Taustaa

Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) on aloittanut korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditoinnit. Tarkoituksena on, että kaikkien maamme yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmät on auditoitu vuoteen 2011 mennessä. Tätä kirjoitettaessa on valmistunut seitsemän auditointia ja käynnissä tai valmistumassa on viisi auditointia. Näin ollen on jo mahdollista tehdä joitakin huomioita tehdyistä auditoinneista. Varsinainen välianalyysi auditoinneista tehdään KKA:ssa ensi kevään 2007 kuluessa.


Mistä auditoinnissa on kyse?

Auditoinnissa arvioidaan sitä, millaisilla menettelytavoilla korkeakoulu seuraa oman toimintansa eli koulutuksen, tutkimuksen/tutkimus- ja kehitystyön ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen/aluekehitystehtävän laatua ja millaisen kokonaisuuden eli laadunvarmistusjärjestelmän nämä menettelytavat muodostavat. Lisäksi arvioidaan sitä, miten korkeakoulu käyttää tätä seurantatietoa hyväkseen toimintansa kehittämisessä. Sen sijaan auditoinnissa ei arvioida korkeakoulun toiminnan laatua sinänsä. Näin ollen auditoinnissa on kyse metatason arvioinnista.

Käytännössä korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmät voivat koostua esimerkiksi mittaristosta, jonka avulla johto seuraa toiminnan laatua, korkeakoulun keskeisten prosessien kuvauksista sekä palautejärjestelmästä, johon voivat kuulua opiskelijapalautejärjestelmät, henkilökunnan kehityskeskustelut ja työelämäpalautteet. Näiden lisäksi laadunvarmistuksen työkaluihin voivat kuulua esimerkiksi sisäinen tavoite- ja tulossopimusneuvottelukäytäntö, sisäiset auditoinnit, itsearvioinnit ja tuloskortit sekä erilaiset kehittämisfoorumit.

Auditointien taustalla on EU:n yhteinen pyrkimys luoda eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä. Tähän liittyen kaikissa EU-maissa Suomi mukaan lukien on sitouduttu luomaan kansallinen laadunvarmistusmenettely korkeakoulutukselle. Näin voidaan osoittaa kunkin maan korkeakoulutuksen laatu ulkopuolisille ja edesauttaa esimerkiksi vaihto-opiskelijoiden liikkuvuuden edellytyksiä.

Suomen auditointimalli perustuu pitkään ja läpinäkyvään valmisteluun, jossa suomalaiset korkeakoulut ovat itse voineet vaikuttaa nykyisen auditointimallin kohteisiin ja toteutukseen. Auditointimalli on kokonaisuudessaan raportoitu KKA:n auditointikäsikirjassa, joka on saatavilla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi (www.kka.fi/projektit.lasso?id=893).


Laadunvarmistuksen käsitteet kompastuskivenä

Laadun varmistaminen ja yksilöiden tai laajempien kokonaisuuksien arviointi ei ole korkeakouluissa sinänsä uusi ilmiö, mutta uutena haasteena on laadunvarmistuksen menettelytapojen näkyväksi tekeminen ja kokoaminen toimivaksi järjestelmäksi. Tätä työtä tehtäessä monissa korkeakouluissa on törmätty siihen, että laadunvarmistuksen käsitteet ovat varsin vieraita, osin luotaantyöntäviäkin ja vaikeuttavat henkilökunnan ja joskus johdonkin sitoutumista laadunvarmistukseen. Samalla on esiintynyt pelkoja, että tässä ollaan luomassa jotakin byrokraattista lisärasitetta, joka jää irralleen normaalista toiminnasta.

Korkeakoulu kannattaa kehittää laadunvarmistusjärjestelmänsä ennen kaikkea omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin ja mitoittaa järjestelmänsä sellaiseksi, että se voidaan hoitaa kohtuullisella työpanoksella ja että siitä on korkeakoululle itselleen todellista hyötyä. Vaikka laadunvarmistuksen käsitteet voivat tuntua alkuun hankalilta, niiden takaa avautuu kuitenkin perustavaa laatua olevia kysymyksiä, jotka koskevat kaikkia korkeakouluyhteisön jäseniä.

Korkeakoulun johtamisen tasolla näitä kysymyksiä voivat olla esimerkiksi: "Tiedämmekö, missä toimimme laadukkaasti ja missä on vielä kehitettävää ja mistä tämän tiedämme? Entä mitä teemme tällä tiedolla?" Opettajien tasolla taas kysymyksinä voivat olla: "Mistä tiedän, että juuri tämä opetusmenetelmä toimii tämän asian opettamisessa?" Tutkijat voivat kysyä: "Mistä tiedän, että minun tutkimusaiheeni tukee korkeakoulun valitsemien tutkimuksen strategisten painopisteiden saavuttamista?" Tukipalveluita tuottavan henkilöstön tasolla voidaan kysyä: "Millaisen tiedon varassa tuotamme palveluita, jotka tukevat korkeakoulun perustehtävien laadukasta toteuttamista?" Opiskelijoille relevantti kysymys voi olla esimerkiksi: "Miten minun antamani palautteen tulokset näkyvät?". Virastomestari voi kysyä: "Mistä tiedän, että työni on tullut hoidettua hyvin?"

