriseen ympäristöön, joka vielä tarvitsee suvaitsevaisuuskasvatusta. Musiikki taiteena, ilmaisuvälineenä tai symbolina on avainasemassa kohdattaessa monikulttuurisen yhteiskunnan rakentamisen haasteita myös Pohjois-Karjalassa.


7. Uudistuva musiikkikulttuuri

Useat ihmiset kokevat taiteen ja tieteen vuorovaikutteisiksi, toisiaan syvällisesti tukeviksi ilmiöiksi (ks. esim. von Wright 2002, 129—130; Hakala 2002, 235—242). Taide ei kuitenkaan edisty totuuksia etsien kuten tiede (esim. Haaparanta & Niiniluoto 1991, 17). Vanha musiikki on yhtä ”todistusvoimaista” ja arvokasta kuin uusi. Toisaalta on selvää, että taidemuodot ovat jossain vaiheessa joutuneet ilmaisullisesti umpikujaan ja kehittyneet ajan tarpeita vastaaviksi. Perspektiivivaikutelman keksimistä kuvataiteessa tai harmonian ja eri sävellysmuotojen kehittymistä musiikissa voi pitää merkittävänä edistyksenä. Taide on aina seurannut, jopa ennakoinut, yhteiskunnallista kehitystä. Säveltaide olikin 1800-luvun loppupuolelle asti keskittynyt nimenomaan nykymusiikin esittämiseen. Tämä pitää nykyisinkin paljolti paikkansa muiden kuin klassisen musiikin kohdalla.

Suomalaisia on sivistetty klassisella musiikilla jo kauan. Muun muassa kansallisfilosofi Johan Vilhelm Snellmanin haltioituminen 1830—1840-lukujen eurooppalaisesta musiikkielämästä edesauttoi taidemusiikkia ihailevan aatteen leviämistä ympäri Suomea. Klassisen musiikin hallitsevaa asemaa taidemuotona ja kasvatuksen välineenä on ylistetty, joskus myös kritisoitu. On kuitenkin huomattava, että juuri klassisen musiikin opetuksen kysyntä on laajaa ja alan työllisyystilanne kohtalaisen hyvä (esim. Karhunen 2005). Modernisaation, tietokonemusiikin ja soitininnovaatioiden keskellä muun muassa viulu ja piano ovat säilyttäneet sekä vuosisatoja vanhat ominaisuutensa että asemansa suosituimpina soittimina.

Musiikkia tehdään ja käytetään lukemattomin eri tavoin. On syytä pohtia mihin käyttäjä- tai kuluttajaryhmään alan koulutuksen tulisi toiminnallaan vaikuttaa ja mihin suuntaan. Musiikin tutkimus useine tieteenhaaroineen tarjoaa vaihtoehtoja ja lähestymistapoja etsiä perusteltuja vastauksia painotusten määrittämiseksi. Kulttuurisessa musiikintutkimuksessa musiikkilajeja ei arvoteta esteettisin perustein vaan ne nähdään nimenomaan sosiaalis-kulttuurisina ilmiöinä (Leppänen & Moisala 2005, 71). Musiikkisosiologiassa pohditaan musiikin sosiaalisia yhteyksiä, miten musiikki toimii sosiaalisen elämän dynaamisena materiaalina. Esimerkiksi kulttuuritapahtumien yleisöpohjan tutkimus on musiikkisosiologian alue, joka kiinnostaa myös sponsorointia tai palveluja tarjoavaa yritysmaailmaa (ks. esim. Cantell 1998). Kaikkea ei kuitenkaan voi selvittää teoreettisella tutkimuksella. Esimerkiksi ei ole mahdollista osoittaa tieteellisesti parasta tapaa esittää joitain musiikkia taiteellisesti (Kurkela 1991, 149), eikä liene mielekästä etsiä ideaalia työelämäläheistä Beethovenin musiikin tulkintaa.

Musiikin kentät ovat laajenevia ja erilaisia arvoja luovia. Keskustelu koulutuksen ja siihen kytkeytyvän tutkimus- ja kehitystyön ja aluekehitystyön painotuksista on aiheellista silloinkin kun tarvetta suuriin muutoksiin ei ole osoitettavissa. Rohkeat pohdinnat myös vahvistavat paikallisten kulttuuriarvojen tunnistamista ja määrätietoisempaa vaalimista. Toimintojen perusteita ja oikeutuksia on asiallista pohtia, kun tavoitteena on ajan ja alueen tarpeisiin reagoiva kestävä kehitys.