Tässä vain muutamia esimerkkejä mahdollisista kysymyksistä. Kaikkiaan toimiva laadunvarmistusjärjestelmä voi parhaimmillaan auttaa eri henkilöitä hahmottamaan oman roolinsa kokonaisuudessa ja korkeakoulun yhteisen laadun tuottamisessa.


Palautteen keruusta hyödyntämiseen

Tähän mennessä tehdyissä auditoinneissa on käynyt ilmi, että korkeakouluilla on käytössä runsaasti erilaisia tapoja kerätä palautetta ja arvioida omaa toimintaansa. Sen sijaan palautetiedon hyödyntämisessä niin koulutusohjelman/osaston tasolla kuin koko korkeakoulun tasollakin on paikoin vielä kehitettävää.

Ei ole mitään yhtä ainutta oikeaa tapaa käsitellä palautetta. Joissakin korkeakouluissa käsittelystä vastaa erityinen laaturyhmä tai koulutuksen kehittämisryhmä, jossakin palautetta koostetaan keskushallinnossa ja palautetaan yksiköiden käyttöön, toisaalla taas palautteesta keskustellaan henkilökunnan ja opiskelijoiden säännöllisissä tapaamisissa. Tärkeää olisi, että palautetiedon käsittely ja hyödyntäminen on jollakin tavoin vastuutettu; että laatunäkökulma olisi esillä niissä ryhmissä ja tilanteissa, joissa korkeakoulun toiminnasta päätetään ja että palautetiedon pohjalta voitaisiin tarvittaessa tehdä päätöksiä konkreettisisista kehittämistoimista. Tämä koskee erityisesti korkeakoulun johtamista, jolle laadunvarmistusjärjestelmä tarjoaa työvälineitä, mutta myös haasteita.


Tulevia näköaloja

Edellä mainitun palautetiedon hyödyntämisen lisäksi on helppo nostaa ainakin neljä teemaa, jotka ovat ajankohtaisia laadunvarmistuksessa.

Ensimmäinen näistä on korkeakoulun yhteisen laatukulttuurin luominen. EUA eli Euroopan yliopistojen yhdistys on hiljattain saanut päätökseen mielenkiintoisen laatukulttuuri-projektin (ks. www.eua.be/eua/en/projects_quality.jspx). Sen mukaan toimiva laadunvarmistus edellyttää sekä menettelytapoja, joilla arvioidaan ja kehitetään laatua (ns. teknokraattinen elementti) että yksilöllistä ja yhteisöllistä sitoutumista laatuun arjen toiminnassa (ns. kulttuurinen elementti).

Toinen Euroopassa hyvin ajankohtainen keskustelu liittyy eri ryhmien osallistumismahdollisuuksiin. Erityisesti opiskelijoiden osallistuminen laadunvarmistukseen, joka Suomessa on ollut kansainvälisesti verrattuna hyvällä tasolla, on nyt lisääntyvässä määrin Euroopan maiden mielenkiinnon kohteena. Tosin toteutetut auditoinnit osoittavat, että opiskelijan rooli on meillä toistaiseksi ollut enemmän palautetiedon antaja kuin laadunvarmistusjärjestelmän aktiivinen kehittäjä. Yksi nouseva teema on myös sidosryhmien ja työelämän edustajien osallistuminen laadunvarmistukseen.

Kolmantena, koulutuksen laadunvarmistuksessa on opetus- ja oppimisprosessin laadunvarmistuksen rinnalle nousemassa oppimistulosten eli tavoitteena olevan osaamisen laadunvarmistus. Ammattikorkeakoulusektorilla toteutetussa ECTS-projektissa (www.ncp.fi/ects) on luotu hyvä perusta ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmatyön kehittämiselle ja koulutusohjelmakohtaisten ja yleisten kompetenssien määrittelylle. Yliopistosektorilla vastaavaa työtä on tehty mm. koulutusalakohtaisen tutkinnonuudistustyön ja Walmiiksi Wiidessä Wuodessa -projektin yhteydessä (www.w5w.fi). Koulutuksen laadunvarmistuksen näkökulmasta yksi avainkysymyksistä lienee jatkossa se, millaisilla menettelytavoilla opiskelijoiden osaamisen kehittymistä arvioidaan.

Neljäs teema liittyy suomalaisella korkeakoulukentällä käynnissä olevaan rakenteelliseen kehittämiseen, joka on sinällään auditoinneista riippumaton ja erillinen prosessi. Tämä kehitys tuottaa kuitenkin haasteita niille korkeakouluille, jotka ovat mukana yhdistämishankkeissa. Lähivuosien haasteena on erityisesti se, miten toimintojaan yhdistävät korkeakoulut onnistuvat kehittämään yhteiset laadunvarmistuksen menettelytavat ja yhtenäisen laadunvarmistusjärjestelmän.

Kaikkiaan laadunvarmistuksessa on käynnissä monella rintamalla varsin mielenkiintoinen kehitys. KKA:n tavoitteena on se, että auditoinnit auttavat korkeakouluja tarkastelemaan oman laadunvarmistuksensa tarkoituksenmukaisuutta ulkopuolisesta näkökulmasta ja saamaan siihen rakentavaa kehittämispalautetta. Auditointiin sisältyy ajatus "laadunvarmistusjärjestelmän laatuleimasta", jonka merkitys kansainvälisessä ja kotimaisessa yhteistyössä kasvanee lähivuosina.